Kuvia Tampereen markkinoilta

ExpoNova järjesti viime lauantaina Tampereella yksipäiväiset antiikki- ja keräilymarkkinat. Ohessa kuvia tapahtumasta.

 

 

Messut alkoivat juhlavissa tunnelmissa sillä Iivo

Niskanen oli juuri voittanut kultaa olympialaisten

50 km:n hiihdossa ja ulkona liputettiin Viron

itsenäistymisen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

 

Seppo Turkkilan pöydällä oli hyvä kattaus

kotimaista lasia ja keramiikkaa.

Fifty-Sixty Style oli nostanut esiin hieman harvinaisempaa

Riihimäen lasin tuotantoa. Pöydällä oli Helena Tynellin

Aurora-sarjan maljakko ja Tatti sekä kaksi Sakari Pykälän

maljakkoa. Lisäksi oli sininen malja, jonka kuvioinnin

kolmiulotteisuus ei tule tässä kuvassa esiin.

Hyvä ehdokas messujen komeimmaksi lasiesineeksi oli

tämä Ars Julikalla myynnissä ollut Aimo Okkolinin malja.

Hienoja lasiesineitä oli myös naapuripöydässä

Juhani Terolla.

Lassen laatikoiden ympärillä riittää aina kuhinaa.

Ajan Muiston pöydällä Muranon Pelle teki tuttavuutta

kahden Riihimäen lasin Kleopatran kanssa.

Tämä Tapio Wirkkalan maljakko on värillisenä

versiona todella upea. Vieressä Kerttu Nurmisen

Lemminkäisen äidin kyynel.

"Aarteeni, juokaamme likööri" lauloi M. A. Numminen

vuonna 1973 Love Recordsin julkaisemalla levyllä. Näin

tärkeään tapahtumaan sopisivat tällaiset hienot lasit.

Kari Suomalainen osasi tuoda piirroksissaan esiin

elämän ja varsinkin politiikan huvittavia piirteitä.

Nykyisenä sosiaalisen median aikana poliitikot

taitavat tehdä sen itse. Nuutajärvi teki 1960-luvun

lopulla lasisarjan Karin piirroksista.

Kaj Franckin geometrian kauneus

Tässä vitriinissä on Kaj Franckin muotoilemia

esineitä, joissa suurimman osan muoto on soikea.

Kaj Franck (1911–1989) on tunnetuimpia muotoilijoitamme. Hän valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1932 huonekalusuunnittelijaksi. Vuonna 1945 Franck palkattiin suunnittelemaan Arabian posliinia ja keramiikkaa. Hän muotoili lasia Iittalan lasitehtaalle vuosina 1946–1949.

Suomen lasimuseon intendentti Kaisa Koivisto ja

muotoilija Tauno Tarna viimeistelivät näyttelyä

viime torstaina.

 

Etualalla Franckin Delfoi-sarjan esineitä.

 

Kaj Franckin ollessa jo Wärtsilän omistaman Arabian palveluksessa, hän alkoi muotoilla lasia Nuutajärvellä. Sarjatuotannon muotoilijana Franck joutui asemaan, jossa hänessä henkilöityy 1950-luvun ’kaunis arkitavara’.

Geometriset muodot olivat mukana jo Franckin Tupa-sarjassa, jonka hän suunnitteli Iittalan lasitehtaalle 1948. Arabialla 1948 suunniteltu TM-mokkakuppi on selkeä lieriö. Kilta-esineiden suunnittelussa Franck otti lähtökohdakseen geometriset perusmuodot. Kun hän suunnitteli Kilta-sarjan pohjalta Teema-astiat 1978, hän samalla muutti esineitä lähemmäksi geometrisia perusmuotoja. Geometriset muodot eivät ilmestyneet tyhjästä vaan niillä oli monta keskenään erilaista lähtökohtaa, jotka kaikki muovasit osaltaan Franckin käsitystä kauniista muodosta. Näistä Kaj Franckin geometristen muotojen taustoista ilmestyy näyttelyn yhteydessä runsaasti kuvitettu julkaisu Kaj Franck & geometria.

Vasemmalla edessä näkyviä Kartio-sarjan esineitä

valmistetaan edelleen Iittalassa.

 

Muotoilija Tauno Tarna, jonka kokoelmasta

suurin osa näyttelyn esineistä on, esittelee

valkoista perinteistä munakuppia ja Kaj Franckin

vallankumouksellisuutta edustavaa punaista

munakuppia, joka onkin posliinirengas, joka on 

maalattu emalimaalilla.

 

Lasimuseon näyttelyn esineistä suurin osa on Tauno ja Liisa Tarnan kokoelmasta. Pariskunta oli aikanaan Franckin oppilaita taideteollisessa oppilaitoksessa, jonka taiteellinen johtaja Franck oli 1960 – 1968. Myöhemmin heistä tuli perheystäviä ja kollegoita, kun Tauno Tarna palkattiin Sarviksen ensimmäiseksi teolliseksi muotoilijaksi 1967. Tarna sai elämäntyöpalkinnon Muoto-gaalassa 2016:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2016/09/muoto-palkinnot-jaettu.html

Nuutajärvellä asunut Kaj Franck vietti joka toisen viikonlopun Helsingissä ja joka toisen Tarnojen luona Kangasalalla. ”Kaj:sta tuli kuin perheen isoisä ja vierailimme sekä hänen sukulaistensa luona että meidän sukulaisissa”, kertoi Tauno Tarna suhteestaan Franckiin lasimuseon näyttelyn lehdistöesittelyssä. Kangasalan saunassa Franck puhui usein mielellään esineiden muodoista ja siitä mistä ne ovat tulleet.

Kaj Franckin geometrisuutta:

Prisma, Pilari ja Obeliski.

 

Nuutajärvellä Kaj Franck työskenteli vuoteen 1973, jonka jälkeen hän jatkoi osa-aikaisesti. Hän oli luonteeltaan hyvin vaatimaton ja mm. kieltäytyi akateemikon arvonimestä. Pro Finlandian hän sai 1957, professorin arvonimen 1972 ja Royal College on Art´in kunniatohtorin arvon 1983. Suomalaisessa muotoilussa hänet on kanonisoitu Alvar Aallon, Tapio Wirkkalan, Timo Sarpanevan ja muutaman muun kanssa asemaan, jota hän ehkä itse olisi vierastanut.

Puusta sorvattu ja maalattu matkamuisto-

esine on Igor Herlerin kokoelmasta.

Uraa aloittaessaan hän piti itseään kapinallisena tai vallankumouksellisena näkemyksineen. Franck opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa vuodesta 1929 ja valmistumisen sekä armeijan jälkeen vuonna 1933 ei uran aloittaminen käynyt helposti. Gunilla Jungin kautta hän pääsi luettelopiirtäjäsi Taito Oy:lle ja Paavo Tynellin avulla luettelopiirtäjäksi Riihimäen lasi Oy:lle. Tämän jälkeen hän teki graafista suunnittelua, näyteikkunasomistuksia ja tekstiilikuvioiden suunnittelua. Vuonna 1937 hänen suunnittelemiensa huonekalujen ryhmä oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä. Jatkosodan aikana lyhyet työsuhteet jatkuivat mm. Helsingin Taidevärjäämössä ja Ornolle hän suunnitteli muutaman valaisinmallin, jotka ilmeisesti eivät päätyneet tuotantoon. Sorvatut ja maalatut puunuket Franck suunnitteli Kotilieden Aitalle. Lapsi- ja eläinaiheisia puunukkeja hän suunnitteli myös Marttaliitolle, joka julkaisi niiden teko-ohjeet lasten itse askartelemien lelujen valmistamiseksi.

Samoja muotoja voi uusintaa eri materiaaleissa;

etualalla emaliastioita.

 

Iittalan muotoilukilpailun kautta 1946 Franck pääsi muutaman vuoden kestäneeseen freelancer-työsuhteeseen lasitehtaalle. Arabialla hän aloitti mallipiirtäjänä 1945, mutta eteni Wärtsilän ostettua tehtaan. Asema tehtaan organisaatiossa vahvistui vasta, kun Kilta-astiasto menestyi Kööpenhaminan astiastonäyttelyssä 1952.

Wärtsilä osti 1950 tulipalossa tuhoutuneen Nuutajärven lasitehtaan ja käynnisti sen uudistettuna 1951. Tehtaan taitteelliseksi johtajaksi nimitettiin Kaj Franck. Ja loppu onkin jo tuttua historiaa.

Julkaisuja, jotka ovat vaikuttaneet niin muotoilijoiden

kuin asiakkaidenkin näkemyksiin hyvästä muotoilusta.

Vackare vardagsvara eli kauniinpaa arkitavaraa,

jota voidaan pitää modernin skandinaavisen

muotoilun manifestina.

Muodot ovat universaaleja ja geometria ikuista eli

ranskalainen matematiikan ja geometrian oppikirja

1700-luvulta: Nouveau Cours de Mathematieque.

Kaj Franck otti vaikutteita oppikirjojen lisäksi

aikaisemmin tehdyistä taideteollisuusesineistä.

1800-luvun lopulla japanilaisvaikutteet alkoivat

levitä eurooppalaisen kuvataiteen ja muotoiluun.

 

Kaj Franckin johdolla filigraanilasin valmistusta alettiin

herätellä henkiin 1950-luvulla Nuutajärvellä, mutta

myyntiin filigraaniesineitä alettiin valmistaa 1960-luvlla.

Tästä aiheesta oli näyttely lasimuseossa viime vuonna

ja siihen liittyen ilmestyi Marja-Leena Salon kirja

Kiehtova kierre – filigraanilasi Suomessa.

Torstaina 22.2. näyttelyn avajaisissa oli

mukavasti väkeä paikalla.

Lasimuseon tutkija Hannele Viilomaa ja muotoilija

Kerttu Nurminen keskustelivat Nurmisen näyttelystä,

joka avautuu museossa 18.5.



Kaj Franckin Korppipullo. Franck aloitti lintujen

tekemisen Nuutajärvellä, mutta ”testamenttasi”

lintujen suunnittelun myöhemmin Oiva Toikalle.

 

 

LISÄYS 5.3.:

 

Tämän jutun kommenttikeskustelussa esiin tullut

harvinainen Kaj Franckin suunnittelema hopeinen

rintakoru, jonka takana on Kalevala Korun KK-leima.

Kiitokset Olli T. Ahtolalle kuvasta.

 

 

 

Kuvia Tukholman antiikkimessuilta 17.2.

Yleisnäkymä Tukholman antiikkimessuilta.

 

Tukholman messukeskus sijaitsee kaupungin keskustasta vähän matkaa etelä-lounaaseen Älvsjö:n kaupunginosassa ja siellä järjestettiin nelipäiväiset antiikkimessut 15.-19.2. Järjestäjä ilmoittaa tapahtuman olevan Pohjoismaiden suurin antiikkimessutapahtuma, kun myyjiä on 230 kpl ja näyttelypinta-alaa 4500 neliömetriä. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1978 alkaen. Takavuosina on käytössä ollut enemmänkin tilaa, kun näytteilleasettajia on ollut enemmän. Muutama elintarvikekauppias antiikkiosastojen seassa pisti hieman silmään.

Hieman hätkähtää kun design-tavaroita myyvien

osastojen välissä onkin makkarakoju.

Pääsisäänkäynnin lähellä oli alue, jossa sijaitsi ”antiikkikauppiaiden kerma” eli näyttävillä osastoilla oli taidetta, hopeaa ja vanhaa, ”oikeaa” antiikkia. (Nyky)kuvataidetta myyville oli oma alueensa, tekstiilien myyjille omansa, kahden eri antiikkikauppiasyhdistyksen jäsenillä oli omat alueensa. Paljon mielenkiintoisia osastoja oli alueella, joka oli nimetty ”vintage / modern design”.

Myös retro- ja vintage-tavaraa oli tarjolla runsaasti.

Arabian posliinia.

Keskellä Pentti Sarpanevan muotoilema malja.

 

Antiikkimessuhallin keskelle oli rakennettu Samlarens Cafe, jonka yhteydessä oli esillä paljon vanhaa Rörstrandin jugend-keramiikkaa viime vuonna vuoden keräilijäksi nimetyn Mark Dimdalin kokoelmasta. Kahviloita oli hallissa muitakin ja myyntialueen ulkopuolella oli erilaisia ravintoloita.

Rörstrandin jugend-keramiikkaa näyttelyssä.

 

Joka päivä oli esiintymislavalla monipuolista ohjelmaa, esimerkiksi lauantaina Antikmagasinet -ohjelman juontaja Lii Pamp haastatteli 30-vuotta täyttäneen Antikrundan tv-ohjelman juontajaa Anne Lundbergia. Brittiläisen esikuvan, Antique Roadshow:n, laadukas ruotsalaisversio on naapurimaamme rakastetuin tv-ohjelma. Sunnuntaiaamuna olikin mukava katsella SVT:n ykköskanavalta viime kesänä Norrtäljessä kuvattua jaksoa.

Halutessaan saattoi osallistua eri teemojen mukaisesti opastetuille messukierroksille. Myös työnäytöksiä järjestettiin restaurointikulmauksessa.



Nanny Stillin Apollo-kynttilälyhtyjä näkyi

muutamalla osastolla.

 

Lasiesineitä oli tarjolla jonkin verran, mutta ei läheskään samassa suhteessa kuin suomalaisilla antiikkimessuilla. Myös Suomessa valmistettuja lasiesineitä näkyi myyntipöydillä, samoin Arabian posliinia. Vaikka tapahtuman nimi oli antiikkimessut, niin valikoimaan sisältyi runsaasti myös retro- ja vintage-esineistöä sekä vähempiarvoista keräilytavaraa.

 

Matkatoimisto Matka-Haukka järjesti matkan Älvsjön

antiikkimessuille yhteistyössä Helanderin huutokauppa-

talon kanssa. Menomatkalla laivalla saatiin messu-

vinkkejä Jenny Siréniltä.

Ja kuultiin Roger Peltosen hieno esitys

puristelasin maailmasta.

Suomen lasimuseon ystävät ry:n puheenjohtaja

Roger Peltonen.

Kaikki eivät aina ole arvostaneet puristelasiesineitä,

kuten sata vuotta vanha lehtileike kertoo.

Puristelasin aatelia.

 

Vanhat mainokset ovat suosittuja

sisustuselementtejä Ruotsissakin.

Kosta Bodan lasitehdas markkinoi

tapahtumassa myös tehtaan nykylasia.

Bertil Vallinin muotoilemia esineitä on

tässä esillä uusina, mutta niitä löytyi

runsaasti myös käytettyinä.

Vallinin mielikuvituksellista ja teknisesti taitavaa taidelasia.

Vähän vanhempaa Vallinin filigraania.

 

 

Asiakkaiden keskuudessa oli paljon enemmän alle 50-vuotiaita kuin suomalaisten antiikkimessujen asiakaskunnassa. Tämä toi tapahtumalle nuorekkaamman fiiliksen, paitsi ehkä siellä high-end –tavaraa myyvillä osastoilla, joissa kauppiaina oli ruotsalaistelevision antiikkiohjelmista tuttuja asiantuntijoita.

Tässäkin hyllykössä on suomalaisesineitä.

Siniset Festivot olivat täällä kalliimpia kuin Suomessa.

Pieni Lego-paketti oli yleinen lahja

1960-luvun alkupuolella.

Finellin emaliakin näkyi.

 

High-end –antiikkia.

Upea syvänvihreä väri näissä pikareissa.

Tea for two ja Aurinkopullon kopio.

Sininen Noppapullon kopio oikealla ja

muitakin tuttuja esineitä ylähyllyllä.

Ei ihan paikkansapitävää informaatiota,

kääntöpuolella oli esineen nimeksi

laitettu Onnenlehti.

Luennoille löytyi kiinnostuneita kuulijoita.

Pompadour rivistössä.

Humppilan 1970-luvun muotoilutuote yllätti.

Retro- ja vintage olivat vahvasti edustettuina.

Oikealla hieno Elis Bergh´in muotoilema malja.

Paljon tuttuja oli tälläkin pöydällä.

Edward Haldin klassikkomalja maksoi noin 1500 euroa.

Mutta on se upeaa kaiverrustyötä.

Scandinavian Retro –lehdissä on paljon juttuja

myös suomalaisista taideteollisuusesineistä.

Tässä vitriinissä oli useita suomalaisia lasiesineitä.

Salmenlinnan 7 veljestä-malja + Wirkkalaa ja Toikkaa.

 

Hasselbladin kameran lasinen versio on hieno.

Toikkaa Nuutajärveltä.

Franckin Kukkopullo.

Riihimäen punaisia.

Uutta ruotsalaista lasimuotoilua.

Vanhoja matkailumainoksia ja muita julisteita

valmistetaan uustuotantona.

Nykykuvataide oli myös esillä antiikkimessuilla.

 

Dramaattinen valaistus näillä lasiesineillä.

Mats Jonassonin hauskoja hahmoja.

Vintage-vaatteita ja muitakin tekstiilejä oli tarjolla.

 

Nils Landbergin tulppaanivaaseja.

Tukholmassa tehtiin näin upeita

lasiesineitä jo 1700-luvulla.

Talonpoikaistavaroitakin myytiin messuilla.

Vain yksi kunnon kirjaosasto löytyi.

Leluja kuului tietysti valikoimiin.

Taidokkaasti tehtyjä pieniä puuveistoksia.

Nanny Stillin Sultaani-sarjaa.

Hienommalla puolella ei ollut niin paljon

asiakkaita kuin halvemmalla puolella.

Hopeaa oli tarjolla runsaasti.

Ruotsin kuninkaallisten hääkimpuista oli tehty

kopiot antiikkimessuille. Samaan aikaan messu-

keskuksen toisessa hallissa järjestettiin häämessut.

Kuningatar Silvian hääkimppu 1970-luvulta.

Paluumatkalla laivalla vertailtiin messulöytöjä.

Tässä Tuija Peltomaa tutkii jugend-kannua.