Loppuvuoden
mielenkiintoisimpia lasiesineitä huutokaupoissa oli Henry Ericssonin
suurikokoinen lasimalja Yöllinen lentohyökkäys, joka oli esillä Barcelonan
maailmannäyttelyssä 1929. Maljan vasarahinta Hagelstamin modernin huutokaupassa
14.12. oli 5.000 euroa.
Saman suuruisella
vasarahinnalla myytiin helmikuussa Ericssonin iso kristallimalja: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2014/02/henry-ericssonin-upea-kristallimalja.html
Tuo suomalaista
metsäteollisuutta esittänyt malja myytiin helmikuussa ulkomaille, mutta
Yöllinen hyökkäys myytiin joulukuussa kotimaiselle ostajalle.
Malja "Yöllinen lentohyökkäys", signeeraus H E-son.
Kuva: www.hagelstam.fi
|
Henry Ericsson oli
syntynyt 1898 ja hän kuoli auto-onnettomuudessa yhdessä vaimonsa kanssa
Porvoossa 1933, siis vain 35-vuotiaana. Ericsson oli koristetaiteilija ja taidemaalari,
joka opiskeli Taideteollisen keskuskoulun koristemaalausosastolla 1915 – 1918.
Hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli pyrkiä samassa rakennuksessa toimineeseen
Taideyhdistyksen kouluun, mutta hän erehtyi ovesta.
1920-luvun puolivälistä
alkaen hän tuli tunnetuksi taideteollisena muotoilijana työstäen lasin lisäksi
hopeaesineitä ja hänen suunnittelemien hopeaesineiden joukossa on iso joukko
kirkkohopeita. Ericssonin suunnitteleman Kuninkaan maljan valmisti Taito Oy ja
Suomen presidentti lahjoitti sen Espanjan kuninkaalle. Sisällissodan pyörteissä
malja päätyi myyntiin. Suomessa asuva mies osti esineen sikäläisestä
antiikkiliikkeestä ja toi Suomeen. Esine myytiin Tampereen huutokauppakamarin
huutokaupassa kaksi vuotta sitten 37.200 eurolla yksityiskokoelmaan. Ericsson
teki myös graafista suunnittelua, sisustussuunnitelmia, näyttelytilojen
suunnittelua, teatterilavastuksia sekä seinä- ja lasimaalauksia. Todellinen
renessanssihahmo siis.
Henry Ericssonin poika
Christoffer H. Ericsson on kirjoittanut
kirjan isästään, mutta teosta ei ole
suomennettu.
|
Taidekoulussa opiskellut
vaimo Mariquita Björnberg oli varakkaasta perheestä ja 1919 solmitun avioliiton
myötä Ericssonilla oli varaa ulkomaisiin opintomatkoihin. Ennen muutaman vuoden
matkustelukautta Ericssonilla ja Alvar Aallolla oli suunnitelma yhteisen
suunnittelutoimiston perustamisesta, mutta se jäi vain suunnitelmaksi.
Opintomatkojen jälkeen
Ericsson oli tiiviissä yhteydessä perinteisiin pitäytyneeseen koristetaiteilijoiden
liitto Ornamoon, Domus-lehteen sekä funkis-suuntausta vastustaneeseen
taideteollisuusvaikuttaja Arttu Brummerin piiriin.
Ericsson voitti Riihimäen
lasin suunnittelukilpailun 1928 ja hän oli tehtaan merkittävin muotoilija
1920-luvun lopulla. Hänen tunnetuin lasinen taideteoksensa on Barcelonan malja.
Viimeisinä vuosinaan hän alkoi keskittyä yhä enemmän kuvataiteeseen. Hän teki
metalligrafiikkaa, joista suurin osa on akvatintoja, joita on täydennetty
viivasyövytyksellä. Vuosina 1931 - 1932 Ericsson toteutti sarjan graafisia
teoksia jonka aihepiirinä olivat 1918 kansalaissodan tapahtumat. Hennalan
vankileirillä vartijana työskenneellä Ericssonilla oli omakohtainen kokemus
aiheesta. Tätä kahdeksan työn kokonaisuutta on verrattu espanjalaisen Francisco
Goyan tuotantoon. Kansalaissodan tapahtumia ei teosten tekoajankohtaan mennessä
ollut juurikaan kuvattu suomalaisessa taiteessa. Viimeisenä elinvuotenaan 1933
hän siirtyi kuivaneulatekniikkaan ja teki neljä kansansatuaiheista lennokasta
työtä, joita on verrattu ruotsalaisen Anders Zornin tyyliin.
Tässä blogissa on esitelty
vanhoissa lehdissä esiintyviä lasiesineiden kuvia, esimerkiksi: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/10/lasiesineita-vanhoissa-lehdissa.html
Tuossa jutussa on esitelty myös Henry Ericssonin Yöllinen hyökkäys, Barcelonan
malja ja muita taidelasiesineitä Suomen Kuvalehden no 46/1929 sivulla.
Henry Ericssonin taide-esineitä
vuodelta
1929 Suomen Kuvalehden jutussa.
|
Yöllinen
hyökkäys –teoksen esittelyn teksti: www.hagelstam.fi
Ericssonin
elämänkertatietojen lähde: http://www.jyvaskyla.fi/taidemuseo
Kiitokset erittäin mielenkiintoisesta jutusta, tätä oltiin odotettu :-)
VastaaPoista