 |
| Karhulan lasitehtaan valmistama Göran Hongellin muotoilema maljakko, jonka korkeus on 16,5 cm ja suuaukon mitat ovat 13 x 16,5 cm. |
Monet Göran Hongellin muotoilemista lasiesineistä ovat hyvin yksinkertaisia ja ne onkin tarkoitettu koristeltaviksi kaiverrus/hiontakuivioilla. Oheinen maljakko on suunniteltu vuonna 1937 Karhulan lasitehtaalle ja sitä on valmistettu vielä 50-luvullakin, mutta silloin Iittalassa.
 |
Karhulan virkailijakerho oli tuttu paikka myös Göran Hongellille. Hän mm. esiintyi siellä tehtaan ruotsinkielisten ylempien toimihenkilöiden tilaisuuksissa soittaen viulua, kun hänen vaimonsa Frid soitti pianoa. |
Kapearaiteiselle rautatielle rakennettiin tietenkin myös Karhulan asema ja samassa rakennuksessa toimi Karhulan virkailijakerho eli Karhula tjänstemannaklubb. Karhulan tehtaiden hallintokieli oli pitkään ruotsi ja tehtaiden johtajat, päälliköt ja insinöörit perheineen muodostivat Karhulan suomenruotsalaisen yhteisön.
Monilla paikkakunnilla, joilla toimi iso teollisuuslaitos, järjesti yhtiö niitä sosiaalisia palveluja, joita sittemmin kunnat ja vuoden 2023 alusta alkaen osin hyvinvointialueet ovat järjestäneet. Karhulassakin yhtiö antoi työtä, järjesti asumisen, huolehti terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta ja perheiden viihtymisestä sekä harrastuksista. Myös koulu rakennettiin vuonna 1881.
 |
| Karhulan asemarakennus on yleensä kuvattu tältä julkisivun puolelta. Tämä kuva on otettu pian sen pystyttämisen jälkeen, ennen kuin lautaverhoiltu on valmistunut. |
Tällaiset tehdasyhteisöt olivat hyvin hierakkisia ja Karhulassakin oli erikseen virkailijakerho ylemmille toimihenkilöille, työnjohtajakerho alemmille toimihenkilöille, mutta työväestölle ei ollut omaa rakennusta tehtaan puolesta. Myös asuintalot olivat erikseen työtehtävän mukaisesti.
Ensimmäinen Karhulan asemarakennus paloi 1916 ja paikalle siirrettiin seuraavana vuonna hirsirakennus Pyhtään Palosaaresta, missä se oli toiminut 1800-luvun lopulla Ahströmin sahan konttorina. Jossain lähteissä sen suunnitelleiksi arkkitehdeiksi on nimetty Verner ja Ivar Thomé, mutta oikeasti Verner oli taidemaalari ja veljeksistä Ivar sekä Valter olivat arkkitehteja. Punaiset surmasivat Ivarin, Valtterin ja neljännen veljen Williamin helmikuussa 1918 Vihdissä. Verner teki hienon uran taiteiljana ja kuoli 1953.
Alakerrassa oli aseman odotussali ja toimistotilat. Odotussalia käytettiin myös virkailijakerhon juhlasalina ja tanssisalina. Kun Karhulan rata muutettiin leveäraiteiseksi 1927 alussa, sen linjaus siirtyi ja asemarakennus jäi kokonaan virkailijakerhon käyttöön. Yläkerrassa oli kirjasto ja biljardisali. Talo jäi autioksi 1980-luvun puolivälissä ja pitkän puretaanko vai säilytetäänkö -keskustelun jälkeen se purettiin huhtikuussa 1996.
 |
| Maljakon 70-vuotislahjaksi vuonna 1947 saanut Martha Wegelius (s. Weini) oli mennyt naimisiin 1898 Birger Wegeliuksen kanssa. Heidän lapsensa ovat syntyneet 1899 Ture, 1902 Ingeborg ja 1904 Wilhelm. Helsingin yliopiston matrikkelin mukaan Birger Wegelius oli turkulainen apteekkari, joka oli siirtynyt Yhdysvaltoihin 1905 ja kuollut siellä 16.6.1948. Martha kuoli Karhulassa 16.1.1948 ja oli syntynyt Turussa 1877. Tietääkö joku tästä pariskunnasta enemmän - mikä oli sidos Karhulaan? LISÄYS 22.7.: Martha Wegeliuksen isä Wilhelm Weini oli ammatiltaan lasimestari ja kultaaja. Hän on ollut turkulaisen Qwenselin talon viimeinen ykstyinen omistaja: Qwenselin talon historia ulottuu jopa 1600 -luvulle saakka. Talon ensimmäinen tunnettu asukas oli hovioikeuden virkamies Wilhelm Qwensel, joka todennäköisesti rakennutti nykyisen päärakennuksen 1700 -luvun alussa. Talon lukuisat omistajat ovat jättäneet muistoja talon historiaan. Talo säästyi Turun palolta 1827. Viimeinen yksityinen omistaja lasimestari Wilhelm Weini myi kiinteistön Turun kaupungille 1909. Museo talossa on toiminut vuodesta 1958. (https://www.turku.fi/apteekkimuseo-ja-qwenselin-talo/herrainkulmasta-museoalueeksi) Olisiko niin, että lasimestari tässä tarkoittaa ikkunoiden ja vastaavien lasien tekijää, eikä lasitehtaassa työskentelvää lasi/hyttimestaria? Ainakaan Lasitutkimuksia-kirjasarjan niteessä I: Suomen lasinpuhaltajat 1748 – 1860, eikä em. sarjan niteessä VII: Suomen lasinpuhaltajat vuosina 1748 – 1917 ei löydy nimeä Weini. Martha Wegeliuksen kuolemasta on julkastu pikku-uutinen Åbo Underrättelser -lehdessä 23.6.1948. Siinä mainitaan avioitumisvuodeksi 1908, mikä on ristiriidassa Ylioppilasmetrikkelin ja geni.com -tietokannan tietojen kanssa. Suremaan jääneiksi mainitaan lapset ja lapsenlapset, mutta ei puolisoa, joka ilmeisesti oli poistunut Suomesta 1905. 
Jacobstads Tidning julkaisi 23.6.1948 myös uutisen Martha Wegeliuksen kuolemasta ja siinä kerrotaan hänen työskennelleen hotelli- ja ravintolayrittäjänä Pietarsaaressa ja Kokkolassa. Myöhemmin hän toimi pitkään Karhulan virkailijakerhon hoitajana eli tässä on se sidos, jota etsittiin. Suremaan jääneeksi mainitaan ainoastaan yksi lapsista, koska kaksi muuta olivat kuolleet jo aikaisemmin.
SUURET kiitokset Heikille tiedoista ja lehtileikkeiden kopioista! |
Lähteet:
https://www.kotka.fi/wp-content/uploads/2020/03/Liite_7_Rakennettu_kulttuuriympäristö_Karhulan_keskustassa_2020.pdf
http://vaunut.org/kuva/86925?a=1
https://www.geni.com/people/Martha-Wegelius/6000000001403229263
https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=22620
https://www.annelikotisaari.net/elingius.georg.htm#Taulu%20447
Suomen lasimuseon Lasitutkimuksia-sarjan nide V: Sata vuotta Karhulan lasia.
Jyrki Winter: Monte Rosan kreivin kotitalossa – artikkeli Göran Hongellista, julkaistu Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2013.
https://www.annelikotisaari.net/elingius.georg.htm#Taulu%20447
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti