Tirrosen lasiarmeija lasimuseossa

 

Tiia Tirrosen Glass army – Lasiarmeija –näyttely on esillä Suomen lasimuseossa reilun kuukauden 13.3. asti.

Huomenna perjantaina avautuu yleisölle Suomen lasimuseossa Tiia Tirrosen ensimmäinen yksityisnäyttely Glass Army eli Lasiarmeija. Ryttyläläinen lasitaiteilija on valmistunut lasinpuhallusartesaaniksi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta ja opiskellut lasimuotoilua HAMKissa. Hän on työskennellyt vuoden verran Mafka & Alakosken lasistudiolla ja siellä nämä nyt esillä olevat teoksetkin on valmistettu.

 

Etummaisella pöydällä oleva Tukikohta I –kokonaisuus kuvaa Riihimäen lasiyhteisöä. Keskimmäisen pöydän Tukikohta II kuvaa Iittalan lasiyhteisöä ja takimmaisella pöydällä oleva Tukikohta III esittää Nuutajärven lasiyhteisöä.

Kokonaisuuden tavoitteena on herätellä kollektiivista ajattelua suomalaisen lasikulttuurin ja yhteistyön edistämiseksi ja muistuttaa tekijöitä yhteisestä rakkaudesta lasiin. Näyttely kuvaa suomalaisen lasinpuhaltajayhteisön kattavuutta, toveruutta ja yhteistä rintamaa.

 

Lasitaiteilija ja lasinpuhaltaja Tiia Tirronen Lasiarmeija-näyttelyssään.

 

Puhalletun lasiesineen ympärille on kiedottu lasinauhaa.

–Lasinpuhallus on minulle todella tärkeää. Näyttelyni on kunnianosoitus kokeneille lasinpuhaltajille, jotka pitävät pieneksi kutistunutta alaa yllä – ja toisaalta rohkaiseva kannustus uusille tulokkaille. Toivon, että lasinpuhallus jatkuu Suomessa ja saa uusia toimintaedellytyksiä, Tirronen sanoo.

 

Installaatiokokonaisuus karttoineen pohjautuu muun muassa pelikorteista löytyviin elementteihin ja strategisiin lautapeleihin sekä kokemuksiin tekijöiden välisistä suhteista, valituista teistä ja yhteisestä intohimosta.

 

–Käytän tilaa kokonaisvaltaisesti. Esillä ei ole vain yksittäisiä esineitä, vaan mietitty kokonaisuus.

–Näyttely on leikkimielisesti pelillistetty, kolme näyttelypöytää esittää kolmea Suomen lasialan keskittymää; Riihimäkeä, Iittalaa ja Nuutajärveä. Vaikka pelikortit jakautuvat eri maihin, kuvakortteihin ja numerokortteihin, niin silti kaikki ovat yhtä ja samaa pakkaa. Tämä kuvaa alan yhteisöllisyyttä; vaikka me lasintekijät olemme erilaisia ja eri paikkakunnilla, niin olemme silti yhtä joukkoa.

 

Lasimuseo tarjosi näyttelymahdollisuutta Tirroselle vasta kolme viikkoa aikaisemmin. Tässä ajassa hän on onnistunut suunnittelemaan, valmistamaan ja pystyttämään näyttelyn museon sisääntuloaulan parvelle. Hatunnoston arvoinen suoritus, jonka on mahdollistanut se, että hän voinut puhaltaa esineet itse Mafka & Alakosken studiolla.

 

–Tämä näyttely on loogista jatkumoa museon linjassa, jossa pyritään luomaan uusia verkostoja lasinpuhaltajien ja taitelijoiden keskuuteen. Alalla olevia raja-aitoja pyritään poistamaan tai ainakin madaltamaan. Lasi on taiteilijoilla yksi materiaali muiden joukossa, totesi museonjohtaja Hanna Mamia-Walther tämän näyttelyn lehdistöinfossa.

–Museo seuraa tiivisti nuoria tekijöitä ja Tirronen oli mukana mm. viime vuonna museossa esillä olleessa lasialan opiskelijoiden Asteita-yhteisnäyttelyssä.

 

Nämä ilman ympärille kiedottua lasinauhaa olevat Jätkät edustavat Ego agendaa.

Asteita-näyttelyä on esitelty tässä blogissa pariin otteeseen: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2021/12/lisaa-kuvia-lasimuseon-asteita.html https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2021/11/asteita-nayttely-suomen.html

Vuoden kuluttua Tiia Tirrosella on laajempi näyttely helsinkiläisessä Yö-galleriassa.

Tämä on Menetetty mies.

 

Nämä lasisotilaat muodostavat Rivireservin.