Lasipainossa Puijon vanha torni

Tällainen lasipainon pintaan kaiverrettu

Puijon torni oli Kuopissa 1906 – 1963.

Oheisessa kuvassa on vanha lasipaino, johon on kaiverrettu Puijo vanhan näkötornin kuva. Esineessä ei ole signeerausta, joten tietoa kaivertajasta tai valmistajasta ei ole. Vai olisiko jollain blogin lukijalla tietoa ?

Puijon ensimmäinen torni oli puinen ja se rakennettiin 1856. Lasipainoon kuvattu tiilestä rakennettu graniittijalkainen torni valmistui 1906. Tämän 24 metrisen tornin suunnitteli arkkitehti Johan Victor Strömberg. ja se purettiin vuonna 1963 nykyisen tornin valmistuttua.

Nykyinen torni on 75-metrinen ja sen huipulla on pyörivä ravintola. Tornin vieressä on säilynyt punainen puurakennus Puijon Maja.

 

Vanhassa postikorttikuvassa on vuonna 1906 valmistunut Puijon torni.

 

Henry Ericssonin Yöllinen lentohyökkäys

Loppuvuoden mielenkiintoisimpia lasiesineitä huutokaupoissa oli Henry Ericssonin suurikokoinen lasimalja Yöllinen lentohyökkäys, joka oli esillä Barcelonan maailmannäyttelyssä 1929. Maljan vasarahinta Hagelstamin modernin huutokaupassa 14.12. oli 5.000 euroa.

Saman suuruisella vasarahinnalla myytiin helmikuussa Ericssonin iso kristallimalja: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2014/02/henry-ericssonin-upea-kristallimalja.html

Tuo suomalaista metsäteollisuutta esittänyt malja myytiin helmikuussa ulkomaille, mutta Yöllinen hyökkäys myytiin joulukuussa kotimaiselle ostajalle.

Malja "Yöllinen lentohyökkäys", signeeraus H E-son.

Kuva: www.hagelstam.fi

Henry Ericsson oli syntynyt 1898 ja hän kuoli auto-onnettomuudessa yhdessä vaimonsa kanssa Porvoossa 1933, siis vain 35-vuotiaana. Ericsson oli koristetaiteilija ja taidemaalari, joka opiskeli Taideteollisen keskuskoulun koristemaalausosastolla 1915 – 1918. Hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli pyrkiä samassa rakennuksessa toimineeseen Taideyhdistyksen kouluun, mutta hän erehtyi ovesta.

1920-luvun puolivälistä alkaen hän tuli tunnetuksi taideteollisena muotoilijana työstäen lasin lisäksi hopeaesineitä ja hänen suunnittelemien hopeaesineiden joukossa on iso joukko kirkkohopeita. Ericssonin suunnitteleman Kuninkaan maljan valmisti Taito Oy ja Suomen presidentti lahjoitti sen Espanjan kuninkaalle. Sisällissodan pyörteissä malja päätyi myyntiin. Suomessa asuva mies osti esineen sikäläisestä antiikkiliikkeestä ja toi Suomeen. Esine myytiin Tampereen huutokauppakamarin huutokaupassa kaksi vuotta sitten 37.200 eurolla yksityiskokoelmaan. Ericsson teki myös graafista suunnittelua, sisustussuunnitelmia, näyttelytilojen suunnittelua, teatterilavastuksia sekä seinä- ja lasimaalauksia. Todellinen renessanssihahmo siis.

 

Henry Ericssonin poika Christoffer H. Ericsson on kirjoittanut

kirjan isästään, mutta teosta ei ole suomennettu.

Kuva: www.hagelstam-antikvariaatti.fi

 

Taidekoulussa opiskellut vaimo Mariquita Björnberg oli varakkaasta perheestä ja 1919 solmitun avioliiton myötä Ericssonilla oli varaa ulkomaisiin opintomatkoihin. Ennen muutaman vuoden matkustelukautta Ericssonilla ja Alvar Aallolla oli suunnitelma yhteisen suunnittelutoimiston perustamisesta, mutta se jäi vain suunnitelmaksi.

Opintomatkojen jälkeen Ericsson oli tiiviissä yhteydessä perinteisiin pitäytyneeseen koristetaiteilijoiden liitto Ornamoon, Domus-lehteen sekä funkis-suuntausta vastustaneeseen taideteollisuusvaikuttaja Arttu Brummerin piiriin.

Ericsson voitti Riihimäen lasin suunnittelukilpailun 1928 ja hän oli tehtaan merkittävin muotoilija 1920-luvun lopulla. Hänen tunnetuin lasinen taideteoksensa on Barcelonan malja. Viimeisinä vuosinaan hän alkoi keskittyä yhä enemmän kuvataiteeseen. Hän teki metalligrafiikkaa, joista suurin osa on akvatintoja, joita on täydennetty viivasyövytyksellä. Vuosina 1931 - 1932 Ericsson toteutti sarjan graafisia teoksia jonka aihepiirinä olivat 1918 kansalaissodan tapahtumat. Hennalan vankileirillä vartijana työskenneellä Ericssonilla oli omakohtainen kokemus aiheesta. Tätä kahdeksan työn kokonaisuutta on verrattu espanjalaisen Francisco Goyan tuotantoon. Kansalaissodan tapahtumia ei teosten tekoajankohtaan mennessä ollut juurikaan kuvattu suomalaisessa taiteessa. Viimeisenä elinvuotenaan 1933 hän siirtyi kuivaneulatekniikkaan ja teki neljä kansansatuaiheista lennokasta työtä, joita on verrattu ruotsalaisen Anders Zornin tyyliin.

Tässä blogissa on esitelty vanhoissa lehdissä esiintyviä lasiesineiden kuvia, esimerkiksi: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/10/lasiesineita-vanhoissa-lehdissa.html Tuossa jutussa on esitelty myös Henry Ericssonin Yöllinen hyökkäys, Barcelonan malja ja muita taidelasiesineitä Suomen Kuvalehden no 46/1929 sivulla.

 

Henry Ericssonin taide-esineitä vuodelta

1929 Suomen Kuvalehden jutussa.

 

1920-luvulla nuori, itsenäinen Suomi pyrki eroon menneestä roolistaan suurvallan alamaisena ja luomaan itselleen uuden kansallisen identiteetin. Haluttiin myös esittäytyä Euroopan suurilla näyttämöillä länteen suuntaavana selviytyjänä sekä modernina skandinaavisena sivistysvaltiona, joka omaa rikkaan perinteen ja kulttuurin. Vastaperustetun Suomen Ulkoasiainministeriön tehtäväksi tuli edistää tätä mielikuvaa Euroopassa. Kun Suomelle tarjottiin edustushuone Pariisin suuressa taideteollisuusnäyttelyssä vuonna 1925, päätettiin osallistua vaatimattomista lähtökohdista huolimatta. Hanketta vaikeutti erinäiset rahoitus- ja järjestelyvaikeudet, mutta Suomen ”Salon d’Honneur”  koettiin kuitenkin onnistuneeksi ensiaskeleeksi kohti kansainvälistä näkyvyyttä. Tästä rohkaistuneena ryhdyttiin pian suunnittelemaan isompaa esiintymistä Barcelonan maailmannäyttelyssä 1929. Taiteilija Henry Ericsson valittiin osalliseksi suunnittelemaan Suomen osastoa Pariisin taideteollisuusnäyttelyyn 1925 ja Barcelonassa hän oli jälleen hyvin keskeisessä asemassa, sekä suunnittelijana että monialaisena taiteilijana. Hänen kuuluisia, Riihimäen Lasi Oy:lle suunnittelemia lasiesineitä olivat näyttelyssä esiteltyjä, Espanjan kuninkaalle Alfonso XIII lahjoitettu malja ”Kuninkaan kunnialahja” ja Barcelonan kaupungille osoitettu ”Barcelona”-pokaali, jossa oli kaiverruksin kuvattuna Helsingin eteläsatama ja tuomiokirkko. Barcelonassa 1929 esitelty, isokokoinen malja ”Yöllinen lentohyökkäys” on mielenkiintoinen ja aiheeltaan huomiota herättävä poikkeus Ericssonin muista näyttelyesineistä. Siinä missä muissa viitataan tyylillisesti klassisiin aiheisiin ja runollisiin luonnonkuvauksiin, kuvataan tässä suurkaupungin yötaivasta tähystäviä valokeiloja ja yläilmoilla liitäviä lentokoneita. Art Deco-hengessä esteettisesti stilisoituun sommitelmaan syntyy aiheen kautta syvempi ulottuvuus. Omaperäinen ja pysäyttävä aihe luo tilaa moninaisille tulkinnoille. Nimi herättää uhkaavan tunnelman ja siitä voi havaita uusien, ihmeellisten teknologisten saavutusten mukana tuomaa pimeämpää puolta, modernin sodankäynnin kauheutta. Lentokoneet voidaan nähdä myös vertauskuvana modernismin mullistavasta, kenties jopa uhkaavasta läpimurrosta esteettisellä ja poliittisella maailmankartalla.  Suomen osallistuminen Barcelonan maailmannäyttelyyn oli suurmenestys ja korkeita palkintoja myönnettiin usealle näytteilleasettajalle. Henry Ericssonin suunnittelemat lasiesineet toivat Barcelonassa Riihimäen Lasille korkeimman kunniapalkinnon, suuren kultamitalin ja Grand Prix-diplomin. , kork. 20 cm, halk. 26 cm.

 

Yöllinen hyökkäys –teoksen esittelyn teksti: www.hagelstam.fi

Ericssonin elämänkertatietojen lähde: http://www.jyvaskyla.fi/taidemuseo

Paasitornin antiikkipäivät on peruttu

Mitään selitystä tapahtuman perumisesta ei järjestävä taho eli Oy Vipcon Finland Ab ole nettisivuilleen laittanut. Sinne on ainoastaan muutettu ajankohta eli firma ehkä yrittää vuoden kuluttua uudestaan. Eipä tätä tapahtumaa oltu markkinoitukaan eli ei monikaan vanhojen tavaroiden keräilijä edes tiennyt, että tällaista tapahtumaa oli suunniteltu järjestettäväksi tämän viikon lopulla. Kuvaruutukaappaus: www.antiikkipaivat.fi 

Freunde – Ystäviä – Friends – Michael Funk In Memoriam

Gernheimin lasikeskus (LWL-Industriemuseum Glashütte Gernheim) Saksassa on koonnut näyttelyn Ystäviä – Freunde – Friends museossa esiintyneiden lasitaiteilijoiden parhaimmistosta kunnioittaakseen heidän edesmenneen museonjohtajansa ja Suomen lasimuseon pitkäaikaisen yhteistyökumppanin ja ystävän Michael Funkin elämäntyötä.

Seitsemän lasitaiteilijaa Saksasta ja Yhdysvalloista tuo tämän näyttelyn kautta esiin Gernheimin lasikeskuksen ensimmäisen johtajan Michael Funkin vaikutuksen. Hän johti museota vuosina 1996 – 2012. Mukana on töitä, jotka on tehty Gernheimin lasikeskuksen hytissä. Lasimuseo näyttelyineen ja koko paikkakunnan ilmapiiri heijastuu jokaisen seitsemän taiteilijan taiteellisissa valinnoissa.

Näyttelyssä on esillä 12.9. - 31.12.2014 seuraavien taiteilijoiden töitä:

Therman Statom (USA), Erwin Eisch, Ursula Huth, Karin Hubert, Veronika Beckh, Heikko Schulze Höing, Korbinian Stöckle (Saksa)

Karin Hubert omistaa ystävälleen installaation: 54 hennosti kaiverrettua pulloaihiota soivat tilassa.

Yksi tunnetuimmista lasin kanssa työskentelevistä saksalaisista nykytaiteilijoista on Erwin Eisch. Häntä pidetään saksalaisen studiolasi-liikkeen perustajana. Näyttelyssä ovat mukana hänen kansainväliseti tunnettuja pää-veistoksiaan, piirustuksiaan ja maalauksiaan. 

Amerikkalainen lasitaiteilija Therman Statom on saanut vaikutteita mm. Erwin Eischin teoksistaan. Hänen Gernheimin näyttelyä varten syntyneissä teoksissaan yhdistyvät tasolasi ekspressionistisine maalauksineen puhallettuun lasiin ja löytötavaroihin. Lopputuloksena on moniulotteisia kokonaisuuksia. 

Ursula Huth omistaa Michael Funkille neljä lasimaalausta, jotka ovat yhteydessä ystävän elämään. Värikkäissä töissä yhdistyvät maalaus ja kaiverrus. Teokset ovat syntyneet Gernheimin lasihytissä yhteistyössä lasinpuhaltajien ja kaivertajan kanssa. 

Veronika Beckh kuului ensimmäisiin lasintekijöihin, jotka työskentelivät Gernheimissa. Taiteilija yhdistää puhtaat perusmuodot, kartion ja kuulan puolikkaat, rytmisiksi, geometrisiksi kokonaisuuksiksi.   

Heikko Schulze Höing ja Korbinian Stöckle työskentelevät parhaillaan Gernheimin hytissä ja kaiverrusverstakossa. Schulze Höing tarkkailee teoksissaan hyvin henkilökohtaisella ja intensiivisellä tavalla yhteisiä vuosia edesmenneen johtajan kanssa. Ironia on vahvasti mukana hänen teoksissaan. 

 
Korbinian Stöcklen installaatiot käsittelevät aikakäsitettä ja inhimillistä havaintokykyä. Hänen mielestä molemmat voivat olla virheellisiä – näin hänen teoksistaan muodostuu älyllisiä sekoittumisleikkejä. Installaation nimi Välimaailmoja on samalla vertauskuva monivuotiselle ystävyydelle.

Lähde: www.suomenlasimuseo.fi

Näyttely on avoinna vielä tiistaina ja keskiviikkona 30. - 31.12.

 

Karin Hubertin instalaatiossa on 54 pulloa.

 

Erwin Eischin Harvey Littleton vuodelta 1979 ylempänä

ja alempana saman tekijän Sormi vuodelta 1981.

Erwin Eischin Buddha II vuodelta 2001.

 

Therman Statomin nimetön teos vuodelta 2004.

Heikko Schulze Höing on tehnyt tämän Pois saranasta teoksen 2008.

Myös tämän teoksen tekijä on Heikko Schulze Höing.

Korbinian Stöcklen installaatio Täytetty vuodelta 2013.

Karin Hubertin teos Michaelille on vuodelta 2013.



Etualalla Korbinian Stöcklen Aikamalli vuodelta 2012.

Ursula Huthin Syyskuu II vuodelta 2003.

Ursula Huth: Sylinteri, 2009.

Karin Hubert: Sydän hyvästelee, 2014.

Veronika Beckh: Contemplation II, 1999.

Veronika Beckh: Conical Element 04, 2012.

Korbinian Stöckle: Taloudenhoitaja, 2007.

Korbinian Stöckle: Historiatalo, 2013.



 

Erwin Eisch: Here I am, 1999.

 

 

 

Välähdyksiä Nuutajärven tarinasta

Suomen vanhin lasitehdas, vuonna 1793 perustettu Nuutajärvi, lopetettiin tänä vuonna. Nuutajärven historiaan mahtuu monen moista – muun muassa loistokaudet 1800-luvun puolivälissä ja 1950-luvulta alkaen.

Tiedätkö missä Nuutajärvi on? Tiesitkö, että Notsjö on Nuutajärvi ruotsiksi? Tiesitkö, että Nuutajärvi on myös kartano, jonka taloudellinen merkitys oli aikoinaan paljon suurempi kuin lasitehtaan? Nuutajärvi on pitkän historiansa aikana valmistanut melkein mitä vain ikkunalasista filigraanilasiin, apteekkilasista ravintolalasiin, Kaj Franckin puristelasista Oiva Toikan Lintuihin. Tiesitkö, että vaikka tehdas lopetetaan, työskentelee Nuutajärvellä edelleen toistakymmentä lasimuotoilijaa ja -taiteilijaa? Tiedätkö, että Nuutajärvellä voi opiskella lasinpuhaltajaksi?

Vastaus näihin ja tietoa moneen muuhun Nuutajärven lasia koskevaan kysymykseen on löytynyt Suomen lasimuseon vuoden 2014 päänäyttelystä 16.5. – 31.12.2014.

Näyttely on tarjonnut välähdyksiä tehtaan tuotevalikoimasta, mutta ei kattavaa kokonaiskuvaa Nuutajärven lasitehtaan tuotannosta. Varmaan jokainen kävijä jää kaipaamaan jotain tuttua esinettä, niin laaja on tehtaan tuotanto ollut. Esillä on myös Nuutajärven lasikylän studioissa valmistettuja esineitä. Niissähän Nuutajärven tarina jatkuu edelleen.
Kirjaa ei näyttelyyn liittynyt, joten edelleenkin tiedot Nuutajärvestä on löydettävissä näistä teoksista:

Vilho Annala: Suomen lasiteollisuus I. Tehtaan historia 1793 – 1809.

Vilho Annala: Suomen lasiteollisuus II, osa II eli kirjasarjan kolmas nide.

Tehtaan historia 1809 – 1948, jolloin kirja on julkaistu.

Kansallismuseon kirja ”Nuutajärvi – kartano ja lasipruuki” vuodelta 1983.

Tehtaan omistaneen Hackmanin kirja ”200 vuotta suomalaista lasia” vuodelta 1993.

Oppi Untracht´in kirja vaimostaan Saara Hopeasta sisältää paljon tietoa Nuutajärven lasitehtaasta laajemminkin, julkaistu 1988 ja toinen painos 2000.

 

Nuutajärvi – Päättymätön tarina –näyttely on esillä

Suomen lasimuseossa Riihimäellä vuoden loppuun asti.

 

 

Soikea muottiin puhallettu väritön viinapullo vuodelta 1860,

jonka toisella puolella on kohokuviona humalassa oleva mies

ja toisella puolella teksti KORPO MIKO 1860.

 

Nuutajärvi on tunnettu filigraanilasista, jonka valmistuksen

huippukausi oli 1800-luvun puolivälissä. Kaj Franckin johdolla

filigraaniesineiden valmistus elvytettiin 1950- ja 60-lukujen taitteessa.

Tämän tammenlehtikaiverruksilla koristellun

karahvin malli englantilaista alkuperää

ja se oli suosittu koko 1800-luvun.

 

 

 

Helsinki-aiheinen verhokristallikolpakko.

  

Tämä kolpakko on muisto Imatralta.

 

Nuutajärvellä valmistettiin myös lyhyehkön ajan

1860- ja 70-luvuilla posliinia tai tarkemmin fajanssia.

 

Aikanaan myös vaatimattomien rakennelmien suunnitelmat

tehtiin niin taitavasti, että niitä voi pitää taideteoksina.

Oiva Toikan muotoileman Flora –sarjan juomalasin

metallinen muotti on kolmiosainen.

Nuutajärven vanhan neulavadin muotti

on uusittu niinkin myöhään kuin 4.7.55.

 

Lauri on saanut tämän pullon päästessään sodasta siviliin 1944.

Kuvakulman vaihdos tuo tästä maljasta uusia piirteitä esiin.

  

Vanhaa lasiesineiden myyntitiskiä esittävä näyttelykokonaisuus.

 

 

Olavi Nurminen työskenteli Nuutajärvellä lasinpuhaltajana, mutta hän

myös muotoili jonkin verran omia esineitä. Keskellä oleva esine on

hänen tuotantoaan, vasemmalla Gunnel Nymanin Serpentiini-maljakko

ja oikealla on Kaj Franckin Kaisla –ilmafiligraanimaljakko.

Kaj Franckin Ruutana.

Nuutajärven värikkäitä.

Oiva Toikan Oz –taidelasiesineet olivat tuotannossa 1995-1996.

Toikan Lollipoppeja.

 

Toikan linnut olivat erittäin keskeisiä esineitä

Nuutajärven lasitehtaan viimeisten vuosien tuotannossa.

 

Lasisten lintujen muotoilun aloitti Nuutajärvellä Kaj Franck.

Tällä pöydällä on myös Giorgio Vignan ja Anu Penttisen

muotoilemia lintuja.

Kerttu Nurmisen lasitauluja vuodelta 1998:

Giardini Segreti (kevät), Basilica (kesä), Pozzi e Ponti (syksy).

Heikki Orvolan filigraanilasiesineitä.

Vasemmalla on Alma Jantusen Bonsaipuu ja

oikealla Markko Salon Diiva-sarjan esineitä.

Etualalla Markku Salon muotoilemia esineitä.

 

Etualalla Kaj Franckin näyttelyesine vuodelta 1971

ja takana Markku Salon Fiini kummeli vuodelta 1987.

Johannes Rantasalon Kolme pientä elefanttia.

Kari Alakosken Heijastus on toteutettu Lasikomppanian lasihytissä.

Alakoskihan myös opetti Nuutajärven lasikoulussa.

Yrsa ja Ilse Lindqvistin Modernica filigran vuodelta 2009.

Camilla Mobergin Gaia vuodelta 2010.

Markku Salon Doris vuodelta 1994.

Gunnel Nyman liitetään usein nimenomaan Nuutajärveen,

vaikka hän työskenteli myös Riihimäellä, Karhulassa ja Iittalassa.

Heikki Viinikaisen Too High to Fly vuodelta 2014.

 

Vasemmalla Pentti Santalahden esineitä ja oikealla

Jaakko Niemen Kaapo ja Lyyli, joista on olemassa

useita erilaisia versioita.

 

Markku Salon lasitaidetta vuodelta 1991: Aamu yön jälkeen.

Eräs maailman viime vuosien tunnetuimmista lasitaiteilijoista on

yhdysvaltalainen Dale Chihuly, joka työsti Nuutajärvellä

Chihuly Over Venice –teoskokonaisuutta vuonna 1995.

Chihuly:in työryhmä on työskennellyt Nuutajärvellä myöhemminkin.