Suomalaisen studiolasin pioneerin teoksia esillä



Mikko Merikallion ja Elinan Jounelan Taiteilija-

sisarukset–näyttely on esillä Galleria Artikassa

sunnuntaihin 03.12. asti.

 

Studiolasilla tarkoitetaan lasitehtaiden ulkopuolella, pienissä studioissa, valmistettavaa lasia. Yleensä muotoilija myös itse puhaltaa lasiesineensä. Näin muotoilija-taiteilijan ja lasihytin verstakon käsityöammattilaisten työtehtävät yhdistyivät yhden ihmisen tekemiksi.

Mikko Merikallion studiolasia.

Tällainen työtapa sopii paremmin uniikkien esineiden tai piensarjatuotteiden tekemiseen, kun suuret sarjat on mielekkäämpää tehdä teollisesti. Lasiuunin hankinta ja ylläpito vaativat isohkoa tuotantomäärää, jotta lasin valmistus on kannattavaa ja siksi useimmiten yhtä lasiverstasta nykyään hyödyntää useampi lasintekijä yhdistyksen, osuuskunnan tai yhtiön muodossa.

Etualalla Mikko Merikallio: Suuri sälevati, 1990.

Säleiden veto koneellisesti, yhteenpaistaminen,

kyylaus ja valahduttaminen prismaattiseen muottiin.

Etualalla Mikko Merikallion teokset: Sinivihreän ruskea

pieni kulho 1973, Napapullo 1977 ja Taaperovaasi 1979.

Kehitys tehtaiden ulkopuolella tapahtuvasta lasivalmistuksesta alkoi 1960-luvulla Yhdysvalloissa. Amerikkalainen Studio Glass movement pitää syntymävuotenaan vuotta 1962 ja siellä juhlistettiin toiminnan 50-vuotispäiviä vuonna 2012.

Merikallion Toispuolvaasi, 1978.

 

Ruotsalaisen studiolasin alkuvuotena pidetään vuotta 1968, kun Åsa Brandt rakensi lasihyttinsä Torhällaan. Vähän myöhemmin aloittivat Anders Wingård, Ulla Forsell, Eva Ullberg. Forssellin uusia teoksia oli esillä Suomen lasimuseossa pari vuotta sitten. Ruotsalainen studiolasi täytti 40 vuotta vuonna 2008.

Mikko Merikallio: Sinivalkoinen pallovaasi 1973,

Vihreä kulho 1977, Roosa korkea vaasi 1978.

Tyypillistä useille Merikallion 1970-luvun teoksille on

kuplainen lasimassa ja värien rajapintojen häiveet.

Suomessa studiolasiliikkeen ensimmäisiä tekijöitä olivat Mikko Merikallio ja Heikki Kallio, jotka aloittivat 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Merikallio kertoo tehneensä ensimmäiset lasiesineensä 1960-luvun lopulla Espooseen rakentamassa japanilaisessa rinneuunissa. Ensimmäisen näyttelynsä Merikallio piti Suomen lasimuseossa Riihimäellä 1973. Tämän jälkeen hänellä on ollut useita yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Hän myös osallistunut yli sataan yhteisnäyttelyyn Suomessa ja ulkomailla.

Mikko Merikallio: Kaatokannu, 1982:

”Napa imaistu yhteen ja välittömästi

puhallettu ergonomiseksi muodoksi”.

Kannun sisältä näkyy miten navat on

yhdistetty ja saatu näin peukalolle sekä

sormille syvennykset eri puolille astiaa.

Merikallio on lasintekijänä itseoppinut, hän on myös rakentanut uuninsa ja työvälineensä itse. 1970-luvun alusta asti hän on asunut suurimman osan vuodesta Afrikassa, vuodesta 2009 alkaen hän on asunut ja työskennelyt Tansaniassa.

Merikallion Krakelyyrikulho, 1978 ja Sälejalkapikari, 2002.

Vuoden 1976 alussa Merikallio käynnisti Victoria-järven lähellä sijaitsevassa Lelmokwon kylässä käsityöpajan ja ryhtyi perehdyttämään paikallisia nuoria lasinpuhalluksen saloihin. ”Harambee Glass Blowers”-nimellä toiminut käsityöpaja jatkoi toimintaansa kahdeksan vuotta. Sen jälkeen Kenian valtio perusti tiloihin kyläammattikoulun.

Lehtijutussa esitellään Mikko Merikallio vetämää

ja Suomen valtion rahoittamaa kehitysyhteistyö-

hanketta Keniassa.

Merikallio omassa studiossaan Suomessa.

Tämän jälkeen häntä on työllistänyt Tansanian Arushassa sijaitseva Shanga-käsityökeskus. Siellä Merikallio on ottanut käyttöön ghanalaisen pulverilasihelmi-menetelmän ja hän on suunnitellut sekä rakentanut siihen tarvittavan uunin ja laitteiston.

Pääkaupunkilehdessä 1970-luvulla ilmestynyt

artikkeli Merikallion kehitysyhteistyöprojektista.

Merikallio on esitellyt kehittämänsä ja rakentamansa vähän energiaa kuluttavan lasiuunin Suomen lasimuseon Lasitutkimuksia –kirjasarjan niteessä II vuona 1985.

Merikallion Iso puhallettu kulho, 1975.

Tämän viikon loppuun asti Mikko Merikalliolla on yhteisnäyttely sisarensa, kuvataitelija Elina Jounelan, kanssa Galleria Artikassa Helsingin Uudenmaankadulla.

Neliövaasit ovat vuodelta 1974

ja Kolmiovaasi on tehty 1985.

Mikko Merikallion ensimmäisiä työkokeiluja

1960-luvun lopulta.