Lasinkaiverrustaitoa elvytetään Riihimäellä

Helena Tynellin suunnittelema laakea taidelasimalja,

jossa on taidokkaasti 1950-luvun alkupuolella

toteutettu kaiverruskuvio.

 

Suomen lasimuseon järjestämä kansainvälinen lasinkaiverruskurssi pidetään ensi viikolla 8.–15.10.2017 osuuskunta Lasismin tiloissa Riihimäellä. Kurssin vetäjinä toimivat saksalaiset Heikko Schulze-Höing ja Wilhelm Vernim.

Suomen lasimuseo on kutsunut rahoituksen puitteissa 10 suomalaista lasintekijää ja -muotoilijaa. Kurssin tarkoitus on edesauttaa Suomessa miltei kuolleen ammattitaidon elvyttämistä ja antaa taiteellisia virikkeitä vanhan tekniikan käyttöön moderneissa lasiesineissä.

Kurssille on kutsuttu: Susanne Koskimäki, Emmaleena Niemi, Henriikka Pöllänen, Kimmo Reinikka, Helmi Remes, Elina Salonen, Kirsti Taiviola,

Ella Varvio ja kaksi HAMK:in opiskelijaa Jay Siltavuo sekä Markku Mikkonen.

Kurssi toteutetaan Opetus- ja kulttuuriministeriön avustamana ja saksalaisen Lambertsin lasihytin sponsoroimana. Kurssi liittyy eurooppalaisten lasimuseoiden hankkeeseen, jossa pyritään säilyttämään työtapoja, jotka ovat vaarassa kadota.

Materiaalina kurssilla käytetään mm. tasolasin paloja, joille kurssilaiset tekevät harjoitustöitään laitteilla, jotka on tuotu Saksasta kurssia varten Riihimäelle.

Kansainvälisen lasinkaiverruskurssin antia esitellään Suomen lasimuseossa sunnuntaina 15.10.2017:

klo 11:00 lähtien työnäytöksiä Suomen lasimuseossa: saksalaiset kurssin vetäjät Heikko Schulze-Höing ja Wilhelm Vernim.

klo 15:00–16:00 Suomen lasimuseon auditoriossa kurssin vetäjät Heikko Schulze-Höing ja Wilhelm Vernim pitävät esitelmät lasinkaiverruksen historiasta ja omasta taiteellisesta työskentelystään.

Kaiverruskurssille osallistuva Ella Varvio ja Lasismin

Kaapo Lähdesmäki ihailemassa mm. Riihimäellä aikanaan

kaiverrustekniikalla valmistettuja verholasiesineitä.

Kaiverruskurssihankkeen vetäjä lasimuseolla on

vs. intendentti Uta Laurén (vasemmalla) ja

lasitaiteilija Ella Varvio oikealla.

 

Lasinkaiverrus on perinteistä käsityötä, jonka taustana on ihmisen ikuinen halu tehdä kauniita esineitä. Kaiverrustaito kukoisti jo Rooman valtakunnassa 2000 vuotta sitten, mutta painui lähes unohduksiin vuosisadoiksi. Se kehittyi uudelleen jalokivien kaiverruksen myötä Pohjois-Böömissä.
Pyörivä kupari- tai kivilaikka hioi vuorikristallin ja agaatin lisäksi myös keinotekoista materiaalia, lasia. Tämä perinne on edelleenkin unohtumattomana esikuvana taidekaiverruksen ja -hionnan taustalla.

Taiteilijat monista Euroopan maista käyttävät tätä tekniikkaa ilmaisussaan. Kaiverrus antaa lasille hienostuneen ilmeen, joka heijastelee nykyaikaa, muttei menetä yhteyttään historiallisiin juuriinsa.

Modernia eurooppalaista lasinkaiverrusta esiteltiin Suomen lasimuseossa reilu vuosi sitten:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2016/07/modernia-eurooppalaista-kaiverrettua.html

Ronald Pennel: Angel Doctors Saving Hearts

Teos oli esillä Suomen lasimuseossa kesällä

2016 Gravur on Tour -näyttelyssä.

Suomessa kaiverretusta lasista on yksittäisiä tietoja jopa Åvikin lasitehtaalta 1700-luvun puolivälistä. Ruotsin esikuvan mukaan Suomessakin kaiverrettiin taidelasia 1920-luvun loppupuolella. Kaivertaminen lähes päättyi 1950-luvulla osana lasiteollisuuden tehostamista. Riihimäkeläisen Kristallihiomo M. Okkolinin (1989–2016) omistaja Matti Okkolin lienee toistaiseksi viimeinen Suomessa, joka on taitanut vaativan kuparikaiverruksen. Useampikin lasitaiteilija tuntee elävää kiinnostusta menetelmää kohtaan, joka on maailmanlaajuisesti osa lasinvalmistukseen liittyvää aineetonta kulttuuriperintöä. Matti Okkolin on sekä kaivertanut että hionut lasiesineitä ja hänen urastaan on julkaistu artikkeli Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2017.