Ella Varvio : Tuonpuoleisen värejä

 

Tuonpuoleisen värejä tuo Galleria Himmelblaun Puuvilla-saliin Ella Varvion tarinallista lasitaidetta. Teokset ovat saaneet innoituksensa vanhan kiinalaisen keramiikan väreistä ja uskomuksista. Lasiin on piirtynyt tuonpuoleisen ratsuja ja teosten valmistukseen on käytetty perinteisiä käsityötekniikoita kuten lasinpuhallusta ja kaiverrusta. Näyttelyssä on myös linkki uuteen lasitutkimukseen, sillä esillä on Tampereen yliopiston fotoniikan laboratorion kanssa toteutettua väritutkimusta. Fotoniikka eli valotiede tutkii lasia valoa läpäisevänä aineena, monialaisessa PhotonArt -hankkeessa selvitettiin kiinalaisen keramiikan lasitteiden värejä ja luotiin niiden pohjalta lasinpuhallukseen soveltuvia lasivärireseptejä.

Näyttelyä ja PhotonArt -hanketta on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan Rahasto.

Galleria Himmelblau, Finlaysoninkuja 9, Finlaysonin alue, Tampere
Galleria avoinna ke-pe 11-18, la-su 12-16. Suljettu ma, ti ja juhlapyhät.

Lasinpuhallusta Tampereen Keskustorilla

 

Lasistudio Jan Torstenssonin työpiste Tampereen joulutorilla.

Tampereen keskustori on muuttunut Joulutoriksi ja siellä voi muuan muassa seurata lasinpuhallusta Lasistudio Jan Torstenssonin ”lasihytissä”. Tuotteita on myytävänä viereisessä kojussa.

Käsityönä valmistettuun lasiin liittyvä tietotaito Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon

 

Lasinpuhaltaja Johannes Rantasalolla teossa muotoilija Heikki Orvolan teoksia Nuutajärvellä vuonna 2022. Kuva: Ella Tommila / Suomen lasimuseo.

Käsityönä valmistettuun lasiin liittyvä tieto, tekniikat ja taito on liitetty Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon 6.12.2023. Monikansallisen hakemuksen hyväksyminen luetteloon on merkittävä kunnianosoitus lasin tekemisen käsityötaidolle, perinteen kantajille ja koko suomalaiselle lasialalle. Perinteen jatkuminen vaatii tietotaidon siirtymistä sukupolvelta toiselle, tekijöiden työn mahdollistamista ja osaamisen arvostusta.

Suomen ja viiden muun maan hakemus Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon on hyväksytty Botswanassa 6.12.2023. Monikansallisessa hakemuksessa ovat Suomen lisäksi mukana Ranska, Saksa, Espanja, Tšekki ja Unkari. Suomessa hakemusta oli laatimassa 17 lasialan ja perinteenkantajien yhteisöä. Suomen lasimuseo on ollut hakemuksen alulle panija Suomessa ja koordinoinut hanketta kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2021 Opetus- ja kulttuuriministeriö valtuutti Museoviraston koordinoimaan hakemusta yhdessä Suomen lasimuseon ja lasialan toimijoiden kanssa.

”Olemme ylpeitä uudesta Unesco-kohteestamme, joka tekee näkyväksi lasialan taitajia sekä aineettoman kulttuuriperinnön kytköksiä suomalaiseen designiin. Suomessa on vahvaa käsityöalan osaamista, joka saa nyt ansaittua tunnustusta”, hehkuttaa Leena Marsio Museovirastosta.

Perinteen ylläpitäminen vaatii perinteen siirtymistä ja lasinpuhaltajien työn arvostusta

Suomi on vuosikymmenten ajan ollut kansainvälisesti tunnettu lasimuotoilustaan. Muotoilu vaatii rinnalleen lasin käsittelytaitoa sekä muotoilijoiden ja puhaltajien välistä saumatonta yhteistyötä. Lasin työstäminen on erityistaitoa vaativaa käsityötä ja elävää aineetonta kulttuuriperintöä. Unescon tunnustus tukee ennestään niin perinteentaitajien kuin suomalaisen lasin arvostusta maailmalla. 

”Lasiesineillä on suomalaisille erityinen merkitys. Niiden estetiikkaa ihaillaan ja niiden korkeasta laadusta ja tunnettuudesta koetaan ylpeyttä. Unescon päätös on osaltaan mahdollistamassa, että tietotaito säilyy ja kehittyy edelleen”, Suomen lasimuseon johtaja Hanna Mamia-Walther sanoo.

1600-luvun lopulta asti yltävä perinne elää, mutta uhkaa hiipua ja yksipuolistua Suomessa – sama ongelma on muissakin hakemuksen maissa. Keskeisessä roolissa perinteen säilymisessä ovat perinteen kantajat ja yhteisöt, jotka ylläpitävät ja kehittävät elävää perintöä. Perinteen säilyminen edellyttää myös laadukasta koulutusta ja perinteen siirtymistä sukupolvelta toiselle. Käsityötaidon säilyminen tarvitsee myös kuluttajien arvostusta käsityönä valmistettua lasia kohtaan.

Suomen lasimuseon 10 vuoden työ lasialan arvostuksen hyväksi palkittiin Unescon päätöksellä

Suomen lasimuseo on tehnyt kymmenen vuoden ajan aktiivisesti töitä sekä Suomessa että ulkomailla, jotta lasiin liittyvä tietotaito saataisiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Valtakunnallisena vastuumuseona Suomen lasimuseolla on rooli museoalan kehittäjänä sekä yhteiskunnallisena toimijana.

Kotimaassa Suomen lasimuseo on koonnut yhteen lasialan verkoston toimijat: Marraskuussa 2023 perustettiin alan kattava verkosto kehittämään lasialan hyväksi tehtävää suojelutyötä. Kansainvälisyys on aina ollut lasialan elinehto, ja kansainvälisten toimijoiden ja museoiden välistä yhteistyötä on vahvistettu hakuprosessin aikana entisestään.

Suomen lasimuseo on kerännyt tietoa lasin puhalluksen historiasta ja nykypäivästä 40 vuoden ajan. Lisäksi museo on aktiivisesti elvyttänyt perinteisiä käsityötaitoja esimerkiksi kansainvälisissä projekteissa ja työpajoissa. Seuraavaksi museo tallentaa kokoelmiinsa erityisesti suomalaisena pidettäviä lasin valmistuksen työskentelytapoja ja työkaluja sekä jatkaa perinteen kantajien haastatteluja.

Lähde: www.suomenlasimuseo.fi

Hyvää itsenäisyyspäivää

 

Gunnel Nyman & Iittalan lasitehdas: Munankuori

Viimeaikaisten tapahtumien vuoksi itsenäisyyspäivän arvostus on Suomessa nyt ehkä vieläkin suurempaa kuin viime vuosina.

Oheisissa kuvissa on valkoista opaalilasia ja väritöntä lasia yhdistävä Gunnel Nymanin Munankuori. Nyman suunnitteli sen vuonna 1947 ja esine löytyy Iittalan kuvastoista 1948 – 1959. Esine näyttäytyy hieman erilaisena katselusuunnan mukaan.

Heikki Orvola 80 v

 

Heikki Orvola Suomen lasimuseon seminaarissa 28.10.2023

Professori, taiteilija ja muotoilija Heikki Orvola täytti 29.11. kahdeksankymmentä vuotta. Orvolan lopputyön ohjaaja Taideteollisen oppilaitoksen keramiikkataiteen osastolla oli Kaj Franck, joka työskenteli samalla Wärtsilän omistamien Nuutajärven lasitehtaan ja Arabian keramiikkatuotetehtaan taiteellisena johtajana. Frack houkutteli 1968 valmistuneen Orvolan Nuutajärvelle, missä tämä työskenteli muotoilijana 1968 – 1983 ja sen jälkeen vielä freelancerina vuoteen 1986. Arabian muotoilijana Orvola työskenteli 1987 – 1993, jonka jälkeen hän on toiminut freelancer-muotoilijana.

Maljakot ja lautanen ovat vuodelta 1971, lautasessa on Boutique-tarra.

Helsingin Sanomien 80-vuotishaastattelussa (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010010615.html) Heikki Orvola kertoo, että ensimmäinen tuotantoon tullut hänen suunnittelemansa lasiesine oli Omena-tuhkakuppi.

Orvola on useissa yhteyksissä muistellut sitä, kuinka nuorelle kaupunkilaismiehelle Nuutajävi ei oikein tarjonnut toimintaa vapaa-aikana ja Orvola viettikin paljon aikaansa Inkeri ja Oiva Toikan perheen kotona. Ilman heidän vieraanvaraisuuttaan hän olisi kertomansa mukaan lähtenyt Nuutajärveltä jo aikaisemmin pois.

Pasi Kostiainen kirjoittaa syntymäpäiväjutussa: ”Ilmapiiri salli luovat kokeilut, ja niin salli myös yrityksen kulttuuri. Kokeilla sai, eikä kukaan kysellyt esimerkiksi lasinpuhalluksesta aiheutuneita kuluja.” Nykyään on toisin, eikä Nuutajärvelläkään loppuvuosina ollut yhtään vakituista muotoilijaa ja Iittalassakin muotoilu on ulkoistettu. ”Suomessa ei ole enää kuin yksi iso lasitehdas, Iittala. Ja sieltä tulee nykyään aika vähän mitään uutta”, toteaa Orvola HS:ssa.

Hesarin jutussa mainitaan, että Orvolan laajimmin levinnyt tuote on Marimekon tilauksesta tehty Kivi-tuikku. Suomen lasimuseossa vuonna esillä olleen laajan Orvolan retrospektiivisen näyttelyn lehdistöinfossa hän kertoi pilke silmäkulmassa, että ”Kivituikkujen muotoilijanahan minut tunnetaan” ja nauroi perään. Tosiasiassa hänen tunnetaan paljosta muusta ja vaikuttavammista muotoilutöistä.

Näissä vuodelta 1983 peräisin olevissa lasiesineissä on käytetty hiekkapuhallusta ja hapotusta.

Apu-lehden 80-vuotisjutussa (https://www.apu.fi/artikkelit/maailmassa-on-liikaa-tavaraa-muotoilija-heikki-orvola-sanoo) kerrotaan, että ”Nuutajärven ja Arabian esineistöä suunnitellut Heikki Orvola pettyi tapaan, jolla hänen 55-vuotista uraansa esittelevä näyttely otettiin vastaan julkisuudessa.” Mediassa huomioidaan helsinkiläisissä museoissa esillä olevat näyttelyt paljon paremmin kuin muualla Suomessa esillä olevat merkittävätkin näyttelyt. Vaikka Riihimäelle ajaisi helsinkiläisestä mediatalosta alle tunnissa, niin monelle journalistille se on liian vaivalloista.

Pauli Reinikaisen jutussa kirjoitetaan: ”Viime vuonna järjestettiin Orvolan näyttely Suomen Lasimuseossa Riihimäellä. Esillä oli töitä 55-vuotisen uran ajalta. Orvolan tunnettuja töitä ovat muun muassa Aurora-lasistot. Näyttelyn saama huomio mediassa oli Orvolalle pettymys.

– Toivuin kyllä pettymyksestä, koska tiedän oman arvoni. Hieman tuntuu siltä, että suurin huomio kotimaisessa muotoilussa on aina keskittynyt liikaa isoihin takavuosien nimiin – kuin mitään ei olisi tapahtunut Nanny Stillin esineistön ja Helena Tynellin Aurinkopullojen jälkeen.”

Kuvia Heikki Orvolan Materiaalien virtuoosi -näyttelystä on julkaistu kuvia tässä blogissa:

https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2022/05/heikki-orvola-materiaalien-virtuoosi.html

https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2022/08/

Oheiset esinekuvat ovat tuosta Suomen lasimuseon vuoden 2022 näyttelystä.

Orvolan muotoilemaa Arabian Bebop-astiastoa.

Kaksi Göran Hongellin maljakkoa

 

Kaksi Karhulan lasitehtaan valmistamaa Göran Hongellin muotoilemaa maljakkoa.

Blogin lukija lähetti pari kuvaa ja anekdootin isoisästään:

Hei ! Hyvää huomenta Brysselistä. Saisinko kysyä tunnistusta tälle kristallimaljakolle ? Isoisäni Matti Murto oli Karhulan lasitehtaalla töissä ja sekoitti värin tähän maljakkoon. Niitä tehtiin kuulemma 12 kpl. Yksi meni rikki, yksi lasitehtaan omiin kokoelmiin, yhden osti Matti Kymin Ampumaseuran kiertopalkinnoksi "Matin malja" -nimellä. Kaverit valittivat kun Matti ja poikansa Lauri voittivat kaikki palkinnot. Matti sanoi että treenatkaa, se joka voittaa "Matin maljan" kolme kertaa, saa omakseen. Matti voitti 3 ampumakisaa peräkkäin ja sai maljakon itselleen.. Luulisin että 1920-30 lukua ? Maljakot menivät johonkin näyttelyyn ulkomaille ja ne loput 9 kpl myytiin sitten.

Juhan lähettämä kuva hänen maljakostaan.

Polkupyöräilyyn tarvittiin aikanaan poliisin lupa; Poliisimuseossa on esillä Tampereella on vielä 1950-luvun alkupuolella myönnetty lupa-asiakirja: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/1950-luvulla-polkupyorailyyn-tarvittiin-poliisin-lupa-kasi-piti-nostaa-ylos-jos-aikoi-pysahtya/7110234

Tässä dokumentti vuodelta 1925: "Lasinsulattaja Matti Murto". Lasinpuhaltaja vedetty yli, liekö ammattinimike vaihtunut?

Kiitokset Juhalle tekstistä ja kuvista!

Aloituskuvan maljakkopari on toisesta kokoelmasta, mutta isompi niistä on samanlainen kuin anekdootin lähettäneen Juhan maljakko. Maljakkoparin pienemmässä maljakossa on sama koristekuvio kuin isommassakin. Isommassa on kuusi fasettia ja jokaisessa on tuo koriste, pienemmässä on neljä fasettia ja kaikissa niissä on tuo kaiverrettu/hiottu koriste.

Ruskeanlila väri nimettiin Karhulassa pariisinväriksi. Markkinointimielessä muillekin väreille annettiin eksoottisia nimiä: Marokon ruskea, Rion ruskea, Havannan keltainen, Azurin sininen. 

Hongellin muotoilema Karhulan maljakko 5521 on tullut mallistoon 1930-luvun alkupuolella. Kumpaakaan aloituskuvan maljakoista ei löydy vielä vuoden 1933 kristalliesineiden kuvastosta.

Göran Hongellin hiottuja pariisin- ja marokonvärisiä kristallimaljakoita. Kuva on Suomen lasimuseon julkaisemasta kirjasta Sata vuotta Karhulan lasia.

Joulumyyjäiset Nuutajärvellä ja Riihimäellä lauantaina 2.12.

 

Joulun lähestyessä järjestetään runsaasti erilaisia tapahtumia. Huomenna lauantaina järjestään esimerkiksi Nuutajärven joulumyyjäiset ja Riihimäen lasitehtaan joulu.

Nuutajärven ohjelma: https://nuutajarvi.fi/ajankohtaista/nuutajarvenjoulu

Riihimäen ohjelma: 
https://www.riihimaenlasitehdas.fi/tapahtumat/joulumarkkinat-2-12