sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Talvinen Lasipäivä Riihimäellä



Suomen lasimuseon suuri sali täyttyi lasiesineiden
myyjistä ja ostajista lauantain Lasipäivänä.
 
 
Eilen vietettiin Suomen lasimuseon ystävät ry:n talkoovoimin järjestämää Lasipäivää Riihimäellä. Vaikuttiko huono ajokeli vai mikä, mutta väkeä saapui tapahtumaan jonkin verran vähemmän kuin edeltävinä vuosina. Niin paljon väkeä oli kuitenkin puolenpäivän tienoilla lasimuseossa, että ajoittain oli käytävillä ruuhkaa. Myyjinä oli viitisenkymmentä yhdistyksen jäsentä ja pöydillä oli monipuolinen ja laadukas valikoima suomalaista lasituotantoa.
 
Monena vuotena lasiesineiden tunnistukseen on ollut pitkät jonot, eikä aina ole riittänyt palvelulle varattu kahden tunnin aika, mutta tänä vuonna selvisi vähemmällä jonottamisella.

Lasipäivän viimeinen ohjelmanumero on huutokauppa ja sen viimeisenä esineenä myytiin viime vuonna Lasismissa valmistettu Helena Tynellin Aurinkopullon 100-vuotisjuhlaversio 600 eurolla. Hinta oli selvästi edullisempi kuin syksyllä Bukowskin huutokaupassa.
 
Seuraavan kerran lasimuseolla tehdään kauppoja lauantaina 8. kesäkuuta, jolloin Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää Lasi- ja keräilytapahtuman museon piha-alueella. Silloin myynnissä on lasiesineiden lisäksi muutakin keräilytavaraa.


Myyjät pääsivät sisälle klo 8 asettelemaan lasiesineitä
pöydille, jotka talkoolaiset olivat laittaneet paikoilleen
perjantaina.


Etualan pöydällä paljon suomalaisen
lasimuotoilun klassikkoja.

Kahdella myyntipöydällä oli viime vuonna
valmistettu Aurinkopullon juhlaversio.


Noin korkean hyllykön täyttäminen lasiesineillä
vaatii hieman uhkarohkeutta.


Nanny Stillin uniikki näyttelyesine.



Oikeanpuoleinen sininen pikkumaljakko on
Riihimäen Lasin tuotantoa.


Myyntipöydiltä löytyi sekä käyttö- että taidelasia.


Toikka on Toikka eli Oiva Toikan lasilautanen
hänen itsensä suunnitteleman kankaan päällä.


Aino Aallon kannu ja lasit.


Kumelan lasitehtaan tuotteita näkyi useammalla
pöydällä. Sosiaalisen median puolella näkyy
kasvava kiinnostus Kumelan esineisiin.



Etuvasemmalla Joonas Laakson Tribute of Scarpa.



 

Monen myyntipöydän luona piti odottaa hetki
vuoroa, että pääsi tarkemmin katsomaa esineitä.


Karahvisetti on Riihimäen Lasin vanhempaa
tuotantoa oleva kokonaisuus.


Markku Salon tuotantoa.


Tällä pöydällä oli myös jonkin verran vanhempaa lasia.
 

Yöllä oli satanut lunta, joka aamulla
haittasi vähän ajamista Riihimäelle
ja lunta tuli päivälläkin muutama sentti lisää.


Hakkaamalla koristeltuja lasiesineitä alettiin tehdä
Kauklahdessa ja niiden valmistusta jatkettiin Riihimäellä.



Pöytätila on hyödynnetty maksimaalisesti.


Useita Aimo Okkolinin muotoilemia esineitä.


Laadukasta lasia tälläkin pöydällä.


Tämän harmaahionnalla koristellun
esineen ikä ja alkuperä ovat arvoitus,
mutta mahdollisesti joku Pohjanmaan
lasitehtaista 1800-luvun lopulla.


Vasemmalla on kannu, jossa on pronssivyötä imitoiva
ornamentti. Pronssivöitä käytettiin mm. Moserin
tehtaan kristalliesineissä ja samaan vaikutelmaan pyrittiin
puristelasiesineissä maalaamalla kohokuvio ”kulta”maalilla.


Lasinpuhalluskilpailun palkinto on
Jorma Vennolan muotoilema.
 
Lasimuseon henkilökunnan pöydällä oli mm.
vanhaa lasikirjallisuutta.


Keskilattialla tavallisesti oleva kristalliesineiden vitriinit
olivat huollossa, joten lasiesineiden tunnistus oli siirretty
tähän keskimmäiseen saliin.

Lasiesineiden tunnistuspalvelu on edelleen
tarpeellinen osa Lasipäivän ohjelmassa.

Tunnistamassa olivat Olli Ahtola (etualalla), Risto Aalto,
Kaisa Koivisto, Sirkka-Liisa Löflund, Hannele Viilomaa
ja Anita Elomaa. Juhani Löflund ohjasi ihmisiä heidän
esineidensä mukaisesti ko. sektorin asiantuntijalle.



Risto Rekola myi yhdessä Roger Peltosen kanssa
tekemäänsä kirjaa ”Vaakuna- ja suurmieslasien
kulttuurihistoria – poliittinen symboliikka sortokauden
puristelasissa”.


Lasimuseon lounasravintola Kehrä piti kahvipistettä
kakkoskerroksen keskimmäisessä salissa. Näin
ravintolassa riitti paremmin paikkoja ruokailijoille ja k
ahvin sai kätevästi läheltä myyntipöytiä.
  


Sisäänkäynnin parvella oli neljä myyntiosastoa.
 

Tapio Wirkkalan kampa- ja viivahiottuja lasiesineitä.


Tämä jalallinen malja on Riihimäen Lasin, tai silloiselta
nimeltään Oy Riihimäen, alkuajan tuote 1900-luvun
alkupuolelta.


Hienostunut lila väri ja upeasti hiotut koristekuviot.



Sisäänkäyntiaulan museomyymälässä oli
runsaasti kirjallisuutta alennetuin hinnoin.


Markku Salon moottoroitu lasiteos Hallanvaara (1987)
liitää lasimuseon sisääntuloaulan katossa.


Monet tapahtumavieraat kiersivät myös
katsomassa museon näyttelyvitriinit.


 

Alakerran luentosalissa oli myös myyntipöytiä.


Värikäs ja laadukas valikoima.
 

Oikealla Kumelan lasitehtaan maljakko,
johon koristelun on tehnyt Ulla Kraemer.
 
 

Tällä pöydällä oli pelkästään huippuesineitä.




Tällä pöydänkulmalla oli turkoosi alue.


Huutokauppaesineisiin pääsi tutustumaan päivän aikana.
 

Laivan hylystä sukelletulla pullolla
on mielenkiintoinen tarina.



Lasihuutokaupan meklarina toimi
edellisvuosien tapaa Olli Niemelä.


Huutokaupan jälkeen tapahtuma päättyi ja
myymättömät esineet piti pakata kuljetusta varten.

2 kommenttia:

  1. Mahtaako tuo ametisti kaadin kuvassa 30/60 sittenkään olla Riihimäen lasitehtaan valmistama. Tuo kaadinmalli on outo (esim ottimen malli),ja tuo friisikoriste on erilainen kuin mitä Riihimäen vaasista (amatsonit) tunnetaan. Oliskohan kyseessä Walther & Söhne tehtaan valmistama puristelasinen myöhempi kopio Moserin friisilaseista. Mainitulta saksalaiselta tehtaalta löytyy eräistä puristelaseista vastaava tai liki vastaava friisikuvio kuin mitä po. kaatimessa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teksti perustuu myyjän antamaan tietoon, pitää muuttaa kuvatekstiä. Kiitos tiedosta!

      Poista