Kuvia Majurin ja Hepo-ahon Infinity Vesselin harjoituksista

 

Kuvat ovat Infinity Vessel –hankkeen harjoituksista Mafka & Alakosken studiolla Riihimäen vanhalla lasitehtaalla.

Tarinallistaminen on ollut suosittu tyylilaji viestinnässä ja markkinoinnissa jo vuosia. Sitä on hyödynnetty yksittäisten tuotteiden, palveluiden ja kokonaisien brändien markkinoimisessa. Sini Majuri ja Marja Hepo-aho ovat viemässä tätä keinoa aivan uudelle tasolle Infinity Vessel –hankkeessaan, jota esiteltiin lyhyestä tässä blogissa 13.6.: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2022/06/sini-majurin-ja-marja-hepo-ahon.html

 

He ovat harjoitelleet esityksiä Riihimäellä, mutta varsinainen esitys on syyskuussa Venetsiassa. Näin Majuri esittelee hanketta:

–Venetsiaan tulee installaatio, jossa lisätty todellisuus ja hologrammit tuovat lasin yhteyteen mielen näkymättömiä kerroksia; toiveita ja unelmia. Siellä on myös koko Venetsiaan levittäytyvä aarrejahti, jossa on 9 piilotettua esinettä – sekä alueella vaeltavia painajaisia lisätyssä todellisuudessa. Kolmas osa on puhallusnäytös Berengo Studiolla, jossa on paljon teatterillista näkökulmaa. Se on pitkälti sama, kuin Riihimäellä kuvattu. Lavastemestari Teemu Nurmelin Kansallisteatterista tekee meille näytössuunnittelun ja valaistuksen. Sitten onkin leffan ensi-ilta sekä keskustelupaneeleja ja luentoja, joissa avataan teoksen aihetta syvemmin, esimerkiksi installaatiossa olevan astian muodon symboliikkaa. 

 

Astia on ihmisyyteen hyvin syvällisellä tasolla kuuluva esine. Muinainen käsityötaito on yksi tärkeistä sivistyksen rakennuspalikoista, askel kohti ihmisyyttä. Astia liittyy ruoan säilyttämiseen ja hengissä pysymiseen. Siinä haudattiin Egyptissä pienokaisia, koska astia oli merkityksellinen perheelle. Ne saattoivat olla samalla perheellä käytössä sukupolvien ajan. Yhä käytössä olevat hautauurnat ovat samaa jatkumoa. Samalla astia on kohdun ja paratiisin symboli. Sillä on raamatullisia ja ikonografisia vertauksia, ihmisestä astiana. Astia on myös yksi varhaisia kerronnan tapoja. Astian rikkoutumiseen ja avautumiseen liittyy merkityksiä, esimerkiksi Pandoran myyteistä. Astia on teoskokonaisuudessa paradoksi, joka on aina samanaikaisesti auki ja kiinni, rikki ja ehjä - kuten ihminen. Se on syntymän ja kuoleman hetki. Rajapinta ihmisen ja maailman välillä. 

 

Hankkeessa merkityksellistä on käsitellä ihmisen ja yhteiskunnan suhdetta, etenkin yhteiskunnassa näkyvää ihmisen vieraantumista ihmisyydestä, sekä rakkaudettomuutta. Nämä aiheet puhuttelivat erityisesti sodan alkuaikoina, esimerkiksi Marjalla on ukrainalaiset sukujuuret. Itsellä perheiden eriarvoisuus pandemiassa on ollut aikaisemmissa hankkeissa paljon läsnä. Lisäksi teoksissa on teknologian ja nykylasin yhdistelmä, jossa on uutuusarvoa. Se juontuu taustastani 3D-taiteen parissa. Hanke ottaa kantaa myös nykylasin ja nykytaiteen suhteeseen - joka ei suinkaan ole itsestäänselvä. Siinä tehdään tietoisesti valintoja kansainvälistymisen ja korkean tason yhteistyökumppaneiden kanssa. On hienoa, että yhteistyö esimerkiksi Berengon kanssa on saanut tuulta alleen. Kokonaisuus on hyvin poikkitieteellinen ja kokeileva.

 

Hanke vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja tällaisen tarinallistamisen avulla on mahdollista saada yleisö katsomaan lasitaidetta aivan uudella tavalla. Varmaan se myös tuo uusia, nuorempia yleisöjä lasitaiteelle.

Hankkeeseen liittyvällä videolla nähdään mm. zombeja.