sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Terveiset Porvoosta


Tyylikkäitä matkamuistoja Porvoosta 70 vuoden takaa.

Suomen rannikkokaupungit ovat mielenkiintoisia matkakohteita ja varsinkin kesälauantaisin niiden kadut täyttyvät turisteista. Pääsääntöisesti niillä on pitkä historia ja sen vuoksi niistä löytyy myös purkamiselta säilyneitä vanhoja rakennuksia ja muuta mielenkiintoista nähtävää.
 
Ei taida olla ihan kiistatonta, että Porvoo 
olisi perustettu juuri vuonna 1346.

Maljakon korkeus on 16 cm ja suuaukon 
halkaisija on 9,5 cm. Astian mallin perusteella 
valmistaja on ehkä Karhulan lasitehdas?



Tuhkakupin korkeus on 22 mm ja halkaisija 110 mm.



Porvoossa on juhlittu 600-vuotisjuhlia 1946 ja silloin kaupunki on tilannut mm. lasiesineitä juhlan kunniaksi. Ohessa on kuva maljakosta ja tuhkakupista, joita koristaa kaupungin vaakuna sekä vuosiluvut 1346 ja 1946.
Kaupungin vaakunassa on kuvattuna tulusraudan muotoinen C-kirjain, joka tulee latinan kielen sanasta castrum, joka tarkoittaa linnaa eli ruotsiksi borg.
Tulusrauta oli muinainen tulentekoväline, jolla iskettiin piikiveä ja iskusta aiheutuneilla kipinöillä sytytettiin sytykemateriaali, joka oli tavallisesti taula, kuivaa heinää tai tuohta.

Turistit valtaavat Porvoon vanhan kaupungin 
kadut ja kujat kesäviikonloppuisin.

Ensi viikonloppuna Porvoon taidetehtaalla järjestetään antiikki-, taide- ja keräilymessut. Tapahtumavieraat varmaan tutustuvat myös Porvoon vanhassa kaupungissa sijaitseviin antiikkiliikkeisiin ja keskustan ulkopuolella oleviin kirpputoreihin.

Kannattaa poiketa myös Porvoon museoon ihailemaan Saara Hopean, Ville Vallgrenin ja Iris-tehtaan tuotantoa sekä Albert Edelfeltin taidetta. Kesänäyttelynä on mielenkiintoinen nuorena kuolleen Valle Rosenbergin elämää ja tuotantoa esittelevä näyttely.

Saara Hopean lasi- ja emaliesineitä Porvoon museossa.

Saara Hopean koruja.



Iris-tehtaan keramiikkaa Porvoon museossa.

Ville Valgrenin tuotantoa.



Museomyymälän ylähyllyllä on vanhojen 
lasiesineiden näköisiä kopioita eli replikoita.


Ruotsalainen Scanglas on erikoistunut 
valmistamaan historiallisten lasiesineiden 
kopioita.

Esineisiin ei ole mitenkään merkitty valmistajaa tai sitä, 
että ne ovat kopioita, eivätkä oikeasti vanhoja lasiesineitä.

Kun tällainen esine tulee vastaan kirpputorilla tai muulla 
myyntipöydällä, niin kuinka moni tunnistaa, että kyseessä 
on replika eikä oikeasti vanha esine?

Kaikilla museoilla on rahapula ja siksi tällaisia oheistuotteita 
halutaan myyntiin, mutta kyllä näissä esineissä pitäisi olla 
merkintä siitä, että ne ovat replikoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti