maanantai 30. huhtikuuta 2012

Hongellin aaltoilevaa lasia




Kuvassa on kaksi Göran Hongellin vuonna 1935 muotoilemaa taidelasimaljaa. Mallin numero on 9685  Karhulan lasitehtaan luettelossa. Lasin pinta on aaltoileva, rihlattu. Näitä tehtiin kirkkaana/värittömänä, azurinsinisenä ja savunvärisenä. Samalla tekniikalla tehtyjä esineitä oli kaksi muutakin; maljakko no 9662 ja suurempi malja.


sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kumelan maljakon kolme versiota



Tässä kuvassa on Kumelan lasitehtaan maljakkoa; sama muoto, mutta kolme eri väriä ja kaksi eri hintakuviota. Korkeus on 205 mm ja halkaisija paksuimmalta kohdalta 130 mm. Vasemman puoleisessa maljakossa on Kumelan yleisin hiontakuvio: Kumelan (jää)kukka. Siitä on erilaisia versioita monissa Kumelan lasiesineessä: maljakoiden ja maljojen lisäksi karahveissa, juomalaseissa ja kermakoissa.

Myös keskimmäisen ja oikeanpuoleisen maljakon hiontakuviota on kierrätetty monissa Kumelan lasiesineissä; hyvin yleinen on suora ja kapea maljakko, jonka yläosassa on samanlainen kuvio. Tätä hiontakuviota silloin tällöin väitetään Göran Hongellin suunnittelemaksi. Esimerkiksi alkuvuodesta myytiin eräässä ns. laatuhuutokaupassa Hongellin nimellä Kumelan malja, jossa oli tämä hiontakuvio.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Vaakuna- ja suurmieslasinäyttelyn avajaisesittely


Tämä teksti on lyhennelmä Risto Rekolan pitämästä puheesta vaakuna- ja suurmieslasiesittelyn avajaisissa Keski-Suomen museossa 20.4.2012. Kyseinen näyttely perustuu hänen kokoelmaansa ja hänen tekemiin tutkimuksiin.

Näyttelystä on kirjoitettu tässä blogissa 20.4. otsikolla Suurmieslasit poliittisen protestin keinona: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/04/suurmieslasit-poliittisen-protestin.html

Näyttely on avoinna Jyväskylässä 26.8. asti. Aukioloajat ja ajo-ohjeet löytyvät netistä:
http://www.jyvaskyla.fi/ksmuseo/


MITEN TÄMÄ NÄYTTELY SIIS OIKEASTAAN SYNTYI

Esineet on pääosin kerätty huutokaupoista antiikkimessuilta, antiikkiliikkeistä ja kirpputoreilta noin 17 vuoden aikana pääasiassa vuosien 1980 - 1997 välisenä aikana.
Äkkiä viime kesänä yksi sähköpostiviesti muutti kaiken. Sain jostain käsiini kamarineuvos Fredriksonin laatiman kirjasen yli 10 vuotta sitten Jyväskylässä pidetystä näyttelystä, jonka aiheena oli: ”Suomi Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900”. Lähetin hänelle sähköpostia jonka mukana oli pari vaakuna- ja suurmieslaseista kirjoittamaani artikkelia. Yksinkertainen lähinnä kuriositeettinen kysymys kamarineuvokselle kuului: mahtoiko Suomen osastolla Pariisissa 1900 olla näytteillä yhtään vaakunalasia. Tiesin että Nuutajärven muottimestari Frans Amandus Anderson oli tehnyt kolme vuotta ennen maailmannäyttelyä ensimmäisen vaakuna-asetti-muotin. Kamarineuvoksen kirjoittamassa kirjasessa oli kuvia lukuisista Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunoista, mutta ne eivät olleet lasista tehtyjä. Vastaus tuli vielä saman päivän aikana, muttei varsinaiseen kysymykseeni. Sieltä tuli tarjous. Hän sanoi, että tällaista aatehistoriallista vaakuna- ja suurmieslasinäyttelyä hän on hautonut mielessään jo pitkään, mutta kun ei ole ollut esineistöä. Näyttelyn kannalta olennainen rekvisiitta on puuttunut.


  
NÄYTTELYN AATEHISTORIALLISESTA KATSANTOKANNASTA

Lasinkeräilijän ja lasin tutkijan näkökulma on nyt sofistikoitunut ja jalostunut museaalisesti arvokkaaksi kulttuurihistorialliseksi viitekehykseksi. Suomen vaakuna ja lähinnä kolmen suurmiehen Lönnrotin, Runebergin ja Snellmanin muisto ovat nousseet elämää suuremmiksi symboleiksi avaten nyt ehkä hieman yllättäen katsojalle lukuisia laajoja poliittis-kulttuurihistoriallisia katsantokantoja suomalaisuuden syntyyn sen aatemaailmaan, sen kehitykseen, suurmiespalvontaan ja suomalaisuuden symboliikkaan, jolle merkittävän sysäyksen antoi lopulta myös helmikuun manifesti 1899. Aikaisessa vaiheessa mukaan tähän triumfiraatiin liittyi Sakari Topelius puolustamalla jo 1850-60 lukujen vaihteessa sinivalkoisia värejä, sinistä taivasta ja lunta, Suomen lipun väreiksi ja suomalaisuuden kansallisiksi symboleiksi . Näiden jo kalvenneiden kasvojen ja patsaiden yltyvän palvonnan myötä suomalaiset saivat uskoa passiiviseen vastarintaan kun aika oli kypsynyt 1900-luvun alussa.


Merkittävimmät lasitehtaamme Nuutajärvi Iittala ja Karhula ja Riihimäki sekä Wiiala Imatrankoski/oi maamme Suomi synnyinmaa -lasinsa kautta loivat ja toteuttivat tätä aatehistoriallista prosessia puristelasiteknologian mukanaan tuomien teknisten mahdollisuuksien ja aitojen suomalais- kansallisten motiivien kautta.



NÄKÖKOHTIA ESINEISTÖSTÄ

Esitän tässä ehkä hieman luettelonomaisesti muutamia yleisluontoisia yksityiskohtia näyttelyn esineistöstä:


Esineistö koostuu noin 100 vuotta vanhojen muottien, joista kolme on täällä esillä, avulla tehdyistä lasiesineistä.

Lasiesineitä näyttelyssä on noin 120, joista noin 50 erilaisia

Näyttely on monella tavalla ainutlaatuinen puristelasikokonaisuus, johon on lisäksi otettu aatehistoriallisesti yhteensopiva näyte myös leimaetsatusta mallistosta, joista on kymmenkunta täällä esillä.

Kaikki suurmiehiin ja suurmies -symboliikkaan liittyvät puristelasit ovat täällä edustettuina. Eräät näistä laseista ovat erittäin harvinaisia, esim. Mannerheim-lasi on tiettävästi viimeksi ollut virallisen huutokaupan kohteena 1998. Silloin siitä maksettiin huippuhinta.

Vaakunalasien ja -asettien mallistoista puolestaan on nähtävillä lähes kaikki kolmen lasitehtaan Nuutajärven, Iittalan ja Karhulan versiot. Sanoisin että 90% vaakunalasiesineistöstä on läsnä.

Koskaan aikaisemmin ei vaakuna- ja suurmiesmallisto ole ollut esillä tässä lähes täydellisessä laajuudessa ja näin arvovaltaisella museaalisella forumilla.

Näytteillä olevat vaakuna- ja suurmieslasien muotit on valmistettu vuosien 1897 ja 1920 välillä.

Kaikki näytteillä olevat puristelasit ovat signeerattuja tai ne esiintyvät tehtaan (Nuutajärven, Iittalan, Karhulan Wiialan tai Karhulan) kuvastoissa. Ne ovat näin ollen objektiivisesti tunnistettavissa. Kolme suurmieslasia Topelius, Wilskman ja Mannerheim sisältävät lisäksi tuplavarmistuksen eli muottimestari Alfred Gustafssonin oman signeerauksen

Motiivit eli laseissa olevat kuvat ja kuviot ovat uniikkeja suomalaisia malleja joko suurmiehiä, suurmiehiin läheisesti tai Suomen luontoon liittyvää symboliikkaa. Muissa Pohjoismaissa ei tällaista ilmiötä varsinaisesti esiintynyt mutta eipä sellaiseen tainnut olla vastaavanlaista poliittista tarvettakaan. Samantyyppisiä laseja valmistettiin kyllä mm USAssa ja Englannissa mutta ilman samantyyppistä kokonaiskansallista motiivia

Iittalan suurmiehiä olivat karikatyyrilasi kansanrunouden keräilijästä Menninkäinen (=Lönnrot), Lönnrot, Runeberg (sekä juomalasi että asetti), Snellman, Adlercreutz ja von Döbeln kahdessa erilaisessa lasissa kahdella erilaisella vaakunalla (toisessa soihtuvaakuna toisessa Suomen vaakuna), Topelius, Wilskman, joka on harvinanen ja vain SVUL:n kautta myyntiin tullut tilauslasi sekä Mannerheim, joka oli suojeluskuntien tilauslasi ja jos mahdollista vieläkin harvinaisempi.

Laseista 100-vuotissyntymän juhlalaseja ovat Lönnrot, Runeberg, Snellman, Suomen sodan kaksi muistolasia. Wilskman-lasi on hänen 60-vuotisjuhlalasinsa. Mannerheim oli lasin saadessaan vain 53-vuotias.

Iittala valmisti Runebergista sekä suurmieslasin että -asetin.


Riihimäen suurmiehiä oli vähemmän ja ne tulivat tuotantoon vuoden 1910 jälkeen: Lönnrot, Snellman ja nousevan työväenliikkeen symbolina Seppä, joka malli pitkällisten tutkimusteni tuloksena osoittautui perustuvan Juho Rissasen harjoitelmaan Työväen joulukalenterin kannessa 1907 ja josta myöhemmin tuli osa Rissasen monumentaalifreskoa Sepät. Sekin löytyi kun kovasti etsin … se roikkuu nykyisin Helsingin Richardinkadun kirjaston seinällä.

Wiiala puolestaan teki Imatrankoski ”Oi maamme Suomi synnyinmaa”-lasin

Vaakunalasiesineitä valmistivat ilmeisesti vain kolme tehdasta Nuutajärvi, Iittala, Karhula.

Nuutajärvellä esiintyy useita eri vaakunajuomalasivariaatioita, joissa on käytetty sekä Bomanssonin ns. normalisoitua Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunaa vuodelta 1886 että Granfeltin versiota vuodelta 1889

Iittalalla käytti vain yhtä vaakunavariaatiota, ja se on se alkuperäinen Kustaa Vaasan sarkofagissa oleva versio, joka on 1500-luvun lopulta.

Karhulan vaakunajuomalaseja en ole nähnyt (käsitykseni on vahvistumassa, ettei Karhula vaakunajuomalaseja valmistanut) mutta kylläkin esim. neljän eri koon vaakuna-asetteja, joissa on käytetty Granfeltin vaakunaversiota. Ne ovat täällä nähtävillä
Kaikki kyseiset kolme lasitehdasta ovat sen sijaan valmistaneet eri kokoisia vaakuna-asetteja. Sen lisäksi Nuutajärvi ja Iittala ovat valmistaneet maakuntavaakuna-asetteja.



VISIONÄÄRIT JA MUOTTIMESTARIT LASIEN SYNNYN TAKANA

Käsittääkseni on täysin selvää, että päätöksiä poliittisesti arkaluontoisten lasien tekemisestä ja valmistamisesta ovat tehneet lasitehtaitten enemmistöomistajat ja/tai tehtaan johto, ei muottimestari, joka on seppänä palkattu kaivertamaan muotteja.
Suomen kansallisbiografia ei kuitenkaan esimerkiksi tunne Iittalan lasitehtaan omistajaa ja johtajaa Claes Nordstedtiä, eikä Nuutajärven Torsten Costianderia sen paremmin kuin Suomen ensimmäisiä muottimestareita; Nuutajärven Frans Amandus Anderssonia tai Iittalan Alfred Gustafssonia.


Kuitenkin Claes Nordstedt oli esimerkiksi paitsi ensimmäinen teknisesti oppinut pätevä kemian insinööri, monissa ulkomaisissa lasitehtaissa opissa käynyt Iittalan lasitehtaan enemmistöomistaja ja johtaja sekä lasinkeräilijä ja tutkija, jonka elämäntyöstä Suomen kansallismuseo on tuottanut kirjan, josta on jo toinen painos menossa.

Nuutajärven omistajasta Adolf Törngren vanhemmasta on maininta kansallisbiografiassa, mutta lähinnä merkittävänä teollisuusmiehenä ja suomalaisen teollisuuden luojana. Adolf Törngren nuoremmasta on myös maininta kansallisbiografiassa, mutta lähinnä passiivisen vastarinnan kagaalin sisäpiiriläisenä ja diplomaattina, mikä kyllä sinänsä jo osoittaa että lasitehtailla ja passiivisen vastarinnan miehillä todennäköisesti oli yhteyksiä keskenään. Nuutajärven omistajasta Törngrenin jälkeen Torsten Costianderista sen sijaan ei ole mainintaa kansallisbiografiassa.


Puristelasimuottien tekijöitäkään ei liene arvostettu samalla tavalla kuin muita visuaalisten taiteiden tai myöhempien aikojen taidelasin suunnittelijoita tai vaikkapa lasinpuhaltajia. Frans A. Andersson ja Alfred Gustafsson on mainittu ikään kuin ohimennen vaakuna- ja suurmieslasimuottien tekijöinä.
Riihimäen lasimuotit lienee sitä paitsi teetetty Saksassa, eikä kyseisistä sepistä liene tietoa. Tosin Frans Anderssonin pojat lienevät myöhemmin tehneet omassa pajassaan Wiialassa useallekin lasitehtaalle muotteja sekä Suomessa että Ruotsissa.



torstai 26. huhtikuuta 2012

Hongellin Congorillan versiot

Göran Hongell sai kolmannen palkinnon Karhula-Iittalan lasitehtaan kilpailussa vuonna 1932 Congorilla-maljakollaan. Tämän myötä hänet palkattiin Karhulan lasitehtaan vakinaiseksi muotoilijaksi. Vuosikymmen lopulla Congorilla-maljakkoa valmistettiin Amerikan vientiin nimellä See Life. Samantapainen merenalainen hiontakuvio löytyy myös toisenlaisista Hongellin maljakoista ja maljoista. Tämän maljakon korkeus on 183 mm ja halkaisija 140 mm.

Vuoden 1932 alkuperäinen maljakko oli syvän vihreä.
 Kuva on otettu Suomen lasimuseon perusnäyttelystä.


Tässä on aivan identtinen hiontakuvio,
 mutta maljakko on valmistettu sinisestä lasista.


Savulasista valmistettu versio, mutta hyvin erilainen hiontakuvio.
Tämän kohdalla herää jo epäilys kopioinnista.
Mahdollisesti Kumelan lasitehtaan tuotantoa.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Yleisöopastus Erkkitapio Siiroisen näyttelyyn Suomen lasimuseossa ensi lauantaina klo 16


Erkkitapio Siiroinen (1944-1996) oli Riihimäen Lasin kultakauden viimeisiä ja nuorimpia taiteilijoita. Hän aloitti suunnittelutehtävät Riihimäen Lasissa 1963 vasta 19-vuotiaana, saman aikaan kun hänet hyväksyttiin opiskelijaksi Taideteolliseen oppilaitokseen, nykyiseen Aalto-yliopiston taideteolliseen korkeakouluun. Hänen suunnittelijanuransa pääsi kunnon vauhtiin vuonna 1968 kun opinnot oli suoritettu. Valitettavasti suunnittelutyöt loppuivat aivan liian pian loppuvuodesta 1976 kun puhalletun lasin valmistus Riihimäen Lasissa päättyi ja tehdas keskittyi automaattivalmistukseen. Siiroinen oli tuolloin vasta 32-vuotias.


Silti Siiroisen lasiuraa voidaan pitää poikkeuksellisen merkittävänä. Vuosina 1964-1976 syntyivät sellaiset klassiset lasistot kuin Barokki, Kasperi, Jesperi, Old King Cole ja Sesi sekä koristepullot Paukkurauta, Noppa ja Tellus. Vuoden 1976 jälkeen Siiroinen suunnitteli Riihimäen Lasin Kotilasi-tuotemerkille mm. Pub- ja Revontulet-lasistot sekä Studiolasille Pertunmaalle Legenda-lasisarjan.

Lasisuunnittelun ohella Siiroinen maalasi aktiivisesti sekä soitti pianoa. Ennen lasisuunnittelijan uraa hän oli jopa opiskellut säveltämistä professorin, tulevan akateemikon Joonas Kokkosen johdolla. Musiikkiuran tuloksena syntyi musiikki kahteen lyhytelokuvaan, mm. Asko Tolosen 1966 ohjaamaan Kristiinaan. Tämän näyttelyn tarkoituksena on valottaa Siiroisen monipuolista suunnittelijanuraa. Esillä on Siiroisen lasia ja suunnitelmia Riihimäen Lasista, Kotilasista sekä Studiolasista mutta myös arkkitehtuurisuunnitelmia, maalauksia
ja sävellyksiä.


Suomen lasimuseo sijaitsee Riihimäellä, ajo-ohje löytyy netistä: www.suomenlasimuseo.fi

Yleisöopastus lauantaina 28.4. klo 16:00


Siiroisen näyttely on rakennettu Suomen lasimuseon yläkerran intiimiin näyttelysaliin.

Veturipullo on Siiroisen tunnetuimpia esineitä.

Kasperi-kynttilänjalkoja.

Neljä variaatiota Pablo-maljakosta.

Arpa on heitetty eli Noppa.

Etualalla mustasta lasista muotoiltuja Sesi-sarjan esineitä. Taustalla Siiroisen maalaus.
Mustaa lasia käytettiin Suomessa runsaasti 1920-luvulla ja 1930-luvun alkupuolella,
mm. Göran Hongell muotoili uransa alkuvaiheessa lasiesineitä mustasta lasista,
jonka päälle maalattiin hopeamaalilla kuvioita. Paljon myöhemmin Kumelan lasitehtaassa Sirkku Kumela-Lehtonen ja Eero Sallinen suunnittelivat samankaltaisia esineitä, mutta hienostuneempia ja erilaisella hopeamaalaustekniikalla. Myös Runar Engblom muotoili Riihimäen lasitehtaalle esineitä mustasta lasista.



tiistai 24. huhtikuuta 2012

Bukowskilla myytiin suomalaisen taidelasin huippuja

Bukowskin modernin huutokaupassa sunnuntaina 22.4. myytiin kaksi Gunnel Nymanin muotoilemaa huippuesinettä. Viisaat neitsyet on valmistettu 1937, jolloin taiteilijan sukunimi oli vielä Gustafsson. Theodor Käpin hioma esine on valmistettu Riihimäen lasitehtaassa. Vasarahinta oli 12.500 euroa, mutta useampi henkilö arveli vielä huutokaupan aikanakin, että hinta voisi nousta parinkymmen tuhannen tienoille.


Huutomaksuineen Viisaiden neitsyeiden hinta oli noin 15.000 euroa.
Kuvaruutukaappaus www.bukowskis.com

Hyvin harvoin tällaisia aarteita on myytävänä. Kuva: www.bukowskis.com


Toinen Gunnel Nymanin huipputyö, Perhe, on muotoiltu saman vuotena ja samalle tehtaalle. Sen vasarahinta oli 6.400 euroa. 

Kokonaiskustannus ostajalle oli huutomaksuineen noin 7.700 euroa.
 Kuva: www.bukowskis.com


Bukowskin huutokauppa pidettiin nyt ensimmäistä kertaa Ison Roban ja Annankadun kulmassa sijaitsevassa taidegallerissa. Tila on paljon pienempi ja karumpi kuin aikaisempi huutokauppojen pitopaikka Astoria-Sali.

Huutokauppa pidettiin taidegalleria Sinne´n tiloissa.
Aikanaan tässä tilassa oli pitkään Elannon myymälä.


Aikaisemmin Bukowskin huutokaupat pidettiin juhlavassa Astoria-salissa.
Kuvaruutukaappaus: www.astoriasali.com

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Riihimäellä järjestettiin Sulan lasin salat –tapahtuma

Riihimäen lasinpuhaltajakerho järjesti lauantaina yleisötapahtuman 40-vuotisjuhliinsa liittyen. Järjestäjät ilmoittavat tapahtumapaikaksi Riihimäen lasiaukion, mutta kartasta paikka löytyi lopulta nimellä Lasitehtaanaukio. Se sijaitsee Hyttikorttelissa lähellä Suomen lasimuseota, mutta mitään opasteita ei teiden varsille ollut laitettu. Ne, jotka löysivät paikalle, pääsivät tutustumaan Verstakon ja Lasismin työtiloihin sekä myymälöihin. Yleisöllä oli myös mahdollisuus päästä itse puhaltamaan lasia.

Lasinvalmistuksen seuraaminen kiinnosti monia, sehän oivallettiin jo 1970-luvun alussa, kun Humppilan uuden lasitehtaan hytin yksi seinä rakennettiin ikkunalasista ja kahvilan asiakkaat saivat seurata aitiopaikoilta lasinvalmistusta.

Varmaan niiden, jotka nyt tutustuivat Verstakon ja Lasismin tiloihin avointen ovien päivänä, on helpompi poiketa myöhemmin ostoksille samoihin paikkoihin. Vaikka paikkakunnan isot lasitehtaat ovat lopettaneet toimintansa jo vuosia sitten, niin lasikaupungin mainetta ylläpidetään näissä pienyrityksissä.

Lasimuseossa kymmenkunta henkilöä osallistui alakerran teollisuusosastossa opastettuun kierrokseen.

Tapahtumasta voisi kehittää jokavuotisen tapahtuman. Tällä kertaa se liittyi Riihimäen lasinpuhaltajakerhon 40-vuotisjuhlintaan.

Lasismin studiossa yleisö pääsi tutustumaan taidelasin valmistukseen.


Lasismin myymälän puolelta johti ovi lasihyttiin.

Lasismin maljakoissa on valinnan varaa värin ja koon suhteen.

Verstakon hytissä yleisö pääsi tutustumaan sulan lasin saloihin lasitaiteilija-lasinpuhaltaja Kari Alakosken opastuksella.



Verstakon myymälän puolellakin oli paljon kuvattavaa.


Lasitaiteilija Pertti Meriläinen opasti yleisöä Suomen lasimuseon teollisuusosastossa.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Suurmieslasit poliittisen protestin keinona

Huomenna lauantaina 21.4. avautuu Keski-Suomen museossa Jyväskylässä näyttely Lasiin prässättyä protestia, joka kertoo 1900-luvun alun kansallisesti tärkeän kehitysvaiheen heijastuksista suomalaisiin puristelasiesineisiin.

Suomen laajaa itsemääräysvaltaa autonomian aikana kaventaneet valtakunnallisen yhtenäispolitiikan määräykset saivat aikaan1890-luvun mittaan yhä voimistuvia kansallisia mielenilmauksia. Helmikuun manifestina tunnetuksi tullut vuoden 1899 asevelvollisuusasetus jyrkensi mielialoja protesteiksi ja peitellyn symboliikan keinoin ilmaistuiksi mielenosoituksiksi. Kansallisia tunnuksia ja symboleja sekä maan menneisyyden saavutuksiin liittyviä kuvia ja patsaita laitettiin julkisesti esille. Suomalainen lasiteollisuus oli mukana mielenilmauksessa ottamalla lasimallistoonsa Suomen leijonavaakunalla, maakuntavaakunoilla ja suurmiesten kuvilla koristeltuja puristelasituotteita.

Lasiin prässättyä protestia -näyttelyssä esillä olevilla 1900-luvun alussa valmistetuilla ns. suurmieslaseilla ja vaakuna-aseteilla oli erityinen merkitys pyrkimyksissä vahvistaa kansallistunnetta kansan parissa. Ne olivat yksi erikoisimmista suomalaisuuden ja sen omaleimaisen kansallisen historian korostuksista.

Näyttelyn esineet ovat Karhulan, Iittalan, Nuutajärven ja Riihimäen lasitehtaan valmistamia. Vaakunalautasissa on usein tehtaan nimi laitettu näkyviin, mutta nimettömiäkin on. Eri tehtaiden valmistamia lautasia on mahdoton erottaa toisistaan muuten kuin muottisigneerauksesta. Suomen leijonavaakunan ja maakuntavaakunoiden ohella lasiin ikuistettiin kansallismaisemana pidetty Imatran koski.

Ensäimmäsenä Iittalan lasitehdas valmisti Aina ja Suomi –lautaset 1901. Näiden jälkeen tehdas valmisti leijonien koristamat sokerikon, kermakon ja juomalasit. Suurmieslaseista ensimmäisenä valmistettiin Elias Lönnrotin kuvalla varustettu lasi vuonna 1903. Iittalan lisäksi myös Riihimäki valmisti suurmieslaseja. Heidän valikoimaansa kuului myös vuonna 1915 valmistettu seppä-lasi.

Iittalan tehtaan suurmieslasien sarjassa on mukana myös Menninkäiseksi kutsuttu hahmo, jolla on Snellmanin piirteitä. Yksi selitys hahmolle on se, että muotin kaivertanut Alfred Gustafsson oli alun perin yrittänyt tehdä Snellmanin profiilin, mutta muuttanut mieltään, jolloin lopputuloksena oli karikatyyrihahmo. Pienehkön valmistusmäärän vuoksi Menninkäinen on nykyisin suuri keräilyharvinaisuus.

Oman kuvansa lasiin sai vuonna 1914 Suomen urheilun isäksi kutsuttu Ivar Wilskman. Hänen lasinsa oli ensimmäinen, jota valmistettiin elossa olevan henkilön kunniaksi.

Jatkoa seurasi vuonna 1920, kun Iittala alkoi valmistaa Mannerheimin kuvalla koristettua juomalasia. Harvinaisuutensa vuoksi lasi on nykyisin haluttu keräilykohde.

YLEn tv-uutisissa oli perjantaina 20.4. klo 18 lähetyksessä Pekka Niirasen toimittama juttu tästä näyttelystä. Jutussa oli haastateltavana Keski-Suomen museon intendentti Erkki Fredrikson. Jutun voi katsoa yle areenasta, se on uutislähetyksen loppupuolella kulttuuriosuudessa: http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/1485489

Jyväskylän näyttely pohjautuu pääosin suurlähettiläs Risto Rekolan laajaan lasikokoelmaan ja hänen tutkimuksiinsa.

Näyttely on avoinna 26.8.2012 asti.


Lähteet:
http://www.jkl.fi/keskisuomenmuseo/uutinen/2/0/52772
http://yle.fi/alueet/savo/2012/04/lasiin_prassatty_protesti_3420882.html
Wenzel Hagelstam: Uusi antiikkikirja

Topeliuksen olkapäässä näkyvät kirjaimet AG, jotka ovat muotin tehneen muottimestari Alfred Gustafsson nimikirjaimet.

Mannerheim-lasi, jota myytiin suojeluskuntaorganisaation kautta.

Yleisimpiä ovat vaakunalautaset, joissa maakuntien vaakunat kiertävät lasin reunaosaa, mutta tässä ei niitä ole.

Vaakunalautaset on valmistettu pääasiassa värittömästä lasista, mutta tässä on harvinainen Nuutajärven lasitehtaan lilan värisestä lasimassasta valmistama vaakunalautanen.

Runebergille Iittala omisti juomalasin lisäksi lautasen.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Suomen Messut järjestää Salonki-tapahtuman syyskuussa

Viime vuonna Prontomedia järjesti ensimmäisen kerran Salonki-tapahtuman Helsingin Messukeskuksessa samaan aikaan Habitare –sisustusmessujen kanssa. Tapahtuman aikana ja sen jälkeen sekä kauppiaiden että yleisön puolelta tuli aika paljon kritiikkiä: tapahtuman nimen sanottiin kuvaavan huonosti tapahtuman luonnetta myyntimessuina, tapahtumaa ei markkinoitu tarpeeksi yleisön saamiseksi paikalle, itse tila oli kolkko ja valaisultaan huonosti sopiva antiikkiesineiden esittelyyn, Habitare -messuilta ei ollut kunnollista/houkuttelevaa opastusta Salonki-tapahtumaan.

Tästä vuodesta alkaen Suomen Messut vastaa Salonki-tapahtuman järjestelyistä. Nimeä ei ole muutettu. Tapahtuma on siirretty toiseen halliin, jonka uskotaan sopivan paremmin tapahtuman luonteeseen. Viime vuotisen heikon liikkeellelähdön vuoksi ei tämän vuotiseen tapahtumaan ole vielä saatu samaa määrää näytteilleasettajia kuin silloin. Uusi tila on isompi, joten tapahtumasta voi vielä kasvaa viime vuotista isompi. Tapahtuman luonnettakin on vähän muutettu ottamalla mukaan vintage-tuotteet antiikin, design-esineiden ja taiteen rinnalle.

Viimevuotiseen tapaan järjestetään samaan aikaan viereisessä hallissa nykytaiteen myyntinäyttely ArtHelsinki. Sen tapahtuman järjestäjänä jatkaa edelleen Prontomedia.


Tapahtuman ajankohta on 12.-16.9.2012.

Lisää netissä: www.salonki.com
 

Tässä blogissa julkaistiin juttu viime vuoden tapahtumasta 15.9.2011: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2011/09/salonki-tapahtuma-aukeaa-tanaan.html


Kuva viime vuoden Salonki 11 -tapahtumasta.

Esimerkki silloin tarjolla olleesta valikoimasta.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Tampereella vilkkaat Keräilymessut

Tampereen messukeskuksessa oli viikonloppuna kolmipäiväiset Keräilymessut. Yleisöä näyttelyhalliin riitti runsaasti, mutta kaikki eivät olleet potentiaalisia ostajia, vaan iso osa väestä oli tullut ensisijaisesti muihin samaan aikaan messukeskuksessa pidettyihin tapahtumiin ja poikkesi sitten samalla lipulla myös Keräily 2012 -tapahtumaan.

Keräilymessuilla tavaravalikoima oli laaja ja poikkesi jonkin verran antiikkimessujen valikoimasta; esimerkiksi huonekaluja ja valaisimia oli tarjolla niukasti. Myyntipöydillä oli runsaasti lasiesineitä, posliinia ja keramiikkaa, vanhoja leluja, tekstiilejä ja kirjoja. Ohessa on kuvia tarjolla olleista lasiesineistä.

Tampereen messu- ja urheilukeskuksen D-halli oli täynnä yleisöä ainakin perjantaina iltapäivällä.

Ars Julikan hyllyn päällä hehkuivat Riihimäen lasin värilasiesineet.

Hienoja lasiesineitä, mutta täyteen ahdetulta pöydältä oli vaikea havaita itseä kiinnostavia esineitä.

Topin Antiikin pöydällä oli huippuesineitä, esim. Toikan Lollipop ja Franckin Lansetti. Kauppias Pauli Pohjola taustalla.


Vaalenpunainen maljakko kuvan keskellä on kokeiluversio Kerttu Nurmisen muotoilemaan Lemminkäisen äidin kyynel –maljakkoon.


Värilasia oli tälläkin pöydällä runsaasti.

Tolkontiikin pöydällä oli harvinainen lievästi lilan värinen Tapio Wirkkalan muotoilema Kalvolan kanto. Kauppias Teemu Anttila kertoi, että värivirhe aiheutuu todennäköisesti siitä, että lasimassaan on laitettu liikaa lyijyä.

1940 olympialaisiin valmistetusta olympiamaljasta on tehty paljon eri värisiä kopioita itäisen Euroopan alueella.



Ars Julikan valikoimassa oli suomalaisen taidelasin klassikkoja.

Tälläkin pöydällä huomiota keräsivät 1960- ja 70-lukujen värilasiesineet.

Sulan lasin salat –tapahtuma Riihimäellä lauantaina

Riihimäen Lasinpuhaltajakerhon juhlavuoden merkeissä vietetään yleisötapahtumaa teemalla Sulan lasin salat. Tapahtuma pidetään Riihimäen Lasiaukiolla 21.4.2012 klo 12 - 15 yhteistyössä Lasismin ja Verstakon kanssa. Päivän aikana yleisö voi seurata lasinpuhaltajien työskentelyä ja pääsee itsekin kokeilemaan lasinpuhallusta. Lasinpuhaltaminen on lapsille maksutonta, aikuisilta veloitetaan valmiista esineestä 20 euron tarvikemaksu.

Riihimäen Työväenyhdistyksen soittokunta musisoi puolen tunnin ajan klo 12 ja 13. Vanhan lasitehtaan ruokalassa voi klo 14 kuulla Risto Hytösen muistoja lapsuudesta Räntsälässä eli lasitehtaan alueella. Tämän jälkeen ruokalassa pyörii vanhoja lasiaiheisia filmejä. Nähtävillä on myös valokuvia ja lehtileikkeitä lasinpuhalluksesta sekä kerhon tapahtumista. Yleisötapahtumassa on myytävänä juhlapäivänä julkaistava Kerhon historiikki sekä muistoesineitä ja kortteja.

Juhlan kunniaksi iltapäivän aikana on ilmainen sisäänpääsy Lasimuseoon, jonka tehdasosastolla lasitaiteilija Pertti Meriläinen vetää opastetun kierroksen klo 14.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Tunnistaako joku nämä kristallipokaalit ?


Kuvassa on kolme kristallipokaalia, joissa on viistoon hiotut uurteet maljaosan sivussa. Kun kuvan klikkaa suuremmaksi huomaa niiden välissä vielä hiotut hennot koristekuviot. Sinisessä pokaalissa hiontakuviot ovat eri suunnassa kuin vihreässä ja ruskeassa. Näitä näkee silloin tällöin myytävänä, joten ovat todennäköisesti kotimaisia, mutta tietääkö joku näiden muotoilijaa, valmistajaa tai valmistusajankohtaa ?

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Siiroisen näyttelyn yleisöopastus tänään klo 16

Suomen lasimuseo toivottaa kaikki tervetulleiksi näyttelyn Erkkitapio Siiroinen - Riihimäen Lasin nuori lupaus yleisöopastukseen lauantaina 14.4.2012 klo 16:00


Erkkitapio Siiroinen (1944-1996) oli Riihimäen Lasin kultakauden viimeisiä ja
nuorimpia taiteilijoita. Hän aloitti suunnittelutehtävät Riihimäen Lasissa 1963
vasta 19-vuotiaana, saman aikaan kun hänet hyväksyttiin opiskelijaksi
Taideteolliseen oppilaitokseen, nykyiseen Aalto-yliopiston taideteolliseen
korkeakouluun. Hänen suunnittelijanuransa pääsi kunnon vauhtiin vuonna 1968 kun
opinnot oli suoritettu. Valitettavasti suunnittelutyöt loppuivat aivan liian
pian loppuvuodesta 1976 kun puhalletun lasin valmistus Riihimäen Lasissa
päättyi ja tehdas keskittyi automaattivalmistukseen. Siiroinen oli tuolloin
vasta 32-vuotias.


Silti Siiroisen lasiuraa voidaan pitää poikkeuksellisen merkittävänä. Vuosina
1964-1976 syntyivät sellaiset klassiset lasistot kuin Barokki, Kasperi, Jesperi,
Old King Cole ja Sesi sekä koristepullot Paukkurauta, Noppa ja Tellus. Vuoden
1976 jälkeen Siiroinen suunnitteli Riihimäen Lasin Kotilasi-tuotemerkille mm.
Pub- ja Revontulet-lasistot sekä Studiolasille Pertunmaalle Legenda-lasisarjan.
Lasisuunnittelun ohella Siiroinen maalasi aktiivisesti sekä soitti pianoa.
Ennen lasisuunnittelijan uraa hän oli jopa opiskellut säveltämistä professorin,
tulevan akateemikon Joonas Kokkosen johdolla. Musiikkiuran tuloksena syntyi
musiikki kahteen lyhytelokuvaan, mm. Asko Tolosen 1966 ohjaamaan Kristiinaan.

Tämän näyttelyn tarkoituksena on valottaa Siiroisen monipuolista
suunnittelijanuraa. Esillä on Siiroisen lasia ja suunnitelmia Riihimäen Lasista,
Kotilasista sekä Studiolasista mutta myös arkkitehtuurisuunnitelmia, maalauksia
ja sävellyksiä.


Erkkitapio Siiroinen - Riihimäen Lasin nuori lupaus
Näyttely Suomen lasimuseossa 17.2.-20.5.2012

LÄHDE: Suomen lasimuseo


Erkkitapio Siiroisen muotoilemia lasiesineitä. Kuva: Suomen lasimuseo

torstai 12. huhtikuuta 2012

Nuutajärven lasimuseon esineet palautetaan

Designmuseo, jonka sivutoimipiste Nuutajärven lasimuseo on, palauttaa viime syksynä varastoon Vantaalle viedyt museoesineet takaisin Nuutajärvelle.  Designmuseon johtaja on vaihtunut viime syksyn episodin jälkeen ja uusi johtaja Jukka Savolainen on Forssan Lehden mukaan sanonut tarkoituksena olevan, että Nuutajärven lasimuseo Prykäri voitaisiin avata toukokuun alkuun mennessä.

Viime syksynä esineiden poistamista Nuutajärveltä perusteltiin mm. rakennuksen lähellä tehdyillä räjäytystöillä ja rakennuksen kosteusvaurioepäilyllä sekä turvallisuuskysymyksillä. Rakennustyöt lähistöllä ovat ohi ja museon kuntotarkastuksessa selvisi, että museotoimintaa voidaan jatkaa samoissa tiloissa ja ikkunoihinkin asennetaan kalterit kokoelman turvallisuutta parantamaan.

Erkki Kurosen kirjoittamassa Forssan Lehdessä 14.3. julkaistussa jutussa kerrotaan, että Nuutajärven lasimuseon usean tuhannen esineen kokoelmasta jatkossakin on esillä vain pieni osa.


Tässä blogissa julkaistiin 30.9.2011 juttu Nuutajärven lasimuseon sulkemisesta ja juttu löytyy blogin arkistosta: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2011/09/designmuseo-lopetti-nuutajarven.html

Viime syksynä Design-museo järjesti ikävän yllätyksen Lasivitriini-tapahtuman järjestäjille tyhjentämällä Nuutajärven lasimuseo Prykärin juuri ennen tapahtuman ajankohtaa.