Hyvää uutta vuotta !

Suomi 100 –juhlavuoden päättyessä

ihaillaan sinivalkoista kuvaa Aimo

Sulosen sinisistä kristallimaljakoista,

jotka ovat Riihimäen Lasin tuotantoa.
Vasemmanpuoleisen maljakon korkeus
on 253 mm ja suuaukon ulkoreunan
halkaisija on 153 mm.

 

Oheinen sinivalkoinen kuva saa päättää Lasinkeräilijän Blogin vuoden 2017 julkaisut. Kuvissa näkyy maljakkopari, jonka yksilöt poikkeavat hieman toisistaan. Vasemmanpuoleinen on tummemman sinistä lasimassaa ja oikean puoleinen vaaleampaa sinistä. Vasemman puoleisen suuaukko levenee trumpetin tavoin, kun oikean puoleisessa on vain aavistus levenemisestä. Tämä voi tietysti olla tehty jälkeenpäin, jos levennysosaan on tullut vikaa. Isompi ero on maljakoiden alaosassa. Vasemman puoleisessa maljaosa kapenee sisällä ja siten lasimassaa on maljakon alaosassa enemmän pitämään sitä vakaana. Oikeanpuoleisessa maljaosa jatkuu avoimena alas jalustaan asti.

Näitä maljakoita on valmistettu myös ainakin vihreästä

lasista ja myös pienempää kokoa. Tuo vasemman-

puoleisen maljakon trumpetiksi levenevä suuaukko on

näiden normaali muoto.

Maljakon hionnan on suunnitellut todennäköisesti lasinhioja Aimo Sulonen Riihimäen Lasissa. Siitä ei ole tietoa kuka on suunnitellut itse astian.

Aimo Sulonen syntyi 1905 Forssassa, joka tuolloin oli osa Tammelan kuntaa ja Rauli Tammelan kirjassa Vojakkalan Siukolan suku I kerrotaan hänestä näin:

 

”Perheen muutolla marraskuussa 1917 Forssasta Kalvolaan oli hyvin kauaskantoiset ja arvaamattomat seuraukset. Aimo pantiin 14-vuotiaana oppiin Iittalan lasitehtaan hiomoon ja vähän myöhemmin seurasi perässä nuorempi veli Arvo. Oliko veljeksillä taipumuksia ammattiin vai sattumaako saa kiittää siitä, että uravalinta ei olisi voinut osua paremmin. Kymmenen oppivuoden jälkeen oli ammattitaitoa jo niin, että veljekset muuttivat Tallinnaan, tehtävänään viedä oppia lahden taakse.

Tallinnan vuosia kertyi viisi, eivätkä Suloset tienneet tullessaan kesällä 1939 laivalla Suomeen, että kyseessä oli viimeinen laiva Tallinnasta – alkoi sota.
Koti ja kaikki omaisuus jäi Tallinnaan, mutta ammattitaito oli selkäytimessä. Parhaina vuosinaan Aimo Sulonen oli Suomen lasihiojien ehdotonta eliittiä, ellei peräti ensimmäinen. Siitä on ainakin kolme kiistatonta todistetta. Aikajärjestyksessä ensimmäinen oli Suomen valtion lahja generalissimus Stalinille, ehkä vuonna 1949 hänen täyttäessään 70 vuotta. Jos Josif ei olisi lasipystöstään tykännyt, niin sen olisivat kyllä kuulleet suomipojatkin ja joku toinen olisi saanut hioa tasavaltamme lahjan Englannin kuningatar Elisabethin kruunajaisiin vuonna 1953. Samassa sarjassa painii vielä kolmas Aimo Sulosen työ, noin 20 kilon painoinen lahjaesine, jonka sai säveltäjämestari Jean Sibelius täyttäessään 90 vuotta.”
 

Ilmeisesti tuo työpaikka Tallinnannassa oli Johannes Lorup klaasifabrik Koplin kaupunginosassa. Ennen oman tehtaan perustamista Lorup vuokrasi  vaikeuksiin joutuneen Melski-Roikan tehtaan vuonna 1924 ja alkoi modernisoida sitä. 1930-luvun alkuvuosien globaalin talouslaman aikana työntekijämäärä toiminta loppui. Avaintehtävissä oli paljolti ulkomaisia ammattilaisia, kuten oli myös Suomen lasitehtaissa vielä 1900-luvun alkupuolella.

Lorup käynnisti uuden yrityksen uudessa paikassa 1934 ja neljän vuoden kuluttua tehdas työllisti 400 henkilöä ja iso osa tuotannosta vietiin ulkomaille. Viron tultua miehitetyksi 1940 Neuvostoliitto sosialisoi tehtaan ja muutti sen Tarbeklaas –nimiseksi. Lorup jatkoi vähän aikaa tehtaan teknisenä johtajana, kunnes karkotettiin keskitysleirille 1941 ja hän kuoli vankeudessa 1943.

Lasiesineiden koristelussa Lorupilla käytettiin 1930-luvulla paljon kaivertamista, kuten Suomessa ja Ruotsissakin. Hiomon toimintaa johtamaan palkattiin saksalainen Rudolf Knöspel, joka oli työskennellyt Moserin ja Orreforssin tehtailla ja Suomessakin.

Anne Ruussaar on laatinut Lorupin tehtaan historiikin 2012 ja siinä mainitaan ulkomaalaisen ammattityövoiman merkitys, mutta Sulosen nimi ei tule esiin, eikä ylipäätään suomalaisten osuus.

Sodan jälkeen Aimo Sulonen työskenteli Riihimäen lasilla ja hän kuoli 1962.

Hänen Arvo-veljensä kaatui talvisodassa 1939.

Aimo Sulonen näkyy Riihimen Lasin hiomossa otetussa valokuvassa, joka on julkaistu tässä blogissa 27.2.2013:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/02/lasinhioja-aimo-sulonen.html

Kuukausi Lasipäivään

Kuukauden kuluttua 27.1.2018 lasiesineistä kiinnostuneet matkaavat Riihimäelle Suomen lasimuseoon.

 

Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää

perinteisen Lasipäivän Riihimäellä 27.1.2018.

Talvisodan joulumuisto

Summan risti Kalvolan hautausmaalla.

 

Nykyisin Hämeenlinnaan kuuluvan Kalvolan hautausmaalla on kaksi muistomerkkiä, jotka ovat Tapio Wirkkalan suunnittelemia. Tapio Wirkkalan isä Ilmari Wirkkala oli hautausmaa-arkkitehti ja äiti harrasti puunveistoa. Tapio opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulun koristeveistolinjalla 1933 – 1936. Kalvolassa sijaitsevan Iittalan lasitehtaan taitelijana Wirkkala aloitti 1946. Tällä taustalla on ollut hyvin luontevaa, että 1950-luvulla on käytetty juuri häntä näiden muistomerkkien suunnittelijana.

Alkuperäinen Wirkkalan suunnittelema teakpuinen

kotelo on korvattu kuparisella kotelolla, joka kestää

ulkona paremmin sääolosuhteita.

 

Summan taistelujen muistoristi

Talvisodassa sijoitettiin samalta paikkakunnalta kotoisin olevia miehiä samaan joukko-osastoon. Niinpä yhden taistelun seurauksena saattoi kaatua monta miestä samasta pitäjästä tai jopa samasta veljessarjasta. Juuri ennen joulua 1939 osui neuvostoliittolaisen tykistön tuli Summan alueella sijainneeseen JR 15:n 5. komppanian III joukkueen korsuun. Joukkueen 21 miehestä vain kaksi pelastui. Kiivaiden taisteluiden takia ei ollut mahdollista kaivaa vainajia korsusta, vaan he jäivät sinne suomalaisten peräännyttyä. Sitä ennen kuitenkin korsun raunioille asetettiin sotamies Kalle Laineen tekemä puuristi. Jatkosodan aikana 1942 vainajat siirrettiin kotiseudulle ja korsun katolla ollut risti seurasi mukana. Tämä puuristi sijoitettiin Kalvolan siunauskappelin seinään oven luo ensin teakpuiseen Tapio Wirkkalan suunnittelemaan koteloon, joka myöhemmin korvattiin kuparisella kotelolla. Paljastustilaisuus oli 17.5.1953. Risti siirrettiin 1998 sankarihauta-alueelle. Summan korsun katollakin on nykypäiväinen muistoristi.

Lähde: www.sotamuistomerkit.fi/sivu.php?id=200

Korsun sijaintipaikalta silloisen Summan alueelta on julkaistu kuvia netissä:

http://willimiehenjaljilla.blogspot.fi/2017/08/summa-kalvolan-miesten-korsuhauta.html

Tapio Wirkkalan suunnittelema muistomerkki

Kalvolan sankarihauta-alueella.

Sankarimuistomerkki

 

Kalvolan hautausmaan sankarihauta-alueen kruununa on Tapio Wirkkalan suunnittelema patsas. Pronssinen veistos on varhaisimpia abstrakteja julkisia veistoksia Suomessa. Veistoksen kuuluu pronssisen osan lisäksi kalvolalainen graniittipaasi. Kalvolan punaharmaata graniittia on käytetty mm. eduskuntatalon julkisivumateriaalina. Paasi on asetettu kuuden graniittipölkyn päälle. Pölkyt kuvastavat kuutta sotavuotta. Muistomerkin vieressä on nimitaulu, jossa on sankarivainajien nimet. 24. toukokuuta 1959 paljastettua patsasta on kutsuttu nimellä Elämän laiva.

Lähde: www.patsaanmetsastaja.blogspot.fi/2017/08/kalvolan-kirkolla-ja-kalmistossa.html



Wirkkalan veistos on abstrakti, mutta jotkut näkevät

pronssisen osan kuvastavan purjetta, mutta voi siinä

nähdä vaikka kalan pyrstön. Graniittipaadessa on

uhrikuoppia ilmeisesti sankarivainajien lukumäärän

mukaisesti. Kalvolan kirkon luota on löydetty pronssi-

kautinen uhrikivi ja alueella on ollut asutusta jo

rautakaudella.

Hyvää Joulua !



Fasetoidussa kristallimaljakossa on

kauniin vihreä värialoitus. Toivo Karjalaisen

Kumelalle muotoilemaa kristallia.

 

On alkamassa pitkä joulunaika, kun viikonloppu jatkuu sunnuntaisen jouluaaton jälkeen ja pyhäpäiviä on useita peräkkäin. On ehkä aikaa selata lasikirjoja ja aloittaa valmistautuminen kuukauden kuluttua järjestettävään Lasipäivään.

Jokaiselle sivulle on hiottu syvennys,

kapeammilla sivuilla ylempänä kuin

leveämmillä sivuilla.

 

Oheisessa kuvassa tonttujen seurassa on kristallimaljakko, jonka pohjassa on signeeraus Toivo Karjalainen Kumela -68. Karjalainen työskenteli Kumelan lasitehtaassa hiojana, mutta hän myös muotoili joitakin lasiesineitä. Tunnetuin lienee hänen versionsa Obeliskista.

Maljakon korkeus on 220 mm 

ja suuaukon mitat ulkoreunoilta

68 mm X 86 mm.

Karjalainen oli syntynyt 1909 ja hän kuoli 1982. Hän aloitti uransa Riihimäen Lasin varastossa 12-vuotiaana ja siirtyi sieltä postipojaksi Emil Hirvosen verstakkoon. Varsinaisesti Karjalainen oli kaivertaja. Kumelassa on työskenteli hiomossa 1937 – 1971.

Lasimuseolle uusi johtaja

Suomen lasimuseo Riihimäellä jouluisessa ympäristössä

 

Riihimäen kaupunki on valinnut omistamalleen Suomen lasimuseolle uuden johtajan, joka on Hanna Mamia-Walther. Hän työskentelee tällä hetkellä Espoon modernin taiteen museo EMMAn näyttelyamanuenssina ja on työskennellyt myös Taidehallin näyttelypäällikkönä. Lasimuseon edellinen johtaja Heikki Matiskainen jäi eläkkeelle elokuussa 2016 ja sen jälkeen museon vt. johtajana on toiminut museon pitkäaikainen intendentti Kaisa Koivisto. Uudessa tehtävässään Mamia-Walther aloittaa helmikuussa.

Tammikuun ajan Suomen lasimuseon on kiinni huoltoseisokin vuoksi, kuten aikaisempinakin vuosina. Poikkeuksena on lauantaina 27.1. järjestettävä Lasipäivä, jolloin museoon on vapaa pääsy.

Hanna Mamia-Walther kuvattuna Ylen

haastattelussa Taidehallissa 2014.

Kuvakaappaus: www.areena.yle.fi/1-2357752

 

Riihimäen paikallislehti Aamuposti julkaisi sivun mittaisen Hanna Mamia-Waltherin haastattelun 16.12. Jutussa uusi museonjohtaja kertoo haluavansa museon tavoittavan entistä useampia kävijöitä ja hän sanookin selvittävänsä keitä lasimuseon yleisöön kuuluu ja keitä lähdetään tavoittelemaan.

”Yleisö haluaa nähdä tietyin väliajoin klassikkoja, mutta museolla on myös pedagoginen tehtävä tuottaa tutkimusta ja opettaa yleisöään näkemään asioita uudella tavalla”, Mamia-Walther sanoo Pia Hermeen toimittamassa Aamupostin jutussa.

Toinen asia, johon uusi johtaja sanoo puuttuvansa, on lasimuseon näkyvyyden lisääminen: ”Lasimuseon markkinointi kaipaa ehdottomasti parantamista.” Lehdessä kerrotaan, ettei ”Mamia-Walther halua tehdä museoista mitään sirkuksia ja huvipuistoja, mutta museotarjonnan paketointi niin, että se saavuttaisi monipuolisen katsojajoukon, on hänestä tärkeää.”

Joulutontun terveiset

Lasikeräilijän Blogin sähköpostiin tuli tällainen viesti:

 

 

 

Hei taas kaikki lasinkeräilijät.

On tullut jälleen aika kiittää Lasinkeräilijän blogin tekijöitä kuluneen Suomen juhlavuoden mielenkiintoisista jutuista ja runsaasta kuvituksesta. Blogia seuratessa oppii jatkuvasti uusia asioita sekä vanhasta lasista että nykyisistä lasitaiteen virtauksista.

Joulutonttu kuuntelee mielellään joululauluja ja yksi suosikeista on J.H.Erkon sanoittama kansansävelmä ”No onkos tullut kesä”. Siksi tämän vuoden joulukortissa on kaunis maljakko koristeltuna kesän kukilla. Idea tähän valintaan tuli blogissa pari viikkoa sitten olleesta Lyyli Molanderin maalaamalla koristelemasta kesäisestä maljakosta. Tämän kaiverretun maljakon alkuperä ei ole tiedossa, mutta Karhulan lasitehdas ei varmaankaan ole huono arvaus.

Hyvää Joulua ja menestyksellistä vuotta 2018 kaikille blogin tekijöille ja lukijoille !

-Joulutonttu

Joulusahtia kristallihaarikasta

Oheinen kristallista hiottu oluthaarikka tai kiulu on

Karhulan lasitehtaan valmistama ja sen kuva löytyy

mm. vuoden 1933 kristallikuvastosta.

 

 

Sahti on perinteinen suomalainen suodattamaton olut, jonka teossa käytetään etupäässä ohra- ja lisänä vähäisessä määrin ruismaltaita sekä joskus vehnää ja kauraa. Sahti käytetään tuorehiivalla ja maustetaan usein katajalla tai katajanmarjoilla, toisinaan myös humalalla.

Kristallihaarikan korkeus on 165 mm, suuaukon

halkaisija 140 mm ja etäisyys korvan ulkoreunasta

toisen korvan ulkoreunaan on 205 mm.

 

Sahti on keskimäärin punaruskeaa, makeaa, vahvaa, sameaa, vaahdotonta ja poreilematonta, mutta eri valmistajien juomien ominaisuuksien välillä on suurta vaihtelua. Sahdin alkoholipitoisuus on keskimäärin noin 8 tilavuusprosenttia. Sahti on tuoretuote, joka nautitaan yleensä melko pian valmistuksen jälkeen.

Kristallihaarikka on koristeltu syvään hiotuilla

urilla ja pohjassa on tähtikuvio, joka löytyy

monesta Karhulan lasiesineestä.

 

Sahdin valmistuksen perinne on säilynyt laajimmin Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Satakunnassa. Sahti on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi vuonna 2002.

Nykyään sahtia nautitaan etupäässä erilaisten juhlatilaisuuksien yhteydessä, kuten esimerkiksi jouluna, vaikka noin 80 % sahdista kulutetaan kesäaikana.

Riihimäen Lasi valmisti 1970-luvulla Mallasjuomalle

kristallista tehtyjä oluthaarikoita tai –kiuluja. Kuva on

Suomen lasimuseon julkaisemasta Aimo Okkolinin

tuotantoa esittelevästä kirjasta.

Mariskoolin ”esiäiti”

Iittalan tuotannossa 1920-luvulla ollut

sokerikko, jonka väri on hienostuneen

hento lila. Esineen korkeus on 15 cm
ja suuaukon halkaisija on 14,5 cm.

 

Oheinen lasimalja on aikanaan valmistettu sokerikoksi Iittalassa. Se löytyy ainakin vuonna 1922 julkaistusta Karhula-Iittalan ensimmäisestä yhteisestä puristelasikuvastosta, jonka Ahlström julkaisi uudestaan näköispainoksena 1978. Ahlström osti Karhulan tehtaat 1915 ja Iittalan lasitehtaan 1917. Aluksi molemmilla tehtailla oli omat tuotekuvastonsa. Yhteiskuvastossa on tuotenumeron perässä I Iittalassa valmistettujen esineiden kohdalla ja K Karhulassa valmistettujen mallien yhteydessä.

Sokerikko Karhula-Iittalan lasitehtaiden

ensimmäisessä yhteisessä kuvastossa.

I-kirjan mallinumeron perässä kertoo,

että esinettä valmistettiin Iittalassa,

mutta ei Karhulassa.

 

 

Iittalan ensimmäinen tuotekuvasto ilmestyi 1892 ja siinä on jo samankaltainen esine, mutta se eroaa jonkin verran tuosta vuoden 1922 kuvaston esineestä. Tässä vanhemmassa on jalan puolivälin paikkeilla sen kapeimmassa kohdassa sormukseksi kutsuttu paksunnos. Uudemmassa mallissa ”sormus” on ylempänä ja jalan ympärysmitta on pidemmällä osuudella sama.

Mariskoolilta näyttävä skoolimalja on kuvattu

jo Iittalan lasitehtaan ensimmäisessä painetussa

kuvasto-hinnastossa vuodelta 1892. Siinä on

kahta kokoa Onni-nimisiä skooleja, suurempi on

numeroilla 711-712 halkaisijaltaan 137,5 mm ja

pienempi numeroilla 713-714 halkaisijaltaan

112,5 mm. Kumpaakin on valmistettu sekä

valkoisena että luunvalkoisena.

Lähde: http://www.designlasi.com/forum/onko-kysymyksessa-mariskooli

Kun tätä nyt tuotannossa olevaa Mariskoolia vertaa

noihin vanhoihin Iittalan malleihin, niin kyllä selvästi

esikuvana on ollut 1922 vuoden kuvastossa ollut versio,

eikä se vuoden 1892 kuvastossa ollut Onni-skooli.

Kuva: www.store.iittala.fi/sisustus/maljakot/mariskooli-malja-155-mm-kirkas/p/k001243

 

Vielä 1900-luvun alussa suomalaiset lasitehtaat ostivat valmiita muotteja Keski-Euroopasta ja täällä valmistettujen muottien tekijöinä oli ulkomailta Suomen hankittuja muottimestareita, jotka käyttivät ulkomaisia esineitä esikuvina muotteja tehdessään. On siten epävarmaa ovatko näiden Mariskoolien esiäidit valmistettu ulkomailta ostetuilla muoteilla vain onko ne tehty Suomessa ulkomaisen esikuvan pohjalta.

Lasimassan väri on lievästi lila, joka johtunee siitä,

että massassa on liikaa mangaania. Täysin väritöntä

lasimassaa on varmaan tavoiteltu eli lila vivahde on

vika, mutta monen mielestä tämä lilan häivähdys

tekee siitä upeamman kuin täysin mitä väritön olisi.

 

Marimekon tilauksesta Mariskoolia alettiin valmistaa Nuutajärvellä 1965. Silloin tehtaan omisti vielä Wärtsilä. Uustuotannon keksijöiksi ovat ilmoittautuneet Vuokko Nurmesniemi, Risto-Matti Ratia ja Armi Ratia itse. Jonkun tiedon mukaan Mariskooleja olisi valmistettu jossain vaiheessa myös Riihimäellä, mutta Iittalassahan niitä on valmistettu jo pitkään.

Maljan piparkakkureunos on taivutettu hieman

ulospäin, kun uusituotantoversiossa reunus

on suoraan ylöspäin.

 

Mariskooleista löytyy netistä runsaasti julkaisuja, ohessa linkit muutamaan:

http://antiikkidesign.fi/blogit/mariskooli-suomalaisuuden-ikoni

http://pastellipurkki.blogspot.fi/2015/09/mariskooli-historia-ja-nykypaiva.html

http://vino-pino.blogspot.fi/2010/11/joka-miehen-inhokit-mariskoolit.html

http://kruununjalokivet.com/?tag=mariskooli

https://www.iittala.com//medias/Mariskooli-va-rit.pdf?context=bWFzdGVyfHJvb3R8NDk2NTB8YXBwbGljYXRpb24vcGRmfGg0OC9oODUvODgyNDg1MzY1OTY3OC5wZGZ8OTdjOWU5YTI3NDI0M2ZiYzA1MThjNWYzNjUwNjllOWQ5N2JlMjI4YzdhNTllNzUxNzE2OWJlZWIyOTc0OWY3Mg&_ga=2.30055354.401988554.1513424263-1666589058.1462293032

Antiikki ja taide 6/2017 ilmestynyt

Antiikki ja taide –lehden

numeron 6/2017 kansi.

 

Vuoden viimeisessä numerossa on 90 sivulla mielenkiintoista luettavaa antiikkiesineiden, design´in, taiteen ja keräilyn maailmasta. Tässä on numerossa on melko niukasti asiaa lasiesineistä, mutta silti lasinkeräilijälläkin kuluu aika hyvin lehden parissa.

 

Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa

on avautunut Tapio Wirkkalan ja Rut Brykin

teoksia esittelevä katseluvarasto.

Paavo Tynellin Lumihiutale-valaisin myytiin

maaliskuussa Hagelstamilla noin 160 000 eurolla.

 

Toisen kerran järjestetty Bank Antiques –tapahtuma on

vakiinnuttanut paikkansa myyntitapahtumien kalenterissa.

Antiikki ja taide –lehdessä on kahden

aukeaman juttu kynttilänjaloista.

 

Esineiden jättö Lasihuutokauppaan 14.12.

Viime tammikuussa huutokauppaesineistä osa

oli tällä pöydällä nähtävänä Lasipäivän ajan

ennen huutokauppaa.

 

Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää perinteisen Lasipäivän lauantaina 27. tammikuuta. Lasipäivä päättyy aina huutokauppaan, jonne esineitä myytäväksi voivat tuoda Lasimuseon ystävien jäsenet. Huutokauppaehdot löytyvät yhdistyksen nettisivulta: https://www.suomenlasimuseonystavat.fi/lasipaiva

Sivustolta löytyy myös edeltävien vuosien kuvallisia huutokauppaluetteloita ja vasarahintalistoja.

Huutokauppaesineiden vastaanotto on Suomen lasimuseon luentosalissa ylihuomenna torstaina 14.12. klo 12 – 17.

Kuvia Tampereen Keräily syksy –tapahtumasta

Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa järjestettiin Keräily syksy 2017 –tapahtuma Mega Outletin yhteydessä 2. - 3.12. Tämä oli jo 51. kerta kun tällainen keräilytapahtuma järjestettiin. Paikalla oli vajaat 30 näytteilleasettajaa. Joskus aikaisemmin tämä tapahtuma on ollut isompi ja silloin Keräilyllä on ollut oma halli käytössään, nyt vanhan tavaran myyjät olivat samassa hallissa Outlet-tapahtuman kanssa.

Keräily-messutapahtuma oli samassa hallissa Mega

Outletin kanssa. Antiikkikauppiaat olivat kahdessa

rivissä hallin takareunassa eli tässä kuvassa vasemmalla.

Käytävät olivat leveitä eikä lauantaina

aamulla ollut tungosta.

Erkki Vesannon Lappi-sarjan maljakko

poro-aiheisella kaiverruskoristelulla.

Ars Julikalla oli myynnissä kaksi versiota

Nanny Stillin Apollo-lyhdystä.

Kaija Aarikan suunnittelema ja

Kumelan valmistama kynttilänjalka.

Tältä pöydältä löysi sopivan lahjan

vaikka huutokauppakeisarille.

Ja Tappara oli terästä tässäkin hallissa.

https://www.youtube.com/watch?v=1moXKiButdg