Designmuseo lopetti Nuutajärven lasimuseon ?

Viikko sitten Nuutajärven lasimuseon esineet vietiin Designmuseon varastoon Vantaalle, eikä ole varmuutta palautetaanko esineitä enää koskaan takaisin Nuutajärvelle. Museon lähellä tehdään viemäritöitä ja siihen liittyvien räjäytysten pelättiin vahingoittavan esineistöä. Nuutajärven kunta tarjosi konttia lasiesineiden väliaikaiseksi sijoituspaikaksi, mutta se ei kelvannut Designmuseolle. Forssan Lehden haastattelussa Designmuseon johtaja Marianne Aav kertoo muiksi syiksi sen, ettei rakennuksessa ole asiallista murtosuojausta ja hän epäilee rakennuksessa olevan hometta. Lisäksi Aav sanoo, että "Lasimuseon vitriinit alkavat olla hengenvaarallisia. Ne on tehty tavallisesta, eikä karkaistusta lasista." Kuinkahan yleisiä ovat onnettomuudet, jotka ovat johtuneet lasivitriineistä ?

Nuutajärven lasitehtaalle perustettiin vuonna 1977 lasimuseo Prykäri ja sen on suunnitellut professori Kaj Franck, jonka syntymän 100-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna monin näyttelyin. Esineet vietiin museosta juuri ennen Lasivitiini-tapahtumaa, joten tyylipisteitä ei voi antaa Designmuseolle Franckin juhlavuotena tästä toimenpiteestä.

Nuutajärven lasimuseon kokoelma päätyi vuonna 2004 Designmuseolle, kun kokoelmaa hallinnut säätiö yhdistettiin Designmuseoon. Taustalla on se, ettei lasitehtaan omistajaksi tullut Fiskars ollut valmis panostamaan museoon, kuten Wärtsilä-konsernin aikainen Nuutärven lasitehdas. Myös Iittalan lasitehtaan yhteydessä oleva lasimuseo on nykyään Designmuseon alainen. Karhulan lasitehtaan oma museo on lopetettu jo vuosia sitten ja Kymenlaakson museon pysyväisnäyttelyssä Kotkassa on pieni huone lasiesineitä varten. On surullista, ettei näillä vanhoilla lasitehdaspaikkakunnilla Riihimäkeä lukuun ottamatta ole kunnollista esitystä tehtaiden tuotannosta. Ehkä tehdaspaikkakuntien museot olisivat saaneet paremman yhteistyökumppanin Riihimäellä toimivasta Suomen lasimuseosta kuin Designmuseosta. Designmuseon pysyvä näyttely Helsingissä on tilan puutteen takia kovin suppea, eikä se anna Suomen lasiteollisuudesta kovin kattavaa käsitystä.

Nuutajärven lasikokoelman kohtalosta ei ole varmuutta. Designmuseon Marianne Aav sanoo Forssan Lehden haastattelussa 23.9., että "Paljon riippuu Fiskarsista ja siitä, kuinka paljon he ovat valmiita panostamaan. Designmuseo pystyy antamaan sisällöllistä asiantuntemusta ja tietysti esineet, mutta taloudellisesti me emme voi lasimuseoon satsata."

Samassa FL:n artikkelissa Fiskarsin kiinteistöjohtaja Tomas Landers puolestaan sanoo, ettei heillä ole olemassa suunnitelmaa Nuutajärven kehittämisestä.

Urjalan Sanomissa 22.9. kunnanjohtaja Hannu Maijala arvelee Prykäri-lasimuseon ovien sulkeutuneen nyt lopullisesti yrittyään sitä ennen saada aikaan vaihtoehtoisia ratkaisuja Designmuseon kanssa. Lehden haastattelussa museonjohtaja Aav kertoo käsityksenään, ettei museossa edes ole käynyt kovin paljon ihmisiä. Tähän kunnanjohtaja toteaa, ettei kävijöitä voi olla kun museota ei pidetä auki; "Museo on avoinna kesällä vain lyhyen ajan, ja muuten ryhmille." Nuutajärven lasimuseo oli viime kesänä avoinna kesä- ja elokuussa lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-17, heinäkuussa tiistaista sunnuntaihin  klo 10-17. Muutoin se on ollut auki vain sopimuksesta ryhmille.

Urjalan Sanomissa oli 22.9. Minna Mäkelän tekemä sivu Prykäri-lasimuseon kohtalosta.

Nuutajärven Lasivitriinissä runsas tarjonta

Toista kertaa Nuutajärven vanhan lasitehtaan tiloissa järjestetyssä Lasivitriini-tapahtumassa oli viime lauantaina 31 näytteilleasettajaa. Joukossa oli yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Myytävien lasiesineiden valikoima oli runsas ja monipuolinen. Eniten tarjolla oli 1950-70 -luvuilla valmistettuja esineitä, vanhempia oli niukemmin. Uudempaa tuotantoa oli esillä myyntipöydillä ja Lasikylän taiteilijoiden työhuoneilla. Huutokaupassa oli 32 kohdetta, painopiste oli uudemmassa tuotannossa.

Tapahtuma oli viimevuotiseen tapaan jaettu kahteen saliin, joista toiseen ei tullut lainkaan päivänvaloa. Sinne oli valaistus hoidettu osin työmaahalogenvalaisimilla, joiden valo on kovaa ja jyrkkää, mikä sopii huonosti lasiesineiden katseluun.

Vuosi sitten tapahtuman avautumista piti odottaa jonossa, nyt väkeä oli paikalla ensimmäisen tunnin aikana vähemmän kuin viime vuonna.

Designmuseo aiheutti ikävän yllätyksen tapahtuman järjestäjille viemällä pois ilman ennakkovaroitusta kaikki Nuutajärven lasimuseon esineet. Esineet ovat nyt varastossa Vantaalla. Tästä toimenpiteestä enemmän myöhemmin toisessa tämän blogin kirjoituksessa.

Osto- ja myyntiliike Västäräkin pöydällä mm. hieno sininen Viialan sokerikko ohdakekuvioin.

Suuremmassa myyntihallissa oli hankalat valaistusolosuhteet.

Fitty-Sixtyn pöydällä hieno valikoima Nuutajärvellä valmistettuja Kaj Franckin ja Saara Hopean esineitä.

Ars Julikan valikoimaa.

Ajan-Muiston tarjontaa.

Yleensä runsain valokoima Okkolinin kristallia löytyy Ajan-Muiston osastolta.

Tolkontiikin monipuolista valikoimaa.

Pienemmässä salissa oli paremmat valaistusolosuhteet, etualalla Kari Alakosken lasitaidetta.

Tyhjässä Prykäri-lasimuseossa Suomen Lasimuseon edustajat tunnistivat yleisön lasiesineitä.

Lasivitriinin huutokauppaluetto netissä

Nuutajärven Lasivitriinin huutokaupan kuvallinen huutokauppaluettelo on netissä. Lasivitriin.fi -sivustolla oleva linkki ei näytä toimivan, mutta huutokauppatalo Piijuskan nettisivulla linkki toimii, katso siis www.piijuska.net

Ohessa muutama kuva Nuutajärven vanhan lasitehtaan miljööstä, joka on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde ja käymisen arvoinen paikka milloin tahansa.

Nuutajärven Lasivitriinissä uutta ja vanhaa lasia

Lasivitriini-tapahtuma kokoaa nyt toista kertaa uuden ja vanhan lasin ystävät lauantaina 24.9. Nuutajärven lasikylään. Vuosi sitten tapahtumassa oli 27 näytteilleasettajaa ympäri Suomea, lisäksi paikallisten lasialan taiteilijoiden galleriat ja työtilat olivat avoinna. Koulutuskeskus Tavastian lasialan opiskelijat pitivät lasinpuhallusnäytöksiä ja Prykäri-lasimuseo oli avoinna yleisölle. Tapahtumassa oli kävijöitä noin 2000. Vaikka myyjien lukumäärä ei ollut kovin suuri, niin lasiesineiden valikoima oli kuitenkin runsas ja monipuolinen. Ehdottomasti käymisen arvoinen tapahtuma.

Lasivitriini on kolmas pelkästään lasiin keskittyvä tapahtuma Suomessa; toiset ovat Suomen Lasimuseon Ystävät ry:n järjestämät tapahtumat Riihimäellä tammikuussa ja kesäkuussa. Nuutajärven tapahtuman järjestäjinä ovat Nuutajärven Galleria Osuuskunta NuGo, huutokauppahuone Piijuska Ky ja Nuutarven lasikylän toimijat.

Suomen lasimuseon tutkijat tunnistavat tänäkin vuonna yleisön vanhoja lasiesineitä Nuutajärvellä. Uutta lasia on esillä lasikylässä työskentelevien taiteilijoiden ja puhaltajien pajoissa sekä työhuoneilla. Paikalle saapuvien antiikkialan yrittäjien pöydillä on tarjolla vanhempia lasiesineitä. Klo 14 järjestetään huutokauppa, johon on luvassa ainakin Kaj Franckin, Oiva Toikan ja Tapio Wirkkalan muotoilemia taide-esineitä.

Tapahtuma on avoinna klo 10 - 16 ja siihen on vapaa pääsy,  myös Prykäri-lasimuseoon pääsee ilmaiseksi. Lisää tietoa tapahtumasta www.lasivitriini.fi


Ohessa kuvia viime vuoden tapahtumasta:

Maailman kaunein - uusi suurteos suomalaisen lasin kultakaudesta

Kustannusosakeyhtiö Tammi julkaisee lokakuun puolivälissä uuden suurteoksen suomalaisen lasin kultakaudesta 1946 - 1965. Kirjan ovat kirjoittaneet Suomen lasimuseon tutkijat Kaija Koivisto ja Uta Laurén, esinekuvat ovat Rauno Träskelinin. Kirja on isokokoinen: 245 x 340 mm ja sivuja siinä on noin 450. Kirjaa painetaan 1.750 numeroitua kappaletta. Painos loppunee samalla tavalla kesken kuin Arabian tehtaan historiikin painos.

Teos taustoittaa suomalaisen lasin kultakautta kertomalla 1930-luvun lasitaiteesta, sodan jälkeisen suomen taloudellisesta ja poliittisesta ahdingosta sekä lasitehtaiden ja muotoilijoiden osin ristiriitaisista päämääristä. Kirjassa esitellään parinkymmentä eturivin muotoilijaa ja tehtaat, joissa he toimivat.

Sitaatti kirjan esitetekstistä:

Miksi taidetta syntyi niin paljon, ja miksi sitä oli mahdollista tehdä juuri 1940-luvun lopulla maassa, jossa oli sodan jälkeen pulaa kaikesta? Usein unohtuu, että tämä taide ei ole syntynyt teollisuudesta irrallaan. Taiteilijoiden ja muotoilijoiden toimintaan vaikuttivat keskeisellä tavalla yhteiskunnalliset ja taloudelliset olosuhteet. Kansainvälisen menestyksen myötä kehittyi 1940–50-luvuilta lähtien hedelmällinen ja tiivis yhteistyö muotoilijoiden ja maamme lasiteollisuuden välillä. Samat taiteilijat suunnittelivat niin taidelasia kuin käyttötavaraakin. Lukuisat suomalaisen ja pohjoismaisen taideteollisuuden näyttelyt Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa tekivät suomalaisesta lasista olennaisen osan skandinaavisen muotoilun käsitettä. 1950-luvulla tunnetuksi tulleen suomalaisen lasimuotoilun perusta luotiin maailmansotien välisenä aikana. Näiden näyttelyiden luoma maine, niin Suomessa ja suomalaisille rakennettu kuin se olikin, on ollut merkitykseltään käänteentekevä sekä taiteilijoille itselleen että suomalaiselle lasiteollisuudelle.

Teoksen esite löytyy netistä: www.suurteokset.com

Tynellin kissa Järvenpään antiikkimessuilla

Järvenpää-talo tarjoaa hyvät tilat pienehkölle messutapahtumalle; suurista ikkunoista tulee paljon valoa ja muutenkin on avaraa. Tällä kertaa osa niistä kauppiaista, jotka ovat tavallisesti Järvenpäässä, on nyt samaan aikaan Helsingin messkukeskuksessa pidettävässä Salonki-antiikkitapahtumassa. Uusia myyjiä on tullut tilalle niin, että kaikki myyntipaikat ovat käytössä. Yleisöä oli lauantaina kuitenkin paikalla aikaisempaa vähemmän. Vaikuttiko aurinkoinen sää vai Helsingin messujen samanaikaisuus ?

Järvenpään antiikkimessuilla on esillä runsaasti vanhoja lasiesineitä, joista ohessa muutama kuva. Eräs mielenkiintoisimmista esineistä on Helena Tynellin suunnittelema, Teodor Käpin kaivertama ja Taito Oy:n valmistama hopeakehyksinen rintakoru, jonka hintapyyntö on 1.200 euroa.

Riihimäen antiikki- ja keräilymessut ovat avoinna tänään sunnuntaina klo 16 asti.

Helena Tynellin ja Teodor Käpin sympaattinen kissakoru, joita ei ole usein myytävänä.

Järvenpää-talossa on avarat ja valoista tilat. Vastaavissa messutapahtumissa valaistuksen vähyys aiheuttaa usein ongelmia.

Ajan-Muiston pöydällä Aimo Okkolinin kristalleja.