Aalto-maljoja/maljakoita lasimuseon näyttelyssä

 

Muunnelmia teemasta Aalto-malja/maljakko.

Suomen lasimuseo osallistuu 2023 kesänäyttelyllään Alvar Aallon syntymän 125-vuotisjuhlavuoteen. Näyttely Ilmiömäinen muoto - Aalto-maljakko, Phenomenal Form - Aalto Vase esittelee Alvar Aallon suunnittelemien maljakoiden tarinan aina Karhula-Iittalan lasisuunnittelukilpailusta ja Pariisin maailmannäyttelystä nykyaikaan sekä tarkastelee myös Savoy-maljakkonakin tunnetun Aalto-maljakon tietä kaikkien tuntemaksi lasimuotoilun symboliksi.

 

Kevytopaalilasista puhallettu Aalto-maljakko. 1950-luvulla Iittalassa valmistettiin Tapio Wirkkalan esineitä samanlaisesta massasta, mutta silloin siitä käytettiin nimitystä q-väri.

Maailmannäyttelyt olivat 1920-luvulta alkaen olleet suomalaisille lasitehtaille merkittäviä virstanpylväitä, koska saatuja palkintoja voitiin hyödyntää sekä vientimarkkinoilla että kotimaassa. Vuonna 1936 Riihimäen Lasi ja Karhulan lasitehdas järjestivät kilpailut, joiden tavoitteena oli saada uusia malleja vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyyn. Kumpikin tehdas järjesti kilpailut vain kutsutuille taitelijoille. Alan pienistä ympyröistä kertoo se, että Arttu Brummer-Korvenkontio oli kutsuttu osallistumaan Karhulan kilpailuun, vaikka oli samalla kilpailun tuomariston jäsen. Hän oli myös Suomen osastolle taideteollisuusesineitä valinneen juryn jäsen ja näyttelyn taideteollisuusosaston komissaari. Alvar Aalto tiimeineen oli voittanut Suomen osaston suunnittelukilpailun 1936 ja hänet oli kutsuttu molempien lasitehtaiden kilpailuihin, mutta hän osallistui vain Karhulan kilpailuun. Nämä tiedot ovat peräisin Igor Herlerin kirjoittamasta erinomaisesta artikkelista ”Alvar Aallon lasitaiteen ensimmäinen aalto”, joka on julkaistu Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2017.

 

Karhulan lasitehtaan kilpailun taso oli erittäin korkea: Alvar Aalto voitti kisan nimimerkillä ”Eskimoerindens skinnbuxa”, toisen ja kolmannen palkinnon jakoivat Gunnel Nyman (Kalalautanen, Perhe- ja Ruistopelto-maljakot, matala kukka-aiheinen malja) sekä Yrjö Rosola (Manalan tuli, Elokorjuu ja Korvenraivaaja-hiekkapuhallusesineet). Pariisin näyttelyyn tästä kilpailusta osallistuivat myös Gunilla Jung neljällä esineellä, Göran Hongell kahdella kristallimaljakolla, Gunnar Forström kristallimaljalla ja Richard Jungell kristalliesineillä. Tiedot ovat peräisin Inkeri Nyholmin artikkelista ”Lasimuotoilun vaiheita Karhulassa”, joka on julkaistu Suomen lasimuseon Lasitutkimuksia-sarjan teoksessa Sata vuotta Karhulan lasia.

 

Karhulan lasitehtaan osasto Helsingin asuntonäyttelyssä vuonna 1939.

Savoy-maljaksi Alvar Aallon esinettä alettiin kutsua, kun niitä hankittiin runsaasti Ahlström-konsernin uuden pääkonttorirakennuksen yläkerran Savoy-ravintolaan, joka avattiin kesäkuussa 1937.

Esineestä käytetään jatkuvasti sekä malja- että maljakko-nimityksiä. Erään vanhan ja pätevältä tuntuvan määritelmän mukaan esine on maljakko, jos siinä on korkeutta enemmän kuin leveyttä ja malja, jos siinä on enemmän leveyttä kuin korkeutta. Tämän mukaan kyseessä olisi malja, eikä maljakko.

 

Aalto-kukan taustalla kuva New Yorkin maailman näyttelyn Suomen paviljongista; osa arkkitehtipariskunnan Aino ja Alvar Aalto suunnittelemasta kuvaseinämästä. Kuvaseinämä muodostui kolmesta allekkaisesta kuvasarjasta - maa, kansa ja työ. Kuvapinnan alla oli työn tulokset eli erilaiset suomalaisen taideteollisuuden tuottamat tuotteet.

Aalto-kukka.

Mikään kaupallinen menestys esine ei ollut vuosikymmeniin ja valmistusmäärät olivat pieniä. Varsinkin kotimaan kysyntä oli vähäistä ja niitä myytiin pääasiassa Artekin ja Stockmannin kautta. Karhula-Iittalan myynnistä vastaavat henkilöt halusivat jo poistaa esineen tuotevalikoimasta, mutta Ahlströmin sukuun kuulunut Maire Gullichsen pystyi torjumaan sen. Aalto-maljan valmistus siirrettiin Karhulasta Iittalaan 1950-luvun puolivälissä ja siellä esineitä alettiin puhaltaa metallimuottiin, jolloin tuotantokustannus pieneni. Myyntimenestys siitä tuli vasta 1980-luvulla.

Kristallista tehty Aalto-maljan kokeiluversio, johon on hiottu syvät uurteet.

Erikoiskorkeita Aalto-maljakoita, joista on kappaosat leikkaamatta pois.

Versiota, jota kutsutaan Bumerangiksi.

 

Tästä Aalto-maljakosta on kappaosa poistamatta.