Lasinkeräilijän Blogi: Vaakuna- ja suurmieslasien kulttuurihistoria

tiistai 15. tammikuuta 2019

Vaakuna- ja suurmieslasien kulttuurihistoria

Vaakuna- ja suurmieslasien kulttuuri-

historia on kovakantinen tietoteos.

Roger Peltosen ja Risto Rekolan kuuden vuoden tutkimus- ja kirjoitusurakka on tuottanut kirjan Vaakuna- ja suurmieslasien kulttuurihistoria – poliittinen symboliikka sortokauden puristelasissa. Kirjan kustantanut Sparbanksstiftelse i Kyrkslätt järjesti viikko sitten kirjan julkistamistilaisuuden Wohlsin kartanossa. Paikalle saapui runsaslukuinen joukko kirjasta ja sen aihepiiristä kiinnostuneita.

Kaksi salillista väkeä oli tullut Wohlsin kartanoon

juhlistamaan kirjan julkaisua. Erkki Fredriksson

puhetta pitämässä.

Vuonna 2012 Jyväskylän museon intendentti Erkki Fredriksson kokosi aihepiiristä näyttelyn, joka perustui Risto Rekolan lasiesinekokoelmaan ja tutkimuksiin. Sama näyttely oli vuotta myöhemmin esillä Kansallismuseossa.

Jyväskylän museo julkaisi näyttelyn tietotaulut Fredrikssonin toimittamassa vihkosessa.

Edellä mainituista näyttelyistä on kirjoitettu tässä blogissa aikanaan:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/04/suurmieslasit-poliittisen-protestin.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/04/vaakuna-ja-suurmieslasinayttelyn.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/06/vaakunalasilautasia.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2013/03/viela-ehtii-katsomaan-kansallismuseon.html

Olikin luontevaa, että emiritus intendentti ja kamarineuvos Erkki Fredriksson oli kutsuttu pitämään tämän kirjan julkistamistilaisuuteen puhe sekä haastattelemaan kirjoittajia. Puheessaan Fredriksson valotti sortokauden ilmapiiriä ja tapahtumia. Esityksen kiinnostavuutta lisäsivät tarinat, joilla hän kytki tapahtumat oman sukunsa vaiheisiin.

Kirjan toinen kirjoittaja Roger Peltonen

käyttämässä puheenvuoroa.

Tilaisuudessa Risto Rekola kertoi lahjoittaneensa suurmieslasikokoelmansa Kirkkonummen säätöpankkisäätiölle ja Erkki Fredriksson kertoi Jyväskylän museon lahjoittavan näyttelyn info-taulut säätiölle.

Tekijät signeeraamassa kirjoja, vasemmalla Risto Rekola

ja oikealla Roger Peltonen. Suomen lasimuseon

intendentti Kaisa Koiviston kappaleet työn alla.

Kirja tarjoaa kokonaiskuvan laseista, jotka perustuvat kolmeen keskeiseen symboliin: valtiollisiin ja maakunnallisiin vaakunoihin, jotka ovat peräisin 1500-luvulta, suurmiehiin ja kansallismaisemiin sekä johtopäätöksiin asioista, joista ei aiemmin ole ollut tietoa. Kulttuurihistoriallisen kartoituksen ja arvioinnin kohteena ovat viiden suomalaisen lasitehtaan – Nuutajärven, Iittalan, Karhulan, Riihimäen ja Viialan – tuottamat lasiesineet.

Aukeama kirjasta Vaakuna- ja suurmieslasien

kulttuurihistoria.

Tutkimuksella on kaksi näkökulmaa:

Suppeammassa esinekohtaisessa lähestymistavassa kuvaillaan noin viittäkymmentä lasia, juomalaseja, asetteja, kulhoja, kermakoita ja sokerikoita, kiinnipuhallettuja karahveja. Lasien, jotka tehtiin vuosien 1897–1920 välisenä aikana, esikuvia ja muotteja vertaillaan ja analysoidaan. Yksityiskohtaisen tarkastelun kohteena on myös lasien valmistustekniikka ja muottimestareiden henkilöhistoria.

Aukeama kirjasta Vaakuna- ja suurmieslasien

kulttuurihistoria.

Laajemmassa aatehistoriallisessa katsannossa käsitellään lasien sisältämää poliittista symboliikkaa, joka liittyi suurmiespalvontaan, suomalaisuusaatteen rakentamiseen, mutta ennen kaikkea passiiviseen vastarintaan. Lasien synnystä päättäneiden visionäärien henkilöhistoriaa tarkasteltaessa paljastuu muun muassa, että Nuutajärven omistaja Torsten Costianderilla oli Leo Mechelinin velipuolena pääsy kagaalin keskiöön. Costianderin seuraaja Harald Neovius oli myös kagaalin sisäpiiriläinen. Nuutajärvi teki omalta osaltaan poliittista kulttuurihistoriaa.

Aukeama kirjasta Vaakuna- ja suurmieslasien

kulttuurihistoria.

Runeberg-lasin liljasymboliikka tuo suurmiehen inhimilliset henkilökohtaiset tunteet ja nuoruuden rakkauden käsin kosketeltaviksi. ”Soihtuvaakunalle” on löydetty todentuntuinen selitys samoin kuin siihen, miksi piti luoda toinen muistolasi. Menninkäislasin tarina tarjoaa, muista suurmieslaseista poiketen, lukijalle historiallista pohdiskelua lasin alkuperästä. Seppälasin tarina puolestaan osoittaa miten verkostoitunut liike-elämä ja taidepiirit olivat jo tuohon aikaan, ja miten Paloheimon teollisuusyrittäjäsuku hyväksyi tehdastyöläisen Sörnäisissä puristelasinsa malliksi ja suomalaisuuden symboliksi.