Aikaisemmin ilmoitetusta
poiketen Tamara Aladin ei pääsekään tulemaan Riihimäelle Suomen lasimuseon
ystävät ry:n järjestämään tilaisuuteen terveydellisistä syistä. Torstaina 17.3.
lasimuseon luentosalissa Brita Flander kertoo työstään lasimuotoilijana. Oman
tarinansa lisäksi hän muistelee Nuutajärven puhaltajamestari Unto Suomista.
Näin Wikipedia esittelee
Flanderin:
Brita Maria Flander (ent.
Sirén, s. 1957) on suomalainen muotoilija ja raviohjastaja. Muotoilijana Flander tunnetaan etenkin lasiesineistään
ja valaisimistaan.
Flander opiskeli teollista
muotoilua ja valmistui taiteiden kandidaatiksi 1989. Hän työskenteli vuosina
1982–1984 Sisustustoimisto Carita Holthoerissa ja sen jälkeen freelancerina.
1980-luvulta hän on suunnitellut tuotteita muun muassa Skannolle, Artekille, Innojokille, Marimekolle ja Hackman-Iittalalle.
Vuodesta 1987 Brita
Flander on osallistunut yhteisnäyttelyihin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Flanderin töitä on muun muassa Suomen kansallismuseon, Designmuseon, Suomen lasimuseon kokoelmissa. Ulkomaisista museoista hänen
töitään ovat kokoelmiinsa ottaneet Pariisin Musée des Arts Decoratifs de Louvre, espanjalainen Fundacion Nacional del
Vidrio, tšekkiläinen Crystalex sekä Corning-lasimuseo Yhdysvalloissa.
Flander on tehnyt myös
uniikkeja lasiteoksia, joihin kuuluu Helsingin Stockmannin lasikaton alle ripustettu 8 x 20 metrin kokoinen Iris.
Tilausteoksia on syntynyt myös Ingvar Kamprad Designcentrumiin Lundin yliopistoon, tasavallan presidentin virka-asuntoon Mäntyniemessä, Sammonlahden kirkkoon Lappeenrannassa sekä Oulun tuomiokirkkoon.
Lasinpuhaltajamestari Unto
Suominen työskenteli Nuutajärven lasitehtaalla useiden taiteilijoiden kanssa mm.
Gunnel Nyman, Oiva Toikka, Heikki Orvola, Kerttu
Nurminen, Markku Salo, Brita Flander. Hän aloitti uransa 14-vuotiaana
1944 ja jäi eläkkeelle 1991. Eläkkeelläkin hän osallistui lasipajojen
työskentelyyn aina kuolinvuoteensa asti. Suominen opetti Taideteollisen
korkeakoulun lasitaiteen osastolla 1986 – 93. Hänelle myönnetiin valtion
taiteilijaeläke 1992 ja opetusministeriön Suomi-palkinnon hän sai 2002. Unto
Suominen kuoli marraskuussa 2004.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti