Tässä vitriinissä on Kaj
Franckin muotoilemia
esineitä, joissa suurimman osan muoto on soikea.
|
Kaj Franck (1911–1989) on tunnetuimpia muotoilijoitamme. Hän valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1932 huonekalusuunnittelijaksi. Vuonna 1945 Franck palkattiin suunnittelemaan Arabian posliinia ja keramiikkaa. Hän muotoili lasia Iittalan lasitehtaalle vuosina 1946–1949.
Suomen lasimuseon intendentti
Kaisa Koivisto ja
muotoilija Tauno Tarna viimeistelivät näyttelyä
viime
torstaina.
|
Etualalla Franckin
Delfoi-sarjan esineitä.
|
Kaj Franckin ollessa jo
Wärtsilän omistaman Arabian palveluksessa, hän alkoi muotoilla lasia
Nuutajärvellä. Sarjatuotannon muotoilijana Franck joutui asemaan, jossa hänessä
henkilöityy 1950-luvun ’kaunis arkitavara’.
Geometriset muodot olivat
mukana jo Franckin Tupa-sarjassa, jonka hän suunnitteli Iittalan lasitehtaalle
1948. Arabialla 1948 suunniteltu TM-mokkakuppi on selkeä lieriö. Kilta-esineiden
suunnittelussa Franck otti lähtökohdakseen geometriset perusmuodot. Kun hän
suunnitteli Kilta-sarjan pohjalta Teema-astiat 1978, hän samalla muutti
esineitä lähemmäksi geometrisia perusmuotoja. Geometriset muodot eivät
ilmestyneet tyhjästä vaan niillä oli monta keskenään erilaista lähtökohtaa,
jotka kaikki muovasit osaltaan Franckin käsitystä kauniista muodosta. Näistä
Kaj Franckin geometristen muotojen taustoista ilmestyy näyttelyn yhteydessä
runsaasti kuvitettu julkaisu Kaj Franck & geometria.
Vasemmalla edessä näkyviä Kartio-sarjan esineitä
valmistetaan edelleen Iittalassa.
|
Lasimuseon näyttelyn
esineistä suurin osa on Tauno ja Liisa Tarnan kokoelmasta. Pariskunta oli
aikanaan Franckin oppilaita taideteollisessa oppilaitoksessa, jonka taiteellinen
johtaja Franck oli 1960 – 1968. Myöhemmin heistä tuli perheystäviä ja
kollegoita, kun Tauno Tarna palkattiin Sarviksen ensimmäiseksi teolliseksi
muotoilijaksi 1967. Tarna sai elämäntyöpalkinnon Muoto-gaalassa 2016:
Nuutajärvellä asunut Kaj Franck vietti joka toisen viikonlopun Helsingissä ja joka toisen Tarnojen luona Kangasalalla. ”Kaj:sta tuli kuin perheen isoisä ja vierailimme sekä hänen sukulaistensa luona että meidän sukulaisissa”, kertoi Tauno Tarna suhteestaan Franckiin lasimuseon näyttelyn lehdistöesittelyssä. Kangasalan saunassa Franck puhui usein mielellään esineiden muodoista ja siitä mistä ne ovat tulleet.
Kaj Franckin
geometrisuutta:
Prisma, Pilari ja Obeliski.
|
Nuutajärvellä Kaj Franck
työskenteli vuoteen 1973, jonka jälkeen hän jatkoi osa-aikaisesti. Hän oli
luonteeltaan hyvin vaatimaton ja mm. kieltäytyi akateemikon arvonimestä. Pro
Finlandian hän sai 1957, professorin arvonimen 1972 ja Royal College on Art´in
kunniatohtorin arvon 1983. Suomalaisessa muotoilussa hänet on kanonisoitu Alvar
Aallon, Tapio Wirkkalan, Timo Sarpanevan ja muutaman muun kanssa asemaan, jota
hän ehkä itse olisi vierastanut.
Puusta sorvattu ja
maalattu matkamuisto-
esine on Igor Herlerin kokoelmasta.
|
Uraa aloittaessaan hän
piti itseään kapinallisena tai vallankumouksellisena näkemyksineen. Franck
opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa vuodesta 1929 ja valmistumisen sekä
armeijan jälkeen vuonna 1933 ei uran aloittaminen käynyt helposti. Gunilla
Jungin kautta hän pääsi luettelopiirtäjäsi Taito Oy:lle ja Paavo Tynellin avulla
luettelopiirtäjäksi Riihimäen lasi Oy:lle. Tämän jälkeen hän teki graafista
suunnittelua, näyteikkunasomistuksia ja tekstiilikuvioiden suunnittelua. Vuonna
1937 hänen suunnittelemiensa huonekalujen ryhmä oli esillä Pariisin
maailmannäyttelyssä. Jatkosodan aikana lyhyet työsuhteet jatkuivat mm.
Helsingin Taidevärjäämössä ja Ornolle hän suunnitteli muutaman valaisinmallin,
jotka ilmeisesti eivät päätyneet tuotantoon. Sorvatut ja maalatut puunuket
Franck suunnitteli Kotilieden Aitalle. Lapsi- ja eläinaiheisia puunukkeja hän
suunnitteli myös Marttaliitolle, joka julkaisi niiden teko-ohjeet lasten itse askartelemien
lelujen valmistamiseksi.
Samoja muotoja voi uusintaa
eri materiaaleissa;
etualalla emaliastioita.
|
Iittalan muotoilukilpailun
kautta 1946 Franck pääsi muutaman vuoden kestäneeseen freelancer-työsuhteeseen
lasitehtaalle. Arabialla hän aloitti mallipiirtäjänä 1945, mutta eteni Wärtsilän
ostettua tehtaan. Asema tehtaan organisaatiossa vahvistui vasta, kun
Kilta-astiasto menestyi Kööpenhaminan astiastonäyttelyssä 1952.
Wärtsilä osti 1950
tulipalossa tuhoutuneen Nuutajärven lasitehtaan ja käynnisti sen uudistettuna
1951. Tehtaan taitteelliseksi johtajaksi nimitettiin Kaj Franck. Ja loppu onkin
jo tuttua historiaa.
Julkaisuja, jotka ovat
vaikuttaneet niin muotoilijoiden
kuin asiakkaidenkin näkemyksiin hyvästä
muotoilusta.
|
Vackare vardagsvara eli kauniinpaa
arkitavaraa,
jota voidaan pitää modernin skandinaavisen
muotoilun manifestina.
|
Muodot ovat universaaleja
ja geometria ikuista eli
ranskalainen matematiikan ja geometrian oppikirja
1700-luvulta: Nouveau Cours de Mathematieque.
|
Kaj Franck otti vaikutteita
oppikirjojen lisäksi
aikaisemmin tehdyistä taideteollisuusesineistä.
|
1800-luvun lopulla
japanilaisvaikutteet alkoivat
levitä eurooppalaisen kuvataiteen ja muotoiluun.
|
Torstaina 22.2. näyttelyn
avajaisissa oli
mukavasti väkeä paikalla.
|
Lasimuseon tutkija Hannele
Viilomaa ja muotoilija
Kerttu Nurminen keskustelivat Nurmisen näyttelystä,
joka
avautuu museossa 18.5.
|
Kaj Franckin Korppipullo.
Franck aloitti lintujen
tekemisen Nuutajärvellä, mutta ”testamenttasi”
lintujen
suunnittelun myöhemmin Oiva Toikalle.
|
LISÄYS 5.3.:
Tämän jutun
kommenttikeskustelussa esiin tullut
harvinainen Kaj Franckin suunnittelema
hopeinen
rintakoru, jonka takana on Kalevala Korun KK-leima.
Kiitokset Olli T. Ahtolalle
kuvasta.
|
Hei! Minullakin on puinen tyttö ja poika lelu ja myös Kalevalan Korulle suunniteltu hopeakoru, jossa tyttö kävelee.
VastaaPoistaHarvinaisia esineitä, eikä moni niitä tunnistaisi vaikka näkisikin jossain ilman tietoa tekijästä.
PoistaFranck taisi hiukan häpeillä näitä "lapsellisia" esineitään uransa alkuvaiheilta.Niitä ei ole tuotu esille, paitsi nämä puunukkelapsukaiset "Kaj Franck, teema ja muunnelmia" kirjassa v.1997.Kalevala koruja, ei siinäkään.
PoistaDesignmuseossa vuonna 2011 esillä olleeseen näyttelyyn liittyvässä kirjassa Universaaleja muotoja on mainittu nimeltä kaksi Kalevala Korun valmistamaa esinettä: Kaarna-rannerengas ja Simpukka-rintasolki. Rannerenkaasta on valokuva ja lisäksi toisesta rannerenkaasta suunnittelupiirustus, jossa on maininta "Ei ole valmistettu". Yhdestä kuluneesta puunukesta on värikuva ja kahdesta muusta pieni mustavalkoinen kuva.
PoistaHei! Se on varmaan juuri tämä Simpukka-rintasolki, joka minulla on. On siis sen muotoinen ja siinä raippaasti kävelevä tyttönen. Olen muistavinani, että olen tämänkin korun koristeineen nähnyt vanhassa Kalevala korun luettelossa joka minulla pitäisi olla. Kunhan vaan löytäisi. En vain osaa laittaa kuvaa tähän blokiin. Voisiko joku neuvoa?
PoistaHei Olli, lähetä kuva sähköpostin liitetiedostona osoitteella: lasinkerailijanblogi@gmail.com, niin liitän sen tähän blogijulkaisuun.
PoistaEi olisi ensimmäinen eikä viimeinen suunnittelija, joka leimautumisen pelossa "häpeää" leluihin liittyvää sivujuonnetta - eikä pelko ole aiheeton. Olen aina toivonut, että teollisen muotoilun tekijät eivät joutuisi pelkäämään imagonsa puolesta vierailua teollisen suunnittelun ulkopuolella. Minusta tässä ilmiössä ovat hävinneet kaikki. Ties mitä riemastuttavia juttuja tai täysin uudenlaisia näkökulmia on jäänyt pöytälaatikkoon itsesensuurin takia.
VastaaPoista