Teos taustoittaa suomalaisen lasin kultakautta kertomalla 1930-luvun lasitaiteesta, sodan jälkeisen suomen taloudellisesta ja poliittisesta ahdingosta sekä lasitehtaiden ja muotoilijoiden osin ristiriitaisista päämääristä. Kirjassa esitellään parinkymmentä eturivin muotoilijaa ja tehtaat, joissa he toimivat.
Sitaatti kirjan esitetekstistä:
Miksi taidetta syntyi niin paljon, ja miksi sitä oli mahdollista tehdä juuri 1940-luvun lopulla maassa, jossa oli sodan jälkeen pulaa kaikesta? Usein unohtuu, että tämä taide ei ole syntynyt teollisuudesta irrallaan. Taiteilijoiden ja muotoilijoiden toimintaan vaikuttivat keskeisellä tavalla yhteiskunnalliset ja taloudelliset olosuhteet. Kansainvälisen menestyksen myötä kehittyi 1940–50-luvuilta lähtien hedelmällinen ja tiivis yhteistyö muotoilijoiden ja maamme lasiteollisuuden välillä. Samat taiteilijat suunnittelivat niin taidelasia kuin käyttötavaraakin. Lukuisat suomalaisen ja pohjoismaisen taideteollisuuden näyttelyt Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa tekivät suomalaisesta lasista olennaisen osan skandinaavisen muotoilun käsitettä. 1950-luvulla tunnetuksi tulleen suomalaisen lasimuotoilun perusta luotiin maailmansotien välisenä aikana. Näiden näyttelyiden luoma maine, niin Suomessa ja suomalaisille rakennettu kuin se olikin, on ollut merkitykseltään käänteentekevä sekä taiteilijoille itselleen että suomalaiselle lasiteollisuudelle.
Teoksen esite löytyy netistä: www.suurteokset.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti