Jykeväseinäisiä mahapullon muotoisia pulloja löytyy
pienenkokoisia (1/2 – 2 dl) ja sitten suuria (3 litraa ja siitä ylöspäin).
Miksi ei välikokoja? (Käytän siis nykyisiä mittayksiköitä asiaa
helpottaakseni). Miksi kaikki pienet pullot (minullakin on niitä viisi
erikokoista) ovat syvän vihreitä, kun taas suuret pullot (minullakin on niitä
reippaasti toistakymmentä) tulevat eri vihreän ja ruskean (ja myös musta) sävyissä?
Viilikehloja on eri kokoisia, ja vaikka vihreä väri on
yleisempi, kyllä myös ruskeita löytyy. Kuitenkin voipurkit ovat miltei
poikkeuksetta vihreitä. Minulla on kaksi ruskeaa, mutta molemmat ovat jonkin
verran korkeampia kuin mikään vihreistä, joita minulla on useita. Eikös voi
näyttäisi paremmalta ruskeassa astiassa?
Puhalletut kukkaruukut (siis reikä tai reikiä pohjassa)
ovat aika harvinaisia, mutta ainakin minulla on suht sama määrä vihreitä ja
ruskeita. Aluslautaset ovat kaikki vihreitä. Miksiköhän? En ole koskaan edes
nähnyt ruskeaa puhallettua aluslautasta. Joitain on kyllä kaupiteltu, mutta
niissä ei ole ollut vanhan lasin tuntua.
Entäs sitten taskumatit. Minullakin on niitä pilvin
pimein eri mallisia ja vain yksi ruskea.
Sama koskee tuoppeja ja mukeja. Ruskeiden löytäminen on
ollut työn takana. On minullakin suuresta (n. 3 l) pieneen (n. 3dl) yksittäiset
kappaleet ruskeita, mutta vihreitä runsaasti. Eikös se olutkin näyttäisi
maittavammalta ruskeassa tuopissa?
Sitten ne ns. narupurkit. Pieniä löytyy helposti ruskeita
ja mustia, mutta ei kunnon vihreitä. Kun
siirrytään suurempiin, eli lähes ja yli litran vetoisiin, molempia värejä
löytyy aika samalla tahdilla. En nyt laske mukaan niitä pieniäkin vaalean vihertäviä,
joita varmaankin on ostettu apteekkeihin, koska ne ovat olleet aivan kirkkaita
(siis värittömiä) halvempia, ja kirkkaita olisi varmaankin haluttu. Näitähän
löytyy runsaasti, mutta kunnon vihreitä tuskin lainkaan. Minullakaan ei ole
ensimmäistäkään pienikokoista tumman vihreää.
Sylinterin muotoisia pulloja löytyy molemmissa väreissä,
mutta shatullipullot ovat kaikki vihreitä, jos väriä on. Paloviina saattaisikin
näyttää kyseenalaiselta ruskeassa shatullipullossa! En ole nähnyt
ensimmäistäkään. Ruskeita ryyppypikareita (60-laseja) on kyllä museoissa, mutta
harvinaisia ne ovat. En muista nähneeni koskaan kaupan.
Onko niin, että sellaista hiekkaa, jossa on sellainen
sekoitus metallioksideja, että lasista tulee ruskeaa, on vähemmän kuin vihreää
aikaansaavaa?
Onko mahdollista, että esimerkiksi ruskeat tuopit ja
voiastiat ovat olleet kovemmassa käytössä ja rikkoontuneet, ja siten vihreitä
nykyään löytyy enemmän? (Tässä tuli mieleen englantilaisten 1700-luvun
lasipikarien ja pokaalien kerääjien kommentti, miksi hienoissa jo aikanaankin hyvin
kalliissa lasissa on aina silloin tällöin pientä sanomista. Yleensä niin pientä
että huomaaminen vaatii asiantuntemusta. Ne voivat olla hiukan vinossa tai
hiukan jalkalaatallaan heiluvia. Näitäkin laseja myytiin vain seurapiirien
väelle ja ne otettiin käyttöön vasta kun aivan priimat olivat ensin käytössä.
Tästä syystä aivan priimoja meni rikki suhteessa paljon enemmän kuin näitä.)
Varmaankin traditio on vaikuttanut joihinkin
värivalintoihin. Prässätyt voipurkitkin tehtiin vihreiksi sitten myöhemmin kun
niitä alettiin puristaen valmistaa.
Pienet purkit, joita pääasiassa tehtiin apteekkikäyttöön,
ovat lienee ruskeita, koska ne päästävät valoa läpi huonommin kuin vihreät.
Onkohan se näin? Mustat ainakin.
Yllä olevan Olli Ahtolan pohdiskelevan kirjoituksen
pohjalta toivotaan näkemyksiä toisilta vanhaa lasia kerääviltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti