Kuvia Porvoon messuilta

 

Porvoon taidetehtaalla on meneillään kaksipäiväinen antiikkimessutapahtuma. Paikalla on yli 30 myyjää ja ainakin tänään lauantaina aamupäivällä oli myös runsaasti asiakkaita läsnä. Talon suurin sali on Avanti-orkesterin käytössä ja vanhan tavaran myyntitapahtuma onkin levittäytynyt kolmeen muuhun saliin. Kauppaa tehdään taas huomenna sunnuntaina klo 10 – 16.

Lipunmyynnissä taustalla oli jonoa.

Vakaan markan politiikka on muisto vain.

Näitä Riihimäen Lasin tuoppeja näkee värittöminä ja uraaninkeltaisina, mutta harvemmin lilan värisinä.

Kotka järn aktiebolag on historiansa aikana toiminut myös nimillä Kotkan rauta osakeyhtiö, Kotkan konepaja osakeyhtiö, Oy Kotkan rauta Ab. Viimeksimainittu meni konkurssiin 1932 ja tuotantolaitokset myytiin Kone- ja siltarakennus Oy:lle, joka liitettiin Wärtsilään 1938.

Tämän maljakon kaiverrus/hiontakoristelu on lähes identtinen Seppo Nurmimaan muotoileman kapean karahvin koristelun kanssa:
https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2019/09/kumelan-kapeat-karahvit.html Olisiko tämäkin Kumelan valmistama?

Arttu Brummerin Riihimäen Lasille suunnittelema Asevelimalja.

LISÄYS 31.7.: 

Aikaisemmin tuo on nimetty Brummerin muotoilemaksi, mutta uudempi tieto kertoo, että suunnittelija olisikin Walter Wahlroos:  https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2020/03/talvisodan-paattymisesta-80-vuotta.html

Camilla Mobergin teoksia esillä

 

 Camilla Moberg Savonlinnan Säkeitä ja kuvajaisia -yhteisnäyttelyssä.

Mobergia teoksia on esillä Galleria Linnankatu 13:ssa Savonlinnassa: https://www.gallerialinnankatu13.fi/ 30.7. asti ja Nuutajärven lasikylän 100-vuotisjuhlanäyttelyssä 27.8. asti: https://nuutajarvi.fi/ajankohtaista/juhlanayttely.

Hänen Million – Messegers in Glass -valoveistos esiteltiin kesäkuussa Sveistin Baselissa kesäkuussa.

TOMBO-veistoksessa on muistumia sudenkorennoista, joiden värejä, muotoja ja kuvioita olen pyrkinyt siirtämään lasiin. Tombo on japanilaista alkuperää oleva pojan nimi, joka viittaa sudenkorentoihin. Monessa kulttuurissa sudenkorennot ovat muutoksen, rohkeuden, voiman ja onnen symboleja. Sudenkorennot lentelivät maapallolla noin 330 miljoonaa vuotta sitten. jo kauan ennen dinosauruksia. TYÖRYHMÄ : Lasinpuhaltajat Jaakko Liikanen ja Otto Koivuranta, Lasikomppania, Nuutajärvi. Hionta: Heikki Viinikainen, Nuutajärvi. Sähköistys: Cariitti. Kuva: Jenny Moberg.

MILLION - Messengers in Glass. Design Basel 2023 / Galerie Maria Wettergren. Foto James Harris.

Markku Piri - Heijastuksia

 

Kuva: www.konstoform.fi

Vuodesta 1998 alkaen Markku Piri on uppoutunut lasin mahdollisuuksiin ja salaisuuksiin parhaiden alan puhaltajamestarien kanssa Suomessa ja Venetsian Muranossa, yhteistyössä mm. Jaakko Liikasen, Pino Signoretton ja Lasismi osuuskunnan kanssa. Italian 2017-2018 kolmen huippumuseon kutsunäyttelykiertue kulminoitui ensimmäisenä suomalaisen taiteilijan näyttelynä legendaarisessa Muranon lasimuseossa, sai 70 000 katsojaa ja julkistui 90 artikkelia Italiassa.

Lasissa Piriä kiehtovat värien, valon ja kuultavuuksien kolmiulotteisuus, mattapintojen ja kiillon vaikutus, hiontatekniikat ja ornamentiikka; lasiteosten ominaisuudet vahvoina ”olioina” käyttöesineiden, taideteosten ja veistosten rajattomassa välitilassa.

Markku Piri: Heijastuksia-vaasit. Kuva: www.konstofrom.fi

Heijastuksia -näyttely

Markku Pirin lasiteosten kokonaisuus kattaa osuuskunta Lasismin Kaappo Lähdesmäen ja Kimmo Reinikan kanssa 2023 toteutettuja töitä ja avainteoksia vuodelta 2017 sekä Suomessa että Venetsian Muranossa toteutettuina.

Piri on utelias etsijä, ja näyttelyn lasiteokset varioivat erilaisia teemoja ja käsittelytapoja, jolloin taiteilijan tarkoitukset ja tunnetilat sekä lasin taipumukset ja mahdollisuudet tulevat monipuolisesti esiin. Pirille kaikissa töissä tärkeä lähtökohta on väri, joskus kirkas ja puhdas, toisinaan murrettu ja syvä. Lasin ominaisuudet tuovat mukaan kolmiulotteiseen suunnitteluun ja toteutukseen kirkkaat ja mattapinnat, tekstuurit, läpikuultavuuden, kiillot, himmeyden ja heijastukset, värien liukumat toisiinsa, pintakäsittelyn, hionnan, hiekkapuhalluksen ja puleerauksen kautta syntyvät vaikutelmat.

Markku Piri: Kukoistavan intohimon pullo. Kuva: www.konstoform.fi

Arkaainen lasisarja sai alkunsa osana 2017-18 Italian näyttelykiertuetta. Firenzen Palazzo Medici Riccardin näyttelysalien yllätys, Michelangelon suunnittelemat yksityiskohdat tilassa ja vahvan renessanssioven takaa avautuvat veistokselliset marmoriportaat, joissa oli jäljellä kivenhakkaajien taltanjälki, innoittivat luomaan arkaaisia, ajattomia esineitä, joilla on vahvat haptiset ominaisuudet ja läsnäolo. Uniikkitöiden sarja jatkuu edelleen. Yön salaisuudet -sarjassa peilautuu Pirin kiinnostus ornamentiikkaan osana ilmaisua, lasin dekadenttikin hurma, jossa innoitusta tuovat niin Belle Époque kuin art deco. Heijastuksia-sarjan vaaseissa hehkuu lempeästi värillinen matta lasi, ja maalaukselliset väriläiskät heräävät eloon taitavasti hiottujen ja kiiltävien kontrastien vuoropuheluna. Muranolaisen Matteo Tagliapietran kansa toteutetut Aikavyöhykkeet -veistokset tuovat esiin lasin taikaa, leikkivät tasapainoillen ja tuntuvat runollisesti uhmaavan jopa maan vetovoimaa. Mestari Simone Cenedesen kanssa toteutetuissa Auringonsäteet -vaaseissa reilu mittakaava ja viimeistelyn eleganssi häikäisevät, tehden kunniaa Tutankhamonille, jonka 1922 hautalöytö on teosten innoittaja.

Vuoropuhelussa lasiteosten kanssa Pirin serigrafiat jatkavat väri-iloa. Pionit I-VI -sarjassa innoitusta on tuonut sekä kotipuutarha että Italian Renessanssin ajatus kauneudesta. Shadow Dances I-IV -sarjassa arkkitehtuuri ja luonto kohtaavat elävästi leikkien valossa ja varjossa.

Lähde: https://konstoform.fi/tapahtumat/heijastuksia/

Näyttely on esillä 27.8. asti Gumbostrand Konst & Formissa, Sipoossa.

Markku Piri: Leppoisen meren kaikujen pullo. Kuva: www.konstoform.fi

Markku Piri: Lempeän ymmärryksen pullo. Kuva: www.konstoform.fi

Porvoo Antiikki & Vintage hurmaa Taidetehtaalla

 

Porvoon Taidetehdas täyttyy heinäkuun viimeisenä viikonloppuna antiikista, keräilystä, vintagesta, retrosta, designista, ym. vanhasta ja keräilyllisestä tavarasta.
Tarjolla on mummolan muistoja ja menneen ajan nostalgiaa.

Suomalaiset kauppiaat yli 30 messuosastolla kattavat myyntiin valaisimia, huonekaluja, astioita, lasia, keramiikkaa, taidetta, hopeaa, koruja, kelloja, keräilykohteita, pienpainatteita, rahoja, kortteja, kirjoja, julisteita, peltipurkkeja, emalia, kultaa, tekstiilejä, ym.

Vanhojen rahojen ja postikorttien asiantuntijat arvioivat yleisön mukanaan tuomia kohteita.

Aikuisten pääsymaksu 6 €. Alle 18 vuotiaat keräilijät maksutta.
Lauantaina ja sunnuntaina kello 15-16 välillä aikuisten pääsymaksu alennettuun hintaan 4 €.

Taidetehdas, Läntinen Aleksanterinkatu 1, Porvoo

29.7.2023 lauantaina kello 10 - 16
30.7.2023 sunnuntaina kello 10 - 16

Tapahtumatiedot: www.kerailykuume.fi

Oheiset kuvat ovat kesän 2021 vastaavasta tapahtumasta.

Karhulan virkailijakerho Hongellin maljakossa

 

Karhulan lasitehtaan valmistama Göran Hongellin muotoilema maljakko, jonka korkeus on 16,5 cm ja suuaukon mitat ovat 13 x 16,5 cm.

Monet Göran Hongellin muotoilemista lasiesineistä ovat hyvin yksinkertaisia ja ne onkin tarkoitettu koristeltaviksi kaiverrus/hiontakuivioilla. Oheinen maljakko on suunniteltu vuonna 1937 Karhulan lasitehtaalle ja sitä on valmistettu vielä 50-luvullakin, mutta silloin Iittalassa.

Karhulan virkailijakerho oli tuttu paikka myös Göran Hongellille. Hän mm. esiintyi siellä tehtaan ruotsinkielisten ylempien toimihenkilöiden tilaisuuksissa soittaen viulua, kun hänen vaimonsa Frid soitti pianoa.

Willian Ruthin perustamat Karhulan tehtaat siirtyivät A. Ahström Oy:n hallintaan 1915. Ruth oli ostanut 1874 käynnistetyn Casselin sahan vuonna 1881. Ruth perusti lisäksi höyläämön, puuhiomon ja lasitehtaan näiden jätepuuta polttoaineena hyödyntämään, sekä konepajan ja valimon valmistamaan teollisuuslaitoksissa tarvittavia laitteita, tiilitehtaan valmistamaan tiiliä em. teollisuusrakennuksia sekä konttori- ja asuintaloja varten sekä vesivoimalaitoksen tuottamaan sähköä tehtaille. Hän myös rakennutti kapearaiteisen rautatien Kymin asemalta tehdasalueelle ja Karhulanniemen kärkeen. Ruthin aikana Karhulaan nousi yksi maamme suurimmista teollisuuskeskittymistä. 1880 Karhulassa oli 65 asukasta, mutta 30 vuotta myöhemmin jo lähes puolitoista tuhatta.

Kapearaiteiselle rautatielle rakennettiin tietenkin myös Karhulan asema ja samassa rakennuksessa toimi Karhulan virkailijakerho eli Karhula tjänstemannaklubb. Karhulan tehtaiden hallintokieli oli pitkään ruotsi ja tehtaiden johtajat, päälliköt ja insinöörit perheineen muodostivat Karhulan suomenruotsalaisen yhteisön.

Monilla paikkakunnilla, joilla toimi iso teollisuuslaitos, järjesti yhtiö niitä sosiaalisia palveluja, joita sittemmin kunnat ja vuoden 2023 alusta alkaen osin hyvinvointialueet ovat järjestäneet. Karhulassakin yhtiö antoi työtä, järjesti asumisen, huolehti terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta ja perheiden viihtymisestä sekä harrastuksista. Myös koulu rakennettiin vuonna 1881.

Karhulan asemarakennus on yleensä kuvattu tältä julkisivun puolelta. Tämä kuva on otettu pian sen pystyttämisen jälkeen, ennen kuin lautaverhoiltu on valmistunut.

Tällaiset tehdasyhteisöt olivat hyvin hierakkisia ja Karhulassakin oli erikseen virkailijakerho ylemmille toimihenkilöille, työnjohtajakerho alemmille toimihenkilöille, mutta työväestölle ei ollut omaa rakennusta tehtaan puolesta. Myös asuintalot olivat erikseen työtehtävän mukaisesti.

Ensimmäinen Karhulan asemarakennus paloi 1916 ja paikalle siirrettiin seuraavana vuonna hirsirakennus Pyhtään Palosaaresta, missä se oli toiminut 1800-luvun lopulla Ahströmin sahan konttorina. Jossain lähteissä sen suunnitelleiksi arkkitehdeiksi on nimetty Verner ja Ivar Thomé, mutta oikeasti Verner oli taidemaalari ja veljeksistä Ivar sekä Valter olivat arkkitehteja. Punaiset surmasivat Ivarin, Valtterin ja neljännen veljen Williamin helmikuussa 1918 Vihdissä. Verner teki hienon uran taiteiljana ja kuoli 1953.

Alakerrassa oli aseman odotussali ja toimistotilat. Odotussalia käytettiin myös virkailijakerhon juhlasalina ja tanssisalina. Kun Karhulan rata muutettiin leveäraiteiseksi 1927 alussa, sen linjaus siirtyi ja asemarakennus jäi kokonaan virkailijakerhon käyttöön. Yläkerrassa oli kirjasto ja biljardisali. Talo jäi autioksi 1980-luvun puolivälissä ja pitkän puretaanko vai säilytetäänkö -keskustelun jälkeen se purettiin huhtikuussa 1996.

Maljakon 70-vuotislahjaksi vuonna 1947 saanut Martha Wegelius (s. Weini) oli mennyt naimisiin 1898 Birger Wegeliuksen kanssa. Heidän lapsensa ovat syntyneet 1899 Ture, 1902 Ingeborg ja 1904 Wilhelm. Helsingin yliopiston matrikkelin mukaan Birger Wegelius oli turkulainen apteekkari, joka oli siirtynyt Yhdysvaltoihin 1905 ja kuollut siellä 16.6.1948. Martha kuoli Karhulassa 16.1.1948 ja oli syntynyt Turussa 1877. Tietääkö joku tästä pariskunnasta enemmän - mikä oli sidos Karhulaan?

LISÄYS 22.7.:

Martha Wegeliuksen isä Wilhelm Weini oli ammatiltaan lasimestari ja kultaaja. Hän on ollut turkulaisen Qwenselin talon viimeinen ykstyinen omistaja: Qwenselin talon historia ulottuu jopa 1600 -luvulle saakka. Talon ensimmäinen tunnettu asukas oli hovioikeuden virkamies Wilhelm Qwensel, joka todennäköisesti rakennutti nykyisen päärakennuksen 1700 -luvun alussa. Talon lukuisat omistajat ovat jättäneet muistoja talon historiaan. Talo säästyi Turun palolta 1827. Viimeinen yksityinen omistaja lasimestari Wilhelm Weini myi kiinteistön Turun kaupungille 1909. Museo talossa on toiminut vuodesta 1958. (https://www.turku.fi/apteekkimuseo-ja-qwenselin-talo/herrainkulmasta-museoalueeksi)

Olisiko niin, että lasimestari tässä tarkoittaa ikkunoiden ja vastaavien lasien tekijää, eikä lasitehtaassa työskentelvää lasi/hyttimestaria? Ainakaan Lasitutkimuksia-kirjasarjan niteessä I: Suomen lasinpuhaltajat 1748 – 1860, eikä em. sarjan niteessä VII: Suomen lasinpuhaltajat vuosina 1748 – 1917 ei löydy nimeä Weini.

Martha Wegeliuksen kuolemasta on julkastu pikku-uutinen Åbo Underrättelser -lehdessä 23.6.1948. Siinä mainitaan avioitumisvuodeksi 1908, mikä on ristiriidassa Ylioppilasmetrikkelin ja geni.com -tietokannan tietojen kanssa. Suremaan jääneiksi mainitaan lapset ja lapsenlapset, mutta ei puolisoa, joka ilmeisesti oli poistunut Suomesta 1905.

Jacobstads Tidning julkaisi 23.6.1948 myös uutisen Martha Wegeliuksen kuolemasta ja siinä kerrotaan hänen työskennelleen hotelli- ja ravintolayrittäjänä Pietarsaaressa ja Kokkolassa. Myöhemmin hän toimi pitkään Karhulan virkailijakerhon hoitajana eli tässä on se sidos, jota etsittiin. Suremaan jääneeksi mainitaan ainoastaan yksi lapsista, koska kaksi muuta olivat kuolleet jo aikaisemmin.

SUURET kiitokset Heikille tiedoista ja lehtileikkeiden kopioista!

Lähteet:

https://www.kotka.fi/wp-content/uploads/2020/03/Liite_7_Rakennettu_kulttuuriympäristö_Karhulan_keskustassa_2020.pdf

http://vaunut.org/kuva/86925?a=1

https://www.geni.com/people/Martha-Wegelius/6000000001403229263

https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=22620

https://www.annelikotisaari.net/elingius.georg.htm#Taulu%20447

Suomen lasimuseon Lasitutkimuksia-sarjan nide V: Sata vuotta Karhulan lasia.

Jyrki Winter: Monte Rosan kreivin kotitalossa – artikkeli Göran Hongellista, julkaistu Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2013.

https://www.annelikotisaari.net/elingius.georg.htm#Taulu%20447