Lasimuseossa kuultiin lasin muotoilusta

 

Kaisa Koivisto SLMY:n 40-v juhlaluentosarjan tilaisuudessa lasimuseon luentosalissa.

 

Suomen lasimuseon ystävät ry:n järjestämän Suomalaisen lasin historiaa ja nykyisyyttä -luentosarjan neljännellä kerralla lasimuseon entinen intendentti FT Kaisa Koivisto luennoi aiheesta Muotoilijan muuttuva asema ja toisena esityksenä muotoilija ja luova johtaja Hanna-Kaarina Heikkilä kertoi omasta muotoilijan työstään.

FT Kaisa Koivisto

1900-luvun alussa ei suomalaisista lasitehtaissa työskennellyt muotoilijoita, vaan suurin osa malleista oli ulkomaista alkuperää; joko suoria kopioita tai hieman muokattuja versioita. Vaikutteita antoivat mm. Orreforssin tehtaan Simon Gate ja Edward Hald sekä Måleråsin tuotanto.

Aino Aallon kilpailutyön nimimerkki vuonna 1932 oli Bölgeblick. Mallisto tuli tuotantoon Göran Hongellin muokkaamana ilman nimeä pelkällä tuotenumerolla.

Taiteilija Henry Ericssonia pidetään ensimmäisenä suomalaisena lasimuotoilijana. Hän kouluttautui taidemaalariksi ja koristetaiteilijaksi taideteollisessa keskuskoulussa sekä oppilaitoksissa Pariisissa ja Roomassa. Ericsson muotoili lasia Oy Riihimäelle, jonka lisäksi 1920-luvulla hän suunnitteli hopeaesineitä, lasimaalauksia, sisustuksia ja näyttelytiloja, esim. Suomen osaston 1925 Pariisin kansainväliseen taideteollisuusnäyttelyyn.

Iittalan lasitehdas etsi kilpailulla uusia kaiverrusmalleja, tässä Kaj Franckin ehdotus Lakaisija.

Vuosisadan alussa tehtaat järjestivät suunnittelukilpailuja, joihin lasia materiaalina huonosti tunteneet taiteilijat tekivät ehdotuksia. Muuallakin Euroopassa lasimuotoilu oli vielä tuolloin pitkälti anonyymiä ja esineitä markkinoitiin vain valmistajan nimellä.

Ruotsalainen keramiikka- ja lasitaiteilija sekä kuvanveistäjä Tyra Lundgren alkoi suunnitella Riihimäelle 1925 tehtyään sitä töitä Suomessa Arabialle.

Helena Tynellin uran alkupuolen teoksia. Kaisa Koiviston luennon kuvamateriaalia.

1930 Tukholmassa järjestettiin taideteollisuusnäyttely, jonka merkitys oli huomattava funktionalismin leviämiseen arkkitehtuuriin ja muotoiluun. Arttu Brummer vei taideteollisen keskuskoulun opiskelijoita näyttelyyn ja tämä lisäsi vaikutteiden leviämistä Suomeenkin.

Lasi- ja keramiikka esineiden sisäänostajia ja myyjiä koulutettiin aikanaan.

Myös ostavan yleisön makutottumuksia pyrittiin kehittämään esimerkiksi näyttelyiden avulla.

Viimeistään Karhulan lasitehtaan vuoden 1932 suunnittelukilpailu nosti muotoilijat esiin: Aino Aalto, Yrjö Rosola, Aarre Putro, Lisa Johansson-Pape. Kilpailun kautta löytyi Göran Hongell, jonka vaikutus Karhulan lasitehtaan mallistoon oli merkittävä.

Vuoden 1936 Karhulan kilpailu nosti lasintekijöinä esiin mm. Alvar Aallon, Gunnel Nymanin ja Gunilla Jungin.

Nuutajärven julisteen/mainoskuvan on maalannut Björn Landström.

Toisen maailmansodan jälkeen lasitehtaan halusivat panostaa taidelasiin, koska mm. hintasäännöstely ei koskenut sitä, sen avulla luotiin suomalaisille uskoa tulevaisuuteen ja ulkomaille sillä rakennettiin Suomi-kuvaa, lisäksi taide-esineitä hyödynnyttiin samojen muotoilijoiden luomien käyttöesineiden markkinoinnissa. Tuolloin esiin lasimuotoilijoita esiin nousivat mm. Helena Tynell, Nanny Still, Kaj Franck, Tapio Wirkkala ja Timo Sarpaneva.

Pauligin mainoksessa lasipakkauksen suunnittelijan nimi vahvasti esillä.

Myöhemmin lasitehtaiden suhde muotoilijoihin on muuttunut, esimerkiksi Nuutajärven viimeinen kuukausipalkkainen muotoilija Kerttu Nurminen jäi eläkkeelle 2007. Iittalassa Wirkkala ja Sarpaneva eivät olleet koskaan olleet kuukausipalkkaisia muotoilijoita, mutta heillä oli kuitenkin erittäin tiivis suhde tehtaan kanssa. Nykyään Iittala käyttää tapauskohtaisesti freelancereita tai ulkomaisia suunnittelutoimistoja uusien mallien saamiseksi. Volyymillä mitattuna iso osa Iittalan ”uusista” malleista on uustuotantoversioita Aino ja Alvar Aallon, Tapio Wirkkalan tai Oiva Toikan tuotannosta. Luennollaan Kaisa Koivisto nimitti näitä ”haudan takaa muotoilluiksi”.

Muotoilija ja luova johtaja Hanna-Kaarina Heikkilä.

Muotoilija Hanna-Kaarina Heikkilä on opiskellut mm. arkkitehtuuria sekä lasi- ja keramiikkataidetta. 2016 hän on perustanut suunnittelutoimisto Studio Finnan yhdessä Anni Pitkäjärven kanssa. Vuodesta 2018 alkaen hän on suunnitellut Ikealle useita tuotteita.

Parhaillaan Heikkilällä on työn alla Dialogi Nanny Stillin kanssa -hanke, jonka yhtenä tuloksena on ehkä muutama lasiesine, jotka ovat ”keskustelevat” joidenkin Nanny Stillin muotoilemien lasiesineiden kanssa näyttelyssä.

Hanna-Kaarina Heikkilä: Sällskaplig, Ikea 2019. Heikkilän luennon kuvamateriaalia.

Heikkilä kertoi Dialogi Nanny Stillin kanssa -hankkeestaan.

Hanna-Kaarina Heikkilä: Trophies of Failure, 2023. Heikkilän luennon kuvamateriaalia.

Heikkilän luennon kuvamateriaalia.

Seuraavat luennot järjestetään lasimuseossa torstaina 16.10. Silloin teollinen muotoilija Tauno Tarna aiheena on Wärtsilän aika Nuutajärvellä - lasin uudet päämäärät ja toimittaja/tietokirjailija FM Marja-Leena Salon aiheen nimi on Itsenäisten lasintekijöiden kylä - Nuutajärvi vuonna 2025.