maanantai 18. maaliskuuta 2019

Lahden antiikki-, taide- ja keräilymessut 23.–24.3.


Laatumessut järjesti Lahdessa 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alkupuolella useita antiikki-, taide- ja keräilyalan messutapahtumia. Ensimmäiset messut pidettiin silloiselta nimeltään Harjukadun kouluna tunnetussa kiinteistössä kaupungin keskustassa. Silloin käytössä ollut tila oli pieni, sokkeloinen ja sinne mahtui vain reilut 20 näytteilleasettajaa. Tapahtuma saavutti kuitenkin hyvän menestyksen sekä kauppiaiden että asiakkaiden keskuudessa.

Kaksi viimeistä kertaa tapahtuma järjestettiin Kauppahotelli Grandin yhteydessä olevalla Grand Areenalla jo huomattavasti isommassa ja tapahtumakäyttöön suunnitellussa tilassa. Kun Laatumessujen toiminnassa tapahtui muutoksia vuosien 2008–2009 aikana, niin Lahti jäi silloin pois tapahtumakalenterista.

Askotalon alue Lahdessa.
Ruutukaappauskuva: www.askonalue.fi

Nyt viimeiset pari vuotta on kuitenkin haettu kaupungin keskusta-alueelta messuille sopivaa tapahtumatilaa. Osoitteesta Askonkatu 9 löytyi Askotalo ja sen sijainti oli yleisötapahtuman järjestämisen kannalta erinomainen. Vanhasta teollisuuskiinteistöstä vanhaa korjaamalla ja uutta rakentamalla tehty toimisto-, ravintola- ja tapahtumatalo sijaitsee Lahden keskustan läpi menevän Tampere-Kouvola -tien eli valtatie 12:sta varrella. Lahden uusi Matkakeskus ja Rautatieasema sijaitsevat vieressä ja Askotalon alueella on, meneillään olevat alueen rakennustyötkin huomioiden, runsaasti viikonloppuisin maksutonta paikoitustilaa messuvieraiden autoille.

Messuilla tarjolla olevan tavarasta pääosa on ns. huomisen antiikkia. Tällä tarkoitetaan yleensä 1920–1980 -lukujen välillä valmistettua esineistöä ja siinäkin pääpaino on 1950–1960 -luvuilla valmistetussa tavarassa.
 
Mika Sirén arvioi tapahtumavieraiden esineitä
Huutokauppa Helanderin osastolla. 

Messuilla on Laatumessujen aikaisempien tapahtumien tapaan myynnissä molempina tapahtumapäivinä klo 10–16 välillä antiikkiesineitä, taidetta, designia, retroa, lasia, astioita, keramiikkaa, hopeaa, koruja, kirjoja, postimerkkejä, postikortteja, rahoja, vanhoja tekstiilejä, yms. vanhaa ja keräilyllistä tavaraa. Muutamilla osastoilla on tarjolla myös uusia kädentaitajien tuotteita. Huutokauppa Helanderin osastolla arvioidaan maksutta messuvieraiden vanhoja tavaroita ja Lahden Postimerkkikerho ry:n osastolla arvioidaan vanhoja postilähetyksiä, postimerkkejä ja postikortteja.

Werstas-ravintola palvelee messuvieraita molempina messupäivinä koko messujen aukioloajan ja ravintolasta on saatavissa myös lounasta. Askotalon paikoitusalueet P1 ja P5 ovat maksutta messuvieraiden autojen käytössä viikonlopun ajan. Sisäänkäynti messuille tapahtuu F-kirjaimella merkitystä pääovesta Matkakeskuksen puoleisesta päästä rakennusta.

Ruutukaappauskuva: www.askonalue.fi

Tapahtumajärjestäjänä on vastaavia messutapahtumia vuodesta 1998 lähtien järjestänyt Hämeenlinnan Laatumessut / T:mi Hannu Tienhaara. Laatumessujen tapahtumia on järjestetty näiden vuosien aikana esim. Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella, Lappeenrannassa, Porvoossa, Heinolassa ja Lahdessa ennen tätä tapahtumaa yhteensä 114 kpl.

Lahden antiikki-, taide- ja keräilymessut
23.–24.3.2019
Askotalon tapahtumatori
Askonkatu 9, 15100 Lahti
Klo 10–16 molempina messupäivinä
Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/events/2196014937381330/

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Nathalie Lautenbacher – Leikin ja vakavuuden rajamailla



Keskellä kaksi korkeaa Nathalie Lautenbacherin 
Natal-maljakkoa (1997) ja ympärillä Sauma-
juomalaseja vuodelta 2000.

Nathalie Lautenbacher on Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1999 valmistunut muotoilija, joka on keskittynyt työssään arjen estetiikkaan ja erityisesti keramiikkaan materiaalina – astioiden pientuotantoon ja uniikkeihin teoksiin. Suomen lasimuseo esittelee nyt Nathalie Lautenbacherin lasituotantoa vuosilta 1997–2013. Näissä töissä arki ja juhla, käytännöllisyys ja mielikuvitus sekoittuvat iloisissa väreissä.

Ensimmäiset NATAL-sarjan maljakot tulivat Iittalan tuotantoon Lautenbacherin opiskeluaikana vuonna 1997. Kaksiosainen maljakko on suunniteltu pienille ja pitkävartisille kukille. Taustalla oli halu korottaa metsästä poimittu luonnonkukkakimppu, sinivuokot ja metsätähdet, korkealle pöydän pinnasta.

Etualan Pupulu-teeastiat on valmistettu Kiinassa 2013.

Lasisuunnittelu jatkui valmistumisen jälkeen riihimäkeläisen lasinpuhaltaja Jaakko Liikasen JL-studiolla. Lasin hento ja vahva väri hehkuu ohuissa suupuhalletuissa SAUMA-juomalaseissa kuin mehukesteihin kutsuen. Arjen iloksi taas syntyi kestävästä puristelasista pinottava AAMU-arkiviiniilasisarja Iittalan lasitehtaalla ja lämpimiä teehetkiä varten hellittelynimillä nimetty, kuumankestävästä värilasista valmistettu PUPULU-teeastiasto yhteistyönä Kolme-Designin kanssa.

Lautenbacherin Aamu-arkilasi on vuodelta 2006.



Nathalie Lautenbacherin Un petit pot 
sarjasta Padat (2013).

Nuutajärven lasitehtaan sulkemista edeltävänä kesänä Lautenbacher kutsuttiin tehtaalle työskentelemään yhdessä kokeneiden lasinpuhaltajien kanssa. HARKOT JA PADAT -nimellä kulkevassa teossarjassa Lautenbacher unohti tarkoituksellisesti esineiden käytettävyyden pohtiessaan toden ja mielikuvituksen sekä arvon käsitettä. Tuolloin syntynyt Art Works -taidelasikokoelma sai innoituksensa lasin taianomaisesta luonteesta.

”Lasi on ihmeellinen materiaali”, Lautenbacher kuvasi 2013 esineiden syntyprosessia. ”Ehkä juuri ihmetyksestä mieleni liikkui tätä sarjaa tehdessä satujen, tarinoiden ja leikin suuntaan. Aloin rakentaa satupatoja ikään kuin osaksi jotain tarinaa. Kun keittiön sympaattiset arkiesineet padat, kattilat ja kauhat valmistetaan lasista, niistä tulee käyttökelvottomia, mutta samalla arvokkaita ja arvoituksellisia hahmoja.”

Etualalla esineitä Harkot-
sarjasta (2013).

Kokoelman toinen puoli koostuu harkkomaisista, eri materiaaleja yhdistävistä teoksista. ”Lasiset palikat ovat kuin punnuksia, joilla mitataan painoa tai arvoa. Kyseessä on kuvitteellinen mittausväline tai lasipeli. Mitä sillä tarkalleen halutaan mitata, on katsojan pääteltävissä. On asioita, joita ei voi, eikä pitäisikään mitata, kuten kauneus tai välittäminen.” Harkot tuovat esiin eri materiaalien kontrasteja: teoksissa on käytetty värillisen lasin lisäksi kristallinkirkasta akryyliä, karkeaa betonia ja puuta.

Lautenbacherille työ lasin parissa on aina mielenkiintoinen, virkistävä matka. ”Lasi on kuumana minusta jotenkin holtiton ja vaikea materiaali, joka täytyy saada aisoihin. Lasihytissä täytyy toimia valppaalla mielellä ja vasta siellä voi ymmärtää materiaalin todellisen luonteen asiansa osaavien lasinpuhaltajien ansiosta. Yksi kokeilu johtaa toiseen ja suunta muuttuu tehdessä, mutta ajatus pysyy lasinkirkkaana, toivottavasti!”


Lautenbacherin Harkot-sarjan esineitä.


Nathalie Lautenbacher (entinen Lahdenmäki, s.1974)

Paremmin keraamikkona tunnettu suomalais-ranskalainen Nathalie Lautenbacher on ehtinyt saada tunnustusta työstään sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Hänen Arabialle suunnittelemansa Fire-kynttilälyhty palkittiin Design Plus -palkinnolla vuonna 2002. Lautenbacher sai myös Maire Gullichsen -palkinnon 2002 ja kolmannen sijan arvostetussa Minon keramiikkakilpailussa Japanissa vuosina 2005 ja 2014. Vuonna 2008 hänet valittiin Vuoden Nuoreksi Muotoilijaksi yhdessä Naoto Niidomen kanssa, mistä lähtien työpari on toteuttanut useita projekteja yhdessä. Lautenbacherin töitä on hankittu useisiin kokoelmiin, mm. Göteborgin Rhösska-museoon. Hänen tuotannostaan tunnetaan ehkä parhaiten Espoon keramiikkastudiolla pientuotantona valmistuvat ruokailuun ja tarjoiluun liittyvät ohuet ja pehmeälinjaiset posliiniastiat.

Lautenbacher on vapaa suunnittelija, joka on toiminut vuodesta 2001 myös lehtorina entisessä opinahjossaan silloisessa Taideteollinen korkeakoulun keramiikka- ja lasitaiteen laitoksella, joka nykyään on Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitos.

Nathalie Lautenbacher – Glass Works
Leikin ja vakavuuden rajamailla
Näyttely Suomen lasimuseossa 15.2.–5.5.2019