Hagelstamilla vanhaa lasia Annilan kokoelmasta

Nuutajärvellä 1800-luvun puolivälissä valmistettu lautanen on sinivalkoraitaista filigraanilasia. Tekijänä Charles Bredgem tai hänen verstakkonsa. Kuvattu kirjassa Vanhat lasini (Annila 2005), s. 178. Korkeus 3 cm, halkaisija 21 cm. Kuva: www.hagelstam.fi

Tänään myytiin Hagestamin huutokaupassa 66 kohdetta edesmenneen Markku Annilan kokoelmasta. Arkkitehti Annila oli työnsä ohessa tunnettu vanhan lasin keräilijä ja tutkija sekä olennaisesti Suomen lasimuseon ystävät ry:n toiminnan kehittämiseen vaikuttanut henkilö: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2022/04/markku-annila-in-memoriam.html

Valtaosan kokoelmastaan Markku Annila myi Riihimäen kaupungille ja ne esineet muodostavat Suomen lasimuseon vanhan kotimaisen lasin kokoelmasta merkittävän osan.

Bergan lasitehtaan 1800-luvun alkupuolella valmistama viinapullo, ns. kanttipullo: vihreää lasia, rihlaus, kaiverruskoristelu, halkeama, kuvattu kirjassa Vanhat lasini (Annila 2005), s. 9. Korkeus 19,5 cm. Kuva: www.hagelstam.fi

Vanhan lasin keräilijöiden joukko on harventunut, mutta suurin osa esineistä meni kaupaksi tänään. Moni tänään myyty esine on kuvattu Annilan kirjoittamaan teokseen Vanhat lasini. Tuo kirja on suomalaisesta vanhasta lasista kiinnostuneille välttämätön hakuteos. Vanhalla lasilla tarkoitetaan tässä yhteydessä pääsääntöisesti ennen 1900-lukua valmistettuja esineitä. Myytyjen esineiden kuvat ja hintatiedot löytyvät netistä: https://www.hagelstam.fi/huutokaupat/kuukausihuutokauppa-a320/kuukausihuutokauppa-a320-markku-annilan-lasia

Ruutukaappauskuva: www.hagelstam.fi

Riihimäen yökynttilänjalat

 

Riihimäen Lasin valmistamat yökynttilänjalat. Aikanaan tarpeellinen käyttöesine, nykyään useimmilla koristekäytössä.

Näin joulun alla on monella tapana polttaa kynttilöitä tunnelman luomiseksi. Lasinen kynttilänjalka oli silloin käytännöllinen, kun siitä on helppo poistaa steariinitahrat. Moni meistä muistaa vielä ajan, jolloin kynttilöitä käytettiin valaistuksen saamiseksi, kun ei vielä ollut sähkövaloa käytettävissä. Kotitalouksien sähköistyminen alkoi yleistyä Suomen kaupungeissa 1930-luvulla. Jo 20-luvulla sähkölaitoksia perustettiin runsaasti, mutta ne palvelivat pääasiassa yritystoiminnan tarpeita. 1960-luvulla oli maaseudulla vielä runsaasti alueita, joihin ei ollut vedetty sähkölinjoja. Vasta 1987 sähköistettiin Kittilän Pokka, jolloin koko maa oli sähköverkon piirissä. Vielä pitkään oli, ja on yhä,  kuitenkin ulkorakennuksia ja kesämökkejä, joissa sähköä ei ollut. Taskulamput ja muut paristoilla toimivat valonlähteet kuitenkin ovat korvanneet jo kynttilät.

Tällaisella otteella kiinni kynttilänjalasta ja kynttilänvalossa liikkeelle.

Oheisen kaltaisia kynttilänjalkoja kutsutaan yökynttilänjaloiksi, koska siinä paikka etusormelle, jolla voi kantaa valonlähdettä liikkuessaan, vaikkapa matkalla ulkohuoneeseen. Tämä malli löytyy ainakin vuoden 1939 Riihimäen Lasin puristelasikuvastosta tuotenumerolla 6730.

Näitä on valmistettu pitkään ja monen värisestä lasimassasta.

Hyvää itsenäisyyspäivää

 

Vasemmalla krysanteemit on laitettu maljakkoon, jonka hionnat on suunnitellut Aimo Sulonen ja keskellä on neodyymi versio Nanny Stillin muotoilemasta Korusta. Siitä on olemassa myös värittömiä, keltaisia ja sinisiä versioita, korkeusversioita on ainakin kaksi, samoin halkaisijoita.

Suomen itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä, jota vietetään 6. joulukuuta 1917 tapahtuneen itsenäistymisen kunniaksi. Itsenäisyyspäivä on arvokas ja vakavamielinen juhla, johon liittyy sodan ja kaatuneiden muisteleminen. Moni kokeekin, että Suomen itsenäisyys on nimenomaan itsenäisyyttä Venäjästä, tai aikaisemmin Neuvostoliitosta. Eilen alkanut Tuntemattoman sotilaan lukumaraton on ohi, lisäksi Yle esittää tänään perinteisen tavan mukaan itsenäisyyspäivän paraatin sekä Edvin Laineen version Tuntemattomasta sotilaasta.

Riihimäen Lasi valmisti näitä 1969 - 1976. Esine on toiselta nimeltään Safiiri.

Kristallimaljakon korkeus on noin 20 cm.

Riihimäki puhaltaa henkiin lasikaupungin perinteen

 

Riihimäen keskustassa sijaitsee Kalervo Kallion Lasinpuhaltajapatsas. Kuva: Riihimäen kaupunki / Jenniina Nummela 

Riihimäen kaupunki rakentaa kansainvälistä ja valtakunnallista tunnettuuttaan lasikaupunkina.

Riihimäki hyödyntää kansainvälisessä profiloitumisessaan suomalaisen lasimuotoilun arvostusta sekä Suomen lasimuseon kansainvälisiä yhteyksiä. Näiden vahvuuksien pohjalta kaupunki järjestää uuden lasialan tapahtuman.

- Suunnittelemme kansainvälistä lasialan biennaalia, joka toinen vuosi järjestettävää Finnish Glass Biennalea. Biennaali järjestetään Riihimäellä ensimmäisen kerran 5.–8. kesäkuuta 2025, kertoo kaupungin elinvoimajohtaja Anna-Riitta Kujala.

Biennalen tuottajana toimii Helsinki Design Weekin ja Fiskars Village Art & Design Biennalen perustaja ja tuottaja Luovi Productions.

Finnish Glass Biennalen ohjelmistoon on suunnitteilla ammattilaisseminaari, asiantuntijavierailuja, näyttelyitä sekä paikallisen yhteisön kanssa yhdessä tuotettavia satelliittitapahtumia Riihimäellä ja taidelasistaan tunnetuissa Iittalassa ja Nuutajärvellä.

- Tapahtumat ovat tehokkaita luovan strategiatyön käynnistäjiä, sillä ne kokoavat yhteen eri sidosryhmiä yhteisen teeman äärelle. Finnish Glass Biennalen hetkellisyys luo alustan kokeilukulttuurille, johon alueellisten toimijoiden on helppo liittyä mukaan. Ajan myötä näistä parhaista käytännöistä voi kasvaa vakiintunut kulttuurifestivaali, joka edistää kaupunkistrategian tavoitteita. On inspiroivaa olla mukana nostamassa Riihimäkeä lasin pääkaupungiksi ja kehittämässä sen yhteistyötä Iittalan ja Nuutajärven kanssa. Alueelle on nousemassa vahva lasialan yhteistyöverkosto, sanoo Luovi Productionsin perustaja ja johtaja Kari Korkman.

Katuja nimetään uudelleen, opasteita kaupunkikuvaan

Kansainvälisen profiloitumisen lisäksi lasikaupunkiteemaa halutaan tuoda esille kaupunkilaisille ja matkailijoille.

- Haluamme lasin ja lasihistorian osaksi riihimäkeläistä kaupunkikuvaa. Esimerkiksi
opastusta rautatieasemalta Suomen lasimuseolle on tarkoitus parantaa. Kaupunki
suunnittelee myös muutamien katujen nimeämistä uudelleen lasiperinnettä kunnioittaen, kehittämispäällikkö Kristian Keinänen kertoo.

Riihimäen kaupunki ja Suomen lasimuseo ovat tammikuussa Helsingissä Matkamessuilla esittelemässä biennaalia.

Biennaali ja lasikaupunki saavat omat visuaaliset ilmeensä, joita käytetään teemojen esilletuomisessa.

Riihimäellä elää lasin perinne

Riihimäki hyödyntää profiloitumisessa vahvoja juuriaan lasikaupunkina.

Riihimäen Lasi Oy (1910–1990) oli aikanaan Pohjoismaiden suurin lasitehdas. Lisäksi seudulla on vuosikymmenten aikana toiminut useita lasitehtaita.

Nykyisin Riihimäen Lasi Oy:n entisessä tehdasrakennuksessa, Tapio Wirkkalan suunnittelemissa tiloissa, toimii Suomen lasimuseo. Suomen lasimuseo kuuluu maailman arvostetuimpiin lasimuseoihin New Yorkissa sijaitsevan Corning Museum of Glass´in sekä Lontoossa sijaitsevan Victoria and Albert Museumin lisäksi.

Riihimäellä on vahva pohja, jolle rakentaa niin kansainvälistä kuin valtakunnallista tunnettuutta lasikaupunkina.

Lasinpuhaltajapatsaasta on tehty pienempi versio, joka Suomen lasimuseon pihalla. Kuva on muutaman vuoden takaa kesäkuun Lasipäivän vietosta.

Suomen lasimuseo on Riihimäen tunnetuin vierailukohde

Suomen lasimuseo Helsingistä Tampereelle johtavan valtatien varrella on Riihimäen tunnetuin matkailukohde. Vuosittain museossa vierailee noin 50 000 kävijää. Näyttelyiden lisäksi museo järjestää suosittuja tapahtumia ympäri vuoden. Näistä suosituimmat ovat Lasipäivät, jotka keräävät yhteen noin 4 000–5 000 lasinharrastajaa ja keräilijää ympäri Suomen tammi- ja kesäkuussa.

Suomen lasimuseo on valtakunnallinen lasialan vastuumuseo. Valtakunnallisena vastuumuseona lasimuseo kehittää kulttuuriperintötyötä, suomalaisten museoiden yhteistyötä sekä edistää erikoisalansa kansainvälisiä yhteyksiä.

Suomen lasimuseo oli keskeisessä roolissa käsityönä valmistettuun lasiin liittyvän tietotaidon saamisessa Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi 20. marraskuuta 2024 Suomen lasimuseolle Suomi-palkinto -kunniakirjan muun muassa ansiokkaasta työstään lasiin liittyvän käsityöperinteen vaalimisessa.

Finnish Glass Biennalen verkkosivut
https://www.finnishglassbiennale.fi

Finnish Glass Biennalen 5.–8.6.2025 ohjelmisto julkaistaan 19.3.

Katso Riihimäkeä lasikaupunkina esittelevä video
https://www.youtube.com/watch?v=YhHIwrvWuTc

Lähde: Suomen lasimuseo

Lisää rautaa

 

Etiketistä ei käy ilmi liuoksen valmistanut apteekki tai lääketehdas.

Erilaiset ravintolisät ovat nykyäänkin suosittuja myyntiartikkeleita, joiden tarpeellisuudesta silloin tällöin asiantuntijat keskustelevat julkisuudessa. Oletettavasti nykyään myytäviä aineita valvotaan jollain tavalla, ettei sentään enää arsenikkiä lisätä rautaliuokseen tai nykyään kai rautalisät otetaan pillerien muodossa?

Aromista arsenikki-rautaliuosta on valmistanut Medica. Kuva: www.finna.fi / Mikkelin kaupungin museot.

Oheisen lääkepullon pohjassa on sen tilavuuden ilmoittava luku 500, jonka mittayksikkö on millilitra eli puolen litran pullosta on kyse. Pullon valmistanut lasitehdas ei ole laittanut muottiin omaa massaleimaansa.

Puolen litran lääkepullon pohjasta ei käy ilmi sen valmistanut lasitehdas.

Tällaiset viistetyin kulmin tehdyt kahdenkulmaiset pullot olivat yleisiä lääkekäytössä 1800-luvun lopulta 1930-luvulle.

Joulun värisiä Barokkeja

 

Entisen Riihimäen Lasin työntekijän pesästä löytyi neljä punaista Barokki-jälkiruokamaljaa.

Perjantaina kuultiin Kaisa Koivisto esityksessä lasimuseolla, että joulun värit ovat punainen ja vihreä sekä kulta ja hopea. Suomen lasimuseon julkaisemassa Timo I. Laakson kirjoittamassa Erkkitapio Siiroisen elämää ja tuotantoa esittelevässä ”Riihimäen Lasin nuori lupaus” -kirjassa kerrotaan, että Barokki-sarjaa on valmistettu näissä väreissä: kirkas (=väritön), vihreä, neonsininen, keltainen, malakiitinvihreä, sininen ja amber. Oheisessa kuvassa on punaisia Barokki-jälkiruokamaljoja, jotka on ehkä joku lasitehtaalla tehnyt omalla ajalla itselleen? Onko myös sarjan muita esineitä olemassa punaisesta lasista tehtyinä?

Lasimuseossa joulutunnelmaa

 

Lasimuseon luentosaliin kokoontui joulunvieton kehityksestä kiinnostuneita.

Perjantai-iltana Suomen lasimuseon entinen intendentti Kaisa Koivisto valotti suomalaisen joulun ja lasisten kuusenkoristeiden taustaa otsikolla Joulua odotellessa. Parikymmentä henkilöä saapui paikalle kuulemaan esitystä. Samalla sai ihailla museon joulukuusta ja museomyymälän runsasta lasisten joulukuusenkoristeiden valikoimaa.

Kaisa Koivisto

Helsingin Pukinmäessä edelleen toimiva Weiste on ollut muokkaamassa suomalaisen joulun koristelua.

Sähköiset joulukuusen kynttilät tulivat markkinoille jo 1930-luvulla, mutta yleistyivät Suomessa vasta 1960- ja 70-luvuilla.

Tähtisadetikut kuuluivat takavuosina lähes joka kodin joulun viettoon.

Luennon jälkeen tutustuttiin vanhoihin joulukoristeisiin. 

    

Kaisa Koivisto on yksi Joulupuu on rakennettu -kirjan tekijöistä.

Suomen lasimuseon aula jouluisessa asussaan. Katosta riippuu Markku Salon teos.

Lasimuseon myymälässä on tarjolla laaja valikoima tšekkiläisiä ja saksalaisia lasisia joulukuusenkoristeita.