Kerttu Nurmisen nuoruudentyö

Kerttu Nurminen (s. Rantanen) on muotoillut tämän Nuutajärven valmistaman kristallimaljan ilmeisesti vuonna 1972. Halkaisija on 145 mm ja korkeus 73 mm.

Kuluneessa pohjassa on signeeraus, josta saa paremmin selvän kun ottaa lähikuvan salamalaitteen kera.

 

Oheinen väritön kristalliesine ei ihan ensimmäiseksi sytyttänyt vanhan tavaran liikkeen hyllyssä, mutta tuli kuitenkin otetuksi käteen. Maljan pohja on naarmuinen, mutta signeerauksesta sai kuitenkin selvän: Kerttu Rantanen Nuutajärvi Notsjö. Tuli mieleen vain yksi Nuutajärvellä vaikuttanut Kerttu ja asia varmistui netistä googlaamalla.

Wikipedia tietää kertoa, että Kerttu Rantanen opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa Kaj Franckin johdolla ja hän aloitti lasitaiteilijana Nuutajärvellä 1972. Jo samana vuonna hän meni naimisiin lasinpuhaltajamestari Olavi Nurmisen kanssa, jonka jälkeen hänet on tunnettu Kerttu Nurmisen nimellä.

Saman lähteen mukaan Kerttu Nurminen oli viimeinen Nuutajärven kuukausipalkattu lasimuotoilija. Hän on saanut valtion taideteollisuuspalkinnon 1991 ja Kaj Franck -muotoilupalkinnon 1996.

Viime vuosina hän on tehnyt uniikkeja taidelasiteoksia, joita oli esillä muun muassa viime kesänä Nuutajärven lasikylän kesänäyttelyssä. Tuosta näyttelystä on julkaistu juttu tässä blogissa 23.7.2013: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/07/arabian-ja-nuutajarven.html

Kuvia Lahden messuilta

Viime viikonloppuna järjestettiin Lahden Jokimaan raviradalla Keräilykuume antiikki- ja keräilymessut. Ilmeisesti kaikki myyntipaikat olivat käytössä ja messuvieraitakin oli paikalla mukavasti. Ohessa on kuvia tapahtumasta. Seuraavat Keräilykuume-messut järjestetään Heinolassa kuukauden kuluttua 23. - 24.11.



Jo pihalla näki että kauppiaita olisi messuille tullut enemmän kuin
mukaan mahtui. Yleensä tarjolla on ainakin neljä seinää ja katto. Tässä
tapauksessa seiniä oli vain yksi. Tämän myyntipaikan etu oli se että
kauppaa pystyi käymään jo messujen alkua odottavien asiakkaiden kanssa.
Ainakin yksi valkoinen Pyhimys-Volvo vaihtoi omistajaa ennen messujen
alkua.
http://www.theoldtoyguide.com/Images/Corgi-The-Saint-258-Detail2.jpg
Jonon puuttuminen selittyy sillä että ovi oli auki joten messujen
alkua odotettiin eteistilassa.

Myös alakerran käytävässä oli yksi myyjä ja hänellä oli paljon
mielenkiintoista tavaraa.

Yleisöä oli lauantaina aamulla ihan mukavasti mutta leveille
käytäville ei muodostunut ruuhkaa.

Eräällä nuoremman poven kauppiaalla oli myynnissä tämä sininen
Karjalan malja.

Samalla kauppiaalla oli tämä Kaj Frankin Harsoa muistuttava pieni
malja. Kuviointi kuitenkin muistutti kalan suomuja joka oli ilmeisesti
myös maljan nimi. Signeeraus oli erikoinen. Nuutajärvi -sanan
yläpuolella oli joko I3 tai J3.

Ajan-Muistolla oli tuttuun tapaan pitkä pöytä täynnä upeata lasia.

Pöydän toisessa päässä olivat nämä kolme hieman Aurinkopulloa muistuttavaa kannua
tai karahvipulloa, jotka Eero Rislaskki on suunnitellut Mäntyharjun lasille.

Riihimäkeläisen Oivalluksen pöydällä oli paljon hyvää lasia,
esimerkiksi tämä suora lysterilasia.

Kukkia ja perhosia hyvinkääläisen Wanhan Tammitorin hyllyssä.



Nämä hieman eksoottisen näköiset karahvi ja juomalasi ovat
Riihimäen lasin tuotantoa.

Päivä oli pilvinen ja sateinen joten värilasi ei päässyt loistamaa
edes ikkunoiden lähellä. Onneksi väriä ja kauneutta messuille toi
Retrosisko.

Messujen kiinnostavin lasiesine oli ehdottomasti  tämä riihimäkeläisen
Ars Julikan osastolla ollut Erkkitapio Siiroisen Auringonnousu. Esine
on ehkä tuttu Gloria Antiikin lukijoille mutta harva lienee nähnyt sitä
"livenä". Esineestä taisi syntyä kaupat jo lauantaina.
http://www.gloria.fi/artikkeli/kulttuuri/erkkitapio_siiroisen_varikas_lasi

Karhulan hiottu kristallilautanen

Göran Hongellin muotoilema ja Karhulan lasitehtaan

 valmistama kristallilautanen 1930-luvulta.

 

Oheisissa kuvissa on ruskeanlila kristallilautanen, jonka halkaisija on 140 mm. Suomen lasimuseon julkaiseman 100 vuotta Karhulan lasia –kirjan sivulla161 on kuva samanlaisesta aihiosta eri tavalla hiotusta pikkulautasesta. Näissä blogin kuvissa olevassa lautasessa olevat hiontakuviot esiintyvät useissa Göran Hongellin muotoilemissa funkislasiesineissä, mutta ei tällaisena yhdistelmänä. Tässä lautasessa on vähän liikaa elementtejä: tähdet, aaltoviivat, kala, rypäleterttu, viiniköynnöksen lehti, viisi rinnakkaista uurretta sekä kahden uurreparin muodostama nurkkakuvio. Onkohan tämä runsaudensarvi hiojan taidonnäyte vai onko tällainen hiontakoristemalli ollut tuotannossa ?

FK Notsjoe = Kaj Franck Nuutajärvi

 

Näiden Rista-sarjan koristelasiesineiden pohjassa on signeeraus FK Notsjoe.

Ne ovat siis Kaj Franckin muotoilemia ja Nuutajärven lasitehtaan valmistamia esineitä.

 

Blogin lukija lähetti kuvan, jossa on kaksi ohuesta lasista valmistettua koriste-esinettä. Näiden pohjassa on signeeraus FK Notsjoe. Joskus kuulee sanottavan, että Arabialle posliiniesineitä muotoillut Friedl Holzer-Kjellberg olisi nimikirjainten tarkoittama henkilö, koska hänen Arabialle suunnittelemansa astiat nimettiin FK-kirjaimin. Hän ei kuitenkaan ole muotoillut lasiesineitä. 1950-luvulla Nuutajärven lasitehdas vei tuotteitaan ulkomaille, lähinnä Yhdysvaltoihin, ja kirjoitti tehtaan nimen amerikkalaisille helpommin ymmärrettävään muotoon Notsjoe. Tavallisestihan tehdas merkitsi tuotteensa kotimarkkinoille kaksikielisesti Nuutajärvi – Notsjö. Jostain syystä Kaj Franckin nimikirjaimet laitettiin käänteiseen järjestykseen, jolloin syntyi FK.

Tähän FK signeerauksella varustettuun Rista-sarjaan kuului useampia koriste-esineitä, valmistusajankohtanaan 1952 – 54 niitä ei kutsuttu taide-esineiksi, vaan myyntiesitteen otsikkona on ”Ohutta koristelasia”.

Hongellin Majakka-karahvi myytiin Laatuvara.com:issa

Göran Hongellin suunnitelema ja Karhulan lasitehtaan valmistama Majakka -karahvi. Kuva: www.laatutavara.com

Tämä blogin tunnuskuvassa on Göran Hongellin suunnittelema Majakka-karahvi. Lasin pinta on happokäsitelty ja sitten maalattu. Esine on suunniteltu 1935 ja sen suunnittelupiirustuksen kuva on julkaistu Suomen lasimuseon julkaiseman Sata vuotta Karhulan lasia –kirjan sivulla 155.

Pikkuviallinen yksilö myytiin Laatutavara.com –nettikaupassa 230 euron hinnalla.

Kuvaruutukaappaus: www.laatutavara.com



Lahdessa antiikki- ja keräilymessut ensi viikonloppuna

Lahdessa yhdeksättä kertaa järjestettävät Keräilykuume antiikki- ja keräilymessut alkavat lauantaina. Viikonlopun kestävät messut tuovat Jokimaan ravikeskukseen 45 antiikki- ja keräilyalan kauppiasta Suomesta, Ruotsista ja Virosta. Tarjolla on runsas kattaus vanhaa ja nostalgista, keräilyllisesti mielenkiintoista tavaraa.

Messuille on tulossa näytteille ja myyntiin esimerkiksi hyvätasoista design-lasia, keittiöantiikkia, keräilyrahoja, antikvaarista kirjallisuutta, koruja, hopeaa ja keräilypostikortteja ravikeskuksen Totohallin täydeltä.

Juuri nyt kovassa nosteessa olevan vintage- ja retro-esineistön tarjonta on messuilla aiempaa laajempaa. Monille kävijöille nostalgisia lapsuusmuistoja herättävän 1950 – 70 lukujen arjen käyttötavaroista on tullut suosittuja keräilykohteita.

Päijät-Hämeen Numismaatikot arvioivat osastollaan yleisön mukanaan tuomia rahoja ja kertovat rahojen keräilystä harrastuksena. Myös vanhoista postikorteista on mahdollista saada arvioita ja tunnistamisapua.

ExpoNovan järjestämät Keräilykuume antiikki- ja keräilymessut Jokimaan ravikeskuksessa, Jokimaankatu 6, Lahti, 26. - 27.10. lauantaina ja sunnuntaina kello 10 - 16. Aikuisten pääsymaksu 6 € ja kello 14 - 16 välillä 4 €. Alle 18 –vuotiaat keräilijät maksutta. Lisätietoja tapahtumasta www.kerailykuume.fi

Pentti Sarpaneva ja koko kansan korut

WSOY on julkaissut Hanna Uusitalon kirjoittaman ja Noomi Ljungdellin kuvaaman Koko kansan korut –kirjan, joka esittelee muotoilija Pentti Sarpanevan tuotantoa. P. Sarpaneva tunnetaan parhaiten korujen, kynttilänjalkojen ja metallipannoilla koristeltujen lasiesineiden suunnittelijana. Teos on Keräilijän aarteet -kirjasarjan kahdeksas osa. Sarjassa aikaisemmin julkaistut teokset voi katsoa kustantajan nettisivulta:
http://www.wsoy.fi/kirjat/-/category/n%C3%A4yt%C3%A4/Ker%C3%A4ilij%C3%A4naarteet
 

Vuonna 1978 kuollut Pentti Sarpaneva on jäänyt henkilönä ja muotoilijana julkisuudelta sivuun 1970-luvun jälkeen. Hänestä ei ole tehty juurikaan lehtijuttuja, eikä hänen tuotantoaan ole kootusti esitelty. Poikkeuksena oli vuonna 1998 viidellä paikkakunnalla kiertänyt ”Pronssitulet – metalli- ja korutaidetta” –näyttely.

Pentti Sarpaneva syntyi vuonna 1925 eli hän oli vuoden veljeään Timo Sarpanevaa vanhempi. Tässä uudessa kirjassa kirjoitetaan aika niukasti Pentti Sarpanevan aikuisiän yksityiselämästä. Kuuluisampi velikin kuitataan sillä, että kirjassa on yksi sodan jälkeen Helsingissä otettu valokuva veljeksistä. Se mainitaan, että Pentin ensimmäinen vaimo oli taiteilijana, lavastajana ja pukusuunnittelijana tunnettu Anneli Qveflander-Sarpaneva ja toinen vaimo oli Pirkko-Liisa Sarpaneva. Kirjassa pidättäydytään tiukasti asialinjalla ja kirjoitetaan lähes pelkästään P. Sarpanevan työstä. Anglosaksisissa maissahan tällaiset taitelijamuotokuvat tehdään usein Life & Art –muodossa, jossa taiteellisen työn lisäksi käydään läpi esiteltävän henkilön elämänvaiheita.

Aukeamanäkymä Koko kansat korut –kirjasta: Vasemmalla puolella näkyvä Pentti Sarpanevan varhaiskauden rannekoru tuo mieleen Timo Sarpanevan vuonna 1965 suunnitteleman Tsaikka-lasin metallipidikkeen.

Hanna Uusitalo esittelee kirjansa alussa päähenkilön: ”Pentti Sarpaneva muutti suomalaisen korun luonteen. Hänen käsistään syntyi 1950-luvulta alkaen koruja, joihin kansalla oli varaa. Korut olivat aluksi käsintehtyjä, emalipintaisia ja kierrätysmateriaaleista koottuja. Myöhemmin korut tehtiin pronssista, hopeasta ja kullasta. Niitä alettiin valmistaa valamalla ja koruista tuli teollisesti tuotettuja korusarjoja.”

1950-luvulla suomalaiset taideteollisuustuotteet saivat ulkomailla huomionosoituksia, Finnish design –käsite tuli tunnetuksi ja palkituista muotoilijoista tehtiin lähes kansallissankareita. Nämä esineet olivat kuitenkin sen verran arvokkaita, ettei keskiverto suomalainen niitä useinkaan pystynyt hankkimaan kotiinsa. 1960-luvun yhteiskunnallisessa murroksessa myös taideteollisuus demokratisoitui ja Pentti Sarpaneva oli yksi näitä muotoilijoita, joiden tuotteita tavallinen kansa osti koteihinsa. Hän uskoi, ettei korujen tarvitse olla jalometallista valmistettuja, vaan että halvemmat materiaalit tulevat tilalle. Ehkä tämä asemointi muotoilun kentällä selittää osaltaan sitä, miksi Pentti Sarpaneva ei ole viime vuosina ollut kovin arvostettu muotoilija, eivätkä hänen tuotteensa ole olleet huutokaupoissa niiden halutuimpien joukossa. Retrobuumi ei ole ainakaan vielä nostanut P. Sarpanevan metallisten koriste-esineiden ja lasiesineiden arvoa, koruissa hintataso sen sijaan on jo kohoamassa. Ehkä tämä kirja nostaa hänen muotoilutyönsä arvostusta.

Pentti Sarpaneva valmistui ylioppilaaksi osallistuttuaan sitä ennen jatko- ja Lapin sotaan. Hän opiskeli ensin Taideakatemian koulussa, mutta vaihtoi Taideteolliseen oppilaitokseen opiskelemaan metallitaidetta ja graafista suunnittelua. 1950-luvulla hän piti muutaman lupaavan taidenäyttelyn, mutta luopui kuvataiteilijan urasta ja työskenteli graafikkona sekä somistajana.

Korujen ja koriste-esineiden suunnittelun ja valmistamisen Sarpaneva aloitti kotikeittiössä oman työn ohessa vuonna 1957.

Aukeamanäkymä Koko kansat korut –kirjasta: Pentti Sarpanevan varhaiskauden koruja.

Hanna Uusitalon kirjoittamassa kirjassa kerrotaan vaiheittain miten Pentti  Sarpanevan muotoilijan ura kehittyi. Samalla teos luo kuvaa siitä miten taideteollinen bisnes toimi Suomessa 1960- ja 70-luvuilla.

Pentti Sarpaneva aloitti muotoilijan uransa Merkkikeskus Sorsan yhteyteen perustetussa Atelje 813:ssa 1960-luvun alkupuolella. Yrityksen omistaja halusi yhdistää perinteisen kultaseppätyön ja uusien muotoilijoiden näkemykset, mutta Sarpanevan suunnittelemille esineille tämä työtapa ei oikein sopinut, eikä yritys halunnut investoida valukoneisiin. Tämän vuoksi Sarpaneva jättäytyi pian vapaaksi korutaitelijaksi.

1960-luvun puolivälissä hän työskenteli vähän aikaa Kalevala Korun suunnittelijana. Hänen suunnittelemansa korut myivät hyvin ja niitä vietiin myös ulkomaille, mutta Sarpaneva koki, etteivät hänen modernit korunsa saaneet ansaitsemaansa arvostusta muinaiskoruista tunnetussa yrityksessä.

1966 perustettiin vaatteiden valmistukseen erikoistuneen Muoti-Herrala Oy:n yhteyteen Sarpaneva Jewelry, mutta tämäkin yhteistyökuvio jäi lyhyeksi ja Sarpaneva siirtyi 1967 Turun Hopea Oy:n taiteelliseksi muotoilijaksi.

Aukeamanäkymä Koko kansat korut –kirjasta: Vasemmalla ehkä Pentti Sarpanevan kaikkein tunnetuimmat esineet eli Pitsi-sarjan kynttilänjalat pronssista ja hopeasta. Oikealla taiteilija itse.

Turun Hopeassa yhteistyö onnistui ja Sarpanevan muotoilemien esineiden tuotannosta tuli merkittävä osa yhtiön liikevaihdosta. Korujen lisäksi P. Sarpaneva suunnitteli erilaisia koriste- ja käyttöesineitä, joita hän kutsui kodin koruiksi. Tunnetuimpia kodin koruja ovat Pitsi-koristeiset kynttilänjalat ja metallisomisteiset lasimaljakot.

Sarpanevan muotoilemat lasimaljakot Turun Hopea teetti alihankintatyönä eri lasitehtailla. Suurin osa valmistettiin Kumelan lasitehtaassa Riihimäellä, muita valmistajia olivat Mäntyharjun lasi, Humppilan lasitehdas, Nuutajärven lasitehdas ja Muurlan lasi. Lasiesineistä on kirjassa tekstiä ja kuvia yhteensä noin 20 sivua. Koko kirjan sivumäärä on noin 160.

Vaikka kirjan pääpaino on koruissa ja metallista valmistetuissa koriste-esineissä, voi kirjaa suositella myös vanhojen lasiesineiden keräilijöille. Pentti Sarpaneva ei ole ollut lasinkeräilijöiden suosiossa, eikä hänen muotoilemansa lasiesineet ole olleet rahallisesti kovinkaan arvostettuja vanhojen lasiesineiden jälkimarkkinoilla. Tämä kirja rakentaa kuvaa siitä miten nuo lasiset kotien korut liittyvät Sarpanevan muuhun muotoilutyöhön ja 1970-luvun design-maisemaan. Kirjan lukemisen jälkeen P. Sarpanevan lasiesineitä katsoo vähän erilaisesta näkökulmasta kuin aikaisemmin.

Aukeamanäkymä Koko kansat korut –kirjasta: Pentti Sarpanevan tunnetuimpia lasiesineitä.

Pentti Sarpaneva työskenteli Turun Hopeassa taiteelliseksi johtajaksi ylennettynä aina kuolemaansa asti, hän kuoli 53-vuotiaana vuonna 1978.

Hanna Uusitalon ja Noomi Ljungdellin tekemä kirja täyttää ison aukon suomalaisen taideteollisuuden historiankirjoituksesta ja sen julkaiseminen on WSOY:ltä kulttuuriteko, niin kuin on koko Keräilijän aarteet –kirjasarja.

Vintage- ja retrobuumien myötä tästä kirjasta tulee todennäköisesti yhtä suosittu kuin kirjasarjan edeltävätkin osat.


Pentti Sarpanevan muotoilemien esineiden hintatasoa voi katsoa vaikkapa Laatutavara.com –nettikaupan sivuilta:
http://www.laatutavara.com/index.php?page=esittely_sarpanevap
   

Kuvia Porvoon antiikkimessuilta

Porvoon Taidetehtaassa on meneillään Rannikon Messujen järjestämät antiikki-, taide- ja keräilymessut. Tänään oli etelärannikolla tiet jäässä ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Kesärenkailla oli aamulla vaikeuksia varsinkin risteyksissä ja jalankulkijoillakin oli vaikeuksia Porvoon jäisillä jalkakäytävillä. Olisivatkohan edellä mainitut syyt aiheuttaneet sen, että aamukymmeneltä messujen avautuessa oli yleisöä melko niukasti paikalla. Messut jatkuvat huomenna sunnuntaina klo 10 – 16.

Rannikon Messujen seuraava tapahtuma on pyhäinpäivänä Forssassa järjestettävät antiikkimessut. Pienen tauon jälkeen Forssa on palannut messuohjelmaan ja vanhan tavan mukaan messut järjestetään samaan aikaan Helsingin Wanhan Sataman antiikkimessujen kanssa.

Porvoon Taidetehtaassa järjestetään messut seuraavan kerran huhtikuussa 2014.




Porvoon Taidetehtaalla on läsnä kolmisenkymmentä kauppiasta.

Vanhojen lasiesineiden tarjonta Taidetehtaalla ei ole kovin laaja.

Harva kai arvostaa Maija Carlsonin filigraaniesineitä ihan näin paljon ?

Suomalaisten naismuotoilijoiden teoksia: Saara Hopean väritön Kupla –maljakko pienintä kokoa, Helena Tynellin kaksi Kukkaista, Tamara Aladinin vihreä Kleopatra 1500 –maljakko.

”Sähköuunissa kestokäsitelty” – onkohan tuosta käsittelystä ollut oikeasti hyötyä

 vai onko se ollut vain mainoskikka ?

Lasiesineitä nämäkin: putkiloissa on ollut karamellinäytteitä myyntiedustajan käyttöön kätevässä salkussa. Talvisodan alettua Vasiljeffien perheyritys jatkoi toimintaa Hämeenlinnassa Pohjola-Koitto –nimellä. Kaupungin keskustassa sijainnut tehdas lopetti 1971, jonka jälkeen yrityksen toimintaa jatkoi Lasse Liemola Tuusulan Hyrylässä.

Tammikuun lasipäivä kannattaa merkitä kalentereihin

Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää perinteisen Lasipäivän Riihimäellä lauantaina 25.1.2014. Kuvallinen huutokauppaluettelo tulee yhdistyksen nettisivuille tammikuussa.

Lastenklinikan Rosola

Helsingin lastenklinikan nykyiset tilat valmistuivat sodan jälkeen vuonna 1946. Silloin tällaisiin uudisrakennuksiin, sekä julkisiin että yksityisiin, hankittiin myös taidetta. Lastenklikan sisääntuloaulaan tilattiin suurikokoinen lasireliefi Yrjö Rosolalta. Teoksen nimi on Terve lapsi – kansan huomen ja se koostuu viidestä erillisestä osasta.

Oheinen kuva ilmeisesti otettu ennen kuin lasilevyt on kiinnitetty paikoilleen. Kuva on Suomen lasimuseon ja Taideteollisuusmuseon yhteisnäyttelyn julkaisusta, joka on julkaistu Taideteollisuusmuseon julkaisusarjassa numerolla 8.

Reliefin panelit on asennettu ikkunapuitteisiin Lastenklinikan sisääntuloaulassa. Reliefin takana on työtila ja kun siellä on valot päällä, niin reliefin kuvioista näkee aika huonosti mitä se esittää. Lisäksi aula on valaistu niin, että osa valoista ja ulko-ovesta tuleva päivänvalo heijastuvat reliefin pinnasta, mikä tekee taideteoksen ihailun vielä vaikeammaksi.

Lastenklinikan tilat ovat tulleet rakennusteknisesti tiensä päähän ja parhaillaan kerätään rahaa uuden lastensairaalan rakentamiseen. Tuskin kukaan osaa tässä vaiheessa sanoa mitä Rosolan lasireliefille tulee tapahtumaan ?

Harvoin tarjolla: Yrjö Rosolan lasireliefi

Yrjö Rosola lasireliefi: Tukkilainen.

Viime sunnuntaina myytiin Elegantikin huutokaupassa Nurmijärvellä Yrjö Rosolan suunnittelema ja toteuttama lasireliefi. Lasilaatan mitat ovat 35 x 36 cm. Teoksessa on kuvattu hattupäinen mies ja teos kuuluu ilmeisesti neljän lasireliefin sarjaan, joka kuvaa tukkilaisia. Edellisen kerran tähän sarjaan kuuluva toinen reliefi myytiin 3 vuotta sitten Apollon huutokaupassa 19.10.2010.

Näyte Apollon huutokauppaluettelosta 19.10.2010

Kuvaruutukauppaus: www.apollo.fi

Galleria Mafka & Alakoski avattu

 

Lasitaiteilijat Marja Hepo-aho ja Kari Alakoski ovat avanneet Riihimäen vanhaan lasitehtaaseen taidelasigallerian nimeltä Galleria Mafka & Alakoski. Lasinpuhaltajat työskentelevät Verstakko osuuskunnan tiloissa, mutta esittelevät nyt tuotantoaan myös omassa galleriassaan. Galleria keskittyy taidelasiin, mutta esillä on myös lahjatavaraksi sopivaa tasokasta piensarjaesineistöä.

 

Galleria Mafka&Alakoski on tila, jossa kävijät voivat piipahtaa katsomassa teemoittain koottuja vaihtuvia taidelasikokonaisuuksia sekä jäädä lueskelemaan suomalaista ja ulkomaista lasialan kirjallisuutta. Galleriasta osa on omistettu lasityölle: siellä voi tutustua lamppuhelmien valmistukseen, lasin kultaukseen ja maalaukseen, sekä kaiverrukseen. Mafkan lasihelmikurssit järjestetään jatkossa gallerian tiloissa.

 

Galleriassa koko avajaisviikon ajan kestitetään kävijöitä ja silloin on mahdollisuus osallistua arvontaan, jossa palkintoina on yksilöllistä suupuhallettua lasia ja oman esineen puhalluslahjakortteja.

 

Hepo-ahon ja Alakosken tavoitteena on tuoda esille uutta suupuhallettua ja kylmätyöstömenetelmin pitkälle jalostettua taidelasia ja nostaa sen arvostusta. Kävijöille avataan taidelasin valmistusprosessia, niin galleriassa kuin viereisessä lasihytissäkin. Tämän tyyppinen korkeatasoisen taidelasinäyttelyn ja työtilan yhdistelmä  on Suomessa ainutlaatuinen.

 

Lähde: www.arthame.fi