Ajankohtainen sokerijuurikas-sokerikko

Oheisen sokerikon on antanut Itä-Suomen Raakasokeri Oy ansioituneelle sokerijuurikkaan viljelijälle. Kristallisen esineen on tiettävästi valmistunut Riihimäen lasi. Toisella puolella on teksti ”Tunnustuspalkinto sokerijuurikkaan viljelyssä saavutetusta taidosta” sekä IRO:n logo eli juurikkaan kuva ja teksti IRO. Toisella puolella on kuva miehestä, joka muokkaa maata hevosen vetämällä työkoneella ja hevosta taluttaa toinen mies.

Värittömästä kristallista valmistettu sokerikko, jossa on Itä-Suomen Raakasokeri Oy:n logo ja palkinnon antamisperusteen teksti.

”Tunnustuspalkinto sokerijuurikkaan viljelyssä saavutetusta taidosta” sekä IRO:n logo, jossa on teksti IRO ja juurikkaan kuva.

Sokerikon toisella puolella on kuva miehestä, joka muokkaa maata hevosen vetämällä työkoneella ja hevosta taluttaa toinen mies. Mikähän on tuo maatalouskone nimeltään ? Kylvetäänkö kuvassa sokerijuurikkaan eli jurtin siemeniä ?

Eilen ja tänään sovittiin Brysselissä EU:n maatalousuudistuksesta ja yhtenä aiheena oli sokerijuurikkaalle Suomessa maksettava tuki sekä tuotantokiintiö. Tällä hetkellä Suomen sokerijuurikaskiintiö on noin 81.000 tonnia, mikä kattaa noin kolmanneksen maamme sokerin tarpeesta. Sokerijuurikasta viljellään enää noin 1000:lla maatilalla, kun tiloja oli enimmillään noin 34.000 vuonna 1964. Suomessa on viljelty noin 100 vuotta sokerijuurikasta. Ensimmäinen merkittävä sokerijuurikasta hyödyntävä tehdas rakennettiin Saloon vuona 1918. Tehtaita on ollut 14, mutta enää sokerijuurikasta käytetään raaka-aineena vain Säkylän tehtaalla. Kirkkonummen Kantvikissa toimii myös sokeritehdas, mutta se käyttää raaka-aineenaan maahantuotua ruokaraakasokeria. Vielä 1970-luvun alussa oli lisäksi tehtaat Turengissa, Kotkassa, Salossa ja Vaasassa. Silloin sokerijuurikaspeltojen harventaminen oli monen maaseudulla asuneen koululaisen ensimmäinen kesätyöpesti. Nyt tehtyjen EU-päätösten valossa sokerijuurikkaan tulevaisuus Suomessa vuoden 2017 jälkeen on vähintäänkin kyseenalainen.

Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy eli IRO perustettiin 1934 vuoksenjokilaaksolaisten juurikkaan viljelijöiden ja Suomen Sokeri Oy:n yhteishankkeena. Antrean sokeritehdas aloitti 1938 ja sieltä raakasokeri lähetettiin jatkojalostettavaksi Kotkan tehtaalle. Toisen maailmansodan rauhassa toimintakuntoinen tehdas jäi Neuvostoliitolle. Yhtiö herätettiin henkiin 1950-luvulla, kun juurikkaan viljely lisääntyi. Yhtiö perusti Kotkaan Kyminlinnan tehtaan, joka valmisti ns. paksumehua, joka vietiin jatkojalostettavaksi Suomen Sokerin Kotkan tehtaalle. IRO:n tehdas valmisti myös viherjauhoa, kuivasi rehuperunaa ja pakkasi ruokaperunaa myyntiin. 1970-luvun alussa sokeriteollisuuden globaali rationalisointi johti tehtaan sulkemiseen ja viljelysopimukset siirtyivät Turengin sokeritehtaalle. Yhtiö fuusioitiin Suomen Sokeriin ja IRO:n nimi poistui kaupparekisteristä 1973.

Vanhojen lasiesineiden alkuperää ja tarkoitusta selvittäessään oppii paljon muutakin Suomen historiasta kuin vain lasin valmistuksen historiaa.

Yrjö Rosolan Nainen ja mies -maljakot

Oheisten maljakkojen muotoilija on todennäköisesti Yrjö Rosola. Ne ovat muottiin valettua lasia ja toinen on käsitelty mattapintaiseksi hiekkapuhalluksella ja hapottamalla. Niitä ei kaiketi ole valmistettu samassa muotissa, koska toinen on vähän korkeampi ja sen seinämät ovat paksumpaa lasia.

Maljakon kuvaa ei ole löytynyt Karhulan lasin tuoteluetteloista, eikä muualtakaan kirjallisuudesta. Osaisiko joku sanoa näistä yhtään enempää ?

Molempien esineiden lasimassassa näkyy ilmakuplia. Oikeanpuoleisessa mattapintaisessa esineessä näkyy vasemmalla alhaalla vekki, joka on syntynyt lasia valaessa.

Oikeanpuoleisen maljakon seinämät ovat paksumpaa lasia kuin vasemman puoleisessa.

Yrjö Rosolan Nainen ja mies –maljakot vai onko kyseessä Aatami ja Eeva ?

 

Asikkalan Vääksyssä antiikki- ja keräilymessut ensi viikonloppuna

Keräilykuume järjestää 29. – 30.6. antiikin, designen, vintagen ja keräilykohteiden myyntitapahtuman. Paikkana on entiseen tapaan Vääksyn liikuntahalli koulukeskuksessa.

Tapahtumassa on myynnissä ja näytteillä mm. lasia, posliinia, kalusteita, valaisimia, perinnetekstiilejä, käsitöitä, kirjoja, rahoja, merkkejä, postikortteja, kelloja, koruja, kultaa, hopeaa, taidetta, militariaa sekä muuta vanhaa ja nostalgista.

Paikalla on rahojen ja postikorttien arviointipalvelu.

Aikuisten pääsymaksu tapahtumaan 6 €. Kello 14 - 16 välisenä aikana aikuisten pääsymaksu 4 €. Alle 18-vuotiaat keräilijät pääsevät maksutta. Tapahtuma on avoinna yleisölle molempina päivänä kello 10 – 16. Navigaattoriin osoitteeksi Asikkalantie 14 – 16, Vääksy ja nokka kohti Päijät-Hämettä. Alueella on runsaasti maksutonta pysäköintitilaa.

Kesäkuun aikana ei eteläisessä Suomessa ole ollutkaan muita vastaavia messutapahtumia kuin Tammisaaren antiikkimessut 7.-9.6., joten ”patoutuneita ostotarpeita” on saattanut kerääntyä.

 

Kolme viikkoa Raaseporin antiikkitapahtumiin

Raaseporin Fiskarsissa ja Billnäsissä järjestetään 11. – 14.7. antiikkitapahtumat Fiskarsin antiikkipäivät sekä Billnäsin perinne- ja antiikkipäivät. Yhdessä ne muodostavat vanhoista esineistä kiinnostuneille kesän ykköstapahtuman.

Billnäsin tapahtuman nettisivuilta (http://www.billnasantiikkipaivat.fi/ ) löytyy kuvia tapahtumapaikasta ja paikalle tulevien myyjien valikoimista. Tulossa on yli 100 kauppiasta, vanhoja taidelasiesineitä myyvät ainakin Ajan-Muisto sekä Toivo ja Jussi Niskakosken Topique.

Billnäsin tapahtumallahan on eri järjestäjä kuin aikaisemmin ja tapahtuman sisältökin on hieman toisenlainen kuin muutamana vuotena aikaisemmin Billnäsin Ruukissa järjestetyssä tapahtumassa.



Kuvaruutukaappaus: www.billnasinantiikkipaivat.fi

Fiskarsin antiikkipäivillä on myös uusittu tapahtuman sisältöä ja seurojentalo Lukaalissa on nyt Tyylit & Tekijät –myyntinäyttely. Näyttelyssä on mukana entisöijiä sekä perinnerakentamisen osaajia, jotka järjestävät työnäytöksiä ja vastaavat kunnostamiseen liittyviin kysymyksiin.

Vuoteen 2011 asti Raaseporin Mustion linnan pihapiirissä järjestettiin antiikkiviikko kesäkuussa vähän ennen Fiskarsin ja Billnäsin tandem-tapahtumaa. Nyt 13 siellä aikaisemmin ollutta kauppiasta liittyy tänä vuonna Fiskarsin vanhassa veitsitehtaassa olevien kauppiaiden joukkoon.

Fiskarsin vanhassa veitsitehtaassa olevien näytteilleasettajien luettelo löytyy tapahtuman kotisivuilta: http://fiskarsinantiikkipaivat.fi/nayttas.htm



Kuvaruutukaappaus: www.fiskarsinantiikkipaivat.fi

 

Hyvää juhannusta Kumelan kuvin

Lasimaalaamona aloittanut Kumelan lasitehdas alkoi 1950-luvulla käyttää siirtokuvia lasiesineiden koristeluun. Oheisia pieniä lasilautasia yhtiö valmisti matkamuistoiksi. Halkaisijaltaan lautaset ovat 11,5 cm ja niissä on keskellä kohokuviona Suomen kartta ja tekstit Suomi ja Finland. Viistolla reunaosalla on kohokuviona tyylitellyt kuusipuut ja veden aallot. Tasaisiin väleihin on liimattu siirtokuvia. Yhdessä on kansallispukuisia naisia, toisessa on saunomiseen liittyviä kuvia, kolmannessa suomalaiseen metsätyöhön liittyviä kuvia ja neljännessä on urheilukuvia. Mahtaako olla vielä muita aihepiirejä kuvattuna näihin lautasiin ?

Vielä 1950- ja 60-luvuilla Kumelan lasitehdas välitti kuvaa Suomesta sellaisena kuin maamme oli 1930-luvulla.

RUK-lasi, osa 2 - logo

Tässä blogissa julkaistiin 11.6. kuva lasista, johon on etsattu RUK:n logo ja päärakennuksen kuva. RUK:n oppilaskunnan juhlakirjasta löytyy tietoa tuosta koulun logosta (http://oppilaskunta.net/juhlakirja90v/ruk-90-v-juhlakirja.pdf).



Kuvaruutukaappaus:

http://oppilaskunta.net/juhlakirja90v/ruk-90-v-juhlakirja.pdf



Alvar Aalto osallistui 20-vuotiaana opiskelijakavereittensa tavoin 1918 vapaussotaan vapaaehtoisena varusmiehenä. Hän valmistui arkkitehdiksi 1921 ja suoritti varusmiespalvelunsa Kouvolassa Keski-Suomen Rykmentissä 1922-1923. RUK:n kurssin nro 4 hän suoritti marraskuun alusta 1922 maaliskuun 1923 loppuun ja kotiutettiin reservin vänrikkinä 17.8.1923. RUK:n aikana hän luonnosteli koulun nykyisen joukko-osastotunnuksen.
 

Lasimuseossa on kulta-aika

Kulta-aika on Hepo-ahon ja Alakosken yhteinen teoskokonaisuus. Esineet ovat ensi kertaa näytteillä Suomen lasimuseossa 7.6. - 1.9.2013. Näyttely kertoo groteskia tarinaa näkyjen ja muistojen kaltaisista hetkistä. Teemassa näkyy vahvana kolikon kääntöpuoli ja kultareunusten haikeat vivahteet. Esineiden yksityiskohdilla on näyttelyssä tärkeä rooli. Tarkastelemalla esineitä lähempää esille tulee muutakin kuin loistoa ja kauneutta. Kulta-ajan teokset ovat vapaasti suupuhallettuja, monivaiheisesti valmistettuja esineitä. Suuri painoarvo on myös lasin jälkikäsittelyllä (hiekkapuhallus, kaiverrus, kultaus ja maalaus).

MARJA HEPO-AHO

Nuori lasinpuhaltaja työskentelee Riihimäen vanhaan lasitehtaaseen perustetussa Verstakko osk:n tiloissa puhaltajaparinaan Kari Alakoski. Hepo-ahon Mafka -tuotemerkin esineissä yhdistyy perinteinen lasintekeminen ja moderni muotoilu. Yksilölliset esineet ovat korkealaatuista käsityötä, suupuhallettua käyttötaidetta. Vuonna 2012 Marja valittiin Vuoden nuoreksi kädentaitajaksi.

KARI ALAKOSKI

Puhaltajamestarin tie on kulkenut Iittalan ja Nuutajärven kautta Riihimäelle. Nyt Riihimäen vanhassa lasitehtaassa syntyy tulevaisuuden klassikoita. Taiteilija valmistaa teoksensa useilla vaativilla tekniikoilla. Alakosken taidelasissa heijastuu pitkä kokemus ja voimakas näkemys. Alakoski puhaltaa taide- ja piensarjatuotteensa Verstakko osk:n tiloissa.

Lähde www.suomenlasimuseo.fi

Oheiset kuvat on otettu näyttelyn avajaisten yhteydessä 6.6.2013

Lasitaiteilija, lasinpuhaltajamestari Kari Alakoski vasemmalla.

Etualalla on Kari Alakosken teoksia.

Marja Hepo-Ahon illalliskattaus.

Kattaukseen kuuluvia lasiesineitä voi ostaa yksittäiskappaleina.

Alakosken ja Hepo-Ahon yhteistyönä syntyneitä lautasia.

Riihimäen paikallislehti Aamuposti julkaisi jutun Kulta-aika -näyttelystä 07.6.2013