 |
|
Pullon korkeus ilman korkkia on 32 cm. |
Pullot ovat useimmiten poikkileikkaukseltaan pyöreitä ja sylinterin mallisia. Vanhoissa pulloissa on jonkin verran poikkileikkaukseltaan suorakaiteen tai neliön muotoisia. Oikein vanhoissa pulloissa, jotka suupuhallettiin vapaasti ilman muottia, on pyöreän pallomaisia tai päärynän muotoisia. 1800-luvulla on Suomessakin valmistettu viinapulloiksi kuusikulmaisia pulloja. Sitten on tietysti taskumateiksi valmistettuja litteitä pulloja, joista osa on kaareutuvia.
 |
|
Viittaako tuo kruunu Venäjän keisarikuntaan, jolloin se olisi tehty ehkä jo ennen vuotta 1917 ? |
Vanhat kuusikulmaiset viinapullot ovat yleensä tasapaksuja ala- ja yläosastaan. Tämän muotoisia on ainakin Yhdysvalloissa tehty ruskeasta lasista myös olutpulloiksi:
https://www.kalamazoobottleclub.org/SEPT16BOT.htm
Oheinen virolainen olutpullo on kahdeksankulmainen ja se kapenee ylöspäin. Muotista pullon kylkeen on siirtynyt kruunun kuva ja kaunolla kirjoitettu olutpanimon nimi A Le Coq. Alareunassa kiertää teksti: London - Tartu mitte müüdav vorm kinnitud.
 |
|
Posliinikorkin metallinen lukitus toimii edelleen moitteetta vaikka rautalangat ovat vähän ruosteessa ja tiiviste on kulunut tai hukkunut pois. |
Jos A le Coqin oluiden valmistus alkoi Tartossa 1913, niin pullo on tehty sen jälkeen ja viimeistään vuonna 1940, jolloin Neuvostoliitto miehitti Viron. Vaikka nämä pullot ovat olleet Eestin neuvostotasavallassa poliittisesti epäkorrekteja, niin niitä on kuitenkin säilynyt ihmisten kodeissa jonkin verran.
Pullolla lienee ikää 60–100 vuotta ja se on yllättävän moderni ollakseen niin vanha. Suomessa tehtiin samaan aikaan paljon tylsemmän näköisiä olutpulloja.
 |
|
Pullon pohjan halkaisija on noin 8 cm ja pohjaan on merkitty tilavuus 0,5 litraa. Ehkä paperietikettiä ei ollut uutenakaan. |
Le Coqin historia on yhden lähteen mukaan alkanut belgialaisen Albert Le Coqin vuonna 1807 Lontooseen perustamasta olutpanimosta. Toisen lähteen mukaan panimo perustettiin 1807 Preussissa ja vasta 1820-luvulla se siirtyi Lontooseen ja että sielläkin se teetti toisilla panimoilla olutta, joka tehtiin Le Coqin reseptien mukaan. Le Coq sitten pullotti tuotteet ja niitä vietiin mm. Venäjälle. Venäjän nostettua tuontitulleja pääkonttori siirrettiin Pietariin ja oluiden valmistus Tartoon. Vuonna 1826 Justus Reinhold Schramm oli perustanut olutpanimon Tarttoon. A. Le Coq & Co kiinnostui yhtiön toiminnasta ja osti sen vuonna 1913.
Panimon nimeksi vaihtui neuvostovallan ajaksi Tartu Õlletehas ja alkuperäinen nimi palautettiin 1997, kun Olvi osti panimon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti