Lasitehtaasta museoksi – Wirkkalan kokonaistaideteos

 

Riihimäen Lasin Alatehtaan savupiippua 

on madallettu runsaasti, koska tiilipiiput 

tuppaavat rapautumaan.

Suomen lasimuseo perustettiin Riihimäelle 1961 ja aluksi toimitila sijaitsi Eteläisen kansakoulun kellarissa. 1965 museo pääsi muuttamaan Allinnan kiinteistöön kaupungin keskustaan. Museon kokoelmat kuitenkin kasvoivat nopeasti lahjoitusten ansiosta ja pian ruvettiin puuhaamaan isompia tiloja. Ensin suunniteltiin uudisrakennusta Allinnan kiinteistön viereen ja arkkitehtuurisuunnitelma valmistui 1972, mutta kun Riihimäen Lasi 1973 ilmoitti Alatehtaan vapautuvan lasintuotantokäytöstä, niin kiinnostus näiden tilojen saamisesta museokäyttöön heräsi. Jossain vaiheessa oli esillä myös tilat Vesilinnassa, mutta niihin sijoitettiinkin Valtion askartelunohjaajaopisto.

Suunnitelma Suomen lasimuseon 

uudisrakennuksesta Allinnan 

kiinteistön viereen. Allinna takana

oikealla.

Tapio Wirkkala oli mukana museotoimikunnassa Ornamon edustajana vuodesta 1970 ja vuonna 1974 hän totesi: ”Ajatus, että lasimuseo siirtyisi vanhaan tehdastilaan on ratkaisu, jota parempaa Riihimäen kaupungin alueella ei ole ja sellaista ei löydy hevin muualtakaan. Kantani tässä on varaukseton”.

Lasimuseon pienoismalli Alatehtaan kiinteistössä. 

Myös sisätilat on rakennettu ja ne tulevat näkyviin, 

kun katon nostaa pois.

Esisopimus kiinteistökaupasta tehtiin 1974 ja lopullinen kauppa seuraavana vuonna. Wirkkala nimitettiin lasimuseon suunnittelijaksi 1975. Hän oli hyvin perehtynyt lasin tuotantoon omassa muotoilijan työssään ja lasimuseon tarpeisiin toimikunnan työskentelyssä. Lisäksi hän oli kokenut näyttelysuunnittelija ja oli jo suunnitellut Karhulan lasitehtaan oman museon.

Etualalla Tapio Wirkkalan luonnos perusnäyttelyn 

yhdestä vitriinistä ja takana sen perusteella tehty 

pienoismalli. Pienoismallien avulla oli helpompaa 

kommunikoida Riihimäen kaupungin kuntapäättäjien 

ja hallintohenkilöiden kanssa. Lopputulos kertoo, 

että kannatti nähdä vaivaa.

Suunnittelutyön alkaessa museon kaavailtiin valmistuvan parissa vuodessa, mutta hanke venyi ja museo avattiin vasta 1981. Tapio Wirkkala työryhmineen vastasi rakennuksen uudesta ulkoasusta, sisätilojen uudelleen jakautumisesta ja niiden sisustuksesta. Myös perusnäyttelyn sisällön ja esillepanon Wirkkalan toimisto on suunnitellut. Myös museon ulkoalueet sisältyivät suunnitelmaan. Museota voikin pitää Tapio Wirkkalan kokonaistaideteoksena ja sellaista varsinkin monet ulkomaiset vieraat tulevat Riihimäelle kokemaan.

Design Tapio Wirkkala –suunnittelutoimiston 

laatima pihasuunnitelma.

Tänään julkistettiin Uta Laurénin toimittama kirja Lasitehtaasta museoksi ja sunnuntaina avautuu museon kolmannessa kerroksessa samanniminen näyttely.

Suomen lasimuseon amanuenssi Uta Laurén 

kertoo Wirkkalan suunnittelemista ovenkahvoista.

Museorakennuksen ovenkahvat on valettu 

valimossa, joka toimi Alatehtaan kiinteistössä 

ennen kuin remontti alkoi.

Wirkkala halusi museon suureen saliin parketin, 

joka muistuttaa lasihytin puulattiaa ja siitäkin 

tehtiin havainne-esine päätöksenteon tueksi.

Museo alakerran perusnäyttelyssä on vitriini, jossa 

esitellään lasinvalmistuksen historian alkuvaihetta. 

Siitäkin on tehty pienoismalli suunnitteluvaiheessa.

Tapio Wirkkalan lasimuseolle suunnittelema valaisin.

Lasinpuhallusmuotit eivät olekaan raskaita 

alkuperäisesineitä, vaan kevyitä replikoita.