Lisää Granlundin maljakkoja

 

Elmar Granlund suunnitteli tämän maljakkoparin Riihimäen lasitehtaalle.

Elmar Granlund on monelle lasista kiinnostuneelle vieras nimi, koska hän kuoli jo nuorena 1930-luvulla. Wikipedia esittelee hänet näin:

Elmar Edvard August Granlund (17.3.1899 – 16.6.1936) oli suomalainen lasi- ja keramiikkataiteilija.

Granlund työskenteli mallipiirtäjänä Riihimäen lasitehtaalla ja keraamikkona Arabialla. Keramiikassaan hän käytti paksua, samotoitua kivitavaraa , joka lasitettiin kaasu-uunissa. Hän kuoli 37-vuotiaana liikenneonnettomuudessa.

Granlundia pidettiin erittäin lupaavana ja persoonallisena keraamikkona, jonka kaikki työt otettiin mukaan vuonna 1948 avattuun Arabian keramiikkamuseoon. Hän menestyi myös monissa tuotemuotoilu- ja valokuvauskilpailuissa ja toimi valokuvaajana Anton Podworskyn ateljeessa.

Tuota Wikipedian tekstiä voi täydentää sen verran, että hän suunnitteli esineitä myös Karhulan lasitehtaalle: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/11/elmar-granlund-valfisk.html + https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/10/elmar-granlundin-suunnittelemaa.html

Isomman version pohja on kuulattu laajalta alueelta. Pienemmän pohja on tasainen.

Suuremman korkeus on noin 23 cm ja pienemmän noin 15 cm.

Vanhoissa lasitehtaiden kuvastoissa mainitaan muotoilija hyvin harvoin, eikä hänen tuotannostaan ole löytynyt kunnon artikkelia, jossa hänen muotoilemiaan esineitä olisi esitelty. Tässä blogissa on vuosien varrella esitelty hänen muotoilemiaan esineitä tai ainakin ne ovat tämän hetken tietojen mukaan Granlundin muotoilemia. Tässä on lisää hänen muotoilemikseen sanottuja esineitä. Pystyykö joku vahvistamaan hänet näiden muotoilijaksi tai vaihtoehtoisesti nimeämään esineille toisen muotoilijan?

Toukokuussa julkaistussa Granlund-postauksessa on linkit aikaisempiin julkaisuihin: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2024/05/elmar-granlundin-maljakoita.html

Tämän maljakkoparin korkeudet ovat noin 16 cm. Suuaukkoihin on lisätty hopeiset renkaat, joihin kultasepänliikkeessä on voitu tehdä asiakkaan haluama kaiverrus. Vasemman puoleisessa ei ole kaiverrusta, mutta hopealeiman valmistusvuosi on D6 = 1933. Oikean puoleisen hopealeima on epäselvä, mutta reunassa on kaiverrus KV 6.9.41.

Pikkumaljakon korkeus on noin 10 cm.

Hopeareunuksen kaiverrus: KV III P Voimistelu yl. sarja 1.4.34.

Taiteiden yö Riihimäellä perjantaina 6.9.

 

Riihimäellä vietetään Taiteiden yötä ensi perjantaina. Tapahtumia on eri puolilla kaupunkia, mutta tässä nostetaan esiin lasimuseolla ja vanhalla lasitehtaalla järjestettävää ohjelmaa.

Suomen lasimuseo on avoinna klo 21 saakka ja museoon on vapaa pääsy klo 17–21.

Museossa on illan aikana monenlaista ohjelmaa:

• klo 17.00–17.45 Taiteilija Laura Laineen haastattelu Laura Laine – Nature morte -näyttelyssä museon 2. kerroksen Suuressa salissa.

• klo 18.45–19.15 Tanssistudio Dance Art esiintyy museon pihalla (sateen sattuessa museon 2. kerroksessa).

• klo 18.00–20.00 Museon parvella koko perheen non-stop työpaja: Lasilinnun pesä, jossa voi tutkia ja tunnustella lasiesineitä. Pesästä voi myös hakea Lasimuseon lintubongaus -tehtävän lapsille.

Museon yhteydessä toimiva Ravintola Klaas palvelee asiakkaita klo 20 asti (muutokset mahdollisia).

R-liikenteen linjojen 1 ja 2 bussivuorot kulkevat iltaan asti. Linjaa 2 ajetaan kahdella bussilla, joten Lasitehtaan alueelle pääsee Rautatieasemalta puolen tunnin välein klo 18.15 alkaen. Linjan 2 bussit käyvät poikkeuksellisesti myös Lasimuseon pihan bussipysäkillä.

Tämän lisäksi keskustasta pääsee Lasimuseolle näppärästi Taiteiden yö- bussilla, joka kulkee non-stoppina Granitin aukion ja Lasimuseon väliä. Kyytiin Taiteiden yö -bussiin voit hypätä ilmaiseksi mistä vain reitin varrella olevalta pysäkiltä.

Koko Taiteiden yön ohjelma, bussiaikataulut ja non-stopbussin reitti: https://www.riihimaki.fi/koe-ja-nae/tapahtumat/taiteiden-yo/

Marja Hepo-aho lasihytissä. Kuva: https://www.facebook.com/mafkaalakoski

Vanhalla lasitehtaalla järjestettävää ohjelmaa:

•  8-23 lasipallonpuhallusta non-stoppina, kokeile itse     lasinpuhallusta!
• 18-23 lasihelmen tekonäytöksiä
• 18-21 Hameen hurmos lasten osallistava installaatio. Taiteilijat Aino Simola ja Henna Elomaa
• 18-23 lasimyyjäiset: Suvi Pulkkinen ja Mira Ollila
• 18-23 Klaus Martinin Dawn of Schema lasi-installaatio
• 18-23 Katri Oikarisen taidetta ja designia myynnissä
• 20.30 Kari Alakosken puhallustyönäytös
• 21 Katri O:n keikka

Mistress of the Water -noitapuoti:

18 - 23 Puoti auki ja esittelyä yleisölle.

Salaisuuksien Väki -tarotpakan esittely ja valokuvanäyttely. Paikalla valokuvaaja Anu Hedborg ja Salaisuksien Väki tarotluenta Johanna Sillanpää.

Katso tarkempaa tietoa: Facebookista: https://www.facebook.com/mafkaalakoski

Kari Alakoski työstämässä lasia. Kuva: https://www.facebook.com/mafkaalakoski

Konstrundan ensi viikonloppuna 7.-8.9.

 

Moni taiteentekijä avaa tulevana viikonloppuna työhuoneensa yleisölle ja lista tapahtumaan osallistuvista taiteilijoista löytyy netistä: https://konstrundan.fi/fi/ateljeet/

  

Tommi Ketonen Nuutajärvellä on yksi Konstrundan-tapahtumaan osallistuva lasintekijä. Kuva: www.konstrundan.fi

Edustettuina ovat: visuaalinen taide, taidekäsityö ja käsityö, taideteollisuus ja muotoilu sekä muut taidemuodot. Netin luettelosta voi hakea taiteentekijän tai alueen nimellä sekä käytetyn tekniikan perusteella. Lasimateriaalia on ilmoittanut työstävänsä 11 tekijää eri puolilla Suomea.

Ateljeet, studiot ja työhuoneet ovat avoinna molempina päivinä klo 11 – 17.

Taiteilija Seppo Lagom työhuoneellaan Kiikalan Vanhassa pappilassa vuoden 2020 Konstrundanissa. Lagom on mukana tapahtumassa myös tänä vuonna.

Konstrundan on Avoimet ateljeet -tapahtuma, joka järjestetään vuosittain yhtenä syyskuun viikonloppuna. Tällöin osallistuvat taiteen, taidekäsityön ja muotoilun ammattilaiset avaavat työhuoneensa ovet yleisölle. Tapahtuma on maksuton kävijöille.

Viikonlopun aikana on mahdollisuus tavata taiteilijoita, taidekäsityöläisiä ja muotoilijoita eri puolilla Suomea. Eniten osallistujia on kaksikielisellä rannikolla ja Ahvenanmaalla, mutta heitä löytyy myös Pirkanmaalta, Hämeestä, Mikkelistä ja Lapista.

Ensimmäinen Konstrundan järjestettiin vuonna 2008, jolloin se oli osa Svenska Kulturfondenin 100-vuotisjuhlan ohjelmaa. Ruotsissa taidekierroksilla on pitkät perinteet ja sieltä on saatu idea Konstrundaniin.

Kuva: www.konstrundan.fi

Ruotsinkielisestä runsaan 80 osallistujan tapahtumasta rannikolla ja Ahvenanmaalla on kehittynyt koko Suomen kattavaksi tapahtumaksi. Vuonna 2023 lähes 350 henkilöä esittäytyi yleisölle Konstrundan-viikonloppuna. Kiinnostus avoimet ateljeet -tapahtumaan on suuri niin kävijöiden kuin ammattilaisten keskuudessa: viikonlopun aikana laskettiin yli 31 000 käyntiä osallistujien luona.

Tapahtuman järjestävänä tahona toimii porvoolainen kulttuuriyhdistys Grand ja tukijoita ovat mm: Svenska kulturfonden, Konstsamfundet ja Suomen kulttuurirahasto.

Lue lisää: https://www.konstrundan.fi/fi/alku/

Vanha keilapullo

 

Vanha keilapullo, jossa on massaleimoina tekstit Limonade ja Salenius. 

Blogin lukija lähetti kaksi kuvaa löytämästään pullosta, joka lienee 1800-luvun lopulta. Sen toisella puolella on muotista tullut pystysuora teksti ”LIMONADE” ja toisella puolella lukee ”SALENIUS”. Reilut sata vuotta sitten tällaisia käyttivät useat kivennäisveden ja virvoitusjuomien valmistajat. Tunnetuin on keilapullo, jossa lukee toisella puolella HARTWALL ja toisella puolella SELTERS. Seltterivesi on sama asia kuin kivennäisvesi. Nimi tulee siitä, että Saksassa Selterin alueella oli lähteitä, joista saatiin kivennäispitoista vettä. Nykyäänhän kivennäisaineet lisätään vesijohto- tai kaivoveteen, kun valmistetaan kivennäisvettä.

Markku Annilan mainiossa kirjassa Vanhat lasini on kuva, jossa on tuo vanha Hartwallin pullo sekä toinen, joka on vesitehtailija Sundbäckin tilaama, lähes samanlainen, pullo. Kirjassa mainitaan, että Iittalan lasitehdas valmisti pulloja Sundbäckille, mutta Hartwallin pullon tekijää ei mainita. Useat lasitehtaat valmistivat tällaisia pulloja tilaajan nimen kera, muun muassa Ariman lasitehdas Pusulassa Uudellamaalla.

Kivennäisvesitehdas E.W. Salenius on toiminut Helsingin Iso Roobertinkatu 52:ssa. Yritys toimi 1884 - 1943, mutta ei löytynyt tietoa oliko osoite koko ajan sama. Ilmeisesti yritys valmisti myös limonadeja, mehua ja olutta.

Hartwall teetti 150-vuotisjuhlaansa liittyen vanhan keilapullon näköisversioita uustuotantona vuonna 1986. Sen erottaa aidosta vanhasta mm. lasin laadusta sekä siitä, että sen pohjassa lukee Hartwall 1836-1986.

Tämä oheinen pullo löytyi Aino Acktén huvilan läheisestä metsiköstä Helsingissä. Pullo oli mullan alla ja täynnä juuria.

Keilapullojen rinnalla alettiin 1800-luvun lopulla valmistaa sylinterimallisia pulloja, jotka pysyivät paremmin pystyssä pöydällä: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/10/apteekin-mineraalivesipullot.html

Keilapullot jäivät historiaan ilmeisesti vuosisadan vaihteeseen mennessä. Sylinteripulloja valmistettiin yleisesti vielä II maailmansodan jälkeenkin. Vielä 1960-luvun alkupuolella Pyynikin vichyvesi myytiin modernisoidussa sylinteripullossa, jossa oli patenttikorkki.

Tietäisikö joku tarkemmin oheisen pullon valmistusajankohdan tai jotain enemmän Saleniuksen tehtaasta ja sen tuotteista?

1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla Suomessa toimi useita pieniä virvoitusjuomien ja oluiden valmistajia, joilla oli paikalliset markkinat. Löytyy siis varmaan erilaisia vanhoja pulloja, joissa on valmistajan massaleima tai vanha etiketti. Toisaalta näin arkisia esineitä kuin vanhat tyhjät pullot, ei ole arvostettu ja siksi niitä on säilynyt niukasti, vaikka valmistusmäärät ovat aikanaan olleet isot. Harva nykyäänkään laittaa talteen arkisia esineitä sen jälkeen, kun ne ovat tulleet tarpeettomiksi. Ehkä kannattaisi laittaa joitain esineitä jemmaan tulevia sukupolvia varten.

Kiitokset kuvien lähettäjälle!

E.W. Saleniuksen kivennäisvesitehtaan valmistaman ananaslimonadin etiketti.

LISÄYS 2.9.:

Jarmo S. tutki Kansalliskirjaston tietoja ja sieltä selvisi mm. seuraavaa: Vuonna 1884 perustettiin J.W. Saleniuksen Mineraalivesitehdas osoitteessa Fabianinkatu 20. E.W. Saleniuksen Mineraalivesitehdas on merkitty kaupparekisteriin vuonna 1899. J.W. ja E.W. ovat olleet sukulaisia keskenään. Olisikohan isä ja poika? E.W. Saleniuksen Mineraalivesitehdas on toiminut myös Siltasaarenkadulla. Joissain lähteissä kerrotaan E.W. Saleniuksen Mineraalivesitehtaan perustamisvuodeksi 1884. Kyseessä lienee sama tehdas, E.W. ilmeisesti jatkanut J W:n toimintaa.

Kiitokset tiedoista ja kuvista Jarmolle!

Kuvassa E.W.Saleniuksen kivennäisvesitehdas Iso Roobertinkadun varrella vuonna 1935.

Emil Cedercreutzin lasinen kala

 

Emil Cedercreutzin suunnittelma lasinen Kala-valaisin Cedercreutzin museon Harjula-taiteilijakodissa.

Kuvanveistäjä Emil Cedercreutzilla on nimikkomuseo Harjavallassa ja samassa pihapiirissä on vuonna 1914 valmistunut taiteilijakoti Harjula, missä on esillä Cedercreutzin suunnittelema lasista valmistettu kala-aiheinen pöytävalaisin. Taiteilijakotiin pääsee vain opastetuilla kierroksilla, mutta museoon voi tutustua omaan tahtiin: https://www.harjavalta.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/museo/

Suomen lasimuseon julkaisemassa kirjassa ”100 vuotta Karhulan lasia” on kuva kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin vuonna 1932 suunnittelemasta taidelasiesineestä, joka esittää kalaa. Kirjassa on kappale Karhulan lasitehtaan vuoden 1932 suunnittelukilpailusta, mutta siinä tekstissä ei ole mainintaa tästä esineestä. Ei siis ole tietoa olisiko Cedercreutz osallistunut tällä teoksella kilpailuun vai onko tämä vain sattumalta tehty samaan aikaan?

Kuva Suomen lasimuseon julkaisemasta kirjasta "100 vuotta Karhulan lasia".

Tuollainen vihreä kala löytyy myös Kymenlaakson museon Finna.fi -palveluun tallentamista kuvista. Siellä ilmoitetaan valmistusajankohdaksi vuosi 1935 ja mitoiksi paksuus 46 mm, pituus 377 mm, leveys/korkeus 286 mm : https://www.finna.fi/Record/kymenlaaksonmuseot.KarhE818%3A1?imgid=1

Kuva on Kymenlaakson museon kokoelmasta ja se löytyy Finna.fi -palvelusta. Linkki kuvan yläpuolella.

Lasimuseon julkaisema kirja ja Kymenlaakson museon tiedot puhuvat taidelasiesineestä, mutta Cedercreutzin museossa ei esillä versio, josta on tehty valaisin. Tämä ei myöskään ole samanlaista kaunista vihreää lasia kuin Kymenlaakson museon esine, joka lienee sama yksilö kuin lasimuseon kirjassa.

Kiitokset Emil Cedercreutzin museon henkilökunnalle pääsystä kuvaamaan Kala-valaisinta.

Lasimuseon julkaisemassa kirjassa mainitaan, että "Kalan muotti on Cedercreutzin museossa Harjavallassa". Siellä on esillä tällainen seinälle kiinnitettynä ja museosta kerrottiin, että se on valmistettu Harjavallassa edelleen toimivassa Niemisen valimossa. Tämä ei kuitenkaan näytä muotilta, vaan valmiilta teokselta. Tässä kuviot ovat päällispuolella, kuten lasiesineessäkin. Sisäpuolelle ei päässyt näkemään, mutta muotissa on harvoin kuvio molemmilla puolilla.

Kuvia Juthbackan markkinoilta 2024

 

Pietarsaaren seudun veteraaniautoyhdistys on järjestänyt Uusikaarlepyyn Juthbackassa kirpputoritapahtuman vuodesta 1975, paitsi muutamana vuotena se on järjestetty urheilutalolla. Ajankohta on ollut elokuun toiseksi viimeisen viikonlopun perjantai ja lauantai. Parhaina vuosina tapahtumassa on ollut noin 30 000 tapahtumavierasta. Takavuosina uusien myyjien oli lähes mahdotonta päästä tapahtumaan, mutta tänä vuonna myyntipaikkoja oli vapaana vielä aivan tapahtuman kynnykselläkin.

Varhain perjantaiaamuna oli vielä usvaa, kun ensimmäiset asiakkaat tulivat jo paikalle.

Juthbackan kartanon historia ulottuu 1600-luvun puoliväliin ja nykyään alueen omista Juthbackan säätiö, joka tarjoaa siellä majoitus-, kokous- ja ruokailupalveluja.

Veteraaniautoseuran tukena ovat olleet paikalliset urheiluseurat MuIK, NIK ja Blue Fox, jotka ovat huolehtineet pysäköinnin ohjauksesta. Pysäköinti on maksanut 5 euroa, mutta itse tapahtumaan on ollut vapaa pääsy.

Viime tammikuussa Pietarsaaren Sanomat kertoi, että Stiftelsen Juthbacka -säätiö oli vuoden 2023 elokuussa rekisteröinyt tapahtuman tavaramerkin omiin nimiinsä, vaikka he olivat toimineet vain maapohjan vuokraajana veteraaniautoyhdistyksen kehittämässä ja järjestämässä tapahtumassa. Säätiö on perustettu vuonna 2003 ja yhdistys on järjestänyt markkinat vuodesta 1974. Aikaisemmin aluetta hallinnoi Uusikaarlepyyn kaupunki. Säätiö myös irtisanoi vuosi sitten vuokrasopimuksen yhdistyksen kanssa ja korotti tämän tämän vuoden vuokraa. Kahden vuoden irtisanomisajan piti päättyä elokuun 2025 puolivälissä, mutta sitä on jatkettu syksyyn 2025 asti, joten vielä ensi vuonna Juthbackan markkinat on mahdollista järjestää alueella veteraaniautoyhdistyksen toimesta. Yhdistys riitautti tavaramerkin rekisteröinnin ja tämän vuoden kesäkuussa Patentti- ja rekisterihallitus päätti, että tavaramerkki kuuluu Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap -yhdistykselle.

– Sanotaan niin, että luottamus säätiöön on saanut taklauksen ja siitä on vaikea päästä yli. Kun luottamusta ei käytännössä ole säätiön suuntaan, pitää politiikkojen ja päättäjien luoda tarvittavat edellytykset, että sopimus voidaan tehdä - ja voimme alkaa rakentaa luottamusta uudelleen säätiötä kohtaan, muotoilee Peter Nyman Pietarsaaren Sanomien jutussa 23.8.

Tapahtuma on ollut myyjien ja asiakkaiden suosima, mutta on siis mahdollista, että vuodesta 2026 alkaen tapahtuma järjestetään jossain muualla kuin Uusikaarlepyyssä. ”Kateus vie kalatkin vedestä”, on suomalainen kansanviisaus, eikä ulkopuolinen pysty ymmärtämään Juthbackan säätiön menettelytapoja.

Oheiset kuvat on otettu perjantaina aamupäivän aikana.

Lähteet:

https://www.pietarsaarensanomat.fi/artikkeli/vaantoa-juthbackan-markkinoista-jos-saatio-omistaa-tavaramerkin-veteraaniautoilijoilla-on-valmiina

https://www.pietarsaarensanomat.fi/artikkeli/kaikki-tiet-vievat-juthbackan-markkinoille-nimikiista-on-ratkaisu-ja-tapahtuma-jarjestetaan-perint

Aamukaste tiivistyi yön ulkona olleiden esineiden pintaan.

Myös vähän vanhempia lasiesineitä oli tarjolla.

Tämän taide-esineen pohjaan oli kirjoitettu Kaj Franckin nimi, mutta nuutajärveläinen tuo maljakko ei ole. Tällaisia on valmistettu ainakin Ruotsissa Strömberghyttanissa ja Muranossa.

Jälkisigneerattu jossain nyrkkipajassa.

Värikästä lasia auringonpaisteessa.

Tällaisia esineitä on tehty "ruokatuntitöinä". 1970-luvulla Hämeenlinnassa tällaisen saattoi vaihtaa itselleen lasitehtaalaiselta vodkapullolla. Pitää muistaa, että silloin alkoholi oli kalliimpaa kuin nykyään.

20 vuotta sitten Arabian maitokannut olisi myyty nopeasti, toisin on nyt.

No onkos tullut joulu kesän keskelle?

Ensiapupiste päivysti kartanon päärakennuksessa.

Helena Tynellin syntymän 100-vuotisjuhlapulloja valmistettiin 300 kpl vuonna 2018.

Laaja valikoima vanhaa Arabiaa.

Kolme vanhaa Nuutajärven pikaria ja yksi Iittalasta.

Laaja valikoima vanhoja pulloja.

Kumelan "nauhafiligraania".

Ruotsalaismyyjällä oli halpoja laseja tarjolla.

Mikä tämä soitin on: banjon kaikukoppa, mutta mandoliinin kaula ja kielet? LISÄYS 26.8.: On mandoliini-banjo: https://en.wikipedia.org/wiki/Mandolin-banjo KIITOS anonyymille kommentoijalle linkistä.

Juthbackassa tavaravalikoima on aina ollut laaja.

Tämä ruotsalainen miestenlehti oli suosittu 1960- ja 70-luvuilla, jolloin sitä myytiin myös suomalaisissa lehtipisteissä. Lehti ilmestyy edelleen.