 |
|
1960-luvun
jälkipuoliskolla Karhulassa valmistettu lasitiili,
jossa pinta on strukturoitu kauniisti.
1960-luvulla eniten
valmistettiin sileäpintaisia lasitiiliä.
Hagelstamin huutokaupassa 27.3. on myytävä tällainen
tiili kokonaisena versiona. Luettelossa sanotaan, että se
on Tapio Wirkkalan
suunnittelema, eivätkä tällaiset tiilet
olisi tulleet tuotantoon. Wirkkalan
osuus on ilmeisesti
rajoittunut tuohon pinnan strukturointiin. Ilmeisesti tämä
versio kehitettiin vasta 1960-luvun lopulla juuri ennen
kuin tuli lasitiilien
valmistamisen lopettamispäätös.
|
 |
|
Perimätiedon mukaan tämä
on saatu lahjaksi
lasitehtaalla töissä olleelta henkilöltä, joka oli
kertonut,
että lasitehtaalaiset olivat itse keksineet
sahata tiilestä yhden sivun pois,
jolloin siitä tuli
maljakko. Johtoporras oli sitten nähnyt näitä
firaabelitöitä
ja ryhtynyt teettämään tällaisia
lasitehtaan liikelahjaesineiksi.
|
Lasitiilien valmistus
aloitettiin Karhulan lasitehtaalla 1930-luvun lopulla rakennusteollisuuden
tarpeisiin. Silloin piti aloittaa myös lasivillan valmistus, mutta sen
tuotannon aloitus siirtyi sodan vuoksi vuoteen 1941.
Taidelasin valmistus siirrettiin
Karhulasta Iittalaan 1948. Myöhemmin myös valaistuslasin ja puristelasin
valmistuksen Ahlström keskitti Iittalaan. Karhulaan jäi vain pullojen ja muun
pakkauslasin valmistus. Lasitiilien valmistus lopetettiin 1969.
Lasitiiliä käytettiin
usein sellaisten toissijaisten tilojen seinämateriaalina, mistä ei tarvinnut
nähdä ulos, mutta valoa piti saada sisään. Ontto lasitiili toimi samalla
lämmöneristeenä ja oli rakennusteknisenä ratkaisuna halvempi toteuttaa kuin
ikkuna karmeineen. Insulate = eristää ja lux = valo - tästä nimi Insulux.
 |
|
Varhaisia lasitiiliä markkinoitiin
Insulux-tuotenimellä.
Tästä on poistettu toinen sivu kokonaan, jolloin siitä
on
tullut lasimalja. Sivujen mitat 18,5 cm ja korkeus
5
cm. Karhulan tehtaan merkistä tutut Karhut
koristavat kolmea muuta sivua.
|
 |
|
Insulux-tiilen pintaan
muodustuu ruudukko.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti