Yli 40 vuotta Juthbackan markkinoita

Niin runsas kattaus tällä pöydällä, että kestää

hetken havaita mahdollinen aarre.

 

Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap on järjestänyt Uusikaarlepyyn Juthbackalla vanhojen tavaroiden myyntitapahtuman jo vuodesta 1975. Vanhojen autojen harrastajien keskinäisestä varaosien osto-, myynti- ja vaihtotapahtumasta on kasvanut Suomen suurin vanhojen tavaroiden myyntitapahtuma. Myyntipaikkoja alueella on yli 700 ja kävijöitä on vuosittain noin 30 tuhatta. Tavaravalikoima on todella laaja, mutta perinteisen rompetavaran osuus on nykyisin vähäisempi. Laatutaso vaihtelee antiikkiliikkeen tasoisista esineistä kirpputoritavaraan.

Alun perin tapahtuma on käynnistynyt perjantaina kello 16 ja kauppaa on tehty kellon ympäri lauantaihin klo 16 asti. Kaupankäynti aloitetaan nykyään jo perjantaina aamulla. Jossain vaiheessa kauppaa tehtiin jo torstaina, mutta sen järjestäjät ovat kieltäneet, jotta tapahtuman luonne ei muuttuisi liikaa.

Tänä vuonna huippulasia ei paljoa näkynyt, mutta hyvälaatuista tavaraa kuitenkin. Ehkä aurinkoinen kesä on tarjonnut myyntitilaisuuksia niin paljon, ettei elokuun puolivälissä enää ollut herkkuja jäljellä. Perjantaina iltapäivän alkuun mennessä väkeä oli paikalla jo mukavasti, vaikka ehkä hieman vähemmän kuin aikaisempina kesinä. Sää kyllä suosi ainakin tapahtuman alkua, kun aurinko paistoi, muttei ollut heinäkuisia uuvuttavia hellelukemia.

Ammattikauppiaita näkyi ostajien joukossa vähemmän kuin edellisvuosina.

Ylen Vaasan ruotsinkielinen toimitus teki suoraa alueellista lähetystä tapahtumasta viime perjantaina. Ylen nettisivuilta löytyy mm. Pia Laguksen tekemä järjestävän seuran puheenjohtajan, Dage Groopin,  haastattelu:

https://svenska.yle.fi/artikel/2018/08/17/lokalt-live-veteranbilsentusiasterna-samlas-pa-juthbackamarknaden-vi-hoppar-pa-i

Jotain kiinnostavaa on löytynyt.

Monta mielenkiintoista esinettä.

Yllättävä esiintymä.

Punainen lasi kerää katseet.

Yli sata vuotta vanhaa suomalaista puristelasia.

 

Aamulla oli monen kauppiaan tavarat vielä

pressujen peitossa, kun ensimmäiset asiakkaat

jo alkoivat kiertää aluetta.



Runsaasti Raija Uosikkisen keramiikkaesineitä.

Taaempana isokokoinen hanalla varustettu

lasiastia; vedelle vai viinille?

Hyvin sävytetty myyntiosasto.

Vanhempaa Arabian tuotantoa ei enää kerätä

kuten vielä kymmenen vuotta sitten.

Vähitellen pressut poistettiin ja asiakkaitakin

alkoi tulla enemmän.

Oiva Toikan boolisetti.

Mikähän tarina tähän pitämättömien

olympialaisten matkamuiston

itämaiseen koristeluun liittyy?

Runsaasti emaloituja esineitä,

mutta vähän käytössä kuluneita.

Iso ja monipuolinen myyntiosasto.

Tiikkiesineet ovat tulleet uudestaan suosituksi.

Helena Tynellin Siksak-kaadin.

Armando Jacobinon Kumelalle

muotoilemia eläinhahmoja.

Nuutajärven kori mehuhetkeä varten.

Vaasan Saippuan Leppäkerttu-kynttilä.

Lapuanjoki erottaa Juthbackan alueen

Uusikaarlepyyn keskustasta.

Talonpoikaisantiikkia oli myös tarjolla.

Göran Hongellin muotoilema maljakko

oli tuotu jäteläjästä myyntipöydälle

puhdistamatta. Ei siitä kyllä enää

pystykään puhdistamaan kelvolliseksi.

Kaikki myytävät tuotteet eivät ole vanhoja,

vaan uustuotantoakin löytyy.

Pieni kokoelma Ara-astioita.

Vanhat emaloidut peltikyltit ovat haluttuja.

Ilmapallot ei menneet kovin hyvin

kaupaksi vielä aamupäivällä.

Vanhoihin öljylamppuihin ja muihinkin valaisimiin

löytyy lasikupuja ja muita varaosia.

Forssalaisen osto- ja myyntiliikkeen Matti Lindstedt

on erikoistunut valaisimiin.

Nuutajärveläisia alkuperäispakkauksessa

Aurinkopullot ovat edelleen suosittu keräilykohde.

Antiikkia, antiikkia –tv-ohjelmasta tuttu

Ulla Lehtinen lopetti antiikkiliikkeensä

Pietarsaaressa jo 2013, mutta hän on

sen jälkeen käynyt Juthbackassa myymässä.

Kaj Franckin suunnittelema iso Finelin

valmistama emaloitu malja.

Sinisen telttakatoksen alla oli laadukasta lasia.

Erikoinen karahvi. Englannissa ilmestyy

loppuvuodesta uusi versio Andy McConnelin

kirjasta The Decanter ja siinä on esillä myös

suomalaisia karahveja. Ja löytyy sieltä tämä

kotka-karahvikin.

Muutamalla osastolla oli laadukkaita lasiesineitä,

tässä niistä yksi.

Okkolinia, Toikkaa, Sarpanevaa, Wirkkalaa…

 

Myös vanhaa, 1700- ja 1800-luvuilla valmistettua,

lasia oli myytävän jonkin verran.

Puolen päivä tienoilla väkeä alkoi olla aluetta

kiertämässä jo mukava määrä, mikä lisäsi

hyvää markkinatunnelmaa.

Ensimmäisen aamukierroksen jälkeen pöydille oli

tullut lisää esineitä, joten vähintään kaksi kierrosta

kannattaa tehdä.

Aimo Okkolinin punainen Pekka-karahvi.

Sodan muistomaljoilla ja olympia/stadion-maljoilla

on omat keräilijänsä.

Lounasravintolan lisäksi alueelta löytyi

muitakin ruoka-pisteitä.

Punainen toimii tälläkin pöydällä huomiopisteenä.

Kupari ei edelleenkään kovin yleinen keräilykohde.

Perinteistä rompetoritavaraa löytyi

myös suoraan peräkärryn lavalta.

Erikoinen Sauna-koriste: muotoilija

on HK, mutta kuka on valmistaja -  

Kumela, Humppila, Muurla ?
Blogin lukijalta tuli tieto, että HK =
Henrik Koivula ja valmistaja on
Kumela 1970-luvun lopulla.

 

Useimmiten vanhojen autojen läheltä löytyy eri-

ikäisiä poikia, mutta kiinnostavat ne naisiakin.

Maalattu maljakko keskellä on Karhulan valmistama.

Kumelan esineitä on alkanut näkyä

runsaammin myyntitapahtumissa,

ilmeisesti kiinnostus niitä kohtaan

kasvaa. Tässä hieno art-deco kaadin.

Karhula-Iittalan hieno setti.

Iltapäivällä alkoi olla väen paljoutta, mutta ruuhkaksi

se muodostuu vasta, kun päivän töissä olleet ehtivät

paikalle.