 |
|
Yrjö Rosolan suunnittelema ja valmistama uniikki
teospari.
Kuva: Suomen Lasimuseon ja Taideteollisuusmuseon
näyttelyjulkaisu, 1984
|
Suomen lasimuseon ystävät ry osti Apollon huutokaupasta 9.4.2013 kaksi Yrjö Rosolan suurikokoista lasireliefiä. Ne tullaan myöhemmin liittämään Riihimäellä sijaitsevan lasimuseon kokoelmaan. Teosparin yhteismitat ovat 1,1 x 4 metriä. Se on valmistunut vuonna 1938 vakuutusyhtiö Suomi-Yhtiön uuteen toimitaloon.
 |
|
Yrjö Rosola työstämässä lasireliefiä.
Kuva: Suomen Lasimuseon ja Taideteollisuusmuseon
näyttelyjulkaisu, 1984
|
Yrjö Rosola syntyi vuonna 1904 ja 17-vuotiaana hän aloitti
opinnot Taideteollisuuskoulun
kuvanveistolinjalle. Hänestä tuli jo opiskeluaikana opettajansa Gunnar Finnen
apulainen ja yhteistyötä kesti 10 vuotta.
Vuonna 1932 Rosola osallistui Karhulan lasitehtaan
kilpailuun, jonka avulla pyrittiin luomaan uusia lasimallistoja arkielämän
tarpeisiin palvelemaan kaikkia sosiaaliryhmiä. Rosola voitti jaetun ensimmäisen
palkinnon sarjassa, jossa piti suunnitella 2 karahvia ja erikokoisia laseja.
Ehdotuksen nimi oli ”Vähän vino”.
 |
|
Kuva: Suomen Lasimuseon ja Taideteollisuusmuseon
näyttelyjulkaisu, 1984
|
Karhulan lasitehdas lahjoitti Rosolalle kiitokseksi hänen
suunnittelemansa lasiston ja vastalahjaksi hän suunnitteli 1933 tehtaalle muutamia
malleja, joista tunnetuin on puristelasinen kulho, joka sai 1940-luvulla nimen
Ahti-malja.
1935 Rosola suomensa Rosvall-sukunimensä.
1936 Rosola osallistui Riihimäen lasin
suunnittelukilpailuun voittamalla sen ja Karhulan lasin kilpailussa hän sai
toisen palkinnon, kun voi vei Alvar Aalto. Tämän jälkeen Rosola suunnitteli
molemmille lasitehtaille, tunnetuimpia ovat Pariisiin maailmannäyttelyyn tehdyt
Manalan tuli, Elonkorjuu, Korvenraivaaja.
 |
|
Kuva: Suomen Lasimuseon ja Taideteollisuusmuseon
näyttelyjulkaisu, 1984
|
Vuosikymmenen loppuun mennessä taiteilija oli löytänyt tyylinsä ja ilmaisutapansa, mutta sota katkaisi työskentelyn lasin parissa viideksi vuodeksi. Sodan loppuvaiheessa Rosolan siirtyi opetustehtäviin Invalidisäätiöön.
Merkittävän osan Rosolan työstä muodostavat suurikokoiset
lasireliefit, joiden työstökeinot hän kehitti itse. Idea oli löytynyt ranskalaisesta
taidejulkaisusta. ”Työ alkoi viivapiirroksena tehdystä luonnoksesta, joka
siirrettiin lasiin. Ne kohdat, joita ei haluttu syövyttää peitettiin
suojaavalla massalla. Tämän jälkeen taiteilija puhalsi metallikärjen läpi
valtavalla voimalla hiekkaa lasin pintaan, ensin kuvion ääriviivoihin ja
muovaili sen jälkeen eri paksuisia pintoja. … Tällä menetelmä syntyi reliefi,
jonka korkeimmat kohdat ovat alkuperäisessä tasossa – samaan tapaan kuin vanhan
Egyptin graniittireliefeissä. Materiaalina oli yleensä 1 – 1,5 cm paksuinen
ulkolainen raakalasi.” (Kirsti-Kaarina Ilvessalo Suomen Lasimuseon ja
Taideteollisuusmuseon julkaisemassa näyttelyjulkaisussa ”Yrjö Rosola” 1984,
sivu 7).
1950-luvun puolivälissä Rosola teki viimeiset
lasireliefinsä. Samaan aikaan hän teki kokeiluja suurikokoisten
lasimosaiikkiteosten kanssa. 1950- ja 60-luvuilla hän teki myös pienoisveistoksia.
Yrjö Rosola kuoli 1989, viisi vuotta aikaisemmin Suomen
Lasimuseo ja Taideteollisuusmuseo eli nykyinen Designmuseo järjestivät
yhteisnäyttelyn Helsingissä ja Riihimäellä Rosolan elämäntyöstä ja siinä
näyttelyssä oli esillä tämä teospari, joka nyt siis palaa Lasimuseoon
Riihimäelle.
 |
|
Apollon huutokauppatalossa teospari oli pantu esille
varastohuoneeseen keskenään suoraan kulmaan ja ne oli valaistu takaa kohdevalolla.
|
 |
Teosparin vasemmanpuoleinen reliefi, jossa lapset ovat poimineet kukan
ja ojentavat sen äidille.
|
 |
|
Mies puolustautuu oikealta eli idästä hyökkääviä petoja
vastaan.
|
 |
|
Apollon huutokauppaluettelon kuvapari.
Kuva: www.apollo.fi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti