Oheinen sinivalkoinen kuva
saa päättää Lasinkeräilijän Blogin vuoden 2017 julkaisut. Kuvissa näkyy
maljakkopari, jonka yksilöt poikkeavat hieman toisistaan. Vasemmanpuoleinen on
tummemman sinistä lasimassaa ja oikean puoleinen vaaleampaa sinistä. Vasemman
puoleisen suuaukko levenee trumpetin tavoin, kun oikean puoleisessa on vain
aavistus levenemisestä. Tämä voi tietysti olla tehty jälkeenpäin, jos
levennysosaan on tullut vikaa. Isompi ero on maljakoiden alaosassa. Vasemman
puoleisessa maljaosa kapenee sisällä ja siten lasimassaa on maljakon alaosassa
enemmän pitämään sitä vakaana. Oikeanpuoleisessa maljaosa jatkuu avoimena alas
jalustaan asti.
Näitä maljakoita on
valmistettu myös ainakin vihreästä
lasista ja myös pienempää kokoa. Tuo
vasemman-
puoleisen maljakon trumpetiksi levenevä suuaukko on
näiden normaali
muoto.
|
Maljakon hionnan on
suunnitellut todennäköisesti lasinhioja Aimo Sulonen Riihimäen Lasissa. Siitä
ei ole tietoa kuka on suunnitellut itse astian.
Aimo Sulonen syntyi 1905
Forssassa, joka tuolloin oli osa Tammelan kuntaa ja Rauli Tammelan kirjassa Vojakkalan Siukolan suku I kerrotaan
hänestä näin:
”Perheen muutolla marraskuussa 1917 Forssasta Kalvolaan
oli hyvin kauaskantoiset ja arvaamattomat seuraukset. Aimo pantiin 14-vuotiaana
oppiin Iittalan lasitehtaan hiomoon ja vähän myöhemmin seurasi perässä nuorempi
veli Arvo. Oliko veljeksillä taipumuksia ammattiin vai sattumaako saa kiittää siitä,
että uravalinta ei olisi voinut osua paremmin. Kymmenen oppivuoden jälkeen oli
ammattitaitoa jo niin, että veljekset muuttivat Tallinnaan, tehtävänään viedä
oppia lahden taakse.
Tallinnan vuosia kertyi viisi, eivätkä Suloset tienneet
tullessaan kesällä 1939 laivalla Suomeen, että kyseessä oli viimeinen laiva
Tallinnasta – alkoi sota.Koti ja kaikki omaisuus jäi Tallinnaan, mutta ammattitaito oli selkäytimessä. Parhaina vuosinaan Aimo Sulonen oli Suomen lasihiojien ehdotonta eliittiä, ellei peräti ensimmäinen. Siitä on ainakin kolme kiistatonta todistetta. Aikajärjestyksessä ensimmäinen oli Suomen valtion lahja generalissimus Stalinille, ehkä vuonna 1949 hänen täyttäessään 70 vuotta. Jos Josif ei olisi lasipystöstään tykännyt, niin sen olisivat kyllä kuulleet suomipojatkin ja joku toinen olisi saanut hioa tasavaltamme lahjan Englannin kuningatar Elisabethin kruunajaisiin vuonna 1953. Samassa sarjassa painii vielä kolmas Aimo Sulosen työ, noin 20 kilon painoinen lahjaesine, jonka sai säveltäjämestari Jean Sibelius täyttäessään 90 vuotta.”
Ilmeisesti tuo työpaikka
Tallinnannassa oli Johannes Lorup klaasifabrik Koplin kaupunginosassa. Ennen
oman tehtaan perustamista Lorup vuokrasi
vaikeuksiin joutuneen Melski-Roikan tehtaan vuonna 1924 ja alkoi
modernisoida sitä. 1930-luvun alkuvuosien globaalin talouslaman aikana
työntekijämäärä toiminta loppui. Avaintehtävissä
oli paljolti ulkomaisia ammattilaisia, kuten oli myös Suomen lasitehtaissa vielä
1900-luvun alkupuolella.
Lorup käynnisti uuden yrityksen
uudessa paikassa 1934 ja neljän vuoden kuluttua tehdas työllisti 400 henkilöä
ja iso osa tuotannosta vietiin ulkomaille. Viron tultua miehitetyksi 1940 Neuvostoliitto
sosialisoi tehtaan ja muutti sen Tarbeklaas –nimiseksi. Lorup jatkoi vähän aikaa tehtaan
teknisenä johtajana, kunnes karkotettiin keskitysleirille 1941 ja hän kuoli
vankeudessa 1943.
Lasiesineiden koristelussa
Lorupilla käytettiin 1930-luvulla paljon kaivertamista, kuten Suomessa ja
Ruotsissakin. Hiomon toimintaa johtamaan palkattiin saksalainen Rudolf Knöspel,
joka oli työskennellyt Moserin ja Orreforssin tehtailla ja Suomessakin.
Anne Ruussaar on laatinut
Lorupin tehtaan historiikin 2012 ja siinä mainitaan ulkomaalaisen ammattityövoiman
merkitys, mutta Sulosen nimi ei tule esiin, eikä ylipäätään suomalaisten osuus.
Sodan jälkeen Aimo Sulonen
työskenteli Riihimäen lasilla ja hän kuoli 1962.
Hänen Arvo-veljensä kaatui
talvisodassa 1939.
Aimo Sulonen näkyy
Riihimen Lasin hiomossa otetussa valokuvassa, joka on julkaistu tässä blogissa
27.2.2013:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/02/lasinhioja-aimo-sulonen.html
Lämmin kiitos Aimo Sulosen tarinasta! Minulla on samanlainen korkea sininen maljakko kuin blogissanne sekä identtinen, mutta matalampi savunruskea maljakko. Ne ovat aina olleet suosikkejani ja minulle uusien taustatietojen myötä arvostukseni Sulosen tuotantoa kohtaan kasvaa entisestään.
VastaaPoista