Humppilassa muisteltiin vanhaa lasitehdasta

Viime lauantaina vietettiin paikkakunnalla Minun Humppilani –tapahtumaa. Yhtenä osa ohjelmaa oli Kauppilan talonpoikaismiljöössä järjestetty Helanderin veljesten perustaman Humppilan lasitehtaan hienoimpien esineiden näyttely. Paikalla olivat tehtaan perustajien jälkeläiset Martti Helanderin poika Ilpo ja Olavi Helanderin poika Martti kertomassa tehtaan toiminnasta.

 

Forssan lehdessä julkaistiin 26.8. Elina Salinin juttu

Minun Humppilani –päivän vietosta ja jutussa pää-

osaan nousi Humppilan lasi. Tehtaan tuotannosta

ei ole paikkakunnalla pysyvää näyttelyä. Uuden

lasitehtaan tehdaskiinteistössä ei enää valmisteta

lasia, vaan se on pelkästään kauppakeskus. Lasia

sieltä löytyy Iittalan Outlet –myymälästä. Tapio

Tuomelan kuvassa on Ilpo ja Martti Helanderin

välissä piikkimuottiesineitä, joista jatkuvasti kysel-

lään facebookin ryhmissä ovatko ne Gunnel

Nymanin muotoilemia.

 

Helanderin veljesten Humppilan (vanha) lasitehdas oli toiminnassa 1952 – 1970. Humppilan uusi lasitehdas rakennettiin valtatie 2:n varteen ja sen toiminnan käynnisti avajaisissa presidentti Urho Kekkonen joulukuun alussa 1971. Nuutajärven lasitehtaan omistanut Wärtsilä osti vaikeuksiin joutuneen Humppilan vuonna 1986. Wärtsilä ja Ahlström yhdistivät Nuutajärven ja Iittalan tehtaat 1988. Omistajat myivät Iittala-Nuutajärvi Oy:n Hackmanille 1990. Vuodesta 1994 alkaen kaikki Iittalan, Nuutajärven ja Humppilan tuotteet markkinoitiin Iittalan nimissä. Omistaja järjesteli eri tehtaiden tuotantoa ja näin Humppilassa on valmistettu mm. rubiininpunaisia Aalto-maljakoita sekä Toikan lintuja. Teollinen lasinvalmistus tehtaassa loppui 2008 ja sen jälkeen siellä valmisti lasia Bianco Blu, joka lopetti Humppilan toimipisteen viime vuonna.

Lasimuseon ystävät retkellä, osa 4

Suomen lasimuseon ystävät ry:n jäsenmatkasta on aikaisemmin julkaistu kolme postausta ensimmäisen retkipäivän käyntikohteista. Lauantaina matkalaiset lähtivät aamulla Porista kohti Kauttuan ruukkikylää. Siellä käytiin ensin Ala-Satakunnan keräilijät ry:n järjestämillä antiikki ja keräilymessuilla, sen jälkeen tutustuttiin Alvar Aallon suunnittelemaan Terassitaloon ja päätteeksi lounastettiin Kauttuan klubilla, jonka jälkeen matka jatkui kohti Nuutajärven ruukkikylää.

Kauttuan antiikkimessuilta on jo julkaistu kuvia tässä blogissa 12.8.: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/08/aurinkoiset-messut-kauttualla.html

Ala-Satakunnan keräilijät ry on jo useiden vuosien

ajan järjestänyt omaleimaisen vanhan tavaran

myyntitapahtuman Kauttuan ruukinpuistossa, jossa

osa myyntipaikoista on Tallinmäen entisissä hevos-

talleissa ja osa ulkona tallipihalla.

Alvar Aallon suunnittelema terassitalo

Euran Kauttualla.

Retkeläiset kuuntelemassa oppaan selostusta yhden

Terassitalon huoneiston ulkopuolella. Muissa asun-

noissa asutaan, mutta tämä yksi asunto on esittely-

käytössä. Taustalla Kauttuan paperitehtaan piippu.

Turkulainen keräilijä ja antiikkikauppias Pertti Männistö on

muutamana kesänä tuonut Alvar ja Aino Aallon suunnitte-

lemia huonekaluja asunnon sisustukseksi. Kalustus toimii

samalla myyntinäyttelynä. Lisäksi hän tuo kesän aikana

vaihtuvia teemanäyttelyjä asuntoon. Nyt esillä oli reliefejä,

joissa elementteinä on osia Alvar Aallon huonekaluista.

Lounas nautittiin Kauttuan klubilla, joka näkyy oikealla.

Vasemmalla on Kauttuan ruukin symboli eli kahdeksan-

kulmainen kellotorni, jonka kellossa on vain tuntiviisari -

se riitti 1800-luvulla.

 

SLMY:n matkalaiset lounaalla Kauttuan klubilla.

 

 

Matkalle osallistui yli 30 henkilöä, mutta

muutama lisähenkilö olisi mahtunut mukaan.

Lasimuseon ystävät retkellä, osa 3

Karhulan lasitehtaan taide-esineitä

Ahlström Voyage –näyttelyn vitriinissä.

 

Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää jäsenistölle matkoja kiinnostaviin kohteisiin ja tänä vuonna kohteina olivat Noormarkun, Kauttuan ja Nuutajärven ruukkikylät. Matkan kaksi edellistä tutustumiskohdetta on esitelty tässä blogissa 14.8. ja 23.8. Ohessa on kuvia seuraavista kohteesta, joita olivat Noormarkun klubi, Ahlström Voyage –näyttely ja Villa Mairea.

Noormarkun klubin seinällä on kopioita

talon alkuperäispiirustuksista.

Rakennus on säilytetty hyvin lähellä

alkuperäistä suunnitelmaa.

Klubirakennuksen eteen on kuvattu

A. Ahlström Oy:n vanha logo.

Matka jatkui Hytösen punaisella bussilla.

Ahlström Voyage –näyttely eli Ahlström–suvun yksityinen

museo on sijoitettu Noormarkun ruukin vanhaan pajaan.



Näyttelyssä on isokokoinen Noormarkun ruukkialueen

pienoismalli, joka on Taina Pailoksen valmistama.

 

Etualalla on Villa Mairea ja takana Havulinna.

Oppaan edessä on paperikoneen rulla, jolla tehtiin

vesileimat Kauttuan paperitehtaalla. Sen vieressä

on pienoiskokoinen paperikone, jolla voitiin tehdä

testejä uusilla paperilaaduilla.

 

Kauttuan vesileimassa on kuvattuna Kauttuan 1830-luvulta

peräisin oleva kahdeksankulmainen kellotapulirakennus.

Walter Ahlströmillä oli yksityinen junanvaunu, joka

liitettiin tavallisessa liikenteessä olevaan junaan,

kun oli tarve matkustaa.



Ahlström Voyage –näyttelyn kruunaa hieno kattaus

yhtymän omistamien lasitehtaiden tuotteita. Osa

esineistä on ollut aikanaan esillä Karhulan lasi-

museossa ja sen jälkeen Karhulan Hovissa.

Kaikki eivät osaa liittää Riihimäen Lasia ja Ahlströmiä

toisiinsa, mutta yhtymä tuli Riihimäen Lasin omistajaksi

Korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen 1985 ja se

sulki tehtaan elokuussa 1990.

A-studio ei tässä tarkoita tv-ohjelmaa,

vaan Tapio Wirkkalan suunnittelutoimistoa.

Villa Mairea on ehkä kuuluisin Noormarkun

monista nähtävyyksistä.

Alvar Aallon suunnitteleman funkkisrakennuksen sisällä

ei saanut valokuvata, joten tässä on tyydyttävä ulkokuviin.

Pitkä päivä päättyi päivälliseen Porin Reposaaren

kärjessä sijaitsevassa ravintola Merimestassa,

jonka noutopöytää voi suositella.

Ravintolan ikkunoista avautuu merellinen maisema.



Hämeenlinnassa antiikki-, taide- ja keräilymessut tulevana viikonloppuna 1. - 2.9.

Viime vuonna Laatumessujen Elenia Areenan

tapahtumassa näytti tältä.

 

Reilut 20 vuotta sitten hämeenlinnalainen atk-opettaja Hannu Tienhaara oli sukunimensä mukaisessa elämäntilanteessa; useampia vuosia kestänyt opettajan pesti aikuisoppilaitoksessa oli päättymässä ja uutta piti keksiä. Hän oli jo ilmoittautunut Tampereen Yliopistoon opiskelemaan internetkouluttajan täydennyskoulutusohjelmaan ja kouluttajan töiden piti jatkua osittain myös tämän koulutuksen aikana ja täysipainoisesti varsinkin taas sen jälkeen.

 

Tienhaara oli silloin toiminut jo muutaman vuoden sivutoimisena yrittäjänä vanhan tavaran kaupan parissa. Kaupanteko painottui varsinkin oppilaitoksen lomien aikana tapahtuvaan, antiikki- ja keräilyalan messuilla näytteilleasettajana kiertämiseen. Vaihtoehtona työuran jatkamisessa olikin ollut atk-alan kouluttajana toimimisen sijasta siirtyminen antiikkialalle.

 

Hämeenlinnassa oli vuodesta 1986 lähtien järjestetty aina keväisin valtakunnallisestikin merkittävää antiikkimessutapahtumaa. Tienhaaran tarkoituksena oli kauppiaskollegoiden kannustaman kokeilla, jos vastaava tapahtuma menestyisi myös toisen kerran vuodessa syksyllä.

Hämeenlinnan Verkatehtaalle oli teatteritaustaisen talkooporukan toimesta avattu entiseen Metrotukun toimitilaan tapahtumatila ja se oli ristitty Kulttuuritukuksi. Antiikki- ja keräilymessut syyskuussa 1998 olivat ensimmäinen, teatteritoiminnan lisäksi tässä tilassa järjestetty varsinainen yleisötilaisuus. Tilan remontti oli jäänyt talkooporukalta vähän vaiheeseen, vessat tulvivat kesken tilaisuuden pariin otteeseen ja muitakin haasteita riitti uudella tapahtumajärjestäjällä.

 

Mutta messut onnistuvat kokonaisuutena erinomaisesti, väkeä kävi viikonlopun aikana lähes 3500 messuvierasta ja myös kauppiaat olivat enemmän kuin tyytyväisiä sekä järjestelyihin että varsinkin kaupalliseen tulokseensa. Myös järjestäjälle tapahtuma onnistui taloudellisesti niin hyvin, että täydennyskoulutukset saivat jäädä ja päätoiminen yrittäjän ura tapahtumajärjestäjänä alkoi.

 

Nyt kaksi vuosikymmentä myöhemmin tapahtumia on järjestetty jo yhteensä 110 kpl, Hämeenlinnan lisäksi myös Helsingissä, Tampereella, Lahdessa, Heinolassa, Porvoossa ja Lappeenrannassa.

Kuva vastaavasta tapahtumasta kahden vuoden takaa.

 

Merkkivuotta juhlitaan työn merkeissä syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävien Hämeenlinnan antiikki-, taide- ja keräilymessujen yhteydessä Elenia Areenalla. Messupaikka sijaitsee osoitteessa Härkätie 17 ja tapahtuma on avoinna yleisölle sekä lauantaina 1.9. että sunnuntaina 2.9. klo 10 - 16.

 

Tapahtumassa on vakiintuneeseen tapaan myynnissä monipuolisesti vanhaa tavara, esim. antiikkiesineitä, designia, retroa, vintagea, lasia, astioita, hopeaa, koruja, kelloja, militariaa, rahoja, postimerkkejä ja -kortteja, kirjoja, lehtiä, vanhoja tekstiilejä, yms. Parilla osastolla myynnissä myös uusia käsitöitä.

Myyntitoiminnan lisäksi tarjolla on myös neuvontaa ja arviointia. Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry:n osastolla saa filateliaan liittyvää tietoa, Etelä-Hämeen Numismaatikot ry:n osastolla palvellaan rahoista ja mitaleista kiinnostuneita ja Kellohuone Ville Pietilän osastolla palvellaan vanhoista kellosta tietoa haluavia.

Tapahtumaan on pääsymaksu. Aikuisten lippu maksaa 8€ ja perhelippu 16€. Perhelipulla pääsee tapahtumaan saman talouden kaksi aikuista ja kaikki perheen alle 18-v. lapset. Alle 15-v. pääsevät maksutta aikuisen seurassa tapahtumaan. Molempina päivinä klo 14 - 16 välillä tapahtumaan pääsee alennushinnalla, silloin aikuiset maksavat 6€ ja perheet 12€.

Elenia Areenan ravintola palvelee messuvieraita molempina messupäivinä klo 9.30 alkaen ja ravintolasta on saatavissa myös lounasta molempina päivinä. Tapahtumatilan yhteydessä on runsaasti maksutonta paikoitustilaa messuvieraiden autoille. Messutila on uusi, vuonna 2015 valmistunut urheilutalo ja suunniteltu kaikilta osin esteettömäksi.

Ennen Elenia Areenan rakentamista Laatumessut

järjesti myyntitapahtumia urheilutalo Hämeenkaaressa.

Tämä kuva on elokuulta 2012.

Vilkas Lasivitriini-tapahtuma Nuutajärvellä

Myyjän mukaan Kaj Franckin muotoilemaa Nuutajärven

rubiininpunaista lasia. Ovatko liköörilasit kuitenkin Saara
Hopean muotoilemat?

 

Tapahtumassa oli parikymmentä myyjää ja tietysti myös Lasikylän vakituiset pajat olivat auki. Tänä vuonna Lasivitriini-tapahtuman myyjät oli sijoitettu samaan rakennukseen kuin Pruukinpajat, joten asiakkaiden oli helppo poiketa välillä tapahtuman myyjien pöytien äärellä ja välillä lasistudioiden myymälöissä. Lasikomppanian hytissä ihmiset kävivät seuraamassa suupuhalletun lasin valmistusta. Huutokauppa järjestettiin samassa vanhassa Paja-rakennuksessa, jossa on Markku Salon galleria. Lasimuseo Prykärissä Suomen lasimuseon asiantuntijat tunnistivat tapahtumavieraiden lasiesineitä. Uutta oli myös se, että tänä vuonna sai myydä myös muuta kuin lasiesineitä, mutta lasia pääasiassa pöydillä näkyi. Muutos on kuitenkin perusteltu tapahtuman jatkuvuuden turvaamiseksi. Lasitehtaan entinen laaja paikoitusalue on osittain muutettu mikroautoradaksi, jonka vuoksi autoja jouduttiin pysäköimään laajemmalle alueelle, mm. teiden varsiin. Tapahtumaan oli vapaa pääsy, joten kävijämäärä ei ole tiedossa, mutta runsaasti väkeä oli kuitenkin liikkeellä.

Tällainen daami odotti Pruukinpajojen käytävällä.

Nuutajärven vanha Vannahalli tarjoaa

steampunk-miljöön.

Nuutajärven lasitehtaan toiminta loppui alku-

vuodesta 2014, mutta tässä Vannahallissa

työt loppuivat jo aikaisemmin.

 

Lasinpuhaltaja Matti Vilppulan myyntipöytä.

Suomen lasimuseon ystävät ry:n pöydällä myytiin

mm. Suomalaisen lasin vuosikirjoja ja lasimuseon

uusimpia kirjoja.

Myyntipaikkoja oli kolmessa salissa sekä käytävällä.

 

Karhulan lasitehtaan jalallinen puristelasimalja.

Maljan keskeltä löytyy Karhulan massaleima.

Kauniin vihreästä lasista tehty kaadin.

Erikoinen iso lasimalja.

”Kotien kätköistä” –myyntipöydille olivat nuuta-

järveläiset tuoneet yksittäisiä esineitään myyntiin.

Sieltä löytyi mm. Toikan lintuja.

Lasivitriini-tapahtuma toi asiakkaita myös

Pruukinpajojen käytävien liikkeisiin.

Tiffany-Lasi Uskelinin myymälässä.

Nuutajärven lasikoulussa on vielä kesätauko,

mutta oppilaiden tekemiä esineitä oli myynnissä.

 

Verhokristallista tehty sähkövalaisimen jalka,

mutta kupu on mennyt rikki jo kauan sitten.

Väkeä oli tullut paikalle runsaasti.

 

Lasikomppanian hytissä sai seurata lasiesineiden

valmistamista istumapaikoilta.

Katsojille selitettiin tekoprosessia sitä mukaa

kun esineen valmistus eteni.

Kahvila + keittiö Sylvissä riitti asiakkaita koko päivän.

Alma Jantusen ja Johannes Rantasalon

Lasisirkuksen myymälää.

Designmuseo Nuutajärvi eli Nuutajärven lasimuseo

Prykäri on alun perin Kaj Franckin luomus.
Työparina hänellä oli projektissa Kerttu Nurminen.

Museo avattiin yleisölle 1977.

Kaisa Koivisto ja Hannele Viilomaa Suomen lasimuseosta

tunnistivat tapahtumavieraiden mukanaan tuomia lasiesineitä.

Tämä trio tuotti tunnistajille päänvaivaa. Keskimmäinen

ja oikeanpuoleinen ovat ehkä Nuutajärvellä tehtyjä

kokeiluja; Franckin ja Orvolan nimet olivat esillä.

Vasemmanpuoleinen oli epävarmempi tapaus.

Lasimuseo Prykäriin oli vapaa pääsy. Museossa

pääsee tutustumaan Nuutajärven lasitehtaan ja

lasinvalmistuksen kehityksen tarinaan.

Nuutajärvellä 1800-luvun puolivälissä

valmistettua filigraanilasia.

Huutokauppa järjestettiin viereisessä Paja-rakennuksessa,

jonne opasti Markku Salon metalliveistos.

Vanhojen upokkaiden eli pottien myynnillä hankittiin

varoja Lasikomppanialle.

 

Huutokauppaa seurasi salillinen väkeä.

Meklarina toimi Jukka Pulakka.