Suomalaisen lasin väriloistoa Antiikki & design -lehdessä

Antiikki & design –lehden kesäinen kansi.

Antiikki- & design lehden numerossa 5-6/2017 on Antti Kaijalaisen kolmen aukeaman hienosti kuvitettu artikkeli suomalaisen lasivalmistuksen värien käytöstä otsikolla Pullonvihreästä turkoosiin. Jutussa on monta mielenkiintoista yksityiskohtaa, mm. se, että Karhulan lasitehtaan oli valmis tekemään Savoy-maljakon värittömästä kristallista, mutta Alvar Aalto halusi maljakon tehtäväksi funktionalismin arvojen mukaisesti edullisesti kotimaisesta hiekasta, jolloin sen sisältämä rauta värjäsi lasimassan sinivihreäksi.

Voimakkaat värit alkoivat yleistyä 1950-luvulla.

 

Nuutajärvi oli edelläkävijä värien

runsaudessa 1960-luvulla.

 

Lehdessä on myös kuvareportaasi Porvoon antiikkiliikkeistä, joissa varsinkin kesäaikana riittää asiakkaita, jotka poikkeavat liikkeisiin tutustuessaan Porvoon vanhan kaupungin nähtävyyksiin.

Jokikadun Antiikin ikkunavitriiniin täytyy tutustua

liikkeen sisältä, ulkoa ikkunan läpi heijastukset

haittaavat näkymää.

Toikan lintuja Antiikki ja Taide –lehdessä

Antiikki- ja taide –lehden 3/2017 kannen

kuvassa on Björn Weckströmin suunnittelema

ja Kalevela Korun valmistama Kivettynyt järvi.

 

Tuoreessa Antiikki- ja taide –lehden numerossa 3/2017 on henkilökuva Marjatta Mustosesta, joka on keräillyt vuosien aikana monenlaisia kohteita. Oiva Toikan linnut on yksi hänen keräilykohteistaan ja hän on hankkinut itseään miellyttävät lintulajit, eikä pyrikään keräämään ihan kaikkia lajeja. Myös Toikan vuosikuutioita löytyy hänen kokoelmistaan.

Aukeaman pääkuvassa on Oiva Toikan punainen

Sieppo, jota valmistettiin 1972 – 1978 ja 1995 – 1996.

 

Espoon kellomuseossa esillä oleva Suomalainen koru –näyttely esitellään lehdessä hienosti.

Huutokauppakeskus Turengin meklari Petri Vuorinen esittelee firmansa kehityksen Aulangon hotellin sivurakennuksessa aloittaneessa Kavaljeerigalleria -antiikkiliikkeestä nykytilanteeseen. Vielä muutama vuosi sitten myynnissä on runsaasti ulkomailta varta vasten myyntiin hankittua tavaraa, mutta nykyään valikoimissa jo hyvälaatuista suomalaista lasiakin.

Meklari Petri Vuorinen ja Turengin

antiikkihuutokauppojen kohteita.

Suomalaisen lasin vuosikirja 2017 on ilmestynyt

Suomalaisen lasin vuosikirjan 2017

kansikuvassa on Erkki Vesannon

Lappi-sarjan maljakoita.

 

Suomen lasimuseon ystävät ry on julkaissut nyt neljännen kerran Suomalaisen lasin vuosikirjan. Kirjan sivumäärä on kasvanut entisestään, nyt sivuja on kannet mukaan laskien jo 180. Vuosikirja on runsaasti kuvitettu ja nelivärinen, sivukoko on hieman madallettu A4.

Vuosikirjan sisällysluettelokin on kuvitettu.

 

Vuosikirja on talkootyönä toteutettu artikkelikokoelma, joka tänä vuonna toimii myös kahden Suomen lasimuseossa esillä olevan näyttelyn näyttelyjulkaisuna. Kirjan laajin kokonaisuus liittyy toukokuusta syyskuuhun esillä olevaan Erkki Vesannon laajaa tuotantoa esittelevään näyttelyyn. Lasimuseon vt. johtaja Kaisa Koivisto ja Iittalan lasitehtaalla pitkän työuran tehnyt Sirkka-Liisa Löflund ovat kirjoittaneet artikkelin Muotoilijan elämäntyö Iittalassa ja koonneet kuvaluettelon Vesannon tuotannosta.

 

Erkki Vesannon muotoilutöiden kuvallinen luettelo on

vaatinut ison työn, mutta lopputulos on hieno. Iittalan

lasitehtaan arkistojen tutkimustyö muuttaa monia

virheellisiä käsityksiä: joitakin Hongellin suunnittelemina

pidettyjä esineitä osoittautuu Vesannon tekemiksi,

samoin Wirkkalan nimiin laitettuja esineitä korjataan

nyt Vesannon suunnittelemiksi.



Sakari Pykälän Milano-kaadin ja lasi

hehkuvan punaisina versioina.

 

Sakari Pykälän tuotantoa esitellään lasimuseossa Riihimäellä syyskuun lopulta marraskuun alkupuolelle. Timo Keinänen on toimittanut artikkelin Lasin ja puun muotoilija, sillä Pykälä tunnetaan lasimuotoilun lisäksi puuveistoksistaan.

Arkistojen tutkiminen uudelleen on tuonut

uutta tietoa Alvar ja Aino Aallon lasiesineistä.

 

Toisessa artikkelissaan Keinänen täydentää kuvaa Aino ja Alvar Aallon yhteistyöstä Riihimäen lasitehtaan kanssa. Lisäksi Timo Keinänen esittelee Aallon lähes tuntemattomaksi jääneen version Savoy-maljakosta.

Igor Herler jatkaa aikaisempina vuosina

Suomalaisen lasin vuosikirjoissa

julkaistujen Aalto-artikkelien sarjaa.

 

Igor Herler jatkaa Alvar Aallon lasitaiteen esittelyä tutkimustyönsä pohjalta laajassa esseessään Alvar Aallon lasitaiteen ensimmäinen aalto. Toisessa artikkelissaan Igor Herler esittelee arkkitehtiopiskelija Vera Rosendahlin suunnitteleman Quelques fleures –maljan, jolla hän osallistui Karhulan lasitehtaan suunnittelukilpailuun 1932.

Aalto liittyy myös Liisa Ahokkaan artikkeliin

muotintekijä Hugo Anderssonista.

Liisa Ahokas on kirjoittanut artikkelin muottimestari Hugo Anderssonista, joka teki mm. Karhulan lasitehtaalle Aallon Savoy-maljakon ensimmäisen metallimuotin omassa pajassaan Viialassa. Ruotsista Suomeen tullut Andersson työskenteli aluksi muotintekijänä Nuutajärvellä ja muutaman vuoden ajan Corningin lasitehtaalla Yhdysvalloissakin ennen kuin asettui Viialaan.

Markku Salon suunnittelema tilateos on valmistunut

Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Pronssin valaminen

on sen myötä tullut Salon uudeksi ilmaisukeinoksi.

Välkehtivä lasi ja teräs kertovat Veden tarinoita Markku Salon suurtyössä, joka valmistui vuoden 2015 lopulla Tampereen yliopistollisen sairaalan uuteen E-rakennukseen, jossa toimivat munuaiskeskus ja infektiosairaala. Harri Korkkula esittelee teoksen sekä sen tekijän ja tilaajan.

Matti ja Otso Pietisen taiteelliset tuotekuvat

suomalaisista lasiesineistä helpottivat

Finnish Design´in läpimurtoa 50-luvulla.

 

Leena Saraste on kirjoittanut artikkelin maineikkaasta Pietisten valokuvaamosta, joka oli aikanaan Pohjoismaiden suurin mainoskuvaamo. Otso ja Matti Pietisen valokuvat 1950-luvun suomalaisista lasiesineistä olivat merkittävässä roolissa, kun käsitettä Finnish Design luotiin.

Orimattilan Pullomuseo on toiminut jo 30 vuotta.

 

Orimattilan Pullomuseo täytti 30 vuotta vappuna ja Risto Aalto esittelee museon sekä sen omistajan Panu Hakaman. Toisessa artikkelissaan Aalto kertoo Erkkitapio Siiroisen suunnitteleman Veturipullon vaiheista.

Suomi 100 –muotoilukilpailussa palkittuja lasiesineitä.

Suomen lasimuseon järjestämän Suomi 100 –lasiesineen muotoilukilpailusta kirjoittaa palkintoraadin jäsen Timo I. Laakso. Kilpailun voittaja julkistettiin 17.5. Riihimäellä.

Kotkassa on esillä Karhulan

lasitehtaan laajaa tuotantoa.

 

Kymenlaakson museon intendentti Vesa Alén on kirjoittanut toukokuussa Merikeskus Vellamossa avattavasta Lasia kaikille –näyttelystä, joka esittelee Karhulan lasitehtaan tuotantoa 1889 – 2009.

Matti Okkolin on Suomen viimeinen

mestaritason lasin kaivertaja ja hioja.

 

Matti Okkolin – lajinsa viimeinen on Jyrki Winterin kirjoittaman jutun otsikko. Matti on Okkolinin lasisuvun viimeinen lasintekijä ja Suomen viimeinen laajan ammattitaidon omaava kaivertaja sekä hioja, joka on nyt lopettanut Okkolinin kristallihiomon toiminnan.

Värikkyys ja huumori ovat leimallisia tämän

hetken suomalaisessa studiolasissa.

 

Timo I. Laakso on koonnut kuvakavalkadin viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistuneista uusista lasiesineistä.

Lisäksi Suomalaisen lasin vuosikirjassa on julkaistu Suomen lasimuseon ja Lasimuseon ystävien vuoden 2016 toimintakertomukset sekä kuvakertomuksia yhdistyksen järjestämästä toiminnasta ja museolle lahjoitetuista lasiesineistä. Myös mielenkiintoisia poimintoja kotimaisissa laatuhuutokaupoissa viimeksi kuluneen vuoden aikana myydyistä lasiesineistä löytyy kirjasta.

Hienoja lasiesineitä on myyty viimeksi kuluneen

vuoden aikana huutokaupoissa.

 

Suomen lasimuseon ystävät ry:n kustantaman kirjan ovat toimittaneet Timo I. Laakso ja Jyrki Winter, graafisesta suunnittelusta vastaa Maara Kinnermä. Painotyö on Premedia Helsingin. Painos on 1500 kpl. Yhdistyksen jäsenet voivat noutaa kirjan jäsenetuna lasimuseolta. Kirjaa myydään mm. Suomen lasimuseon myymälässä. Kirjan ISSN-tunnus on 2342-3722.

Lasia kaikille – Karhula 1889 – 2009

Aarre Putro muotoili nämä Olli-sarjan esineet Karhulan

suunnittelukilpailuun 1932. Suomalaisen lasin vuosi-

kirjassa 2016 on julkaistu Igor Herlerin kirjoittama

artikkeli tästä sarjasta.

Tämä Olli-sarjan lasi on ilmeisesti

kokeilukappale, tällaisen ei tiedetä

olleen tuotannossa.

 

 

Merikeskus Vellamossa toimivassa Kymenlaakson museossa avautui viikko sitten upea Karhulan lasitehtaan historiaa ja tuotantoa esittelevä näyttely.

Karhulan lasitehdas (1889–2009) oli yksi Suomen merkittävimmistä lasitehtaista. 1930-luvulla Karhula oli keskeisessä roolissa, kun suomalainen lasimuotoilu loi oman ilmaisukielensä ja teki kansainvälisen läpimurtonsa. Taidelasia isompi vaikutus suomalaisten arkeen oli kuitenkin muilla tuotteilla. Karhula ehti valmistaa yli sadan vuoden taipaleensa aikana satoja miljoonia lasipakkauksia ja lukuisia muita tuotteita. Suomen viimeisenä pakkauslasitehtaana se vastasi parikymmentä vuotta yksin alan tuotannosta maassamme.

Näyttely kertoo tehtaan tuotannon moninaisuudesta, tekijöiden ammattitaidosta ja lasiteollisuuden muutoksesta. Esillä on seitsemisensataa lasiesinettä arkisista lasitölkeistä kuriositeetteihin ja 1930-luvun maailmannäyttelyiden tähtiin. Näyttelyssä pääsee nauttimaan designista ja arjen estetiikasta, ja myös keräilijöille upea tilaisuus nähdä kerralla suuri kattaus esineistöä, joiden kulttuurihistoriallinen merkitys on suuri.

Merikeskus Vellamo on avoinna ti, to–su 10–17, ke 10–20. Maanantaisin museot ja museokauppa ovat suljettuja.

Kesällä 26.6.–13.8.2017 Vellamo on avoinna myös maanantaisin: ma–ti, to–su 10–18, ke 10–20.

Näyttelyssä oleviin Karhulan lasitehtaan esineisiin voi tutustua ennakkoon Finna.fi -palvelussa, joka tuo Suomen museoiden, kirjastojen ja arkistojen aarteet kaikkien saataville.

 

Näkymä yhdestä Lasia kaikille –näyttelyn vitriinistä.

Vanhaa kaiverrettua Karhulan lasia.

Puristelasimuottiin kaiverrettu tehtaan

nimi kopioitui esineeseen massaleimaksi.

Göran Hongellin suunnittelemia kynttilämaljakoita

1950-luvulta. Esineen sivut on muotoiltu samaan

tapaan kuin GH:n Säde-sarjassa. Tehdas ei kuiten-

kaan markkinoinut näitä Säde-sarjaan kuuluvina.

Takana Rikhard Jungellin suunnittelema kristallimalja.

Edessä vasemmalla Göran Hongellin New York

–lasistoa ja oikealla Hongellin kampauspöydän

esineistöä pariisinvärisestä kristallista.

Gunnel Nyman suunnitteli Karhulalle 1935 – 1937.

Nyman suunnitteli uransa aikana myös Riihimäen,

Iittalan ja Nuutajärven lasitehtaille taide- ja käyttölasia.

Lisäksi hän suunnitteli valaisinlasia Taito/Kauklahdelle.

”Barcelonan malja no 2”

Aino Marstio-Aallon suunnittelemaa lasia.

Yrjö Rosolan Vähän vino –karahvi laseineen.

Vanha ”satsikirja” eli vihko, johon on kirjattu tiettyyn

tarkoitukseen valmistetun lasimassan koostumus.

Suomen lasimuseon ystävät ry:n jäsenet tekivät

tutustumismatkan Lasia kaikille –näyttelyyn 20.5.

 

Karhulan lasitehtaalla oli oma lasimuseo

vuosina 1964 – 1989. Museonhoitajana

toimi Inkeri Nyholm vuodesta 1975 alkaen.

Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2015 on

julkaistu Viivi Alajuuman kirjoittama

Karhulan lasimuseon historiikki.

Edessä vasemmalla iso kristallimalja, jonka on

suunnitellut kaiverruksineen Göran Hongell.

Kaiverruskuvioissa on puunjalostusteollisuuteen liittyviä aiheita.

Kaiverrustyön on tehnyt Toivo Rusko.

Suomen lasiteollisuuden 250-vuotisjuhlamaljakko.

Maljakon on mahdollisesti suunnitellut arkkitehti

Karl Lindahl, joka suunnittelu Karhulan lasitehtaalle

malleja vuosina 1924 – 1930. Keskeneräiseksi

jääneen kaiverrustyön on tehnyt tshekkiläinen

kaivertaja Knöspel vuonna 1936.  

Ruotsalaisten esikuvien vaikutus on havaittavissa.

 

Eero-lasisto sai nimensä Alkon silloisen pääjohtajan

Eero O. Erkolta, jonka aloitteesta suunniteltiin lasisto,

joka tuo eri viinilajien ominaisuudet hyvin esiin. Se

tilattiin Alkon maistajien käyttöön, mutta myytiin

muillekin. Valmistus alkoi Karhulassa kieltolain

kumoamisen jälkeen ja jatkui myöhemmin Iittalassa

vuoteen 1966 asti. Alkon myymälät avautuivat

kieltolain jälkeen 5.4.32 klo 10.

Karhulassa valmistettiin lasia moneen eri käyttötarkoitukseen.

Tässä joukossa on varmaan jokaiselle ainakin joku tuttu lasiesine.

Karhulan viinasika.

Karhulan maalauskoristeltua luulasia.

Ns. ruokatuntityönä tehty lampunjalka

on upea lasipuhaltajan taidonnäyte.

Lasimuseon ystäviä tutustumassa näyttelyyn

intendetti Vesa Alénin opastuksella.

Karhulan puristelasia.

Väinö Paasosen suunnittelemaa mehupakkausta

ja sinappilaseja käytettiin yleisesti 1960-luvulla

mehukannuna ja laseina. Takavuosina sarjaa

kaupattiin aika usein Tapio Wirkkalan tai Kaj

Franckin muotoilemana, mutta nyttemmin tieto

oikeasta tekijästä on levinnyt aika hyvin.

Edessä on samaa tyyliä olevat hillopurkit.

Värikästä Karhulaa.

Göran Hongellin muotoilemia esineitä.

 

 



Rikhard Jungellin kristallia.

 

Ruokatuntitöitä on saatu näyttelyyn kotkalaiskodeista.

Ruokatuntitöitä nämäkin.

 

 

Pullojen valmistus on ollut kaikilla lasitehtailla merkittävä tulonlähde.

 

Loppuvaiheessa Karhulassa valmistettiin pulloja ja pakkauslasia.

 

Tapio Wirkkalan Finlandia-pulloja.

 

Tällaisia pulloja tehtiin Finlandia-vodkalle 2009.

Lisää kuvateksti

Karhulan lasitehtaan viimeisenä työpäivänä

31.12.2009 työntekijät valmistivat tällaisia

surupulloja.