Kaksi yötä Lasipäivään

Vielä pitää odottaa kaksi yötä ennen kuin pääsee lauantaina 26.1. Suomen lasimuseoon Riihimäelle ihailemaan lasiaarteita. Yleensä siellä näkee ainakin muutaman sellaisen lasiesineen, joita ei ole ennen luonnossa nähnyt. Ehkä jotain löytyy myös omaan kokoelmaan.

Karhulan karahveja 1

Kaksi Hongellin suunnittelemaa

Karhulan lasitehtaan karahvia;

normaalikokoinen ja pieni.

 

Kristalliesineistä on saatu vieläkin näyttävämpiä, kun kappaleen aloituksen päälle puhalletaan toisella pillillä ohut, tavallisesti värillinen, lasikerros eli verho. Hiomalla kuvioita värillisen kerroksen läpi saadaan kaksivärinen kuvio. Kristallin lisäksi verholasiesineitä on tehty tavallisesta lasista. Halvempi, mutta yhtä näyttävä lopputulos, saadaan kun väritön lasiesine maalataan tarkoitukseen kehitetyllä maalilla, joka siten uunissa poltetaan kiinni lasiesineen pintaan. Tällaista esinettä voidaan hioa kuten verholasiesinettä. Saksankieliset lasintekijät käyttivät maalaamisesta termiä petsaaminen, jolloin keltaisella väritetty oli gelbätze eli suomalaisittain kelpetsi. Karhulan lasitehdas valmisti 1930- ja 40-luvuilla runsaasti tällä menetelmällä koristeltuja lasiesineitä: karahveja, laseja, maljoja ja maljakoita. Ohessa on kaksi tällaista Karhulan karahvia, joiden suunnittelija on ilmeisesti Göran Hongell.

Hopeinen suojus pullon kaulan ympärillä

on melko yleinen. Siihen voitiin kaivertaa

lahjan saajan sekä antajan tiedot

kultasepänliikkeessä.

Melko tyypillinen koristekuvio; kumpaan se

viittaa enemmän art deco- vai funkistyyliin?

Myös karahvien nupit koristeltiin kelpetsillä ja

kaiverruskuvioilla – silloin ei työtunnin hinta

ollut esteenä kuten nykyään.

Kenen valmistamat karahvi ja lasit ?

Tunnistaako joku pullokarahvin ja sen nupin

muodon perusteella valmistajan?
LISÄYS: Blogin lukijoilta saatujen tietojen
perusteella ISKU-sarjan muotoilija on Erkki
Vesanto ja valmistaja on Iittala.
ISOT kiitokset Annelle ja Juhanille tiedoista.
 

Varmaan kaikilla suomalaisilla lasitehtailla on 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla koristeltu lasiesineitä maalaamalla. Aluksi sillä haluttiin peitellä lasin huonoa laatua, mutta koristelun avulla pyrittiin myös nostamaan esineen arvoa. Suurin osa maalauskoristeluista esittää jotain, mutta myös tällaisia graafisia viivoja on käytetty. Kauklahden ja Kumelan kukkakuvioita on monen vaikea erottaa toisistaan ja tällaisille graafisille viivoille on vaikea nimetä tehdasta. Tunnistaako joku pullokarahvin ja lasien muodoista valmistajan tai osaako joku koristemaalauksen perusteella nimetä ne valmistaneen lasitehtaan?

Pullokarahvin korkeus on 175 mm

korkin yläpintaan asti mitattuna.

Ryyppylasien korkeus on 54 mm.

Lisää kuvateksti

Yksinkertainen esineen muoto ja yksinkertainen

koristelu luovat tyylikkään kokonaisuuden.




LISÄYS 21.1.

Blogin lukija lähetti kuvan, jossa on Iittalan lasitehtaan

lahjapakkaus ja siinä näkyy oheinen karahvi ja kuusi

ryyppylasia. Kuvan mukaan setin nimi on Isku.

LISÄYS 27.1.

Karahvin ja lasit on muotoillut Erkki Vesanto.

Viikko Lasipäivään

Viikon kuluttua lauantaina 26.1. lasiesineistä kiinnostuneet kokoontuvat Suomen lasimuseoon Riihimäellä.

Kuvia viime vuoden tapahtumasta voi katsoa tämä blogin arkistosta:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/01/vilkas-lasipaiva-riihimaella.html
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/01/lisaa-kuvia-lasipaivilta.html
 

Myös aikaisempien vuosien kuvia löytyy aina vuoden 2011 Lasipäivästä alkaen, sillä tänään tulee kuluneeksi 8 vuotta ensimmäisestä Lasinkeräilijän Blogin julkaisusta.

 

Viikon kuluttua: Lasihuutokauppa 2019

Ensi viikon lauantaina 26.1. vietetään Suomen lasimuseossa Riihimäellä Lasipäivää. Päivän ohjelmaan kuuluu Lasihuutokauppa, johon esineitä myyntiin ovat tuoneet Suomen lasimuseon ystävät ry:n jäsenet. Ohessa on muutama poiminta tämän vuoden huutokauppakohteista. Kuvallisen huutokauppaluettelon voi ladata ja tulostaa yhdistyksen kotisivuilta: https://www.suomenlasimuseonystavat.fi/aiempien-lasipaivien-huutokauppaluettelot

 

Antiikki & design 1/2019 ilmestyi

Antiikki & design –lehden numeron

1/2019 iloisenvärinen kansi.

 

Kuluvan vuoden ensimmäisessä numerossa on suoraan lasiesineisiin liittyviä juttuja vain pari, mutta muuten kiinnostavaa luettavaa riittää. Useinhan on niin, että jos on kiinnostunut jostain vanhasta taideteollisuuden tuotealueesta, esim. lasista, niin kyllä sitä on ainakin jossain määrin utelias saman aikakauden muita taideteollisuusesineitä kohtaan.

 

Weckströmin korukeräilijöiden kokoelmaa

esitellään viiden sivun verran.

 

Monet muotoilijatkin ovat työskennelleet useamman materiaalin kanssa. Esimerkiksi tässä lehdessä on artikkeli pariskunnasta, joka kerää Björn Weckströmin koruja ja Weckströmhän on muotoillut myös lasia Nuutajärvelle. Tehtaalle suunniteltujen käyttö- ja taidelasiesineiden lisäksi hän on tehnyt lasiveistoksia. Veistoksia on syntynyt paljon myös pronssista.

 

Arabiakeräilijöiden kiinnostuksen kohteet vaihtelevat:

30-luvun keltareunakupit eivät nyt kiehdo monia,

mutta -60 sekä -70 –lukujen muotokieli kiinnostaa

myös japanilaisia ja tehtaan alkuajan tuotannolla on

omat keräilijänsä.

 

Keramiikkaa pidetään lasin sisarmateriaalina, niinpä lasinkeräilijät usein hankkivat myös keramiikka- ja posliiniesineitä. Varsinkin, jos keräilykohde on jonkun muotoilijan tuotanto. Esimerkiksi Tapio Wirkkalalla ja Timo Sarpanevalla on hieno ura molempien materiaalien parissa.
Tässä lehdessä on kolmen aukeaman verran perustietoa Arabian tuotannosta, muun muassa leimoista.

Suomen lasimuseossa Riihimäellä jatkuu upea

muranolaisen lasin näyttely tammikuun huolto-

seisokin jälkeen.

Lehdessä on uusi Antiikkipörssi-

palsta, jolla seurataan antiikki- ja

design-markkinoiden kehitystä.

Antiikki- ja design –lehdessä on neljän aukeaman

juttu eiralaisen jugendtalon isosta asunnosta, joka

on remontoitu ja sisustettu jugend-tyylille uskollisesti.

Paavo Tynellin valaisinten arvostus tuntuu

edelleen kasvavan.

Monet vanhan tavaran kaupan kanssa tekemisissä

olevat sanovat, että tällä hetkellä ryijyt ja muut

taidetekstiilit ovat rahallisesti aliarvostettuja.

Greta Skogster-Lehtisen uraa ja tuotantoa esitellään

neljän aukeaman verran.

Kolmen aukeaman jutussa esitellään keräilijä-

pariskunta, joka kerää hopeaa, lasia ja posliinia.

Lukijoiden lähettämien kysymysten kohteena

on tällä kertaa mm. tämä lasi. Vastauksessa

pohditaan olisiko se Humppilan vai Kumelan

tuotantoa. Kolmas vaihtoehto voisi olla Karhula.

Suomen lasimuseon asema taas uhattuna

Suomen lasimuseon talviasussaan.

 

Hallituksen esitys museolaiksi sekä laiksi opetus- ja kulttuuritoiminnan rahoituksesta on annettu eduskunnalle 18.10.2018. Museolain uudistus ja siihen liittyvä museoasetus ovat jälleen uhkaamassa Riihimäellä toimivan Suomen lasimuseon asemaa. Museoviraston lausunnon mukaan lasimuseo ei täytä kaikkia erikoismuseolta vaadittuja ominaisuuksia. Valtakunnalliset erikoismuseot (uuden lain mukainen nimitys on valtakunnallinen vastuumuseo) saavat korkeampaa valtionosuutta kuin ”tavalliset” museot toimintamenoihinsa, joten aseman menetyksellä olisi suorat vaikutukset lasimuseon toimintaan. Tällä hetkellä Suomessa on 17 erikoismuseota. Parhaillaan museot hakevat valtionosuuksiaan ja hakuaika päättyy 20.2.

 

Erikoismuseon pitää edustaa valtakunnallisesti merkittävää toimialaa ja museon pitää olla toimialan kannalta tarpeellinen. Sillä pitää olla valtakunnallisesti merkittävä kokoelma ja sen pitää huolehtia ko. erikoisalaa edustavien museoiden keskinäisestä yhteistyöstä sekä erikoisalansa museokokoelmiin liittyvän tiedon saatavuudesta ja antaa asiantuntija-apua toimialastaan. Lisäksi sen pitää huolehtia muista opetusministeriön erityismuseolle määräämistä tehtävistä.

 

Museoviraston lausunnon mukaan lasiala on aihealueena liian kapea ja muotoilun alalla toimii jo Designmuseo.

 

Lasimuseon asema oli edellisen kerran uhattuna vuonna 2012, jolloin Opetusministeriön selvitysmiehenä toimineen tamperelaisen Werstas-työväenmuseon johtajan, Kalle Kallion, yhden miehen raportti Valtakunnalliset erikoismuseot – selvitys erikoismuseojärjestelmän tilasta ja tulevaisuudesta sisälsi ajatuksen vastuun keskittämisestä Designmuseolle myös lasin osalta.
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/10/suomen-lasimuseo-joutumassa-design.html

 

Suomen lasimuseo on suljettu huoltoseisokin vuoksi

aina tammikuut, mutta on auki Lasipäivänä 26.1.,

jolloin talo täyttyy lasinkeräilijöistä.

 

Kun Helsinkiin kaavailtu Guggenheimin taidemuseon tulo ei saanut kannatusta, niin kulttuurieliitin ja poliittisen eliitin mielenkiinto on kanavoitunut Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon uuden yhteisen rakennuksen hankkimiseen. Hanke on vahvassa myötätuulessa ja onkin tarpeellinen; esimerkiksi Designmuseon perusnäyttely antaa mm. tilanpuutteen vuoksi kalpean kuvan suomalaisen muotoilun kehityksestä. Uusi museo –hanke vaatii runsaasti valtion varoja, jolloin ne ovat pois jostain muusta ja näyttääkin sisältä, että Suomen lasimuseo on yksi häviäjistä.

Vuonna 2012 Suomen lasimuseo sai laajaa tukea erikoismuseo-asemalleen, muun muassa suomalaiset ja kansainväliset museot, kansainvälinen museokomitea ICOM ja eri oppilaitokset lähettivät opetus- ja kulttuuriministeriöön museota puolustavia lausuntoja. Löytyykö tällaista tukea nyt?

Riihimäen kaupunginjohtaja Sami Sulkko on lehtihaastattelussa todennut, ettei kansainvälisesti tunnetun museon asemaa pidä horjuttaa, kun sillä sen asiantuntemus on kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettua. Museon kävijämääräkin on kasvussa: vuonna 2018 kävijöitä oli noin 27 500, mikä on suurin luku kahteenkymmeneen vuoteen.

Suomen lasimuseo on perustettu 1961 ja nykyisiin tiloihinsa se muutti 1980. Museon toiminnan 55-vuotisesta historiasta on julkaistu Kaisa Koiviston kirjoittama artikkeli Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2016.