Iittalan muottipuusepät kertoivat työstään EMMAssa

 

Hopeakoski, Järveläinen ja Alanko EMMAssa 7.1.

Iittalan lasitehtaan molemmat muottipuusepät, Ohto Hopeakoski ja Petri Järveläinen, kertoivat työstään Espoon modernin taiteen museo EMMAssa viime sunnuntaina. Tilaisuutta moderoi EMMAn pääopas Riikka Alanko.

Etualalla käytöstä poistettu kulunut Aaltovaasin muotti.

Muottipuusepät tekevät muotteja niihin esineisiin, jotka halutaan valmistaa puumuotissa ja sen lisäksi he tekevät puisia työvälineitä lasinpuhaltajille. Tervalepästä valmistettu puumuotti kestää 40 – 60 käyttökertaa, joten suuria määriä valmistettaviiin esineisiin tehdään yleensä teräsmuotti. Työvälineitä eli lastoja ja kuuppia tehdään useimmiten koivusta. Myös omenapuuta käytetään materiaalina, vaikka siinä usein on jännityksiä, jotka voivat johtaa halkeamisiin. Muottiverstaalla tehdään myös myyntilaatikoita männystä.

Lasipuhaltajien työvälineitä.

Puuraaka-aineen syyrakenne saattaa aiheuttaa haittaa puun työstölle ja oksat estävät hyödyntämisen kokonaan. Oksan kohta on muuta puuta kovempaa ja kestää sulan lasin kuumuutta paremmin, joten se kuluisi vähemmän kuin muu puuaines ja siitä jäisi jälki valmistettavaan lasiesineeseen.

Vasemmalla kannun nokan muotoiluväline ja lastoja.

- Puut varastoidaan 2-10 vuodeksi tehtaan lähelle Äimäjärveen, jossa ne saavat vettyä kunnolla, kertoi Ohto Hopeakoski. Tämän jälkeen ne tuodaan välivarastoon kuivahtamaan tehtaan pihalle ennen työstämistä.

- Valmis puumuotti kastellaan aina ennen uutta puhaltamista, joten jos muotti tehtäisiin kuivasta puusta sen muoto muuttuisi kasteltaessa, kuvaili Petri Järveläinen.

Iittalan muottipuuseppä Petri Järveläinen.

- Ensimmäinen käyttökerran myötä puumuotin pinta palaa hiilelle, tämän hiilipinnan ja lasin väliin syntyy vesihöyryä märästä puumuotista ja tämä estää lasin jäämisen kiinni muottiin. Tämän vuoksi muottiin täytyy tehdä pieniä ilmareikiä, joisa vesihöyryn aikaansaama paine pääsee purkautumaan turvallisesti.

Iittalan muottipuuseppä Ohto Hopeakoski.

Järveläinen kertoi, että usein muotin tekeminen alkaa taitelijan tekemän piirustuksen pohjalta. Jossain tapauksissa taiteilija tulee tehtaalle keskustelemaan muotin teosta. Aikaisemmin vuorovaikutus on ollut merkittävämmässä roolissa kun taiteilijat/muotoilijat viettivät paljon aikaa tehtaalla. Esimerkiksi Wirkkala ja Sarpaneva eivät olisi yltäneet huipputasolle ilman kokeiluja lasihytissä verstakon kanssa.

EMMAn pääopas Riikka Alanko.

Yleensä muotin valmistuksessa työstäminen aloitetaan koneilla, mutta jatketaan sitten käsityönä talttoja käyttäen ja pinta viimeistellään siklaamalla. Hopeakoski on teollisen huonekalupuusepän koulutuksen käynyt ja työskennellyt mm. puutyöpajalla ja ammatiiopistossa ohjaajana ennen tuloaan Iittalan lasitehtaalle. Järveläinen on tullut veneiden valmistuksen jälkeen Iittalaan lasinpuhaltajan kisällikoulutukseen ja on opiskellut myös lasin hiomista. Vasta tämän jälkeen hän on siirtynyt muottiverstaalle. Hänellä on siis osaamista tuotantoketjun eri osista: muotinvalmistus, lasinpuhallus ja jälkityöt.

Lippi ja kulunut Aaltovaasin muotti.

Muotintekemisen apuna käytetään pahvisia malleja, joiden nimi on lippi. Sen avulla varmistetaan, että kaikki saman esineen muotit ovat keskenään saman kokoisia. Iittalan muottiverstaan arkistossa on lippejä 1900-luvun alkupuolelta alkaen ja jonkin verran myös Nuutajärveltä tuotuja lippejä.

Hopeakoski ja Järveläinen kertoivat, että kiinnostus puumuotissa valmistettuja esineitä kohtaan on noussut ostavan yleisön keskuudessa, kun niiden pinta on elävämpi kuin teräsmuotissa valmistettujen lasiesineiden. Tämä on lisännyt muottipuuseppien töitä. He molemmat nimesivät 140 millimetriä korkean Aaltovaasin mieluisammaksi työtehtäväksi, jonka tekemiseen menee pari päivää. Muut Alvar Aallon muotoileman perusmaljakon kokoversiot tehdään teräsmuoteissa. Bumerangiversiot on tehty puumuotoissa, joita Järveläinen kertoi aikanaan tehneensä neljä ja puoli kuukautta.