Scheider
opiskeli Nancyn taideakatemiassa ja lasitaiteilija Emile Gallé oli Nancyn
koulukunnan keskushenkilö. Charles Schneiderin veli Ernest työskenteli myös
samassa kaupungissa sijainneessa Daumin lasitehtaassa kirjanpitäjänä. Charles
pääsin Daumille harjoittelijaksi ja oppi siellä kaivertamaan mm. kahdesta tai
useammasta lasikerroksesta koostuvia verholasiplaketteja. Todennäköisesti hän
myös suunnitteli esineitä, mutta kaikki tehtaan tuotteet signeerattiin Daumin
nimellä.
Charles
Schneider perusti yhdessä veljensä Ernestin kanssa oman lasitehtaan vuonna 1913
Pariisin lähelle. Maailmansodan syttymisen takia tuotanto käynnistyi vasta 1918,
jolloin Emile Gallén tehtaalla oli tulipalo ja Gallén esineitä valmistettiin alihankintana
Schneiderin tehtaassa. Tällöin Gallén esineissä käytettyjen tekniikoiden
osaamista siirtyi Scheinerin työntekijöille.
Scheinerin
tehtaan tekniikat olivat lähellä Daumin ja Emile Gallén käyttämiä, mutta
muotoilu modernistista. Kansainvälinen kuuluisuus koitti Pariisissa vuonna 1925
järjestetyn taideteollisuusnäyttelyn myötä. Tehtaassa tehtiin kahta eri
valmistuslinjaa: Varsinaiset Schneiderin nimellä signeeratut esineet olivat
yksilöllisempiä, tavallisesti kokonaan hyttityötä. La Verre Francais –nimellä
signeeratut esineet sen sijaan olivat hiekkapuhallettua verholasia. Näitä
esineitä signeerattiin myös eräänlaisella salanimellä Charder.
Parhaimmillaan
Schneiderin tehtaassa oli yli 700 työtekijää ja siellä valmistettiin vain
Charles Schneiderin muotoilemia esineitä. Esineitä myytiin ranskalaisissa
taideliikkeissä ja niitä vietiin mm. Yhdysvaltoihin ja Brasiliaan.
Tehtaan toiminta
päättyi lamakaudella 1931, mutta jatkui vielä katkoksen jälkeen 1930-luvun
lopulle saakka.
Charles
Schneiderin pojat Robert ja Charles jr. jatkoivat toimintaa vuodesta 1946
eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1981.
Art Deco –esineet
eivät olleet arvostettuja 1930-luvun jälkeen ennen kuin vasta 1980-luvulla
Ranskassa ja Saksassa järjestetyt näyttelyt nostivat tämän tyylisuunnan
uudestaan arvoonsa.
Pääosa
näyttelyn esineitä on valmistunut vuosina 1918-1931. Esineet kuuluvat yksityisten
keräilijöiden, saksalaisen Barlach Heuerin ja ranskalaisten Laurence &
Jean-Pierre Serren, kokoelmiin. Näyttely on saatu Suomen lasimuseolle
yhteistyössä ruotsalaisen lasimuseon The Glass Factoryn kanssa.
Suomen lasimuseossa
esillä olevan näyttelyn arkkitehtinä on toiminut Heikki Viinikainen, joka on
onnistunut luomaan upean kokonaisuuden Charles Schneirin art deco –esineistä ja
alkuperäispiirutuksista sekä lasimaalauksista ja valaisimista, jotka olivat tärkeä osa tehtaan
tuotantoa. Esillä on myös Charles´in poikien Robertin ja Charles junioirin muotoilemia
esineitä. Esillä on myös se ainoa Schneirerin lasitehtaan valmistama esine,
joka kuuluun Suomen lasimuseon omaan kokoelmaan.
Näyttely on esillä Suomen lasimuseossa Riihimäellä 4.5. asti ja museon yhteystiedot sekä aukioloajat löytyvät netistä: www.suomenlasimuseo.fi
Schneirin esineitä on
myytävänä tälläkin hetkellä eBay:ssä ja hintoihin tutustua esimerkiksi oheisen
linkin kautta: http://www.ebay.com/bhp/schneider-glass
Lähteinä on käytetty Kaisa
Koiviston kirjoittamaa artikkelia Glorian Antiikissa 2/2014 ja Suomen
lasimuseon näyttelytiedotetta sekä nettilähteitä:
Oikealla oleva kapea
punainen maljakko on Suomen lasimuseon kokoelmaan kuuluva esine.
|
Lähikuva tuosta Wähäjärven
lahjoituskokoelmaan kuuluvasta Sormustinkukkamaljakosta.
|
Koristekuvio on kaiverrettu
verholasiin samankaltaisella tekniikalla kuin mitä käytettiin camee-korujen
valmistuksessa.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti