Hyvää uutta vuotta 2019 !

Riihimäen Lasin Taivaan urut –kristallimaljakot:

oikealla on 200 mm:n korkuinen ja isompi on

275 mm:n korkuinen.

 

Riihimäen lasi valmisti Taivaan urut –nimisiä maljakkoja vuosina 1949–1964, mutta mitä Taivaan uruilla tarkoitetaan ja mitä tuo maljakon kylkeen kaiverrettu koristekuvio esittää? Revontulet voisi olla yksi vaihtoehto, niidenhän on joskus sanottu ”laulavan” ja niiden ääniä on pystytty myös tallentamaan:

https://yle.fi/uutiset/3-9199652

 

275 mm:n korkuisessa maljakossa

on viisi tällaista kuviosarjaa rinnakkain.

Pienempään on mahtunut neljä.

 

Tänään uudenvuodenaattona taivas täyttyy keinotekoisesta väriloisteesta ja ääniäkin kuullaan enemmän kuin tarpeeksi. Espoossa kokeillaan ilotulituksen vaihtoehdoksi lasernäytöstä, mutta se ei ole tiedossa liittyykö siihen myös äänitehosteita tai musiikkia:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9caa9636-6f71-40c5-909f-99d7cda172da
https://yle.fi/uutiset/3-10572395

 

Toivottavasti kokeilu onnistuu, sillä olisihan se monella tapaa mielekkäämpi vaihtoehto ääni- ja kemikaalisaasteen sekä turvallisuuden vuoksi, lisäksi olisi taloudellisempaa, kun ei tarvitsisi ampua rahaa taivaalle.

Maljakon jalusta on fasetoitu.

Taivaan urut on esitetty Riihimäen lasi kuvastoissa anonyyminä esineenä, mutta sitä on yleisesti pidetty Aimo Okkolinin suunnittelemana. Yleensä niissä ei ole signeerausta, mutta Lasipäivän 2017 huutokaupassa oli yksilö, joka oli signeerattu ”Riihimäen Lasi Oy Aimo Okkolin”. Mutta signeerausten todistusvoimahan on heikentynyt, kun liikkeellä on niin paljon jälkikäteen esineisiin lisättyjä signeerauksia.

Vuonna 1951 kuvastossa on ollut kolme kokovaihtoehtoa tästä kristallimaljakosta: 200 mm, 275 mm ja 355 mm. Käsityönä tehdyn esineen kaikki versiot eivät aina ole ihan näiden mittojen mukaisia tai sitten eri aikoina on valmistettu muitakin korkeusvaihtoehtoja. Tuo kaksi vuotta sitten huutokaupattu oli 230 mm:n korkuinen ja 2011 Lasipäivän huutokaupassa myytiin 270 mm:n korkuinen versio.

https://www.suomenlasimuseonystavat.fi/aiempien-lasipaivien-huutokauppaluettelot

 

Taivaan urut ovat hyviä käyttömaljakoita:

niiden kristallimassa tuo painollaan vakautta

ja maljakko pysyy hyvin pystyssä, vaikka

kukka-asetelma ei olisikaan ihan symmetrinen.

 

Paremmat lasit pöytään juhlakaudella

Tässä on Sirkku Kumela-Lehtosen

suunnittelemia Sirkku-sarjan esineitä.

 

Jouluna on varmaan joissain juhlapöydissä nautittu alkoholia ja silloin on kaivettu kaapista ne paremmat lasit käyttöön. Huomenna ja ylihuomenna niitä laseja ehkä taas tarvitaan, kun juhlitaan vuoden vaihtumista.

 

1900-luvun alkupuolella oli varakkaissa talouksissa laajoja lasistoja, esimerkiksi Riihimäen lasin valmistamassa HE-astiastossa (HE=Henry Ericsson) oli mm. 3 erilaista viini- ja viinakarahvia, kaadin, jalallisia laseja 14 kokoa ja 4 erikokoista juomalasia. Tuskin kukaan tietää mitä eroa on sherry-, madeira- ja portviinilaseilla. Nykyään vain hyvin harva tarvitsee näille erilaiset lasit. HE-astiaston vaihtoehtojen määrää tehdas lisäsi sillä, että niistä valmistettiin erilaisilla kaiverrusmalleilla koristeltuja versioita.

Aivan 1940-luvun lopulla Göran Hongell suunnitteli Iittalalle Aarne-lasiston, johon kuului enää vain 4 lasia: viinalasi 4 cl, cocktail-lasi 8 cl, viinilasi 12 cl ja olutlasi 25 cl. Sarja sai 1954 kultamitalin Milanon triennaalissa ja se hyväksyttiin MoMA:n kokoelmaan. Vähemmän voi siis olla enemmän.

Myöhemmin sarjaan kuitenkin lisättiin on the rocks –lasi 20 cl, punaviinilasi 25 cl, sampanjalasi 18 cl ja grogilasi 32 cl.

Kumelan valmistamaa Sirkku-sarjaa.

 

Sirkku Kumela-Lehtosen muotoilema nimikkosarja Sirkku-lasisto tuli Kumelan lasitehtaan tuotantoon 1960 ja sitä valmistettiin pitkälle 1970-lukua. Sitä on valmistettu kahdella erilaisella kaiverruskoristelulla, joista yleisempi esiintyy oheisissa kuvissa. Sarjaan kuuluu lasien lisäksi jalallinen kannu sekä sokerikko-kermakko. Vuoden 1964 tuoteluettelossa on seuraavat lasit: viinalasi 4 cl, sherrylasi 4 cl, madeiralasi 6 cl, cocktaillasi 8 cl, punaviinilasi 12 cl, valkoviinilasi 12 cl, olutlasi 20 cl, shampanjalasi 15 cl, maitolasi 20 cl, vesilasi 12 cl, grogilasi 30 cl.

 

Ainakin valkoviinilasia on valmistettu vihreällä jalkaosalla ja sellaisen kuva on julkaistu tässä blogissa:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2016/02/sirkku-kumelan-lasia-riihimaen.html

Sirkku-lasin kauniisti kaartuva jalka.

 

Oheisissa kuvissa Sirkku-lasien jalkaosan muoto on kauniisti kaartuva. Keväällä 2016 oli Riihimäen kirjastossa esillä Sirkku Kumela-Lehtosen näyttely, jossa oli esillä myös Sirkku-laseja, mutta niiden jalkaosan yläpäässä on pallomainen paksunnos ja siitä alaspäin jalka on melko suora (kuva 17/21):

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2016/03/kuvia-sirkku-kumelan-nayttelysta.html

Sirkku-lasiston yleisempi kaiverruskoristelu.

Kolmihaarainen kynttilänjalka

Kynttelikön pintaan on muotista tullut urat.

Tunnistaako joku oheisen lasista valmistetun kolmihaaraisen kynttilänjalan? Se on peräisin sellaisen henkilön jäämistöstä, joka on ollut jossain vaiheessa töissä Iittalan lasitehtaalla. Hänen kokoelmassaan on useita kokeiluiksi jääneitä lasiesineitä, olisiko tämäkin sellainen?

Ylhäältä katsottuna kynttelikkö on symmetrinen.

 

Kaivertajan sininen hetki

Kuparilaikalla oikeastaan hiotaan, mutta yleisesti

sitä kutsutaan kaivertamiseksi, kun tehdään

koristekuvioita hiomalaikalla.

 

Ohessa on joukko suomalaisia, kaivertamalla koristeltuja vaaleansinisiä maljakoita. Kuparilaikalla kaivertaminen on taito, joka Suomesta on jo käytännöllisesti katsoen kadonnut. Sillä tavoin koristeltuja lasiesineitä ei enää valmisteta meillä. Suomen lasimuseon hankkeessa on yritetty elvyttää tätä taitoa:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/10/kaiverruskurssi-paattyi-riihimaella.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/10/lasinkaiverrustaitoa-elvytetaan.html

 

Ehkä joissain uniikeissa taide-esineissä tullaan näkemään kurssilaisten työn tuloksia, mutta oheisten kaltaisten sarjatuotantoesineiden koristeena kuparilaikalla tehtyjä kuvioita tuskin tullaan näkemään.

 

Ilmeisesti oheiset ovat Karhulan ja Riihimäen lasitehtaiden tuotantoa, mutta ehkä mukana joku Kumelastakin, löytyykö tunnistajia?

 

Art deco –tyylinen koristekuvio.

Kukka ja lehdykät, mutta mikä on kasvilaji?

Koristeena viiniköynnös, tätä kuviota näkee

joskus kutsuttavan Savoy:ksi. Nimitys ei

viitanne samannimiseen ravintolaan, johon

Aalto-malja liittyy, vaan Ranskaan.

Oikeanpuoleisen maljakon suuaukko on pyöreä,

vaikka maljaosa on kulmistaan pyöristetyn

neliön muotoinen.

 

 

Kuukausi Lasipäivään

Tasan kuukauden kuluttua lasiharrastajat kokoontuvat Riihimäelle:

Joulupukki rubiininpunaisen Prisman varjossa

Lasinkeräilijän Blogin sähköpostiin ilmestyi tällainen jouluinen kuva:

Kaj Franckin Prisma on arvostettu taide-esine ja

varsinkin tällaisen rubiininpunaisen version moni

Franck-keräilijä ottaisi mielellään vastaan vaikka

joululahjaksi.

Iloista Joulua !

Vanhoja tonttuja on kavunnut Helena Tynellin

suunnittelemien Onnenlehtien viereen ja

päällekin.

 

 

Lasinkeräilijän Blogi toivottaa iloista joulua

blogin avustajille ja muille yhteistyökumppaneille

sekä kaikille lukijoille.

Keskimmäinen Onnenlehti on rubiininpunaista lasia.

Tontut ovat varmaankin jo yli 60-vuotiaita.

 

Ison Onnenlehden päälle asettuneilla

tontuilla on ilmeistä päätellen jotain

mielessä.

 

Iso Onnenlehti ja pienemmistä oikeanpuoleinen

ovat joulunpunaisia.

Ilmeisen hauskaa luettavaa on

etualan tonttu löytänyt itselleen.

Joulutontun terveiset

Lasinkeräilijän Blogin sähköpostiin oli tullut tällainen viesti:

 

 

Hei kaikki lasinkeräilijät.

Taas on vuosi kulunut ja on joulutervehdysten aika. Lämmin kiitos blogin pitäjille ahkerasta lasitietouden jakamisesta. Joulutontun tämän vuoden suosikkijuttu ja esine oli joulukuun alussa esitelty Arttu Brummerin Tulen synty. Hieman kolhuja kärsinyt mutta silti upea esine !

Myös tässä joulukortin kuvassa on tuttuun tapaan vanhaa kotimaista lasia. Tämä Jorma Vennolan Kide on Iittalan tuotantoa ja sitä valmistettiin vuosina 1979-1981.

 

Toivotan kaikille blogin tekijöille ja lukijoille Hyvää Joulua ja lasirikasta vuotta 2019 !

-Joulutonttu

Suomen lasimuseon joulunajan aukioloajat

 

 

Lasimuseo on Riihimäellä avoinna:

 
sunnuntaina 23.12. avoinna klo 10–16
joulupäivinä 24.–25.12. suljettu
välipäivinä 26.–30.12. avoinna klo 10–18

 

Museo on suljettu tammikuussa, lukuun ottamatta

Veren häät -tanssiesityksiä 28.–30.1. ja
Lasipäivä -tapahtumaa 26.1. klo 10–15.

Nanny Still sai Pro Finlandian 1972

Riihimäen Lasi Oy:n tiedotuslehti Lasiposti julkaisi 46 vuotta sitten joulukuussa lasitaiteilija Nanny Stillin haastattelun. Jutun ajoitus liittyi Stillin 6.12.1972 saamaan Pro Finlandia –mitaliin.

Lasiposti-lehden 4/1972 kannessa on

Kalervo Kallion veistämä Lasinpuhaltaja-

patsas. Mallina toimi lasinpuhaltaja

Valto Terhomaa. Riihimäen Lasi ja sen

työntekijät lahjoittivat patsaan 1960,

kun Riihimäki muuttui kauppalasta

kaupungiksi. Se on pitkään toiminut

kaupungin symbolina.

Klikkaa kuva suuremmaksi,

niin näet lukea tekstin paremmin.

Nanny Still kädessään Kuukuna.

Maija Arponen – My first Fujitsu

Maija Arponen: Solo.

 

Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä joulukuun loppuun asti Maija Arposen näyttely My First Fujitsu.

Maija Arponen My first Fujitsu

-näyttelyn avajaisinfossa marraskuussa

Suomen lasimuseossa.

Maija Arponen on psykologi ja taiteentutkimuksen maisteri, joka työskentelee animaatiotuotantoyhtiön kehitysjohtajana. Arponen on opiskellut kuvataiteita ja lasitaidetta Aalto yliopiston avoimessa yliopistossa. My First Fujitsu on hänen toinen näyttelynsä.

Maija Arponen: Kesken jääneet.

”My first Fujitsu koostuu teoksista, joissa olen sulattanut osia ensimmäisestä kannettavasta tietokoneestani lasin sisään. Koneeni on matkustanut mukanani ja ollut minuuteni jatke. Sen mentyä rikki säilytin sitä vuosia vaatekomerossani. En halunnut, että se olisi saastuttavaa romua. Halusin, että kannettavani sisältävät jalometallien oksidit kohtaavat valon”, kertoo Arponen tämän näyttelyn taustoista.

Maija Arponen: Böö.

Tietokoneen osat ovat sulatetun lasin sisällä. Raaka-aineena Maija Arponen on käyttänyt ikkunalasituksia tekevän yrityksen jätteeksi jääneitä paloja, jotka on sulatettu keramiikkauunissa. Arponen on tehnyt myös keramiikkaa ja häntä on siinä kiinnostanut erityisesti lasitteiden oksidit. Yllätyksellisyys, sattumanvaraisuus ja keskeneräisyys ovat asioita, jotka kiinnostavat Arposta.

Maija Arponen – My first Fujitsu

16.11.–30.12.2018

Maija Arponen: Kuparimyrsky.

 

Juhlakynttilät Festivoihin

Timo Sarpanevan Festivo-kynttilänjalkoja –

tässä kaikki 8 kokoversiota.

Lisäksi on olemassa kaksisolmuinen juhlaversio.

 

Nyt on se aika vuodesta, kun kynttilöitä poltetaan eniten ja Festivo lienee se tunnetuin ja yleisin suomalainen kynttilänjalka. Timo Sarpaneva suunnitteli Festivo-kynttilänjalat 1966 ja niitä on valmistettu kahdeksaa eri kokoa eli solmuja on niissä 1–8 kappaletta. Mallien korkeudet ovat: 80, 120, 150, 180, 215, 245, 280, 315 mm. Värittömien lisäksi ainakin noita pienimpiä kokoja on valmistettu sinisinä. Myös opaalinvalkoisia kokeilukappaleita on päässyt ulos tehtaalta, samoin sellaisia, joissa on jokin lievä värivirhe. Keltaisia ja muitakin värikkäitä yksilöitä on olemassa, mutta epäselvää on missä ne on valmistettu. Kuva keltaisesta yksilöstä löytyy Keltainen kahvipannu –blogista ja blogitekstin mukaan keltaisia Festivoja on valmistettu pääsiäismyyntiin 1993:

http://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2016/10/uusia-valontuojia-ja-muita.html

 

Timo Sarpanevan ”Veljeskuntakuntalasi”,

josta Festivot saivat alkunsa.

Kuvakaappaus Sarpaneva Design´in facebook-

sivustolta.

 

Alun perin Timo Sarpaneva suunnitteli kaveriporukalleen, ”Veljeskunnalle”, ison viinilasin, jonka sääri oli kolmisolmuinen valettu osa ison puumuottiin puhalletun maljan alla. Ylihyttimestari Reino Löflundin ehdotuksesta säärestä kehitettiin kynttilänjalka, ensin kolmisolmuisena. Katso Marjatta Sarpanevan kertoma Festivon syntytarina facebook-videona:

 

https://www.facebook.com/812155415509829/videos/256362341886432/

 

Jo muutama vuosi sitten Festivoja oli valmistettu 15 miljoonaa kappaletta.

 

Aiheesta on julkaistu aikaisemmin tässä blogissa:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2015/12/punertavia-festivo-kynttilanjalkoja.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/03/timo-sarpanevan-nayttely-avautui.html

”Oikea maitolasi”

Anders Färdigin suunnittelema Arlan maitolasi.

Riihimäen lasi valmisti 1980-luvun puolivälissä Arlan tilauksesta isoja maitolaseja Ruotsin vientiin. Myöhemmin niitä tehtiin myös kotimaiseen kulutukseen. Ohessa juttu, joka on julkaistu Riihimäen Lasin tiedotuslehti Lasipostissa kesäkuussa 1985. Siihen mennessä laseja oli toimitettu Ruotsiin 750.000 kappaletta ja lisää oli tilattu.

Juttu on julkaistu Lasipostin numerossa 2/1985.

Klikkaa kuva suuremmaksi, niin pystyt lukemaan

tekstin.

 

1980-luvulla ei varmaan enää monessa navetassa

lypsetty lehmiä käsin, mutta nostalginen kuva kelpasi

maitolasin kylkeen reliefiksi.

 



Kuluttajille laseja myytiin kuuden kappaleen

paketeissa. Tässä vaiheessa pakkauksessa

valmistajaksi jo ilmoitetaan Hackman Iittala,

vaikka Riihimäen Kotilasi -brändi on vielä

mukana. Kuva: www.asadonaarteet.net

 

Erikoinen kaiverruskoristelu Hongellin maljakossa

Karhulan lasitehdas valmisti näitä keltaisia versioita

tutuista lasiesineistä pääasiassa Amerikan-vientiä

varten. Muutamasta Hongellin muotoilemasta esineestä

on tehty näitä, samoin Gunilla Jungin maljakosta.

 

Blogin lukija lähetti kuvia Yhdysvalloista hankkimastaan maljakosta, joka on selvästi Göran Hongellin muotoilema ja Karhulan lasitehtaan valmistama, mutta kaiverrustyyli poikkeaa täysin Karhulan kaivertajien työn jäljestä.

 

Göran Hongell ei varmaankaan olisi itse pitänyt

tällaisesta koristelusta muotoilemassaan

yksinkertaisessa lasiesineessä.

 

Onneksi kaivertaja on signeerannut työnsä kuvan alle: Glenn Belle-Isle. Hänen tiedetään työskennelleen USA:ssa freelancer-kaivertajana eli hän on ostanut eri tehtaiden lasiesineitä ja myynyt ne eteenpäin omalla kaiverruskoristelullaan paranneltuna.

 

Glenn Belle Isle on signeerannut työnsä kuvan yhteyteen.

 

Maljakon pohjassa on tehtaalla tehty signeeraus:

GH - KARHULA.

 

Samalla liikeidealla aloitti Suomessa Kumelan lasitehdas: he maalasivat ja kaiversivat koristeluja muiden tehtaiden valmistamiin esineisiin. Myöhemmin Kumelan lasitehtaan kaivertajat Sulo Tommola ja Erkki Käppi tekivät kotonaan lisätienestiä ostamalla raakalasia ja kaivertamalla niitä omilla laitteillaan. Käppi käytti myös Hongellin muotoilemia esineitä:

 

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2016/04/erkki-kapin-hionta-hongellin-maljassa.html

+ http://ossintassutuksia.blogspot.com/2017/03/synttarijuhlaa.html

+ http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/05/kuvia-hyvinkaan-antiikkimessuilta.html - jutun viimeinen kuva

Belle-Isle:n tuotantoa on tälläkin hetkellä myytävä eBay:ssä:

https://www.ebay.com/itm/SIGNED-GLENN-BELLE-ISLE-ART-GLASS-INTAGLIO-ENGRAVED-VASE-WOMAN-BUST-CRYSTAL-/223198385868

Glenn Belle-Isle työnäytöksessä Chicagossa elokuussa

1948: hän kaiversi lasia ulkona ja yleisö pääsi seuraamaan

työskentelyä. Alkuperäinen kuvateksti sanoo hänen olleen

tuolloin USA:n ainoa freelancer-kaivertaja.