sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Hyvää uutta vuotta !



Suomi 100 –juhlavuoden päättyessä
ihaillaan sinivalkoista kuvaa Aimo
Sulosen sinisistä kristallimaljakoista,
jotka ovat Riihimäen Lasin tuotantoa.
Vasemmanpuoleisen maljakon korkeus
on 253 mm ja suuaukon ulkoreunan
halkaisija on 153 mm.
 
Oheinen sinivalkoinen kuva saa päättää Lasinkeräilijän Blogin vuoden 2017 julkaisut. Kuvissa näkyy maljakkopari, jonka yksilöt poikkeavat hieman toisistaan. Vasemmanpuoleinen on tummemman sinistä lasimassaa ja oikean puoleinen vaaleampaa sinistä. Vasemman puoleisen suuaukko levenee trumpetin tavoin, kun oikean puoleisessa on vain aavistus levenemisestä. Tämä voi tietysti olla tehty jälkeenpäin, jos levennysosaan on tullut vikaa. Isompi ero on maljakoiden alaosassa. Vasemman puoleisessa maljaosa kapenee sisällä ja siten lasimassaa on maljakon alaosassa enemmän pitämään sitä vakaana. Oikeanpuoleisessa maljaosa jatkuu avoimena alas jalustaan asti.


Näitä maljakoita on valmistettu myös ainakin vihreästä
lasista ja myös pienempää kokoa. Tuo vasemman-
puoleisen maljakon trumpetiksi levenevä suuaukko on
näiden normaali muoto.

Maljakon hionnan on suunnitellut todennäköisesti lasinhioja Aimo Sulonen Riihimäen Lasissa. Siitä ei ole tietoa kuka on suunnitellut itse astian.

Aimo Sulonen syntyi 1905 Forssassa, joka tuolloin oli osa Tammelan kuntaa ja Rauli Tammelan kirjassa Vojakkalan Siukolan suku I kerrotaan hänestä näin:
 
”Perheen muutolla marraskuussa 1917 Forssasta Kalvolaan oli hyvin kauaskantoiset ja arvaamattomat seuraukset. Aimo pantiin 14-vuotiaana oppiin Iittalan lasitehtaan hiomoon ja vähän myöhemmin seurasi perässä nuorempi veli Arvo. Oliko veljeksillä taipumuksia ammattiin vai sattumaako saa kiittää siitä, että uravalinta ei olisi voinut osua paremmin. Kymmenen oppivuoden jälkeen oli ammattitaitoa jo niin, että veljekset muuttivat Tallinnaan, tehtävänään viedä oppia lahden taakse.
Tallinnan vuosia kertyi viisi, eivätkä Suloset tienneet tullessaan kesällä 1939 laivalla Suomeen, että kyseessä oli viimeinen laiva Tallinnasta – alkoi sota.
Koti ja kaikki omaisuus jäi Tallinnaan, mutta ammattitaito oli selkäytimessä. Parhaina vuosinaan Aimo Sulonen oli Suomen lasihiojien ehdotonta eliittiä, ellei peräti ensimmäinen. Siitä on ainakin kolme kiistatonta todistetta. Aikajärjestyksessä ensimmäinen oli Suomen valtion lahja generalissimus Stalinille, ehkä vuonna 1949 hänen täyttäessään 70 vuotta. Jos Josif ei olisi lasipystöstään tykännyt, niin sen olisivat kyllä kuulleet suomipojatkin ja joku toinen olisi saanut hioa tasavaltamme lahjan Englannin kuningatar Elisabethin kruunajaisiin vuonna 1953. Samassa sarjassa painii vielä kolmas Aimo Sulosen työ, noin 20 kilon painoinen lahjaesine, jonka sai säveltäjämestari Jean Sibelius täyttäessään 90 vuotta.”
 


Ilmeisesti tuo työpaikka Tallinnannassa oli Johannes Lorup klaasifabrik Koplin kaupunginosassa. Ennen oman tehtaan perustamista Lorup vuokrasi  vaikeuksiin joutuneen Melski-Roikan tehtaan vuonna 1924 ja alkoi modernisoida sitä. 1930-luvun alkuvuosien globaalin talouslaman aikana työntekijämäärä toiminta loppui. Avaintehtävissä oli paljolti ulkomaisia ammattilaisia, kuten oli myös Suomen lasitehtaissa vielä 1900-luvun alkupuolella.

Lorup käynnisti uuden yrityksen uudessa paikassa 1934 ja neljän vuoden kuluttua tehdas työllisti 400 henkilöä ja iso osa tuotannosta vietiin ulkomaille. Viron tultua miehitetyksi 1940 Neuvostoliitto sosialisoi tehtaan ja muutti sen Tarbeklaas –nimiseksi. Lorup jatkoi vähän aikaa tehtaan teknisenä johtajana, kunnes karkotettiin keskitysleirille 1941 ja hän kuoli vankeudessa 1943.

Lasiesineiden koristelussa Lorupilla käytettiin 1930-luvulla paljon kaivertamista, kuten Suomessa ja Ruotsissakin. Hiomon toimintaa johtamaan palkattiin saksalainen Rudolf Knöspel, joka oli työskennellyt Moserin ja Orreforssin tehtailla ja Suomessakin.
Anne Ruussaar on laatinut Lorupin tehtaan historiikin 2012 ja siinä mainitaan ulkomaalaisen ammattityövoiman merkitys, mutta Sulosen nimi ei tule esiin, eikä ylipäätään suomalaisten osuus.

Sodan jälkeen Aimo Sulonen työskenteli Riihimäen lasilla ja hän kuoli 1962.
Hänen Arvo-veljensä kaatui talvisodassa 1939.

Aimo Sulonen näkyy Riihimen Lasin hiomossa otetussa valokuvassa, joka on julkaistu tässä blogissa 27.2.2013:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/02/lasinhioja-aimo-sulonen.html

1 kommentti:

  1. Lämmin kiitos Aimo Sulosen tarinasta! Minulla on samanlainen korkea sininen maljakko kuin blogissanne sekä identtinen, mutta matalampi savunruskea maljakko. Ne ovat aina olleet suosikkejani ja minulle uusien taustatietojen myötä arvostukseni Sulosen tuotantoa kohtaan kasvaa entisestään.

    VastaaPoista