Syksyn
sadekausi ehkä alkaa tänään. Monessa järvessä veden pinta onkin jo kovin
alhaalta ja pohjaveden vähyys uhkaa jo monin paikoin kaivojen toimintaa. Vaikka
sateet ovatkin siis monesta syystä odotettuja, niin aina sade myös aiheuttaa
haittaa.
Jokin
aika sitten blogin lukija oli lasimuseolla näyttelyjä katsomassa ja pois
lähtiessä yllätti rankka sadekuuro. Hän meni museon kahvilaan odottamaan sateen
päättymistä pullakahvin kera ja näin hän kirjoittaa:
Siili
Suomen lasimuseon kahvilan
nurkassa sadetta pitämässä.
|
Jonkun ajan kuluttua
ulko-oven viereisen pöydän ruokailijat huomasivat nurkassa piileskelevän
siilin. Se oli varmaankin tullut avoimesta ulko-ovesta sisälle pitämään
sadetta. Se osasi olla nurkassa varsin huomaamaton, joten tämä ei ehkä ollut
ensimmäinen kerta. Nyt kävi huono tuuri kun viereiseen pöytään tuli tarkkanäköisiä
asiakkaita. Henkilökunnasta löytyi rohkea nainen, joka vei siilin takaovesta
rakennuksen rauhallisemmalle puolelle.
Siili
menee kerälle, jos se kokee olonsa uhatuksi.
|
Siilit ovat sympaattisia
eläimiä ja melkein kaikki niistä pitävät. Vaikka monia vieraslajeja halutaan
nykyään hävittää, ainakin kasvikunnasta, niin siilejä pyritään suojaamaan,
onhan se rauhoitettu eläin. Siilejä tuotiin Suomen etelärannikolle 1800-luvulla
Baltiasta ja Ruotsista. Olisikohan syynä ollut (väärä?) käsitys siitä, että sellaisessa
pihapiirissä, missä siili pesii, ei esiinny käärmeitä?
Humppilan
lasitehtaan valmistama Siili,
jonka pituus on 10 cm.
Ruutukaappaus: www.muija.fi
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti