Tämä teksti on lyhennelmä Risto Rekolan pitämästä
puheesta vaakuna- ja suurmieslasiesittelyn avajaisissa Keski-Suomen museossa
20.4.2012. Kyseinen näyttely perustuu hänen kokoelmaansa ja hänen tekemiin
tutkimuksiin.
Näyttelystä on kirjoitettu tässä blogissa 20.4. otsikolla Suurmieslasit poliittisen protestin keinona: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/04/suurmieslasit-poliittisen-protestin.html
Näyttely on avoinna Jyväskylässä 26.8. asti. Aukioloajat ja ajo-ohjeet löytyvät netistä:
http://www.jyvaskyla.fi/ksmuseo/
Näyttelystä on kirjoitettu tässä blogissa 20.4. otsikolla Suurmieslasit poliittisen protestin keinona: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/04/suurmieslasit-poliittisen-protestin.html
Näyttely on avoinna Jyväskylässä 26.8. asti. Aukioloajat ja ajo-ohjeet löytyvät netistä:
http://www.jyvaskyla.fi/ksmuseo/
MITEN TÄMÄ NÄYTTELY SIIS OIKEASTAAN SYNTYI
Esineet on pääosin kerätty huutokaupoista antiikkimessuilta, antiikkiliikkeistä ja kirpputoreilta noin 17 vuoden aikana pääasiassa vuosien 1980 - 1997 välisenä aikana.
Äkkiä viime kesänä yksi sähköpostiviesti muutti kaiken. Sain jostain käsiini kamarineuvos Fredriksonin laatiman kirjasen yli 10 vuotta sitten Jyväskylässä pidetystä näyttelystä, jonka aiheena oli: ”Suomi Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900”. Lähetin hänelle sähköpostia jonka mukana oli pari vaakuna- ja suurmieslaseista kirjoittamaani artikkelia. Yksinkertainen lähinnä kuriositeettinen kysymys kamarineuvokselle kuului: mahtoiko Suomen osastolla Pariisissa 1900 olla näytteillä yhtään vaakunalasia. Tiesin että Nuutajärven muottimestari Frans Amandus Anderson oli tehnyt kolme vuotta ennen maailmannäyttelyä ensimmäisen vaakuna-asetti-muotin. Kamarineuvoksen kirjoittamassa kirjasessa oli kuvia lukuisista Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunoista, mutta ne eivät olleet lasista tehtyjä. Vastaus tuli vielä saman päivän aikana, muttei varsinaiseen kysymykseeni. Sieltä tuli tarjous. Hän sanoi, että tällaista aatehistoriallista vaakuna- ja suurmieslasinäyttelyä hän on hautonut mielessään jo pitkään, mutta kun ei ole ollut esineistöä. Näyttelyn kannalta olennainen rekvisiitta on puuttunut.
Lasinkeräilijän ja lasin tutkijan näkökulma on nyt sofistikoitunut ja jalostunut museaalisesti arvokkaaksi kulttuurihistorialliseksi viitekehykseksi. Suomen vaakuna ja lähinnä kolmen suurmiehen Lönnrotin, Runebergin ja Snellmanin muisto ovat nousseet elämää suuremmiksi symboleiksi avaten nyt ehkä hieman yllättäen katsojalle lukuisia laajoja poliittis-kulttuurihistoriallisia katsantokantoja suomalaisuuden syntyyn sen aatemaailmaan, sen kehitykseen, suurmiespalvontaan ja suomalaisuuden symboliikkaan, jolle merkittävän sysäyksen antoi lopulta myös helmikuun manifesti 1899. Aikaisessa vaiheessa mukaan tähän triumfiraatiin liittyi Sakari Topelius puolustamalla jo 1850-60 lukujen vaihteessa sinivalkoisia värejä, sinistä taivasta ja lunta, Suomen lipun väreiksi ja suomalaisuuden kansallisiksi symboleiksi . Näiden jo kalvenneiden kasvojen ja patsaiden yltyvän palvonnan myötä suomalaiset saivat uskoa passiiviseen vastarintaan kun aika oli kypsynyt 1900-luvun alussa.
Merkittävimmät lasitehtaamme Nuutajärvi Iittala ja Karhula ja Riihimäki sekä Wiiala Imatrankoski/oi maamme Suomi synnyinmaa -lasinsa kautta loivat ja toteuttivat tätä aatehistoriallista prosessia puristelasiteknologian mukanaan tuomien teknisten mahdollisuuksien ja aitojen suomalais- kansallisten motiivien kautta.
NÄKÖKOHTIA ESINEISTÖSTÄ
Esitän tässä ehkä hieman luettelonomaisesti muutamia yleisluontoisia yksityiskohtia näyttelyn esineistöstä:
Esineistö koostuu noin 100 vuotta vanhojen
muottien, joista kolme on täällä esillä, avulla tehdyistä lasiesineistä.
Lasiesineitä näyttelyssä on noin 120,
joista noin 50 erilaisia
Näyttely on monella tavalla ainutlaatuinen
puristelasikokonaisuus, johon on lisäksi otettu aatehistoriallisesti
yhteensopiva näyte myös leimaetsatusta mallistosta, joista on kymmenkunta
täällä esillä.
Kaikki suurmiehiin ja suurmies -symboliikkaan
liittyvät puristelasit ovat täällä edustettuina. Eräät näistä laseista ovat
erittäin harvinaisia, esim. Mannerheim-lasi on tiettävästi viimeksi ollut
virallisen huutokaupan kohteena 1998. Silloin siitä maksettiin huippuhinta.
Vaakunalasien ja -asettien mallistoista
puolestaan on nähtävillä lähes kaikki kolmen lasitehtaan Nuutajärven, Iittalan
ja Karhulan versiot. Sanoisin että 90% vaakunalasiesineistöstä on läsnä.
Koskaan aikaisemmin ei vaakuna- ja
suurmiesmallisto ole ollut esillä tässä lähes täydellisessä laajuudessa ja näin
arvovaltaisella museaalisella forumilla.
Näytteillä olevat vaakuna- ja
suurmieslasien muotit on valmistettu vuosien 1897 ja 1920 välillä.
Kaikki näytteillä olevat puristelasit ovat
signeerattuja tai ne esiintyvät tehtaan (Nuutajärven, Iittalan, Karhulan
Wiialan tai Karhulan) kuvastoissa. Ne ovat näin ollen objektiivisesti
tunnistettavissa. Kolme suurmieslasia Topelius, Wilskman ja Mannerheim
sisältävät lisäksi tuplavarmistuksen eli muottimestari Alfred Gustafssonin oman
signeerauksen
Motiivit eli laseissa olevat kuvat ja
kuviot ovat uniikkeja suomalaisia malleja joko suurmiehiä, suurmiehiin
läheisesti tai Suomen luontoon liittyvää symboliikkaa. Muissa Pohjoismaissa ei
tällaista ilmiötä varsinaisesti esiintynyt mutta eipä sellaiseen tainnut olla
vastaavanlaista poliittista tarvettakaan. Samantyyppisiä laseja valmistettiin
kyllä mm USAssa ja Englannissa mutta ilman samantyyppistä kokonaiskansallista
motiivia
Iittalan suurmiehiä olivat karikatyyrilasi
kansanrunouden keräilijästä Menninkäinen (=Lönnrot), Lönnrot, Runeberg (sekä
juomalasi että asetti), Snellman, Adlercreutz ja von Döbeln kahdessa
erilaisessa lasissa kahdella erilaisella vaakunalla (toisessa soihtuvaakuna
toisessa Suomen vaakuna), Topelius, Wilskman, joka on harvinanen ja vain SVUL:n
kautta myyntiin tullut tilauslasi sekä Mannerheim, joka oli suojeluskuntien
tilauslasi ja jos mahdollista vieläkin harvinaisempi.
Laseista 100-vuotissyntymän juhlalaseja
ovat Lönnrot, Runeberg, Snellman, Suomen sodan kaksi muistolasia. Wilskman-lasi
on hänen 60-vuotisjuhlalasinsa. Mannerheim oli lasin saadessaan vain
53-vuotias.
Iittala valmisti Runebergista sekä
suurmieslasin että -asetin.
Riihimäen suurmiehiä oli vähemmän ja ne
tulivat tuotantoon vuoden 1910 jälkeen: Lönnrot, Snellman ja nousevan
työväenliikkeen symbolina Seppä, joka malli pitkällisten tutkimusteni tuloksena
osoittautui perustuvan Juho Rissasen harjoitelmaan Työväen joulukalenterin kannessa
1907 ja josta myöhemmin tuli osa Rissasen monumentaalifreskoa Sepät. Sekin
löytyi kun kovasti etsin … se roikkuu nykyisin Helsingin Richardinkadun
kirjaston seinällä.
Wiiala puolestaan teki Imatrankoski ”Oi
maamme Suomi synnyinmaa”-lasin
Vaakunalasiesineitä valmistivat ilmeisesti
vain kolme tehdasta Nuutajärvi, Iittala, Karhula.
Nuutajärvellä esiintyy useita eri vaakunajuomalasivariaatioita,
joissa on käytetty sekä Bomanssonin ns. normalisoitua Suomen
suuriruhtinaskunnan vaakunaa vuodelta 1886 että Granfeltin versiota vuodelta
1889
Iittalalla käytti vain yhtä vaakunavariaatiota, ja se
on se alkuperäinen Kustaa Vaasan sarkofagissa oleva versio, joka on 1500-luvun
lopulta.
Karhulan vaakunajuomalaseja en ole nähnyt (käsitykseni on vahvistumassa, ettei Karhula vaakunajuomalaseja valmistanut) mutta kylläkin esim. neljän eri koon vaakuna-asetteja, joissa on käytetty Granfeltin vaakunaversiota. Ne ovat täällä nähtävillä
Kaikki kyseiset kolme lasitehdasta ovat sen sijaan valmistaneet eri kokoisia vaakuna-asetteja. Sen lisäksi Nuutajärvi ja Iittala ovat valmistaneet maakuntavaakuna-asetteja.
VISIONÄÄRIT JA MUOTTIMESTARIT LASIEN SYNNYN TAKANA
Käsittääkseni on täysin selvää, että päätöksiä poliittisesti arkaluontoisten lasien tekemisestä ja valmistamisesta ovat tehneet lasitehtaitten enemmistöomistajat ja/tai tehtaan johto, ei muottimestari, joka on seppänä palkattu kaivertamaan muotteja.
Suomen kansallisbiografia ei kuitenkaan esimerkiksi tunne Iittalan lasitehtaan omistajaa ja johtajaa Claes Nordstedtiä, eikä Nuutajärven Torsten Costianderia sen paremmin kuin Suomen ensimmäisiä muottimestareita; Nuutajärven Frans Amandus Anderssonia tai Iittalan Alfred Gustafssonia.
Kuitenkin Claes Nordstedt oli esimerkiksi paitsi
ensimmäinen teknisesti oppinut pätevä kemian insinööri, monissa ulkomaisissa
lasitehtaissa opissa käynyt Iittalan lasitehtaan enemmistöomistaja ja johtaja
sekä lasinkeräilijä ja tutkija, jonka elämäntyöstä Suomen kansallismuseo on
tuottanut kirjan, josta on jo toinen painos menossa.
Nuutajärven omistajasta Adolf Törngren vanhemmasta on maininta kansallisbiografiassa, mutta lähinnä merkittävänä teollisuusmiehenä ja suomalaisen teollisuuden luojana. Adolf Törngren nuoremmasta on myös maininta kansallisbiografiassa, mutta lähinnä passiivisen vastarinnan kagaalin sisäpiiriläisenä ja diplomaattina, mikä kyllä sinänsä jo osoittaa että lasitehtailla ja passiivisen vastarinnan miehillä todennäköisesti oli yhteyksiä keskenään. Nuutajärven omistajasta Törngrenin jälkeen Torsten Costianderista sen sijaan ei ole mainintaa kansallisbiografiassa.
Puristelasimuottien tekijöitäkään ei liene arvostettu samalla tavalla kuin muita visuaalisten taiteiden tai myöhempien aikojen taidelasin suunnittelijoita tai vaikkapa lasinpuhaltajia. Frans A. Andersson ja Alfred Gustafsson on mainittu ikään kuin ohimennen vaakuna- ja suurmieslasimuottien tekijöinä.
Riihimäen lasimuotit lienee sitä paitsi teetetty Saksassa, eikä kyseisistä sepistä liene tietoa. Tosin Frans Anderssonin pojat lienevät myöhemmin tehneet omassa pajassaan Wiialassa useallekin lasitehtaalle muotteja sekä Suomessa että Ruotsissa.
Hei, mitäköhän tällainen pieni läpimitaltaan 13cm Iittalan lasilautanen on väärtti? Sain sen asuessani Tallinnassa 1960-luvulla, viimeisen Tsaarin Nikolai II autonkuljettajalta, kuka oli jo silloin 1967 (olin silloin 7v.) hyvin vanha. Hän ja hänen venäläinen vaimo asuivat samassa talossa ja minun äiti kävi heitä auttamassa. Kun menin kouluun niin he hoitivat minua kun meillä ei ollut ketään kotona. Sain myös lahjaksi Hebdomas merkkisen taskukellon, minkä tämä vanha mies (August Adamson) oli saanut itse tsaarilta aikoinaan. Mulla vieläkin se kello olemassa. Mutta nyt kiinnostaa sen lasilautasen arvo. Olemassa myös kuva siitä.
VastaaPoistaAjattelin lähettää myös kuvan siitä, mutta missään ei ole paikkaa mihin voisin ladata sen kuvan.
PoistaHei ja kiitos viestistäsi. Blogiin eivät voi lukijat lisätä kuvia, ainoastaan administraattorioikeuksilla se onnistuu. Kuvan voi lähettää blogin sähköpostiin lasinkerailijanblogi@gmail.com ja siitä tehdään oma erillinen blogijulkaisu.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista