Nordic utility glass conference

Pohjoismaista käyttölasia -konferenssi 16.–17.8.2018 Suomen lasimuseossa Riihimäellä

 

Vanhaa suomalaista käyttölasia: Riihimäen Lasin

valmistama ametistinvärinen sokerikko-kermakko.

Lue lisää:

http://kermakkokimara.blogspot.com/2014/03/riihimaen-lasi-nro66356636.html

Ensimmäinen pohjoismainen käyttölasikonferenssi järjestettiin vuonna 2016 Tanskassa Naestvedin museon aloitteesta. Viime vuonna tapaamisen järjesti Kulturparken Småland / Ruotsin lasimuseo Växjössä. Suomessa järjestettävän konferenssin aiheena on käyttölasikokoelmat. Konferenssin kieli on englanti.

 

Osallistumaan ovat tervetulleita museoiden henkilökunta, lasiasiantuntijat, tutkijat, muotoilun opettajat, muotoilijat, opiskelijat ja kaikki lasista kiinnostuneet.

 

Osallistumismaksu on 90 € ja se sisältää torstain ja perjantain ohjelman. Opiskelijat voivat seurata luentoja ilmaiseksi tai osallistua koko ohjelmaan alennettuun hintaan (50 €). Suomen lasimuseon ystävät ry:n jäsenet voivat tulla kuuntelemaan luentoja 40 €:lla. Tähän hintaan voi osallistua torstain ohjelmaan ilman lounasta.

Ilmoittautumiset (6.8. mennessä) ja tiedustelut: Kaisa Koivisto +358 40 330 4101, kaisa.koivisto@riihimaki.fi. Laskutamme osallistumismaksun ilmoittautumisen jälkeen.

Helsingin, Tampereen ja Lahden suunnasta on hyvät yhteydet Riihimäelle niin junalla, bussilla kuin omalla autollakin. Riihimäen rautatieasemalta on noin puolen tunnin kävelymatka lasimuseolle. Bussilinja nro 2 rautatieasemalta liikennöi tunnin välein klo 9.30–14.30 välillä.

 

Tapahtuman ohjelma:

 

Torstai 16.8.2018
 

klo 10 Ilmoittautuminen, tilaisuus tutustua museon näyttelyihin:

Kerttu Nurminen: Luontomatkalla lasin ihmemaassa
Helena Tynell: Rakkaudesta lasiin ja valoon
A+ (Ambition in Glass), Hämeen ammattikorkeakoulun lasiopiskelijoiden ryhmänäyttely

 

11–12 Lounas (Lounasravintola Kehrä)

12–14 Luentoja ja keskustelua

14–15 Kahvi
15–17 Luentoja ja keskustelua
18–20 Tutustuminen paikallisiin lasintekijöihin: Lasismi ja Mafka & Alakoski.
          Tarjolla pientä purtavaa ja virvokkeita.

 

 

Perjantai 17.8.2018

klo 9 Bussi Nuutajärvelle lähtee Riihimäen rautatieasemalta

 

10–14 Nuutajärven lasikylä ja museo, lounas
Kesänäyttely: Muistijälki - Tarinoita Nuutajärveltä

15–16 Paluumatkalla käynti Iittalan lasimuseossa ja Kalvolan kotiseutumuseon Erkki Vesanto -näyttelyssä.

Peräkonttikirppiksellä Lahdessa

Kirpputori Kisälli sijaitsee teollisuusalueella

keskustan lounaspuolella.

 

Lahdessa kirpputori Kisälli jatkaa antiikkiliike Juhokustin jalanjäljissä. Kesäaikaan kirpputorikiinteistön sisäpihalla järjestetään sunnuntaisin peräkonttikirppis. Poikkeavaa on se, että myyjiltä ei peritä mitään maksua. Sisäpihalla on asfaltti, mutta ei varjostavia rakennuksia, joten eilen sunnuntaina alkoi iltapäivällä olla tukalan kuumaa. Asiakkaana kyllä jaksoi kiertää myyntipöydät, mutta kuuden tunnin rupeama oli myyjille aika kova suoritus.

 

www.kirpputorikisalli.fi
www.facebook.com/Kirpputori-Kisälli

Jonkin verran oli myös lasiesineitä myynnissä

ulkopöydillä, mutta paremmat löydöt teki sisältä.

Mikkelin torilla jättikirppis

Mikkelin torin jättikirppiksellä tänään.

 

Mikkelin torilla järjestetään kesäaikaan joka sunnuntai klo 9 – 14 iso kirpputoritapahtuma, jonka tuottaa Mikkelin keskustan kehittämisyhdistys Mikke ry. Tänään paikalla oli runsaasti myyjiä ja asiakkaitakin oli jo aamuyhdeksältä jonkin verran. Valikoiman kirjo oli laaja; lasiesineitä, keramiikkaa, peltipurkkeja, leluja, kalastusvälineitä, vaatteita ja kaikenlaista muutakin vanhaa tavaraa.

Tapahtuman nettisivut: www.jattikirppis.fi

Osa myy suoraan peräkärrystä, osa asettelee

myyntiartikkelit pöydille ja jotkut levittävät esineet

maahan pressun päälle.

Kaj Franckin mausteikko.

 

 

Vanhoja leikkiautoja euron kappale.

 

Helena Tynell – rakkaudesta lasiin

Helena Tynell: Sateenkaari, Limburg 1989.

 

Helena Tynellin syntymästä on kulunut 100 vuotta ja sen kunniaksi Suomen lasimuseossa on näyttely18.5.–28.10.

Helena Tynell (1918–2016) tunnetaan ennen kaikkea Riihimäen Lasi Oy:n muotoilijana (1946–1976). Hänen uransa oli aikanaan poikkeuksellisen monipuolinen ja kansainvälinen. Hän teki pitkän uran Saksassa valaisinmuotoilijana ja on työskennellyt myös Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

 

Helena Tynell: Corona, Riihimäen Lasi 1966.

Helena Tynell: Aurinko, Riihimäen Lasi 1968.

Aurinkopulloja

 

Helena Turpeinen valmistui Taideteollisuuskeskuskoulun mallipiirustusosastolta 1943. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli Taito Oy:lle piirtäjänä ja Arabialle keramiikan muotoilijana 1943 – 1946. Hän jatkoi opintojaan Taideakatemiassa, mutta siellä edellytettiin täysipäiväistä opiskelua ja Helena valitsi työelämän.

Vuonna 1947 Helena avioitui Taito Oy:n johtajan Paavo Tynellin kanssa.

Taito Oy:n teetti valaisintensa lasiosat Kauklahden lasitehtaalla ja Helena asioi sen vuoksi tehtaalla ja tutustui lasinvalmistukseen siellä. Jo opiskeluaikanaan hän oli kiinnostunut lasista nähtyään Orreforssin 1920- ja 30-lukujen hienoja teoksia. Nehän olivat laajemminkin suomalaisten lasintekijöiden esikuvina.

Riihimäen lasin muotoilijaksi Helena Tynell siirtyi 1946 ja työskenteli siellä vuoteen 1976, jolloin Riihimäellä lopetettiin suupuhalletun lasin valmistus ja vähennettiin väkeä.

Työskenneltyään 20 vuotta Riihimäellä antoi tehdas kokonaisen vuoden aikaa keskittyä 20-vuotisjuhlanäyttelyn esineiden suunnitteluun ja valmistamiseen. Näyttely järjestettiin Salon Strindbergillä Helsingissä.

Suomen lasimuseossa oli ensimmäinen Helena Tynellin yksityisnäyttely 1970 ja sen jälkeen niitä on ollut viisi ennen tätä nyt esillä olevaa näyttelyä. Noiden aikaisempien näyttelyn näyttelyarkkitehtuurista Tynell vastasi itse.

Helena Tynellin piirrosluonnoksia.

Helena Tynell: Kilpikonna ja Pajupilli

ovat vuodelta 1946.

Helena Tynell: maljakoita vuodelta 1943,

vasemmalla Tatti.

Helena Tynell suunnitteli paljon kaiverrettua

kristallia ja teki yhteistyötä Theodor Käpin

kanssa sekä Kauklahden lasitehtaalla että

Riihimäellä. Tässä Kala-vati vuodelta 1955.

 

1963 Tynell alkoi suunnitella valaisinlasia saksalaiselle BEGA-valaisinvalmistajalle, joka omisti Limburgin lasitehtaan, missä valaisinten lasiosat valmistettiin.

Tynell suunnitteli valaisimia myös amerikkalaiselle Prescolite:lle 1967 – 1969 ja ruotsalaiselle Flygforssin lasitehtaalle 1967 - 1970.

Tynell asui Saksassa 10 vuotta ja kun hän oli lopettamassa uraansa siellä, antoi Limburgin lasitehdas lähtiäislahjaksi 1986 mahdollisuuden suunnitella ja valmistaa vapaita lasiteoksia. Helena Tynell oli jo opiskeluaikana suunnitellut kuvanveistäjän uraa ja nämä Saksassa valmistetut isokokoiset teokset ovatkin upeita lasiveistoksia.

 

Helena Tynellin Noakin arkki-sarjasta

Leijona, Kissa ja Lintu.

 

Helena Tynellin Pirtti-sarjaan kuuluvia

erikokoisia Pala-maljakoita.

 

Castello on vuodelta 1961 ja Rialto vuodelta 1962.

Helena Tynellin tuotantoa esittelevä Rakkaudesta

lasiin ja valoon –näyttely on Suomen lasimuseon

kolmannessa kerroksessa.

 

Helena Tynell: Metamorfosis, Limburg 1986.

Helena Tynell: Auringon laiva (Sun Ship), Limburg 1982.

Tammenterho, Riihimäen lasi 1975.

Vasemmalla Tynellin Talvipuut, Limburg 1986.

Amerikkalainen Fosforia Glass on valmistanut

tämän Tynellin maljan 1970-luvulla.

Helena Tynell: Pampas, Limburg 1986.

Kuukävely, Riihimäen lasi 1973.

Helena Tynell: Leikin jälkeen, Taito Oy 1950-luvun alku.

 

Taiteilija Helena Tynell on itse luonnehtinut uraansa seuraavasti:

”Riihimäen Lasi Oy oli perustettu vuonna 1910 ja oli vuonna 1946, kun aloitin siellä, monipuolinen, hieno lasin valmistaja. Siellä työskenteli lasin ammattilaisia: puhaltajia, kristallinhiojia, kaivertajia jne. Taiteilijat eivät silloin saaneet ollenkaan koskea lasinvalmistukseen. Kaikki ammattihenkilöt olivat kuitenkin taiteilijoiden käytössä. Heidän työnsä kautta, olemalla läsnä, oli opittava lasin ”kieli”, sen mahdollisuudet ja rajat. Vuonna 1976 Riihimäen Lasi Oy lopetti suupuhalletun lasin valmistuksen. Olin Suomessa työtön.”

”Minulle tuli tilaisuus jatkaa lasin suunnittelua Saksassa 1976–1986. Glashütte Limburg valmisti käsityömäisesti ainoastaan valaisinlasia, mutta aloittaessani siellä, se oli jo kehittänyt oman valaisintuotannon lasista. Koska olin oppinut lasinvalmistuksen ja muodon mahdollisuudet jo Riihimäen Lasissa, sekä tutustunut valaisinten tehtävään ja tekniikkaan työskenneltyäni mieheni Paavo Tynellin kanssa Taito Oy:ssä, saatoin välittömästi aloittaa Limburgissa valaisinten suunnittelun lasista.

Vuonna 1976 se oli monella tasolla dynaaminen, luova ja innoittava lasitehdas, jossa ammattitaidon ja laadun vaatimus oli ehdoton. Oli kannustavaa liittyä tähän jatkuvaan kehitykseen.”

”Vuonna 1986 sain vielä luvan muutaman kuukauden aikana valmistaa esineitä Suomen lasimuseoon sovittuun näyttelyyn. Tiesin, että tämä oli se minun elämäni ”hetki”, jolloin sain viimeisen kerran kokea lasihytissä lasiesineen lumoavan syntyhetken. Punaisena hehkuvasta lasimassasta läpikuultavaksi esineeksi, valon läpäiseväksi, säteileväksi. Valmiina kestämään vaikka tuhat vuotta, ja enemmän.”

 

Isokokoinen Faaraon uni on tehty Arabian

suureen näyttelyyn Tukholman NK-tavaratalon

taideosastolle. Reliefi on esillä lasimuseon

ensimmäisessä kerroksessa luentosalin seinällä.

Tynellin teoksessa on paljon samoja

piirteitä kuin Michael Schilkinin töissä.

 

 

Helena Tynellin lasiveistoksia on esitelty tässä blogissa aikaisemminkin:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/05/helena-tynellin-uniikkiveistosten.html

 

Kotkaan katsomaan Karhulan lasia!

Pastellinsävyistä Karhulaa.

 

Kotkassa alkavat Meripäivät huomenna torstaina ja tapahtuma jatkuu sunnuntaihin asti. Ohjelma löytyy netistä: www.meripaivat.com. Tämä hellesää suosii tuota tapahtumaa, mutta välillä on hyvä mennä Merikeskus Vellamon ilmastoituun viileyteen katsomaan siellä olevia useita näyttelyitä.

 

Merikeskuksessa toimivat Kymenlaakson museo, Suomen merimuseo ja Merivartiomuseo. Kymenlaakson museo on tuottanut Lasia kaikille – Karhula 1889 – 2009 –näyttelyn. Näyttely on ollut esillä reilun vuoden, mutta sitä on tänä aikana muokattu, esimerkiksi alussa esillä ollut pullokokoelma on vaihtunut Göran Hongellin tuotannon esittelyyn. Ohessa on kuvia näyttelystä kesäkuun lopulta.

Kannattaa poiketa myös Tamburiiniin katsomaan millaisia Karhulan lasitehtaan esineitä on siellä tarjolla:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/07/monipuolinen-kotkan-tamburiini.html

Hienosti koristeltu malja, mutta tekijätiedot puuttuvat.

Etualalla Aarre Putron, Aino Marsio-Aallon

ja Lisa Johansson-Papen puristelasia.

Suomalainen lasimuotoilu löi itsensä

maailmalla jo ennen toista maailmansotaa,

eikä vasta 1950-luvulla.

Göran Hongellin muotoilutöitä, takana oleva

iso malja on Richard Jungellin käsialaa.

Gunnel Nymanin teoksia.

Gunnel Nymanin Perhe vuodelta 1937.

Aino Marsio-Aallon esineitä.

Yrjö Rosolan vihreä Vähän vino –karahvi laseineen.

Etualalla Göran Hongellin muotoilua.

Karhulan luulasista tehty kampauspöydän kalusto.

Punnus ja umpinainen pullo ovat Karhulan

lasitehtaan antamia lahjaesineitä.

Ilmari Kianto lähetti tehtaalle kiitosrunon.

Hongellia.

Jungellia.

Hongellin muotoilemia esineitä.

Hongelleita nämäkin.

Vahvasti tyylitelty naisen kasvokuva on toteutettu

hiekkasyövytyksellä 1938. Kristallimaljan halkaisija

on 175 mm ja korkeus 45 mm.

Hongellin muotoileman Vala –sarjan laseja.

Hylkeenpyytäjä-malja on Hongellin suunnittelema.

Erilaisia Tapio Wirkkalan muotoilemia

Finlandia-vodkan pulloja.

 

Karhulan lasitiiliä.

Tapio Wirkkalan suunnittelema pintakuvio.

Varhainen lasivillapakkaus.

 

Lasitehtaan henkilökunnan tekemiä ”sööläystöitä”,

joita kutsutaan myös ruokatuntitöiksi.

Sööläystyöt olivat taidonnäytteitä, joskus harjoitus-

töitä ja joskus omaan käyttöön tehtyjä esineitä.

Sööläystöistä on julkaistu artikkeli

Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2018.

Tämä hieno jalkalamppu oli esillä näyttelyssä

sen alkuvaiheessa, mutta nyt nähtävissä vain

näyttelyssä käytössä olevilla infonäytöillä.