 |
Vanha keilapullo, jossa on massaleimoina tekstit Limonade ja Salenius. |
Blogin
lukija lähetti kaksi kuvaa löytämästään pullosta, joka lienee
1800-luvun lopulta. Sen toisella puolella on muotista tullut
pystysuora teksti ”LIMONADE” ja toisella puolella lukee
”SALENIUS”. Reilut sata vuotta sitten tällaisia käyttivät
useat kivennäisveden ja virvoitusjuomien valmistajat. Tunnetuin on
keilapullo, jossa lukee toisella puolella HARTWALL ja toisella
puolella SELTERS. Seltterivesi on sama asia kuin kivennäisvesi. Nimi
tulee siitä, että Saksassa Selterin alueella oli lähteitä, joista
saatiin kivennäispitoista vettä. Nykyäänhän kivennäisaineet
lisätään vesijohto- tai kaivoveteen, kun valmistetaan
kivennäisvettä.
Markku
Annilan mainiossa kirjassa Vanhat lasini on kuva, jossa on tuo vanha
Hartwallin pullo sekä toinen, joka on vesitehtailija Sundbäckin
tilaama, lähes samanlainen, pullo. Kirjassa mainitaan, että
Iittalan lasitehdas valmisti pulloja Sundbäckille, mutta Hartwallin
pullon tekijää ei mainita. Useat lasitehtaat valmistivat tällaisia
pulloja tilaajan nimen kera, muun muassa Ariman lasitehdas Pusulassa
Uudellamaalla.
Kivennäisvesitehdas
E.W. Salenius on toiminut Helsingin Iso Roobertinkatu 52:ssa. Yritys
toimi 1884 - 1943, mutta ei löytynyt tietoa oliko osoite koko ajan
sama. Ilmeisesti yritys valmisti myös limonadeja, mehua ja olutta.
Hartwall
teetti 150-vuotisjuhlaansa liittyen vanhan keilapullon
näköisversioita uustuotantona vuonna 1986. Sen erottaa aidosta
vanhasta mm. lasin laadusta sekä siitä, että sen pohjassa lukee
Hartwall 1836-1986.
Tämä
oheinen pullo löytyi Aino Acktén huvilan läheisestä metsiköstä
Helsingissä. Pullo oli mullan alla ja täynnä juuria.
Keilapullojen
rinnalla alettiin 1800-luvun lopulla valmistaa sylinterimallisia
pulloja, jotka pysyivät paremmin pystyssä pöydällä:
https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/10/apteekin-mineraalivesipullot.html
Keilapullot
jäivät historiaan ilmeisesti vuosisadan vaihteeseen mennessä.
Sylinteripulloja valmistettiin yleisesti vielä II maailmansodan
jälkeenkin. Vielä 1960-luvun alkupuolella Pyynikin vichyvesi
myytiin modernisoidussa sylinteripullossa, jossa oli patenttikorkki.
Tietäisikö joku tarkemmin oheisen pullon valmistusajankohdan tai jotain enemmän Saleniuksen tehtaasta ja sen tuotteista?
1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla Suomessa toimi useita pieniä virvoitusjuomien ja oluiden valmistajia, joilla oli paikalliset markkinat. Löytyy siis varmaan erilaisia vanhoja pulloja, joissa on valmistajan massaleima tai vanha etiketti. Toisaalta näin arkisia esineitä kuin vanhat tyhjät pullot, ei ole arvostettu ja siksi niitä on säilynyt niukasti, vaikka valmistusmäärät ovat aikanaan olleet isot. Harva nykyäänkään laittaa talteen arkisia esineitä sen jälkeen, kun ne ovat tulleet tarpeettomiksi. Ehkä kannattaisi laittaa joitain esineitä jemmaan tulevia sukupolvia varten.
Kiitokset kuvien lähettäjälle!
 |
E.W. Saleniuksen kivennäisvesitehtaan valmistaman ananaslimonadin etiketti. |
LISÄYS
2.9.:
Jarmo
S. tutki Kansalliskirjaston
tietoja ja sieltä selvisi mm. seuraavaa: Vuonna 1884 perustettiin
J.W. Saleniuksen Mineraalivesitehdas osoitteessa
Fabianinkatu
20. E.W. Saleniuksen Mineraalivesitehdas on merkitty
kaupparekisteriin vuonna 1899. J.W. ja E.W. ovat
olleet sukulaisia keskenään. Olisikohan isä ja poika? E.W.
Saleniuksen Mineraalivesitehdas on toiminut myös Siltasaarenkadulla.
Joissain lähteissä kerrotaan E.W. Saleniuksen Mineraalivesitehtaan
perustamisvuodeksi 1884. Kyseessä lienee sama tehdas, E.W.
ilmeisesti jatkanut J W:n toimintaa.
Kiitokset tiedoista ja kuvista Jarmolle!
 |
Kuvassa E.W.Saleniuksen kivennäisvesitehdas Iso Roobertinkadun varrella vuonna 1935. |