Suomalaisen studiolasin pioneerin teoksia esillä



Mikko Merikallion ja Elinan Jounelan Taiteilija-

sisarukset–näyttely on esillä Galleria Artikassa

sunnuntaihin 03.12. asti.

 

Studiolasilla tarkoitetaan lasitehtaiden ulkopuolella, pienissä studioissa, valmistettavaa lasia. Yleensä muotoilija myös itse puhaltaa lasiesineensä. Näin muotoilija-taiteilijan ja lasihytin verstakon käsityöammattilaisten työtehtävät yhdistyivät yhden ihmisen tekemiksi.

Mikko Merikallion studiolasia.

Tällainen työtapa sopii paremmin uniikkien esineiden tai piensarjatuotteiden tekemiseen, kun suuret sarjat on mielekkäämpää tehdä teollisesti. Lasiuunin hankinta ja ylläpito vaativat isohkoa tuotantomäärää, jotta lasin valmistus on kannattavaa ja siksi useimmiten yhtä lasiverstasta nykyään hyödyntää useampi lasintekijä yhdistyksen, osuuskunnan tai yhtiön muodossa.

Etualalla Mikko Merikallio: Suuri sälevati, 1990.

Säleiden veto koneellisesti, yhteenpaistaminen,

kyylaus ja valahduttaminen prismaattiseen muottiin.

Etualalla Mikko Merikallion teokset: Sinivihreän ruskea

pieni kulho 1973, Napapullo 1977 ja Taaperovaasi 1979.

Kehitys tehtaiden ulkopuolella tapahtuvasta lasivalmistuksesta alkoi 1960-luvulla Yhdysvalloissa. Amerikkalainen Studio Glass movement pitää syntymävuotenaan vuotta 1962 ja siellä juhlistettiin toiminnan 50-vuotispäiviä vuonna 2012.

Merikallion Toispuolvaasi, 1978.

 

Ruotsalaisen studiolasin alkuvuotena pidetään vuotta 1968, kun Åsa Brandt rakensi lasihyttinsä Torhällaan. Vähän myöhemmin aloittivat Anders Wingård, Ulla Forsell, Eva Ullberg. Forssellin uusia teoksia oli esillä Suomen lasimuseossa pari vuotta sitten. Ruotsalainen studiolasi täytti 40 vuotta vuonna 2008.

Mikko Merikallio: Sinivalkoinen pallovaasi 1973,

Vihreä kulho 1977, Roosa korkea vaasi 1978.

Tyypillistä useille Merikallion 1970-luvun teoksille on

kuplainen lasimassa ja värien rajapintojen häiveet.

Suomessa studiolasiliikkeen ensimmäisiä tekijöitä olivat Mikko Merikallio ja Heikki Kallio, jotka aloittivat 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Merikallio kertoo tehneensä ensimmäiset lasiesineensä 1960-luvun lopulla Espooseen rakentamassa japanilaisessa rinneuunissa. Ensimmäisen näyttelynsä Merikallio piti Suomen lasimuseossa Riihimäellä 1973. Tämän jälkeen hänellä on ollut useita yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Hän myös osallistunut yli sataan yhteisnäyttelyyn Suomessa ja ulkomailla.

Mikko Merikallio: Kaatokannu, 1982:

”Napa imaistu yhteen ja välittömästi

puhallettu ergonomiseksi muodoksi”.

Kannun sisältä näkyy miten navat on

yhdistetty ja saatu näin peukalolle sekä

sormille syvennykset eri puolille astiaa.

Merikallio on lasintekijänä itseoppinut, hän on myös rakentanut uuninsa ja työvälineensä itse. 1970-luvun alusta asti hän on asunut suurimman osan vuodesta Afrikassa, vuodesta 2009 alkaen hän on asunut ja työskennelyt Tansaniassa.

Merikallion Krakelyyrikulho, 1978 ja Sälejalkapikari, 2002.

Vuoden 1976 alussa Merikallio käynnisti Victoria-järven lähellä sijaitsevassa Lelmokwon kylässä käsityöpajan ja ryhtyi perehdyttämään paikallisia nuoria lasinpuhalluksen saloihin. ”Harambee Glass Blowers”-nimellä toiminut käsityöpaja jatkoi toimintaansa kahdeksan vuotta. Sen jälkeen Kenian valtio perusti tiloihin kyläammattikoulun.

Lehtijutussa esitellään Mikko Merikallio vetämää

ja Suomen valtion rahoittamaa kehitysyhteistyö-

hanketta Keniassa.

Merikallio omassa studiossaan Suomessa.

Tämän jälkeen häntä on työllistänyt Tansanian Arushassa sijaitseva Shanga-käsityökeskus. Siellä Merikallio on ottanut käyttöön ghanalaisen pulverilasihelmi-menetelmän ja hän on suunnitellut sekä rakentanut siihen tarvittavan uunin ja laitteiston.

Pääkaupunkilehdessä 1970-luvulla ilmestynyt

artikkeli Merikallion kehitysyhteistyöprojektista.

Merikallio on esitellyt kehittämänsä ja rakentamansa vähän energiaa kuluttavan lasiuunin Suomen lasimuseon Lasitutkimuksia –kirjasarjan niteessä II vuona 1985.

Merikallion Iso puhallettu kulho, 1975.

Tämän viikon loppuun asti Mikko Merikalliolla on yhteisnäyttely sisarensa, kuvataitelija Elina Jounelan, kanssa Galleria Artikassa Helsingin Uudenmaankadulla.

Neliövaasit ovat vuodelta 1974

ja Kolmiovaasi on tehty 1985.

Mikko Merikallion ensimmäisiä työkokeiluja

1960-luvun lopulta.

Tuhkakuppi vai taide-esine ?



Tapio Wirkkalan taide-lasiesine vai tuhkakuppi

- kumman näet?

 

Tapio Wirkkala muotoili uransa aikana suuren määrän tupakointiin liittyviä lasiesineitä, kuten savukkeiden tarjoiluasioita sekä tuhkakuppeja savukkeiden ja piipun polttajille. Useat niistä on myöhemmin ruvettu näkemään taide- tai koriste-esineinä enemmän kuin tupakointiin liittyvinä käyttöesineinä. Upeimpia ovat ehkä Kala-tuhkakupin punaiset ja vihreät versiot, joiden kuva ohessa.



Tapio Wirkkalan Kala-tuhkakupit.

Kuva on Iittalan lasimuseon vitriinistä.

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/07/kannattaa-kayda-iittalan-lasimuseossa.html

 

Funktionalistisen vähäilmeinen tuhkakuppi on pääkuvassa näkyvä hiekkapuhallettu malli 3684. Sen halkaisija on 10 cm ja siitä on olemassa myös isompi versio, jonka halkaisija on 17 cm. Sarjaan kuuluu myös pikari savukkeiden tarjoiluun.

 

Esineen arvostuksesta jo tekoajankohtanaan

kertoo jotain sekin, että se on signeerattu.

Mallin numero on 3684.

 

Tuhka-astia / taide-esine 3684 oli

Iittalan tuotekuvastossa 1960 – 1965.

 

Uutta filigraanilasia Nuutajärveltä vanhojen mestareiden johdolla

Mestaripuhaltajat ryhmäkuvassa Nuutajärvellä.

Kuva: http://www.nuutajarvi.fi/ajankohtaista/419/lasiakatemia

 

Nuutajärven Lasikylässä starttaa marras-joulukuun vaihteessa lasialan ammattilaisille sekä lasista inspiroituneille taiteilijoille, suunnittelijoille ja muotoilijoille suunnattu Lasiakatemia, jonka ydintä on osaamisen jakaminen, lasin mahdollisuuksien testaaminen ja tekniikan hiominen huippuunsa. Lasiakatemia on keskeinen osa koko suomalaista lasialaa palvelevaa NEW FINNISH GLASS -kehittämishanketta, jonka Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiö on käynnistänyt alan toimintaedellytysten parantamiseksi. Projektia tukee Suomen Kulttuurirahasto ja opetus- ja kulttuuriministeriö ja se toteutetaan yhteistyössä Ammattiopisto Tavastian lasialan koulutuksen ja Suomen Lasimuseon kanssa.

Ensimmäisellä Lasiakatemia-jaksolla (27.11.–2.12.2017) perehdytään filigraanitekniikkaan mestaripuhaltaja Jaakko Liikasen sekä Kaj Franckin verstakossa aikoinaan työskennelleiden mestaripuhaltajien Eelis Kankaisen, Taisto Sundellin ja Matti Räsäsen johdolla. Viikon aikana nähdään demoja, työskennellään hytissä ja mentorointiklinikoilla, kuullaan alustuksia ja luentoja sekä käydään keskusteluja. Yleisö on tervetullut seuraamaan työskentelyä maanantaina 27.11., jolloin Suomen lasimuseon johtaja Kaisa Koivisto luennoi filigraanilasista klo 9.30. Vanhojen mestareiden filigraaninvalmistusdemoa voi seurata Ammattiopisto Tavastian lasihytissä klo 12–13.

Lasiakatemian filigraaniviikon kaikille avoin ohjelma:

ma 27.11.

klo 9.30–11.00 LUENTO: "Venetsia ja filigraani", Suomen Lasimuseon intendentti Kaisa Koivisto (Galleria Kivimuuri / Kahvila + Keittiö Sylvi)

klo 11–12 Lounas
klo 12.00–13.00 DEMO 1: Perinteisen filigraanin tekeminen, mestaripuhaltajat Jaakko Liikanen ja "Franckin pojat" Eelis Kankainen, Taisto Sundell, Matti Räsänen (Ammattiopisto Tavastian lasihytti)
klo 13.00–14.00 KAHVIA JA KESKUSTELUA: Kerttu Nurminen, Marja-Leena Salo, Jaakko Liikanen, Eelis Kankinen, Taisto Sundell, Matti Räsänen (Galleria Kivimuuri / Kahvila + Keittiö Sylvi)

pe 1.12.

DEMO 2: Uutta filigraania, mestaripuhaltajat Jaakko Liikanen ja "Franckin pojat" Eelis Kankainen, Taisto Sundell, Matti Räsänen (Ammattiopisto Tavastian lasihytti)

Tiistaista torstaihin Lasiakatemiassa keskitytään hytti- ja mentorointityöskentelyyn. Osallistujien, Franck'ien ja Jaska Liikasen työskentelyä on mahdollista seurata Ammattiopisto Tavastian lasihytissä tuolloin klo 9–15.

 

 

KENELLE TARKOITETTU

- Lasinpuhaltajille, lasitaiteilijoille, muotoilijoille ja suunnittelijoille, jotka työskentelevät lasin parissa ja taiteilijoille ja suunnittelijoille, jotka tuntevat vetoa lasia kohtaan

LASIAKATEMIAVIIKKO SISÄLTÄÄ

- Demoja, hyttityöskentelyä ja mentorointia vanhempien mestareiden johdolla

- Ideoiden kehittelyä ja prosessointia yhdessä ryhmän kanssa
- Asumisen ja ruokailut Nuutajärvellä filigraaniviikon aikana
- Luentoja, keskusteluja ja verkostoitumista

TYÖT JA TULOKSET

- Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiöllä on oikeus valita teoksia säätiön kokoelmiin

- Protot/esineet voidaan asettaa näytteille viikon aikana tai sen päätteeksi
- Lasiakatemiaan osallistumisesta laaditaan raportti, jota käytetään toimintamuotojen jatkokehittämiseen

Lasiakatemia toimii tulevaisuudessa kansainvälisenä oppimisverstakkona sekä residenssi- ja osaamiskeskuksena. Se tarjoaa mahdollisuuden koti- ja ulkomaisille lasitaiteilijoille sekä lasista materiaalina inspiroituneille muiden alojen taiteilijoille kehittää osaamistaan huipputasolle kokeilemalla ja testaamalla lasin ulottuvuuksia tiiviissä keskinäistä osaamista vahvistavassa vuorovaikutuksessa.

Nuutajärvellä herkullinen huutokauppa lauantaina

Oiva Toikka: Sininen uniikki. Teoksen korkeus on 22 cm,

leveys 22 cm ja syvyys 13 cm. Lähtöhinta 2000 euroa.

Kuva: www.nugo.fi

 

Nuutajärven Galleria Osuuskunta järjestää yhteistyössä Kahvila + Keittiö Sylvin ja Piijuska Ky:n kanssa illallistapahtuman, joka huipentuu taidehuutokauppaan. Huudettavana on kuuma kattaus Nuutajärven Galleria Osuuskunnan taiteilijoiden uusia uniikkiteoksia.

Kuvallinen huutokauppaluettelo on julkaistu netissä:

https://www.nugo.fi/herkullinen-huutokauppa-2017

 

Herkullinen huutokauppa lauantaina 2.12.2017 klo 18 Kahvila + Keittiö Sylvissä, Nuutajärven Lasikylässä

Wirkkalan harmaa karahvi

Iittalan lasitehtaan 1961 valmistama

Tapio Wirkkalan muotoilema karahvi,

jonka tuotenumero on 2900.

 

Oheinen harmaa karahvi on Paperiyhdistyksen tilaustyö, joka on suunniteltu 1961 ja valmistettu Iittalassa. Sen korkeus on 185 mm ja Wirkkala suunnitteli siitä hieman matalamman (170mm) version Marli Oy:lle. Tämän tuotenumero on 2900 ja Marlin karahvin tuotenumero on 7031.

Karahvin pohjan keskellä on sisälle päin kupertuva osa.

 

Vuonna 1892 perustettu Suomen Paperiyhdistys toimi lähinnä luonnonruskean käärepaperin vientikartellina. Mukana olivat mm. Kymmene Aktiebolag, G.A. Serlachius Aktiebolag ja Myllykoski Träsliperi Aktiebolag. Vuonna 1918 Suomen Paperiyhdistys laajennettiin kaikki paperitehtaat ja kaikki paperilajit kokoavaksi Suomen Paperitehtaitten yhdistykseksi.

Karahvit on signeerattu pohjan reunan viistoon kohtaan.

 

Tämän karahvin tuotantomäärä ei ole tiedossa, mutta tuskin tällaisen tilaustyön kappalemäärä on ollut kovin suuri.

Nanny Stillin Black and white –koristepullo

Nanny Stillin pullomaljakon tai koristepullon

korkeus on 29 cm, halkaisija on 78 mm.

 

Eilen kaupattiin tavaraa Black Friday –tapahtuman nimissä ja tänään päivän lasiesineenä esillä on Nanny Stillin muotoileman Black and white –sarjan koristepullo. Esineen pinta on musta, mutta pullo sisäpuoli on valkoinen. Tämän sarjan tunnetuimmat esineet ovat sokerikko ja kermakko, joita on valmistettu myös valkoisella ulkopinnalla ja mustalla sisäpuolella. Sarjaan kuuluu myös ainakin pari isompaa (75 cl + litra) kannua, juomalasi, kolme erikokoista maljaa sekä neljä erikokoista maljakkoa.

Nanny Stillin muotoilema ja Riihimäen

Lasin valmistama Black and white

–sarjan koristepullo on harvinainen.

 

 

Iittalan maalatut ryyppylasit

Iittalan maalauskoristellut viinapikarit 70 vuoden takaa.

Edellisessä blogipäivityksessä oli esillä Kumelan maalattua lasia, nyt on vuorossa Iittalan maalattua lasia. Alkujaanhan maalauskoristelua käytettiin huonolaatuisen lasimassan virheiden peittämiseen. Sen jälkeen, kun pystyttiin jo tekemään tasalaatuista lasia, maalauskoristelua käytettiin esineen arvon nostamiseen; kauniisti koristeltu oli hienompi kuin ”paljas” lasi. Lisäksi maalauskoristelun työkustannus oli paljon halvempi kuin kaiverruskoristelun hinta.



Näiden Iittalan lasien korkeus on 77 mm, suuaukon

halkaisija on 51 mm ja jalkalaatan halkaisija on 45 mm.

Lasit on muotoillut ilmeisesti Erkki Vesanto ja

maalauskoristelun on todennäköisesti suunnitellut

Leena-Kaisa Penttilä. Penttilä käytti koristekuvioiden

ideoinnissa apuna museoiden kansatieteellisiä

kokoelmia. Hän maalasi itse osan esineistä, jotka

signeerasi LKP, mutta Iittalan maalaamossa myös

muut maalasivat Penttilän mallien mukaan. Näiden

lasien pohjaan on maalattu signeeraus Iittala -46.

Kumelan maalattu karahvi laseineen

Kumelan pullon korkeus on 21 cm

ja tulpan kera noin 25 cm.

 

Riihimäen lasitehtaalla aikaisemmin työskennellyt lasinkaivertaja Toivo Kumén perusti pienen lasinmaalaamon ja kaivertamon 1933. Veljet Ilmari ja Oiva siirtyivät vähän myöhemmin Riihimäen Lasilta tähän yritykseen. Raakalasia ostettiin eri tehtailta. Veljekset jatkojalostivat muiden tehtaiden esineitä kaivertamalla ja maalaamalla niihin koristekuvioita. Kun tehtaat kilpailun kiristyttyä päättivät olla myymättä lasia uudelle toimijalle, piti veljesten aloittaa oma lasituotanto.



Useimmiten näiden pullokarahvien kuva-aiheissa

on humoristisesti kuvattu epäonninen metsästäjä

tai kalastaja, joka tunaroi, mutta tässä versiossa

metsästäjä on onnistunut.

 

Kuménin veljekset suomensivat nimensä Kumelaksi 1935 ja lasitehdasta varten perustettiin Osakeyhtiö Kumela joulukuussa 1936 ja tehdas valmistui vuotta myöhemmin.



Pullokarahvin kaulassa on liimamerkki,

jossa lukee KÄSIN MAALATTU. Samaan

aikaan laseissa oli myös siirtokuvakoristeita

ja puhallustekniikalla tehtyjä kuvioita.

 

Metsästys- ja kalastusaiheilla koristeltuja pulloja tehty Euroopassa jo 1500-luvulta alkaen. Ruotsissakin jo 1700-luvun lopulta lähtien. Kumelan tehtaalla Ilmari Kumela on suunnitellut nämä koristekuviot ja niitä on valmistettu 1930-luvun lopulta 1950-loppuun saakka erimallisiin pulloihin, myös taskumatteihin.

Pullon toisella puolella on tyylitelty kukkakuvio,

sama kuvio on myös pullokarahvin seuraksi

tehdyissä laseissa.

Tulpan sisus on osittain ontto, jolloin siitä

tulee kevyempi ja myös hienomman

näköinen. Tulpan pituus on 7,5 senttiä.

Suomen lasimuseon ja Metsästysmuseon Joulutori täyttää kymmenen vuotta

 

 

Yhteinen Joulutori avaa Lasimuseon ja Metsästysmuseon joulukauden jo kymmenennen kerran. Torista on muodostunut paikallisten käsityöläisten ja joululahjavinkkejä etsivien kohtaamispaikka, jossa kävijöitä on vuosittain keskimäärin 1 500–2 000. Joulutunnelmaan voi tulla tutustumaan tänäkin vuonna lauantaina 25.11. klo 10–15. Lapsille luvassa on tuttu tonttujenetsintäkilpailu.

Suomen lasimuseon museokaupassa on perinteiseen tapaan myynnissä saksalaisia ja böömiläisiä lasisia joulukoristeita. Joulutorin myyntipöydillä on laaja valikoima eri toimijoiden käsityötuotteita ja tarjolla on glögiä ja pipareita. Museossa kävijöiden kesken arvotaan lasisia joulukoristeita.

Suomen Metsästysmuseon myyntipisteiltä voi hankkia joulun laatikoita ja leivonnaisia sekä jätkänkynttilöitä jouluiltaa valaisemaan. Lahjaideoita löytyy koruista keramiikkaan ja takorautaan. Kävijöille on tarjolla mehua ja pipareita ja Riihimäen Erätyttöjen ja Eräpoikien Tuki ry pitää museon puolella kahvibuffetia sekä hernesoppatykkiä lämpimillä museoiden välisen yhdyskäytävän varrella.

Tontut kurkkivat kummassakin museossa kävijöitä ja lapset saavat osallistua kilpailuun niiden löytämiseksi. Osallistuneiden kesken arvotaan kovat, makeat ja pehmeät paketit.

Suomen lasimuseon näyttelyssä Lasitaiteilijoiden joulukuusia voit ihailla neljän eri lasistudion edustajan koristelemia kuusia. Juuri avautuneen Handmade - Scandinavian Glass Starting all over -näyttelyn kansainvälistä workshopia voit seurata lasistudio Lasismissa (Lasitehtaanaukio 2, Riihimäki) klo 11–16.

Metsästysmuseo juhlistaa 100-vuotiaan Suomen alkuperäisiin riistaeläimiin kuuluvaa metsäpeuraa Suomenpeura-näyttelyllään vuoden loppuun saakka. Joulutorilla voi myös tutustua Riihimäen lasten ja nuorten taidekoulun laatimaan jouluikkunaan.

Tapahtumaan ja näyttelyihin on vapaa pääsy.

 

Lasitaiteilijoiden joulukuusia

Näyttely Suomen lasimuseossa 17.11.–31.12.2017

 
Neljää eri lasistudiota edustavat lasitaiteilijat koristelevat joulukuusia itse valmistamillaan sekä muilla itselleen rakkailla joulukoristeilla. Mukana näyttelyssä ovat: Aino Vilpas ja Marjut Numminen (Soda Shop Design, Hämeenlinna), Maarit ja Kaappo Lähdesmäki (Osuuskunta Lasismi, Riihimäki), Jan Torstensson ja Tuulikki Tähtivaara-Torstensson (Lasistudio Jan Torstensson, Kiikoinen) sekä Emmaleena Niemi ja Jonas Paajanen (Noituus Design, Nuutajärvi).

Theodor Käpin kaiverrustyötä

Riihimäen lasin valmistaman jalallisen maljan

korkeus on 84 mm ja suuaukon halkaisija

102 mm. Onko kuva-aiheena Th. Käpin versio

aalloista nousevasta Afrodite´sta?

 

Tässä blogissa oli lokakuussa pari julkaisua Riihimäellä pidetystä lasinkaiverruskurssista, jonka järjesti Suomen lasimuseo. Silloin kun Suomessa oli vielä useita lasitehtaita, lasinkaiverruksen taito siirtyi vanhemmalta mestarilta nuoremmalle tekijälle. Kun tuo perinne on katkennut, niin ulkomaiset kaivertajat kävivät opettamassa suomalaisille studiolasin tekijöille kaivertamisen perusteita:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2017/10/kaiverruskurssi-paattyi-riihimaella.html

1930 – 1950 –luvuilla kaivertaminen oli olennainen osa monen taidelasiesineen ilmettä. Useat kaivertajat ovat kuitenkin jääneet henkilöinä vaille ansaitsemaansa huomiota, kun vain esineen muotoilija on saanut nimensä esineen tekijätietoihin ja markkinointiin. Aina ei edes muotoilijaa ole tuotu esille, kun markkinoinnissa on luotettu pelkästään tehtaan brändiin.

Jalkalaatan pohjassa on signeeraus:

Th. Käppi Riihimäen Lasi Oy -38.

 

Laajemmin kaivertajista tunnetaan ehkä Hjalmar (Jalmari) Lehto, Toivo Rusko, Richard Jungell, Aimo Okkolin, Matti Okkolin, Theodor (Teodor) Käppi, Erkki Käppi, Sulo Tommola. Ehkä kaikkein tunnetuin on Theodor Käppi, jonka kaivertama on oheinen pieni jalallinen malja ja toisessa kuvassa esiintyvä saman sarjan vähän isompi malja.

Th. (Theodor – Teodor) Käpin naiskauneutta.

Theodor Käpistä on vaikea löytää tietoja, mutta eri lähteiden perusteella sentään jotain:

1902 hän syntyi Vuokselassa Karjalan Kannaksella. Teodor Käppi opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen iltalinjalla, mutta ilmeisesti opinnot jäivät kesken. 1925 Käppi aloitti työskentelyn Riihimäen lasitehtaalla. 1939 hän muutti Helsinkiin ja perusti lasinkaivertamon yhdessä Antti Salmenlinnan kanssa. Toinen maailmansota keskeytti työskentelyn ja sodan jälkeen 1946 Käppi siirtyi työskentelemään Iittalan lasitehtaalla ja 1949 hän siirtyi Kauklahden lasitehtaalle, josta siirtyi tehtaan sulkemisen jälkeen 1952 Riihimäelle. 1967 Käppi jäi eläkkeelle, mutta teki jonkin verran kaiverrustöitä omilla laitteilla. Th. Käppi kuoli Riihimäellä 1972.

Samanlaisen maljan isompi, noin 15 cm

korkea, versio. Kuva-aiheena ehkä

abstrahoituja pilviä? Signeerattu samalla

tavalla kuin edellä esitelty pienempi malja.

Raportti Nuutajärveltä 1972

Nuutajärven lasikylä Taideteollisen oppilaitoksen

opiskelijoiden raportin kansilehdille piirrettynä.

 

Kirpputorilta löytyi A5-kokoinen ja 40-sivuinen vihkonen, joka on painettu 1972. Tekstistä käy ilmi, että tämän raportin Nuutajärven lasitehtaasta ja kylästä on laatinut työryhmä, joka on koostunut kahdesta vetäjästä ja kymmenestä oppilaasta Taideteollisen oppilaitoksen kuvallisen viestinnän laitokselta. Tekstistä selviää, että raportti on liittynyt näyttelyyn, jossa ”Wärtsilä esittelee eri tavoin Nuutajärven Lasin tuotantoa”. Näyttelyn aineistosta kerrotaan, että ”Ääni- ja kuvamateriaali on kerätty kevään kuluessa useiden Nuutajärvelle suoritettujen työmatkojen aikana. Ihmisten mielipiteet on tallennettu nauhalle ja näyttelyssä ne pyritään esittämään sellaisenaan diakuvien yhteydessä”.

Raportin osat ovat:

Pruuki yhteiskunnan osana

Nuutajärven lasitehtaan historiaa
Paikkakuntalaisten mielipiteitä
Nuutajärveläisten lasten aineita

Nuutajärven lasitehtaan historiaa myös sarjakuvan

muodossa. Kuvia ei ole signeerattu, mutta kuvitus

muistuttaa 1970-luvun puolivälissä ilmestymisensä

aloittanutta Mämmilä-sarjakuvaa, joka on

Tarmo Koiviston käsialaa.

Uusi käyttölasitehdas, Hakahytti, mänkihalleineen

rakennettiin 1973 - 1975 tämän valokuvan kuva-alasta

vasemmalle. Kuvassa etualalla näkyvälle joutomaalle

tehtiin paikoitusalue.

Paikkakuntalaisten mielipiteistä löytyy mm. tämä:

”Semmonen juttu on nykyään, että aputyövoimaa ei o tahrottu enää saara tänne, se on vaikee, kun ei pojaat viihry. Se on niin pitkä toi oppiaika, ennen kun pääsee vihreelle oksalle. Suunnilleen kymmenen vuotta kestää, ennen kuin pääsee muattipojasta puhaltajaks asti. Ei sitä tarvitte, kun 3 - 4 päivää, kun sen huomaa, tuleeko uudesta pojaasta puhaltaja vai ei. Puhaltajaks aikovalta vaaritaan ainakin taiteellista taipumusta, sopeutumista ryhmän tahtiin ja täytyy olla sulavat liikkeet”.

 

 

Lasten ainekirjoituksien joukosta löytyy myös tällainen:

”Minun mielestäni huomattava henkilö on taiteilija Toikka. Koska hän on lasiesineiden suunnittelija ja taiteilija. Olen nähnyt hänen lasi esineitään ne ovat hienoja. Arvelen että taiteilijan elämä on monipuolista ja hauskaa. Taiteilija on mukava mies hän on varmaan onnellinen”.

Lasinvalmistukseen liittyvät termit ilkikurisesti

kuvattuina. Tähän raporttiin ne on lainattu

Nuutajärven lasitehtaan Nuutiset-tiedotteesta.