Riihimäellä avautui viime
viikolla eurooppalaisten lasinkaivertajien verkoston yli viidenkymmenen
taiteilijan töiden näyttely. Mukana on kaivertajia Ruotsista, Suomesta,
Virosta, Ranskasta, Irlannista, Alankomaista, Britanniasta, Itävallasta,
Romaniasta, Belgiasta ja Tsekin tasavallasta.
Eurooppalaisten
kaivertajien verkosto, Glass Engraving Network, on perustettu 2013 ja tämän verkoston
edellinen näyttely Gravur on Tour oli esillä Suomen lasimuseossa 2016. Kuvia
näyttelystä löytyy blogin arkistosta: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2016/07/modernia-eurooppalaista-kaiverrettua.html
Se näyttely kiersi useissa
Euroopan maista ja myös tämä näyttely kiertää: Seuraava paikka on Coburgin
lasimuseo Saksassa ja neuvottelut ovat kesken Ranskan, Espanja ja Tsekin
kanssa.
Edellisessä näyttelyssä
oli ainoana suomalaisena mukana Kimmo Reinikka Lasismista, mutta tässä uudessa
Taas kiertueella – Riihimäeltä Coburgiin –näyttelyssä on mukana 4 + 2 tekijää
Suomesta.
Edellisen näyttelyn
jälkeen Suomen lasimuseo järjesti kaiverruskurssin suomalaisille taiteilijoille
ja tämä kurssi innosti uusia kaiverretun lasin tekijöitä. Tuosta kurssista
löytyy myös kuvia tämän blogin arkistosta: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/10/kaiverruskurssi-paattyi-riihimaella.html
Tällä viikolla on uusi
kaiverruskurssi Lasismin tiloissa Riihimäen vanhalla lasitehtaalla ja yleisö
voi mennä seuraamaan työskentelyä 2.–7.9. klo 11–16. Mukaan on päässyt 8
tekijää; taitelijoita ja alan opiskelijoita.
Vuonna 2013 idea verkoston
perustamiseen oli havahtuminen siihen, että melkein kaikissa Euroopan maissa
kaiverrustaito oli katoamassa. Lasinkaiverrus on vanha lasinkoristelumenetelmä,
jota käytettiin jo Rooman valtakunnassa 2000 vuotta sitten. Menetelmä elpyi
uudelleen jalokivien kaiverruksen myötä Pohjois-Böömissä. Pyörivällä kupari-
tai kivilaikalla alettiin hioa vuorikristallin ja agaatin ohella lasia.
Jalokivikaivertaja Caspar Lehman tunnettiin taitavana lasin kaivertajana jo
1600-luvun alussa ja hän työskenteli keisari Rudolf II:n hovissa Prahassa.
Vielä 1950-luvulla
Suomessakin kaivertaminen oli olennainen osa taidelasituotantoa. Esimerkiksi monissa
Tapio Wirkkalan läpilyöntiesineissä oli viivakaiverrus olennaisessa roolissa.
1960-luvulla kaivertaminen hiipui, kun toisaalta lasiesineen pinnan
koristelusta luovuttiin tyylisuuntausten muuttuessa ja toisaalta tämä
jälkityöstövaihe nosti esineiden valmistuskustannuksia.
Lisää kuvia kaiverretun
lasin näyttelystä julkaistaan tässä blogissa myöhemmin.
Taas kiertueella –
Riihimäeltä Coburgiin –näyttely
on esillä Suomen lasimuseon suuressa salissa.
|
Ruth Dressman: Birds and seedheads.
|
Etualalla Róisín de Buitléar: Cambric.
|
Kimmo Reinikka: Red.
|
Etualalla Elina Salonen:
Layers
ja taaempana Elina Salonen:
Tasmanian Flora.
|
Greg Sullivan: Da Various Quartet.
|
Christian Schmidt:
Märchenschale.
|
Christian Schmidt: Geheimes Treffen. |
Jakobine von Dömming: Allerleirauh.
|
Mare Saare: “…and I will the flowers…”
|
Anne Wenzel: Gassi gehen, Mopsfidel, Rosa.
|
Anne Wenzel: Rosa.
|
Henriikka Pöllänen: Genesis.
|
Jay Siltavuo: One night love + Tree of life.
|
Martine Knoppert: Lampwork.
|
Jaroslava Votrubová: In the name of one
God / Not just the Thirty Years´
War.
|
Vilhelm Vernim: Untitled.
|
Kaappo Lähdesmäki: “Undated hardware”.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti