maanantai 28. heinäkuuta 2014

Forssan hiipunut ehtootori


Tämän kesän sarja Forssan kehräämön ehtootori –tapahtumia päättyi viime torstaina Antiikki ja vanha lasi –teemailtaan. Vastaavissa tapahtumissa muutama vuosi sitten oli runsaasti kauppiaita ja paljon ostavaa yleisöä. Tapahtumajärjestäjät eivät saisi luottaa siihen, että kerran saavutettu suosio myyjien ja ostajien keskuudessa jatkuu automaattisesti. Joka vuosi pitäisi jaksaa markkinoida tapahtumaansa. Tänä kesänä havaittiin samanlainen nukahtaminen kuin Forssassa myös Iittalan lasikirppiksen järjestelyissä. Ne, jotka tulevat pidemmän matkan päästä tällaiseen huonosti järjestettyyn tapahtumaan tuskin tulevat uudestaan. Suomalainen sananlasku kertoo saman asian runollisemmin: Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas.

Vanhoja taideteollisuustuotteita oli Forssassa myytävänä niukasti, enimmäkseen tavaravalikoima oli itsepalvelukirppiksen luokkaa. Parhaat ostokset pystyi tekemään Kehräämön aukion reunalla olevan Forssan kaupunginkirjaston poistokirjojen myyntipisteestä. Vanhan lasin osuutta tässä tapahtumassa edusti käytännössä niin ikään Kehräämön aukion laidalla olevassa Forssan museossa järjestetty lasintunnistuspalvelu. Suomen lasimuseon intendentti Kaisa Koivisto tunnisti ihmisten tuomia lasiesineitä. Esineitä tuotiin tunnistettavaksi tasaiseen tahtiin ja moni jäi seuraamaan myös toisten tuomien esineiden tunnistamista. Muutama tosi mielenkiintoinen esine nähtiinkin.

1800-luvulla rakennettu Forssa Yhtymän (myöhemmin Finlayson Forssan) teollisuusalue on kunnostettu uusiin käyttötarkoituksiin tekstiiliteollisuuden loputtua Suomesta.





Tämän esineen pohjassa on Nanny Stillin signeeraus.



Suurikokoinen lasimalja on Asmo Uutelan tekemä.
 

Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen ja Forssan luonnoshistoriallisen museon perustaneet Torild ja Aili Brander ovat lahjoittaneet tämän museonjohtaja Kati Kivimäen käsissä olevan lasimaljakon Forssan museolle. Tuo tutustumisen arvoinen luonnoshistoriallinen museo on myös Kehräämön aukion vieressä, samassa rakennuksessa kuin kirjasto: http://www.lounaisluonto.net/museo/
Torild Brander kuului äitinsä puolelta Costianderin sukuun, joka omisti Nuutajärven kartanon ja lasitehtaan. Hän peri viidesosan tuosta kokonaisuudesta vuonna 1942 ja lääkärin työ Helsingissä sai jäädä. Sodan jälkeen professori Brander omistautui luonnonsuojelutyölle kokopäiväisesti.
Esineen mukana tulleen paperin mukaan maljakko on tehty Nuutajärven lasitehtaassa 1930-luvulla.



Liehureunainen marmorilasista tehty maljakko on Nuutajärven lasin valmistama.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti