Kenen valmistamat karahvi ja lasit ?

Tunnistaako joku pullokarahvin ja sen nupin

muodon perusteella valmistajan?

 

Varmaan kaikilla suomalaisilla lasitehtailla on 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla koristeltu lasiesineitä maalaamalla. Aluksi sillä haluttiin peitellä lasin huonoa laatua, mutta koristelun avulla pyrittiin myös nostamaan esineen arvoa. Suurin osa maalauskoristeluista esittää jotain, mutta myös tällaisia graafisia viivoja on käytetty. Kauklahden ja Kumelan kukkakuvioita on monen vaikea erottaa toisistaan ja tällaisille graafisille viivoille on vaikea nimetä tehdasta. Tunnistaako joku pullokarahvin ja lasien muodoista valmistajan tai osaako joku koristemaalauksen perusteella nimetä ne valmistaneen lasitehtaan?

Pullokarahvin korkeus on 175 mm

korkin yläpintaan asti mitattuna.

Ryyppylasien korkeus on 54 mm.

Yksinkertainen esineen muoto ja yksinkertainen

koristelu luovat tyylikkään kokonaisuuden.




LISÄYS 21.1.

Blogin lukija lähetti kuvan, jossa on Iittalan lasitehtaan

lahjapakkaus ja siinä näkyy oheinen karahvi ja kuusi

ryyppylasia. Kuvan mukaan setin nimi on Isku.

 

Viikko Lasipäivään

Viikon kuluttua lauantaina 26.1. lasiesineistä kiinnostuneet kokoontuvat Suomen lasimuseoon Riihimäellä.

Kuvia viime vuoden tapahtumasta voi katsoa tämä blogin arkistosta:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/01/vilkas-lasipaiva-riihimaella.html
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/01/lisaa-kuvia-lasipaivilta.html
 

Myös aikaisempien vuosien kuvia löytyy aina vuoden 2011 Lasipäivästä alkaen, sillä tänään tulee kuluneeksi 8 vuotta ensimmäisestä Lasinkeräilijän Blogin julkaisusta.

 

Viikon kuluttua: Lasihuutokauppa 2019

Ensi viikon lauantaina 26.1. vietetään Suomen lasimuseossa Riihimäellä Lasipäivää. Päivän ohjelmaan kuuluu Lasihuutokauppa, johon esineitä myyntiin ovat tuoneet Suomen lasimuseon ystävät ry:n jäsenet. Ohessa on muutama poiminta tämän vuoden huutokauppakohteista. Kuvallisen huutokauppaluettelon voi ladata ja tulostaa yhdistyksen kotisivuilta: https://www.suomenlasimuseonystavat.fi/aiempien-lasipaivien-huutokauppaluettelot

 

Antiikki & design 1/2019 ilmestyi

Antiikki & design –lehden numeron

1/2019 iloisenvärinen kansi.

 

Kuluvan vuoden ensimmäisessä numerossa on suoraan lasiesineisiin liittyviä juttuja vain pari, mutta muuten kiinnostavaa luettavaa riittää. Useinhan on niin, että jos on kiinnostunut jostain vanhasta taideteollisuuden tuotealueesta, esim. lasista, niin kyllä sitä on ainakin jossain määrin utelias saman aikakauden muita taideteollisuusesineitä kohtaan.

 

Weckströmin korukeräilijöiden kokoelmaa

esitellään viiden sivun verran.

 

Monet muotoilijatkin ovat työskennelleet useamman materiaalin kanssa. Esimerkiksi tässä lehdessä on artikkeli pariskunnasta, joka kerää Björn Weckströmin koruja ja Weckströmhän on muotoillut myös lasia Nuutajärvelle. Tehtaalle suunniteltujen käyttö- ja taidelasiesineiden lisäksi hän on tehnyt lasiveistoksia. Veistoksia on syntynyt paljon myös pronssista.

 

Arabiakeräilijöiden kiinnostuksen kohteet vaihtelevat:

30-luvun keltareunakupit eivät nyt kiehdo monia,

mutta -60 sekä -70 –lukujen muotokieli kiinnostaa

myös japanilaisia ja tehtaan alkuajan tuotannolla on

omat keräilijänsä.

 

Keramiikkaa pidetään lasin sisarmateriaalina, niinpä lasinkeräilijät usein hankkivat myös keramiikka- ja posliiniesineitä. Varsinkin, jos keräilykohde on jonkun muotoilijan tuotanto. Esimerkiksi Tapio Wirkkalalla ja Timo Sarpanevalla on hieno ura molempien materiaalien parissa.
Tässä lehdessä on kolmen aukeaman verran perustietoa Arabian tuotannosta, muun muassa leimoista.

Suomen lasimuseossa Riihimäellä jatkuu upea

muranolaisen lasin näyttely tammikuun huolto-

seisokin jälkeen.

Lehdessä on uusi Antiikkipörssi-

palsta, jolla seurataan antiikki- ja

design-markkinoiden kehitystä.

Antiikki- ja design –lehdessä on neljän aukeaman

juttu eiralaisen jugendtalon isosta asunnosta, joka

on remontoitu ja sisustettu jugend-tyylille uskollisesti.

Paavo Tynellin valaisinten arvostus tuntuu

edelleen kasvavan.

Monet vanhan tavaran kaupan kanssa tekemisissä

olevat sanovat, että tällä hetkellä ryijyt ja muut

taidetekstiilit ovat rahallisesti aliarvostettuja.

Greta Skogster-Lehtisen uraa ja tuotantoa esitellään

neljän aukeaman verran.

Kolmen aukeaman jutussa esitellään keräilijä-

pariskunta, joka kerää hopeaa, lasia ja posliinia.

Lukijoiden lähettämien kysymysten kohteena

on tällä kertaa mm. tämä lasi. Vastauksessa

pohditaan olisiko se Humppilan vai Kumelan

tuotantoa. Kolmas vaihtoehto voisi olla Karhula.

Suomen lasimuseon asema taas uhattuna

Suomen lasimuseon talviasussaan.

 

Hallituksen esitys museolaiksi sekä laiksi opetus- ja kulttuuritoiminnan rahoituksesta on annettu eduskunnalle 18.10.2018. Museolain uudistus ja siihen liittyvä museoasetus ovat jälleen uhkaamassa Riihimäellä toimivan Suomen lasimuseon asemaa. Museoviraston lausunnon mukaan lasimuseo ei täytä kaikkia erikoismuseolta vaadittuja ominaisuuksia. Valtakunnalliset erikoismuseot (uuden lain mukainen nimitys on valtakunnallinen vastuumuseo) saavat korkeampaa valtionosuutta kuin ”tavalliset” museot toimintamenoihinsa, joten aseman menetyksellä olisi suorat vaikutukset lasimuseon toimintaan. Tällä hetkellä Suomessa on 17 erikoismuseota. Parhaillaan museot hakevat valtionosuuksiaan ja hakuaika päättyy 20.2.

 

Erikoismuseon pitää edustaa valtakunnallisesti merkittävää toimialaa ja museon pitää olla toimialan kannalta tarpeellinen. Sillä pitää olla valtakunnallisesti merkittävä kokoelma ja sen pitää huolehtia ko. erikoisalaa edustavien museoiden keskinäisestä yhteistyöstä sekä erikoisalansa museokokoelmiin liittyvän tiedon saatavuudesta ja antaa asiantuntija-apua toimialastaan. Lisäksi sen pitää huolehtia muista opetusministeriön erityismuseolle määräämistä tehtävistä.

 

Museoviraston lausunnon mukaan lasiala on aihealueena liian kapea ja muotoilun alalla toimii jo Designmuseo.

 

Lasimuseon asema oli edellisen kerran uhattuna vuonna 2012, jolloin Opetusministeriön selvitysmiehenä toimineen tamperelaisen Werstas-työväenmuseon johtajan, Kalle Kallion, yhden miehen raportti Valtakunnalliset erikoismuseot – selvitys erikoismuseojärjestelmän tilasta ja tulevaisuudesta sisälsi ajatuksen vastuun keskittämisestä Designmuseolle myös lasin osalta.
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/10/suomen-lasimuseo-joutumassa-design.html

 

Suomen lasimuseo on suljettu huoltoseisokin vuoksi

aina tammikuut, mutta on auki Lasipäivänä 26.1.,

jolloin talo täyttyy lasinkeräilijöistä.

 

Kun Helsinkiin kaavailtu Guggenheimin taidemuseon tulo ei saanut kannatusta, niin kulttuurieliitin ja poliittisen eliitin mielenkiinto on kanavoitunut Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon uuden yhteisen rakennuksen hankkimiseen. Hanke on vahvassa myötätuulessa ja onkin tarpeellinen; esimerkiksi Designmuseon perusnäyttely antaa mm. tilanpuutteen vuoksi kalpean kuvan suomalaisen muotoilun kehityksestä. Uusi museo –hanke vaatii runsaasti valtion varoja, jolloin ne ovat pois jostain muusta ja näyttääkin sisältä, että Suomen lasimuseo on yksi häviäjistä.

Vuonna 2012 Suomen lasimuseo sai laajaa tukea erikoismuseo-asemalleen, muun muassa suomalaiset ja kansainväliset museot, kansainvälinen museokomitea ICOM ja eri oppilaitokset lähettivät opetus- ja kulttuuriministeriöön museota puolustavia lausuntoja. Löytyykö tällaista tukea nyt?

Riihimäen kaupunginjohtaja Sami Sulkko on lehtihaastattelussa todennut, ettei kansainvälisesti tunnetun museon asemaa pidä horjuttaa, kun sillä sen asiantuntemus on kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettua. Museon kävijämääräkin on kasvussa: vuonna 2018 kävijöitä oli noin 27 500, mikä on suurin luku kahteenkymmeneen vuoteen.

Suomen lasimuseo on perustettu 1961 ja nykyisiin tiloihinsa se muutti 1980. Museon toiminnan 55-vuotisesta historiasta on julkaistu Kaisa Koiviston kirjoittama artikkeli Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2016.

Vaakuna- ja suurmieslasien kulttuurihistoria

Vaakuna- ja suurmieslasien kulttuuri-

historia on kovakantinen tietoteos.

 

Roger Peltosen ja Risto Rekolan kuuden vuoden tutkimus- ja kirjoitusurakka on tuottanut kirjan Vaakuna- ja suurmieslasien kulttuurihistoria – poliittinen symboliikka sortokauden puristelasissa. Kirjan kustantanut Sparbanksstiftelse i Kyrkslätt järjesti viikko sitten kirjan julkistamistilaisuuden Wohlsin kartanossa. Paikalle saapui runsaslukuinen joukko kirjasta ja sen aihepiiristä kiinnostuneita.

Kaksi salillista väkeä oli tullut Wohlsin kartanoon

juhlistamaan kirjan julkaisua. Erkki Fredriksson

puhetta pitämässä.

Vuonna 2012 Jyväskylän museon intendentti Erkki Fredriksson kokosi aihepiiristä näyttelyn, joka perustui Risto Rekolan lasiesinekokoelmaan ja tutkimuksiin. Sama näyttely oli vuotta myöhemmin esillä Kansallismuseossa.

Jyväskylän museo julkaisi näyttelyn tietotaulut Fredrikssonin toimittamassa vihkosessa.

Edellä mainituista näyttelyistä on kirjoitettu tässä blogissa aikanaan:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/04/suurmieslasit-poliittisen-protestin.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/04/vaakuna-ja-suurmieslasinayttelyn.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/06/vaakunalasilautasia.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2013/03/viela-ehtii-katsomaan-kansallismuseon.html

 

Olikin luontevaa, että emiritus intendentti ja kamarineuvos Erkki Fredriksson oli kutsuttu pitämään tämän kirjan julkistamistilaisuuteen puhe sekä haastattelemaan kirjoittajia. Puheessaan Fredriksson valotti sortokauden ilmapiiriä ja tapahtumia. Esityksen kiinnostavuutta lisäsivät tarinat, joilla hän kytki tapahtumat oman sukunsa vaiheisiin.

Kirjan toinen kirjoittaja Roger Peltonen

käyttämässä puheenvuoroa.

Tilaisuudessa Risto Rekola kertoi lahjoittaneensa suurmieslasikokoelmansa Kirkkonummen säätöpankkisäätiölle ja Erkki Fredriksson kertoi Jyväskylän museon lahjoittavan näyttelyn info-taulut säätiölle.

Tekijät signeeraamassa kirjoja, vasemmalla Risto Rekola

ja oikealla Roger Peltonen. Suomen lasimuseon

intendentti Kaisa Koiviston kappaleet työn alla.

 

Kirja tarjoaa kokonaiskuvan laseista, jotka perustuvat kolmeen keskeiseen symboliin: valtiollisiin ja maakunnallisiin vaakunoihin, jotka ovat peräisin 1500-luvulta, suurmiehiin ja kansallismaisemiin sekä johtopäätöksiin asioista, joista ei aiemmin ole ollut tietoa. Kulttuurihistoriallisen kartoituksen ja arvioinnin kohteena ovat viiden suomalaisen lasitehtaan – Nuutajärven, Iittalan, Karhulan, Riihimäen ja Viialan – tuottamat lasiesineet.

 

Aukeama kirjasta Vaakuna- ja suurmieslasien

kulttuurihistoria.

Tutkimuksella on kaksi näkökulmaa:

Suppeammassa esinekohtaisessa lähestymistavassa kuvaillaan noin viittäkymmentä lasia, juomalaseja, asetteja, kulhoja, kermakoita ja sokerikoita, kiinnipuhallettuja karahveja. Lasien, jotka tehtiin vuosien 1897–1920 välisenä aikana, esikuvia ja muotteja vertaillaan ja analysoidaan. Yksityiskohtaisen tarkastelun kohteena on myös lasien valmistustekniikka ja muottimestareiden henkilöhistoria.

Aukeama kirjasta Vaakuna- ja suurmieslasien

kulttuurihistoria.

Laajemmassa aatehistoriallisessa katsannossa käsitellään lasien sisältämää poliittista symboliikkaa, joka liittyi suurmiespalvontaan, suomalaisuusaatteen rakentamiseen, mutta ennen kaikkea passiiviseen vastarintaan. Lasien synnystä päättäneiden visionäärien henkilöhistoriaa tarkasteltaessa paljastuu muun muassa, että Nuutajärven omistaja Torsten Costianderilla oli Leo Mechelinin velipuolena pääsy kagaalin keskiöön. Costianderin seuraaja Harald Neovius oli myös kagaalin sisäpiiriläinen. Nuutajärvi teki omalta osaltaan poliittista kulttuurihistoriaa.

Aukeama kirjasta Vaakuna- ja suurmieslasien

kulttuurihistoria.

Runeberg-lasin liljasymboliikka tuo suurmiehen inhimilliset henkilökohtaiset tunteet ja nuoruuden rakkauden käsin kosketeltaviksi. ”Soihtuvaakunalle” on löydetty todentuntuinen selitys samoin kuin siihen, miksi piti luoda toinen muistolasi. Menninkäislasin tarina tarjoaa, muista suurmieslaseista poiketen, lukijalle historiallista pohdiskelua lasin alkuperästä. Seppälasin tarina puolestaan osoittaa miten verkostoitunut liike-elämä ja taidepiirit olivat jo tuohon aikaan, ja miten Paloheimon teollisuusyrittäjäsuku hyväksyi tehdastyöläisen Sörnäisissä puristelasinsa malliksi ja suomalaisuuden symboliksi.

 

Riihimäen Työmies- tai Seppälasia esitellään

tällä aukeamalla.

 

Roger Peltonen ja Risto Rekola: Vaakuna- ja suurmieslasien kulttuurihistoria, poliittinen symboliikka sortokauden puristelaseissa.

Kirjassa on 177 sivua, 236 valokuvaa ja 213 ala- ja asiaviitettä.

ISBN 978-952-94-1032-3

Kirjan hinta on 30 euroa ja sen voi tilata netistä: suurmieslasikirja@elisanet.fi

Taas on yksi hyvä syy enemmän liittyä Suomen

lasimuseon ystävät ry:n jäseneksi. Se onnistuu

kätevästi netissä:

https://www.suomenlasimuseonystavat.fi/lomake.html?id=2

Kaksi viikkoa Lasipäivään

 

 

Suomen lasimuseo on aina tammikuussa suljettu huoltoseisokin vuoksi, mutta aukeaa Lasipäivän ajaksi lauantaina 26.1. Tuolloin museoon on vapaa pääsy klo 10–15. Paikalla on vajaat 50 Suomen lasimuseon ystävät ry:n jäsentä myymässä lasiesineitä ja alan kirjallisuutta. Missään muussa myyntitapahtumassa ei talvikauden aikana ole yhtä monipuolista ja laadukasta lasiesinevalikoimaa esillä. Jos etsii jotain tiettyä esinettä, niin täällä on hyvät mahdollisuudet löytää. Jos ei löydy, niin kannatta kysellä myyjiltä, sillä ei myyntipöydälle mahdu kaikkia valikoimissa olevia esineitä, joten kotivarastolla saattaa olla etsitty aarre.

Ilmainen lasiesineiden tunnistuspalvelu on joka vuosi olla erittäin suosittu ja vuoroaan joutuu odottamaa. Tunnistusta on tarjolla museon kakkoskerroksen keskimmäisessä salissa klo 10–12. Enintään kolme esinettä per henkilö.

Lasihuutokauppa järjestetään klo 13–15, huutonumeroita jaetaan Suomen lasimuseon ystävät ry:n info-pöydässä kakkoskerroksen suuressa salissa. Kuvallinen huutokauppaluettelo on nähtävissä ja tulostettavissa netissä:

https://asiakas.kotisivukone.com/files/suomenlasimuseonystavat.kotisivukone.com/tiedostot/huutokauppaluettelot/2019_SLMY_hk-luettelo_web.pdf