Lauantaina Nuutajärven Lasivitriini-tapahtumaan!

Suomen lasimuseon ystävät ry:n jäseniä Nuutajärven

lasimuseo Prykärissä pari viikkoa siiten.

Lasinkeräilijöiden kesäkausi alkoi lauantaina 9.6. Lasi- ja keräilytapahtumassa Suomen lasimuseon pihalla Riihimäellä ja se päättyy huomenna lauantaina 25.8. Lasivitriini-tapahtumassa Nuutajärven lasikylässä. Nuutajärven lasimuseo Prykärissä on esinetunnistusta ja siellä voi tutustua paikallisen tehtaan tuotannon historiaan. Siitähän on tänä vuonna tullut kuluneeksi 225 vuotta, kun lasitehdas perustettiin Nuutajärvelle.

Museossa voi tutustua myös 1800-luvun puolivälin filigraaniesineisiin, joista tehdas tuli tunnetuksi myös ulkomailla. Viime syksynä Suomen lasimuseossa oli esillä Kiehtova kierre –näyttely, joka esitteli suomalaisen filigraanilasin historiaa.

Nemokustannuksen julkaiseman

Marja-Leena Salon Kiehtova kierre

–kirjan kansi.

Näyttelyn yhteydessä julkaistiin Marja-Leena Salon kirjoittama Kiehtova kierre –kirja, jossa tuota suomalaisen filigraanilasin historiaa ja nykyisyyttä esitellään. Salon kirjassa tämän filigraanilasin valmistuksen historia on kirjoitettu lomittain nuoren polven nuutajärveläisen lasimuotoilijan, Gina Salariksen, henkilötarinan kanssa. Mutkien kautta tarinassa Salaris päätyy muotoilemaan filigraanilasisen valaisimen, joita valmistetaan Nuutajärvellä Lasikomppanian hytissä.

Nuutajärvi, Bredgem ja Franck, noihin kolmeen nimeen kiteytyy suomalaisen filigraanilasin historia, mutta ei se siihen pysähtynyt: Salo kuvaa kirjassaan kuinka varovasti muut taiteilijat uskalsivat ryhtyä käyttämään filigraania Nuutajärvellä 1970-luvulla. Aluksi filigraani oli Franckin yksinoikeus, poikkeuksena Toini Muonan muotoilemat esineet 1960-luvun alussa. Vasta Björn Weckströmin kuvia kumartamaton asenne vapautti tuon tekniikan kaikkien käyttöön 1970-luvun lopulla.

Kiehtova kierre –kirjan kuvissa Nuutajärven lasi-

tehtaan ensimmäisen kultakauden filigraaniesineitä.

Vajaa puolet kirjan sivumäärästä on käytetty Franckin jälkeen filigraanilasia Suomessa tehneiden muotoilijoiden ja lasinpuhaltajien haastatteluihin.  Tämä osuus antaa hyvän kokonaiskäsityksen siitä miten laaja ja moninainen on filigraanitekniikan osaaminen ja käyttö suomalaisen studiolasin piirissä. Kari Alakosken osuudessa käy ilmi miten Nuutajärven lasitehdas panosti vielä 1990-luvulla suomalaisten lasintekijöiden ammattitaidon parantamiseen järjestämällä italialaistyöpajoja kahdeksan kertaa.

Nuutajärven lasitehtaan osuus on kirjassa luonnollisesti keskeinen, mutta kirjassa kerrotaan myös miten Nuutajärvellä opittua filigraanilasiosaamista Helanderin veljekset veivät omaan tehtaaseensa Humppilaan, kun Riihimäelle osaaminen tuli Tereschatoff´in lasinpuhaltajaveljesten mukana Pietarista. Riihimäellä filigraaniesineitä valmistettiin muutaman vuoden 1930-luvun alkupuolella.

Marja-Leena Salon Kiehtova kierre -kirjan kuvissa

valmistuu Gina Salariksen muotoilema valaisin

Lasikomppanian hytissä Nuutajärvellä.

Marja-Leena Salon kirja Kiehtova kierre – filigraanilasi Suomessa ilmestyi syksyllä 2017 Suomen lasimuseossa esillä olleen näyttelyn kanssa samaan aikaan. Se on tarpeellinen lisä vähänlukuisessa suomalaista lasituotantoa esittelevien kirjojen joukossa. Filigraanilasin tekniikan esittelyn lisäksi kirja kertoo mielenkiintoisesti Nuutajärven lasitehtaan vierastyövoiman merkityksestä, mikä kuvaa laajemminkin suomalaisen lasiteollisuuden kehitysvaiheita.

Lisää Lasivitriini-tapahtumasta:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/08/nuutajarven-lasivitiini-tapahtuma.html

Lasimuseon ystävät retkellä, osa 2

Göran Hongellin muotoilema kastemalja on valmistettu

Ahlströmien omistamassa Karhulan lasitehtaassa.

 

Suomen lasimuseon ystävät ry:n jäsenmatka kohdistui tänä vuonna Noormarkun, Kauttuan ja Nuutajärven ruukkikyliin. Ensimmäisestä kohteesta julkaistiin kuvia tässä blogissa 14.8. ja nyt on vuorossa toinen käyntikohde, joka oli Noormarkun kirkko.

Yleensä kastemaljat on valmistettu

värittömästä lasista, mutta tämä on tehty

hennon vihreästä lasista.

 

Maljan kääntöpuoli.

 

Noormarkussa oli ensimmäinen kirkko jo ennen 1700-lukua. Vieläkin pystyssä olevan, vuonna 1757 rakennetun kellotapulin kahdesta kellosta pienempi on rakennusvuodelta ja suurempikin vuodelta 1772. C. Engel suunnitteli vuonna 1835 ahtaan ja lahon kirkon tilalle uuden ristikirkon. Aikaisemmin Ulvilan kappeliseurakuntana ollut Noormarkun seurakunta itsenäistyi vuonna 1869.

Pääsiäislauantaina 30.3.1918 sisällissodan tykistötulen sytyttämä kirkko paloi, mukaan lukien arkistot ja alkuperäinen vaivaisukko, kirjasto sakaristosta sekä Eva Ahlströmin lahjoittama Elin Danielson-Gambogin alttaritaulu ”Jeesus ja syntinen nainen” (1899). Uutta kirkkoa ryhdyttiin suunnittelemaan välittömästi ja luonnokset tilattiin sekä arkkitehti Josef Stenbäckiltä että arkkitehti Ilmari Launikselta. Ennakoitua kalliimmaksi osoittautuneesta hankkeesta kuitenkin luovuttiin ja seurakunta korjasi vuonna 1921 ostamansa Noormarkun osuusmeijerin (rakennettu vuonna 1907, nykyisenä nuorisotalona) kirkolliseen käyttöön. Kirkko toimi siellä vuoteen 1933 saakka.

 

Noormarkun kirkko ja sen portti.

 

Uusi kirkko rakennettiin vasta 1931 – 1933 A. Ahlström Osakeyhtiön vuonna 1927 Antti Ahlströmin syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi tekemän lahjoituksen turvin. Lahjoitukseen sisältyivät myös arkkitehti Armas Lindgrenin tekemät piirustukset. Kirkko vihittiin käyttöön seurakunnan 200-vuotisjuhlassa 3.9.1933.

Lennart Segerstrålen suuri alttarifresko

valmistui 24 vuotta myöhemmin

kuin kirkko eli vuonna 1957.

Gunnar Forsströmin lasimaalaus.

 

 

 

 

Kirkko peruskorjattiin vuonna 1989 arkkitehti Carl-Johan Slotten suunnitelman mukaisesti. Keskiaikaiseen suomalaiseen tyyliin yksilaivaiseksi rakennettu kirkko otettiin vuonna 2002 Suomen museoviraston suojelukohteeksi.

 

Noormarkun kirkko jäljittelee ulkoasultaan Satakunnan keskiaikaisia harmaakivikirkkoja, kuten Ulvilan ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoja. Kirkon ulkoseinät on muurattu harmaakivestä ja sisäseinät tiilestä. Keskiaikaisista kivikirkoista poiketen Noormarkun kirkon katto on paanujen sijaan tehty kuparikatteesta.

Parven fasadissa on Göran

Hongellin koristemaalaukset.

Kirkon ensimmäinen, Martta Neicklik-Platonoffin maalaama Vapahtajan syntymää esittävä alttaritaulu on nykyisin sakastin kaapin päällä. Toisena käytössä oli Aleksandra Frosterus-Såltin maalaama Hiitolan kirkon alttaritaulu. Nykyisen freskon lahjoittajien, Hans ja Marjatta Ahlströmin toiveena oli vuorisaarnan käyttäminen aiheena. Tekijäksi valittiin Lennart Segerstråle, jonka töitä on ainoastaan Rovaniemellä, Varkaudessa, Noormarkussa ja Ruotsissa. Fresko valmistui juhannukseksi vuonna 1957.

Myös nämä koristemaalaukset

ovat Hongellin tekemiä.

Ensimmäinen, rakennusmestari Eklöfin vaivaisukko 1800-luvun puolivälistä tuhoutui kirkon palossa vuonna 1918. Pauli Österlund teki Lennart Segerstrålen piirustuksien mukaan vuonna 1957 uuden, kirkon eteisessä varoja seurakunnan diakoniatyölle keräävän vaivaisukon.

Ylhäällä lähellä katoharjaa olevat

koristeet ovat Gunnar Finnen tekemiä.

Noormarkun kirkon vihkiryijy.

Kirkon moni-ilmeisistä maalauksista löytyvät taiteilijanimet Göran Hongell, Björn Thunström, Aleksandra Frosterus-Såltin, Lars Hagelstam, Gunnar Forsström ja Irma Ahlström. Kirkon veistoksia ovat tehneet mm. Garl Wilhelms, Gunnar Finne ja Emil Halonen

Retkeläisiä sakastissa.

Kirkon vieressä sijaitsevalla hautausmaalla on muun muassa Ahlströmin suvun hauta-alue, joka sisältää useita taiteellisesti merkittäviä hautamuistomerkkejä. Sankarihautausmaan muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Erik Bryggman v. 1951. Noormarkun kirkko ja hautausmaa luetaan kuuluvaksi Noormarkun ruukin alueeseen, joka on yksi Museoviraston määrittelemistä Valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Lähteet: www.kirkkoporissa.fi  ja https://fi.wikipedia.org/wiki/Noormarkun_kirkko

Ja sitten seuraavaan käyntikohteeseen.

Nuutajärven Lasivitiini-tapahtuma lauantaina

 

Keräily on paljon muutakin kuin esineiden haalimista kaappeihin. Kun keräilijä on saanut alkuinnostuksensa tyydytettyä ja kokoelma alkaa muotoutua, tulee useimmiten tyhjä hetki: miksi minä tätä teen? Taiteilijan, valmistajan, aikakauden, kauneuden, materiaalin, värien – vai minkä vuoksi? Tiedon tarve lisääntyy. Tämä on yksi syy, miksi Lasivitriini-tapahtuma järjestetään jo yhdeksättä kertaa.

Tietoa omista esineistä saa alan huippuasiantuntijoilta, Suomen lasimuseon intendentti Kaisa Koivistolta ja tutkija Hannele Viilomaalta. He tunnistavat parin tunnin ajan kävijöiden esineitä (max. 3 kpl/henkilö) Lasimuseo Prykärissä/Designmuseo Nuutajärvi.

 

Lasiesineitä olivat syyskuussa 2011 tunnistamassa

Marjut Kumela ja Hannele Viilomaa (selin kameraan).

 

Löytöjä voi puolestaan tehdä useista myyntipisteistä, sillä Lasikylään saapuu lasin, keramiikan ja korkealaatuisen designin myyjiä eri puolilta Suomea. Tänä vuonna esillä onkin lasin lisäksi myös muita materiaaleja. Myyntipöydät sijoitetaan Pruukin pajojen tiloihin, jolloin kävijä voi helposti piipahtaa Lasikylän omien taiteilijoiden ja taidekäsityöläisten työhuoneissa. Esineiden tekijöiden tapaaminen onkin monelle kävijälle sitä lisäarvoa, mitä ei pelkästään myymälöissä käymällä ole mahdollista saada.

Nuutajärven asukkailla on ollut vuosien varrella ainutlaatuiset mahdollisuudet hankkia lasitehtaan tuotteita. Osasta on aika luopua, ja näitä esineitä tulee myyntiin kyläyhdistyksen ylläpitämälle Kotien kätköistä -pöydälle.

 

Tällaisia Kaj Franckin muotoilemia lasiesineitä

signeerattiin 1950-luvulla Amerikan vientiä varten

”Notsjoe FK”.

Näitä on lauantaina myytävänä lasivitriinissä.

Lasivitriini-tapahtumassa on vielä mahdollisuus tutustua Muistijälki-kesänäyttelyyn, jossa lasialan ammattilaiset kertovat suhteestaan Nuutajärveen omalla materiaalillaan.

Hillitty jännitys tiivistyy viimeistään klo 13 alkavassa huutokaupassa, jonka tarjonta on aikaisempien vuosien tapaan ainutlaatuista. Tänä vuonna paikkaakin voi kutsua ainutlaatuiseksi, sillä huutokauppa järjestetään historiallisessa Paja-rakennuksessa samassa salissa, jossa on juhlittu Nuutajärven lasitehtaan 150-vuotisjuhlaa vuonna 1943. Paikka on erityinen varsinkin tänä vuonna, kun meneillään on Nuutajärven lasikylän 225-vuotisjuhlavuosi.

 

Kuvassa on yksi sivu Lasivitriini-tapahtuman

huutokauppaluettelosta, joka löytyy netistä.

http://www.lasivitriini.fi/docs/lasivitriini-huutokauppa2018.pdf

 

Lasivitriini Nuutajärven lasikylässä la 25.8.2018 klo 10–16

OHJELMA

klo 10–16 Uuden ja vanhan designin myynti, Pruukin pajat.

Klo 11–13 Vanhan lasin tunnistus, Kaisa Koivisto ja Hannele Viilomaa, Suomen lasimuseo. Lasimuseo Prykäri, max. 3 esinettä hlö.

klo 13–14 Lasihuutokauppa, Paja-rakennus. Näyttö klo 12–13, meklarina Jukka Pulakka.

klo 10–16 Lasitaidenäyttely Muistijälki – Tarinoita Nuutajärveltä avoinna Red Brick Galleryssä, Kahvila + Keittiö Sylvin sivusalissa. Vapaa pääsy.

klo 9–17 Kahvila + Keittiö Sylvi avoinna.

klo 10–17 Designmuseo Nuutajärvi / Prykäri avoinna. Vapaa pääsy.

klo 10–16 Pruukin pajat ja myymälät avoinna.

klo 10–18 NuGO Shop avoinna.

klo 10–18 Iittala Outlet avoinna

 

Tapahtumaan on vapaa pääsy.

 

www.lasivitriini.fi
www.nuutajarvi.fi
http://www.lasivitriini.fi/docs/lasivitriini-huutokauppa2018.pdf

Näkymä yhdeltä myyntipöydältä vuoden 2011

Lasivitriini-tapahtumassa.

Yli 40 vuotta Juthbackan markkinoita

Niin runsas kattaus tällä pöydällä, että kestää

hetken havaita mahdollinen aarre.

 

Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap on järjestänyt Uusikaarlepyyn Juthbackalla vanhojen tavaroiden myyntitapahtuman jo vuodesta 1975. Vanhojen autojen harrastajien keskinäisestä varaosien osto-, myynti- ja vaihtotapahtumasta on kasvanut Suomen suurin vanhojen tavaroiden myyntitapahtuma. Myyntipaikkoja alueella on yli 700 ja kävijöitä on vuosittain noin 30 tuhatta. Tavaravalikoima on todella laaja, mutta perinteisen rompetavaran osuus on nykyisin vähäisempi. Laatutaso vaihtelee antiikkiliikkeen tasoisista esineistä kirpputoritavaraan.

Alun perin tapahtuma on käynnistynyt perjantaina kello 16 ja kauppaa on tehty kellon ympäri lauantaihin klo 16 asti. Kaupankäynti aloitetaan nykyään jo perjantaina aamulla. Jossain vaiheessa kauppaa tehtiin jo torstaina, mutta sen järjestäjät ovat kieltäneet, jotta tapahtuman luonne ei muuttuisi liikaa.

Tänä vuonna huippulasia ei paljoa näkynyt, mutta hyvälaatuista tavaraa kuitenkin. Ehkä aurinkoinen kesä on tarjonnut myyntitilaisuuksia niin paljon, ettei elokuun puolivälissä enää ollut herkkuja jäljellä. Perjantaina iltapäivän alkuun mennessä väkeä oli paikalla jo mukavasti, vaikka ehkä hieman vähemmän kuin aikaisempina kesinä. Sää kyllä suosi ainakin tapahtuman alkua, kun aurinko paistoi, muttei ollut heinäkuisia uuvuttavia hellelukemia.

Ammattikauppiaita näkyi ostajien joukossa vähemmän kuin edellisvuosina.

Ylen Vaasan ruotsinkielinen toimitus teki suoraa alueellista lähetystä tapahtumasta viime perjantaina. Ylen nettisivuilta löytyy mm. Pia Laguksen tekemä järjestävän seuran puheenjohtajan, Dage Groopin,  haastattelu:

https://svenska.yle.fi/artikel/2018/08/17/lokalt-live-veteranbilsentusiasterna-samlas-pa-juthbackamarknaden-vi-hoppar-pa-i

Jotain kiinnostavaa on löytynyt.

Monta mielenkiintoista esinettä.

Yllättävä esiintymä.

Punainen lasi kerää katseet.

Yli sata vuotta vanhaa suomalaista puristelasia.

 

Aamulla oli monen kauppiaan tavarat vielä

pressujen peitossa, kun ensimmäiset asiakkaat

jo alkoivat kiertää aluetta.



Runsaasti Raija Uosikkisen keramiikkaesineitä.

Taaempana isokokoinen hanalla varustettu

lasiastia; vedelle vai viinille?

Hyvin sävytetty myyntiosasto.

Vanhempaa Arabian tuotantoa ei enää kerätä

kuten vielä kymmenen vuotta sitten.

Vähitellen pressut poistettiin ja asiakkaitakin

alkoi tulla enemmän.

Oiva Toikan boolisetti.

Mikähän tarina tähän pitämättömien

olympialaisten matkamuiston

itämaiseen koristeluun liittyy?

Runsaasti emaloituja esineitä,

mutta vähän käytössä kuluneita.

Iso ja monipuolinen myyntiosasto.

Tiikkiesineet ovat tulleet uudestaan suosituksi.

Helena Tynellin Siksak-kaadin.

Armando Jacobinon Kumelalle

muotoilemia eläinhahmoja.

Nuutajärven kori mehuhetkeä varten.

Vaasan Saippuan Leppäkerttu-kynttilä.

Lapuanjoki erottaa Juthbackan alueen

Uusikaarlepyyn keskustasta.

Talonpoikaisantiikkia oli myös tarjolla.

Göran Hongellin muotoilema maljakko

oli tuotu jäteläjästä myyntipöydälle

puhdistamatta. Ei siitä kyllä enää

pystykään puhdistamaan kelvolliseksi.

Kaikki myytävät tuotteet eivät ole vanhoja,

vaan uustuotantoakin löytyy.

Pieni kokoelma Ara-astioita.

Vanhat emaloidut peltikyltit ovat haluttuja.

Ilmapallot ei menneet kovin hyvin

kaupaksi vielä aamupäivällä.

Vanhoihin öljylamppuihin ja muihinkin valaisimiin

löytyy lasikupuja ja muita varaosia.

Forssalaisen osto- ja myyntiliikkeen Matti Lindstedt

on erikoistunut valaisimiin.

Nuutajärveläisia alkuperäispakkauksessa

Aurinkopullot ovat edelleen suosittu keräilykohde.

Antiikkia, antiikkia –tv-ohjelmasta tuttu

Ulla Lehtinen lopetti antiikkiliikkeensä

Pietarsaaressa jo 2013, mutta hän on

sen jälkeen käynyt Juthbackassa myymässä.

Kaj Franckin suunnittelema iso Finelin

valmistama emaloitu malja.

Sinisen telttakatoksen alla oli laadukasta lasia.

Erikoinen karahvi. Englannissa ilmestyy

loppuvuodesta uusi versio Andy McConnelin

kirjasta The Decanter ja siinä on esillä myös

suomalaisia karahveja. Ja löytyy sieltä tämä

kotka-karahvikin.

Muutamalla osastolla oli laadukkaita lasiesineitä,

tässä niistä yksi.

Okkolinia, Toikkaa, Sarpanevaa, Wirkkalaa…

 

Myös vanhaa, 1700- ja 1800-luvuilla valmistettua,

lasia oli myytävän jonkin verran.

Puolen päivä tienoilla väkeä alkoi olla aluetta

kiertämässä jo mukava määrä, mikä lisäsi

hyvää markkinatunnelmaa.

Ensimmäisen aamukierroksen jälkeen pöydille oli

tullut lisää esineitä, joten vähintään kaksi kierrosta

kannattaa tehdä.

Aimo Okkolinin punainen Pekka-karahvi.

Sodan muistomaljoilla ja olympia/stadion-maljoilla

on omat keräilijänsä.

Lounasravintolan lisäksi alueelta löytyi

muitakin ruoka-pisteitä.

Punainen toimii tälläkin pöydällä huomiopisteenä.

Kupari ei edelleenkään kovin yleinen keräilykohde.

Perinteistä rompetoritavaraa löytyi

myös suoraan peräkärryn lavalta.

Erikoinen Sauna-koriste: muotoilija

on HK, mutta kuka on valmistaja -  

Kumela, Humppila, Muurla ?
Blogin lukijalta tuli tieto, että HK =
Henrik Koivula ja valmistaja on
Kumela 1970-luvun lopulla.

 

Useimmiten vanhojen autojen läheltä löytyy eri-

ikäisiä poikia, mutta kiinnostavat ne naisiakin.

Maalattu maljakko keskellä on Karhulan valmistama.

Kumelan esineitä on alkanut näkyä

runsaammin myyntitapahtumissa,

ilmeisesti kiinnostus niitä kohtaan

kasvaa. Tässä hieno art-deco kaadin.

Karhula-Iittalan hieno setti.

Iltapäivällä alkoi olla väen paljoutta, mutta ruuhkaksi

se muodostuu vasta, kun päivän töissä olleet ehtivät

paikalle.