Vanhaa suomalaista lasia Markku Annilan kokoelmasta esillä Suomen lasimuseossa

Suomen lasimuseon kolmannen kerroksen näyttelytilassa on helmikuun puolivälistä alkaen ollut esillä vanhaa suomalaista lasia 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Arkkitehti ja lasinkeräilijä Markku Annila on kerännyt kokoelman, jossa on yhteensä lähes 2000 esinettä. Hän myi osan kokoelmastaan Riihimäen kaupungille vuonna 2007 ja lahjoitti osan Suomen lasimuseolle. Nyt nähtävillä olevat esineet ovat pääosin tästä kokoelmasta. Näyttely on esillä kuluvan vuoden loppuun asti.


”Vanhan lasin aika voidaan katsoa päättyneeksi 1800-luvun lopussa, jolloin lasiteollisuus Suomessakin siirtyi suurteollisuuden aikakauteen Iittalan ja Karhulan lasitehtaiden aloitettua toimintansa. Lasihyteissä tapahtuvasta käsityövaltaisesta lasinvalmistuksesta siirryttiin teolliseen tuotantoon.”
Markku Annila:Vanhat lasini, Suomalaista lasia 1700-luvulta 1900-luvun alkuun, Suomen lasimuseo 2005.

Suomi oli viimeisiä kolkkia Euroopassa, joissa lasia alettiin valmistaa. Suomen ensimmäinen lasitehdas perustettiin Uuteenkaupunkiin vuonna 1681. Tehdas toimi vain neljä vuotta. Se paloi Uudenkaupungin tulipalon yhteydessä vuonna 1685, eikä tehdasta rakennettu uudelleen.

Varsinaisesti lasituotanto alkoi Suomessa vasta, kun Åvikin lasitehdas perustettiin Somerolle vuonna 1748. Suomi oli tuolloin osa Ruotsia, joka puolestaan oli maailman suurimpia raudan ja kuparin tuottajia. Kaivosteollisuus nieli suuria määriä polttopuuta ja muuta puutavaraa ja metsien pelättiin suorastaan loppuvan. Siksi jossain määrin suosittiin niin ikään paljon puuta kuluttavan lasituotannon sijoittumista Suomen puolelle. 1700- ja 1800-luvun vaihteessa n. puolet Ruotsin kuningaskunnassa tehdystä lasista valmistettiin Suomessa. Suomessa tehtiin pääasiassa ikkunalasia ja pulloja Ruotsin markkinoille. Koska taitavimmat puhaltajat tulivat Ruotsin kautta Saksasta tai Böömistä, oli suomalainen vanha mallisto hyvin samantapaista kuin vaatimattomin keskieurooppalainen tuotanto.

Suomen lasiteollisuus menetti markkina-alueensa, kun Suomesta vuonna 1809 tuli autonominen osa Venäjän keisarikuntaa. Valtaosa suomalaisista eli vielä rahatalouden ulkopuolella, eikä teollistumiselle muutenkaan ollut juuri mahdollisuuksia köyhässä ja syrjäisessä maassa. Taloudellisten muutosten aika alkoi 1860-luvulla. Suomi alkoi teollistua. Perustettiin sahoja ja paperitehtaita. Vähitellen rahatalous saavutti maaseudunkin. Talouslasin käyttö alkoi yleistyä.

Vanhoista lasitehtaista vuonna 1793 perustettu Nuutajärvi uudisti tuotantonsa perusteellisesti jo 1850-luvun alussa. Lasitehtaat hankkivat tehokkaampia uuneja ja siirryttiin suuriin verstakoihin, jolloin työn ositus tehosti tuotantoa. Sahojen yhteydessä syntyi jätepuuta, jota voitiin käyttää lasitehtaiden polttoaineena. Uusien lasitehtaiden mm. Iittalan (1881–), Karhulan (1889–2009) ja Riihimäen (1910–1990), perustaminen oli näin yhteydessä puunjalostusteollisuuden kasvuun. Tehtaat kopioivat mallinsa Keski-Euroopasta. 1800-luvun lopulla ei mitään mallisuojaa vielä käytännössä ollut olemassa. Ensimmäiset painetut suomalaiset myyntikuvastot ilmestyivät 1880-luvun puolivälissä ja 1890-luvun alussa.
 

Lähde. www.suomenlasimuseo.fi

 

Yleisnäkymä kolmannen kerroksen näyttelytilasta.

Tuoppeja tai niistä isoimpia kai voisi sanoa kannuiksi.

Mahapulloja valmistettiin Suomessa 1700-luvun lopulta alkaen lähinnä viinan säilytykseen. Viinan kotipoltto kiellettiin 1866 ja tämän jälkeen myös näiden polttojen valmistus päättyi.



Viilikehloja ja muita talouslasiesineitä.

 

Lasin valmistuksessa käytetään hiekkaa ja kotimaisessa hiekassa oleva rauta värjää lasin vihreäksi tai ruskeaksi. Siksi vanhimmat suomalaiset lasiesineet ovat useimmiten vihreitä.

Erilaisia karahveja.

Purkkeja ja purnukoita.

 

Monenlaisia kukkoja.

Oikealla on ilmapainepuntari; kun ilman paine kasvaa, nousee veden pinnan korkeus pumtarin nokassa.

Pöytäryhmässä on selattavana kaksi Markku Annilan Vanhat lasini -kirjaa. Myös näyttelyn esineiden numerointi noudattaa kirjan numerointia ja näyttelyn opastaulut ovat tästä kirjasta. Kirjasta on hiljattain otettu jo neljäs painos.

 

 

Lasista tehty mortteli ja pistilli.

Nuutajärven lasitehtaalla alettiin valmistaa filigraanilasia 1850-luvulla. Väillä taito pääsi unohtumaan, mutta Kaj Franckin kaudella filigraanilasia valmistus aloitettiin uudestaan Nuutajärvellä.

 

Taidokkaasti valmistettuja paperipainoja eli väripalloja. Vasemmalla näkyy viinakoira.