Bank Antiques - Antiikkimessut Helsingissä

Bank antiques –tapahtumassa kannattaa ihailla

myyntiosastoilla olevien esineiden lisäksi Posti-

pankin pääkonttoriin tilattua suurta, monesta lasi-

paneelista koostuvaa Yrjö Rosolan lasitaideteosta,

josta osa näkyy kuvassa taustalla.

 

Tulevana pyhäinpäiväviikonloppuna järjestetään Helsingissä toisen kerran Bank antiques –tapahtuma. Sen järjestää Fiskarsin Antiikkipäivät ry yhteistyössä Suomen Antiikkikauppiaat ry:n kanssa. Paikkana on tapahtumatalo Bank osoitteessa Unionikatu 20, joka on aikanaan Postipankin pääkonttoriksi valmistunut tila.

Tapahtuma jatkaa Vanhan Sataman antiikkimessujen perinnettä. Mirja Sabellin Pro Messut järjesti pitkään messut Katajanokalla syksyllä ja keväällä. Hän perusti tapahtuman 1991 ja loppuvaiheessa järjestämisvastuu siirtyi Helsingin Messut Oy:lle, joka järjesti ne viimeisen kerran pyhäinpäivänä 2015. Bank Antiques jatkaa nyt tätä pyhäinpäivän antiikkimessuperinnettä.

Yksityiskohta Yrjö Rosolan Vihreä oksa –lasitaideteoksesta.

Noin 50 alan ammattikauppiasta on tulossa paikalle ja lista näytteilleasettajista löytyy netistä: www.fiskarsinantiikkipaivat.fi

Tarjolla on monipuolinen kattaus esineistöä niin antiikin, designin, taiteen kuin vintagenkin osa-alueilta.

Kuvia viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetystä tapahtumasta voi katsella tämän blogin arkistosta:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2016/11/antiikki-taytti-pankkisalin-bank.html

Sisäänpääsy 12 € (lapset ilmaiseksi)

Suomen kauppa ja teollisuus 1939



Yrjö Rosolan muotoilemia lasiesineitä

Trade and industry of Finland –kirjan

kuvituksena.

 

Tänään päättyvillä Helsingin kirjamessuilla oli antikvaaristen kirjakauppojen määrä vähentynyt aikaisemmasta. Uusien kirjojen puolelta ei löytynyt lasinkeräilyn tiedontarpeeseen ostettavaa. Oheinen kirja löytyi vanhojen kirjojen puolelta. Se on vuonna 1939 painettu suomalaisen elinkeinoelämän esittelyteos Trade and industry of Finland in word and picture. Tuona vuotena järjestettiin maailmannäyttely New Yorkissa ja ilmeisesti tämä kirja on tehty juuri sinne. Tuohon tapahtumaan valmistui myös suomalaisia taideteollisuustuotteita esitellyt Applied art in Finland –kirja, jota on esitelty tässä blogissa 25.1.2012:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/01/suomen-taideteollisuutta-new-yorkissa-v.html

Yhdessä kirjat luovat kuvan voimakkaasti teollistuvasta maasta, jolla on runsaasti upeasti muotoiltuja design-esineitä, jotka kelpasivat vientituotteiksi. Toinen maailmansota sitten keskeytti hyvän kehityksen pitkäksi ajaksi. Vasta 1950-luvulla suomalainen muotoilu pääsi uudestaan esille kansainvälisesti.

Teos on järkälemäinen: sivukoko on 47 x 32 cm,

paksuus noin 5 cm ja painoakin on noin 6 kg.

Tarvitaan runsaasti pöytätilaa,

että kirjan mahtuu avaamaan.

Kirja on ollut kallis valmistaa ja ilmeisesti se on rahoitettu

kirjassa esiteltyjen yritysten toimesta. Lasin valmistajista

mukana ovat Karhula ja Riihimäen Lasi.

 

Muutama kirjassa esitelty yritys jatkaa vielä, mutta

suurin osa on joko yhdistynyt toisen firman kanssa

tai lopettanut muuten toimintansa. Osa sijaitsi

alueella joka menetettiin sodassa.

Gummitehtaasta tuli monialayritys Nokia, joka

sittemmin keskittyi kännykkäbisnekseen ja josta

on enää osa jäljellä harjoittamassa tietoliikenne-

toimintaa eli lähinnä verkkoratkaisuja operaattoreille.

Moni yritys vielä tuolloin henkilöityi

omistaja-toimitusjohtajaan.

Riihimäen Lasin tuotteita, alimmainen malja

on harvinainen ellei peräti uniikki.

Kuvatekstejä ei ole, mutta ilmeisesti Antti
Salmenlinna on sen muotoilija.
 

A. Ahlström –konserniin kuulunut Karhula Osakeyhtiö

esitellään itsenäisenä yrityksenä, myöhemminhän ne

tuotantolaitokset on tunnettu Ahlströmin Karhulan

Tehtaat –kokonaisuutena.

Karhulan lasitehtaan tuotteita: Aaltoa ja Hongellia.

 

Iittalan Brilliant-pikari

Iittalan sata vuotta sitten valmistama

Brilliant-viinapikari.

 

Oheinen puristelasipikari on Iittalan valmistama Brilliant. Sitä on valmistettu kahta eri kokoa: 2,5 ja 5 senttilitran vetoiset. Tämä on tuota suurempaa kokoa. Kuten tilavuusmitoista käy ilmi, se on tarkoitettu lähinnä viinan nauttimiseen. Malli on tullut tuotantoon joskus 1900 – 1913 välisenä aikana ja sitä on valmistettu vuoteen 1922 asti.

Brilliant-koristekuvio on kaunis myös

lasin sisältä katsottuna.

 

Brilliant-sarjassa on muitakin esineitä, esim. sokerikko-kermakko, joiden kuvia löytyy Kermakkokimaran sivuilta: (https://www.facebook.com/Kermakkokimara/photos/pb.140564332789527.-2207520000.1509186309./823852227794064/?type=3&theater)

Koristekuvio on jalkalaatan alapuolella ja massaleima

päällipuolella, mutta siitä on vaikea saada selvää.

 

Brilliant on nimenomaan koristekuvion nimi ja esimerkiksi Brilliant-sarjan shampanjalasi on sama astia kuin Hjördis-shampanjalasi, mutta koristekuvio on erilainen. Shampanjalasissa kuviot on tehty hiomalla ja myös jalka on hiottu.

Massaleimasta saa selvän kun laittaa sen

päälle paperin ja käyttää lyijykynää.

 

Erikoista tässä puristelasisessa viinapinnassa on se, että jalkalaatan kuviointi on laatan alapinnalla. Yläpuolisella pinnalla näkyy massaleima IITTALA, joskin vaikeasti luettavissa.

Tätä ei pidä sekoittaa paljon myöhemmin Iittalassa valmistettuihin Tapio Wirkkalan muotoilemiin Briljant-sarjan laseihin.

Antiikki & design 10/2017 on ilmestynyt



 

Tukholman Kulturhusetissa on ollut esillä suomalaisia taideteollisuusesineitä Rafaela Seppälän ja Kaj Forsblomin kokoelmasta, nyt Antiikki & design –lehden tuoreessa numerossa esitellään tuota näyttelyä neljällä aukeamalla. Syyskuussa Helsingin messukeskuksessa järjestetystä Habitaren Antiikki-tapahtumasta esitellään löytöjä seitsemällä sivulla. Muissa artikkeleissa esitellään mm. takavuosien suomalaisia puuleluja, perintöesineillä sisustamista, 1800-luvun lopun uusrenessanssitalon palauttamista alkuperäiseen tyyliin, korumuotoilua, vanhoja kameroita, jne. Sivuja on reilut 80.

Antiikki & design –lehden numerossa 10/2017 esitellään

presidentinlinnasta tehtyä kirjaa, kuvituksena on mm.

Iittalan Attu-lasisto, johon on etsattu Suomen vaakunaleijona.

Niemen puusepäntehdas keskittyi aikanaan

puuleluihin, mutta valmistaa nykyään huonekaluja.

Sata vuotta suomalaista designia –näyttely

on esillä Tukholmassa 29.10. asti.

Messukeskuksen Antiikki-tapahtumassa oli esillä

mm. Nybyn lasitehtaan tuotantoa. Tehdas sijaitsi

Olhavan kylässä Iin pitäjässä.

Brummer & Brummerin osastolla oli mm.

Tapio Wirkkalan Rosenthalille suunnittelema pullo.

Autotalo valmistui vuonna 1958 Helsingin Kamppiin ja

tuosta rakennuksessa on Antiikki & design –lehdessä

kolmen aukeaman artikkeli. Rakennuksessa toimi

ravintola Lido, jonne lasiston suunnitteli Nanny Still.

Muotoilija Harri Koskinen esittelee Minun antiikkini

–sarjassa Oiva Toikalta lahjaksi saamansa lasikuution.

Leda ja joutsen Kumelan maljakossa



Jyrki Sailon suunnitteleman kuvion

on kaivertanut Erkki Käppi.

 

Antiikin tarun mukaan ylijumala Zeus vietteli Spartan kuninkaan puolison Ledan joutseneksi tekeytyen. Kuvanveistäjä Jyrki Sailo suunnitteli paljon hiontakuvioita erilaisten lasiesineiden koristelemiseen, tämä on yksi niistä. Leda ja joutsen –teemasta on kaiverrettu monta erilaista versiota erilaisiin Kumelan maljoihin ja maljakoihin. Oheisissa kuvissa esiintyvän version on kaivertanut Erkki Käppi vuonna 1958.

 

Maljakon korkeus on 20 cm ja

suuaukon halkaisija on 12 cm.



Erkki Käppi on itselleen tyypilliseen tapaan

laittanut signeerauksen hiontakuvion viereen,

eikä esineen pohjaan.

Tampereen antiikki- ja keräilymarkkinat lauantaina

Tampereen Kauppaoppilaitos (TREDU) täyttyy antiikista, designista, keräilystä, retrosta, vintagesta, ym. wanhasta ja nostalgisesta lokakuun viimeisenä lauantaina 28.10. kello 10 - 16.

Noin 30:lla messuosastolla näytteilleasettajien valikoimissa on löytöjä menneiden vuosikymmenten arjen käyttöesineistä, aikansa hienoimpiin taideteollisuuden tuotteisiin.

Tarjolla mm. lasia, posliinia, keittiöantiikkia, pienkalusteita, valaisimia, postikortteja, rahoja, merkkejä, tekstiilejä, kirjoja, keräilyleluja, hopeaa, koruja, ym., ym. ym.

Vanhojen rahojen ja postikorttien arviointia.

Kuva on samassa paikassa viime helmikuussa

järjestetyiltä antiikki- ja keräilymarkkinoilta.

 

Kauppaoppilaitos (TREDU) sijaitsee osoitteessa Sammonkatu 45, Tampereen Kalevassa. Alueella on runsaasti maksutonta pysäköintitilaa.

Kahvila palvelee messujen aukioloaikoina.

Aikuisten pääsymaksu 6 €, (kello 14 - 16 välillä vain 4 €), Alle 18-vuotiaat maksutta.

Helena Tynellin Aurora-malja

Aurora-maljan halkaisija on 30 cm ja korkeus 8,4 cm.

 

Keväällä 1965 pidettiin Helsingin Kasarmitorin kulmalla sijainneessa Finnish Design Centerissä neljän Riihimäen Lasin muotoilijan yhteisnäyttely. Esillä oli Helena Tynellin, Nanny Stillin, Tamara Aladinin ja Aimo Okkolinin töitä. Helenä Tynelliltä oli esillä mm. Aurora-sarjan esineitä ja värinä punaharmaa, joka oli vuoden 1965 uutuusväri.

Helena Tynellin Aurora-maljan voimakkaat muodot

näkyvät parhaiten, kun sitä katsoo suoraan sivulta.

Tynellin Aurora-malja ylhäältä nähtynä.

Lauritz / Stockholms Auktionsverk aloittaa Suomessa



 

Ruutukaappauskuva:

http://auktionsverket.se/nyheter/lauritzcom-group-etablerar-auktionshus-i-finland/

 

Tanskalaiseen Lauritz-huutokauppakonserniin kuuluva Stockholms Auktionsverk on avannut sivutoimipisteen Helsinkiin. Aikaisemmin heillä on ollut täällä edustajana Claire Svartström, joka jatkaa tehtavässään. Eteläranta 14:sta toimistossa työskentelevät Helena Laakso ja Dan von Koskull, jotka kuuluivat aikaisemmin Bukowskin henkilökuntaa.

Lauritz-konserniin kuuluu 27 huutokauppalaitosta: Ruotsissa 8 kpl, Tanskassa 13, Saksassa 3, Norjassa 1, Belgiassa 1 ja Suomessa 1 kpl.  Stockholms Auktionsverkin Lauritz osti vuonna 2014. Konsernin huutokauppojen liikevaihto vuonna 2016 oli 1,073 miljardia Tanskan kruunua eli noin 144 miljoonaa euroa.

Stockholms Auktionsverk tulee myös järjestämään useita fine art-huutokauppoja Suomessa alkaen tämän vuoden marraskuussa. Nämä fine art -myynnit järjestetään online-huutokauppoina, jotta saavutettaisiin mahdollisimman laaja kansainvälinen asiakaskunta.  Kaikki myytävä esineistö tullaan julkaisemaan sekä Stockholms Auktionsverkin, että Lauritz.comin sivuilla.

Laurtitz on jo pitkään havitellut pääsyä Suomen markkinoille. Aikaisemmin se on yrittänyt ostaa jo toiminnassa olevan huutokauppatalon ja huhujen mukaan noin vuosi sitten neuvottelut Hagelstamin huutokauppatalon liittämisestä konserniin olivat pitkällä, kunnes Wenzel Hagelstam pani stopin hankkeelle.

Jo ennen Lauritzin tuloa markkinoita jakamaan, ovat jotkut povanneet pudotuspeliä suomalaisille ns. laatuhuutokaupoille. Tällaisina yleisesti pidetään Helsingissä toimivia Bukowskia, Hagelstamia ja Helanderia sekä Tampereella toimivaa Galleria Annmaris´ia.

Uuden toimijan ei ole ihan helppo tulla Suomen markkinoille. Toistaiseksi Stockholms Auktioverkin sivuilta ei löydy edes Helsingin toimipisteen yhteystietotoja. Sivuston uutisista löytyy kuitenkin 4.9. päivätty juttu Suomen-toiminnan aloittamisesta marraskuussa. Ainakin toistaiseksi nettisivut ovat vain ruotsiksi ja englanniksi. Suomalainen taide ja design kiinnostavat Suomen ulkopuolellakin ja Lautrizin sivuston kautta ostajia löytynee, mutta mitkä ovat kilpailukeinot, joilla Stockholms Auktionsverk pyrkii saamaan suomalaiset myyjät tuomaan esineensä myyntiin uudelle toimijalle? Ja kyllähän alan ammattilaiset ja harrastajat ovat jo löytäneet muiden Suomessa toimivien huutokauppatalojen nettisivut, siten ulkomaiset ostajat ovat toimineet jo nyt Suomen markkinoilla.
Kilpailun lisääntymisen voisi ajatella olevan kuluttajien eli esineiden ostajien ja myyjien kannalta olla myönteinen asia.
 

Viikko sitten sunnuntaina 15.10. Stockholm

Auktionsverk ilmoitti Helsingin Sanomissa

toiminnan aloittamisesta Suomessa.

Stockholms Auktionsverkin Suomen toimipisteen

ilmoitus Helsingin Sanomissa tänään 22.10.

Karhulan maalattu pikkumaljakko

Karhulan lasitehtaan valmistaman

maljakon korkeus on 133 mm ja

suuaukon halkaisija on 93 mm.

 

Kauklahden ja Kumelan lasitehtaat ovat tunnettuja maalaamalla koristelluista lasiesineistä, mutta myös muilla lasitehtailla käytettiin maalaamista lasimassassa olevien virheiden peittelyyn ja esineiden koristeluun.

Oheisen pikkumaljakon yläosan maalaamisessa on ilmeisesti käytetty sapluunaa apuna kuvion muodon tekemiseen ja maali vaikuttaa ruiskulla levitetyltä. Maljakon puolivälin värirenkaat on tehty perinteiseen tapaa pensselillä.

Espoo kaupunginmuseon julkaisemassa tuoreessa Lasi aika –kirjassa kerrotaan Kauklahden lasitehtaan maalaamon työskentelystä vanhojen valokuvien kera.

Karhulan lasitehtaan karhu-merkistä on vielä suurin osa jäljellä.

Viialan pikkumaljakko

Viialan lasitehtaan valmistama pikkumaljakko

maalatuin koristeluin. Maljakon korkeus on

150 mm ja suuaukon halkaisija 63 mm.

 

Viialan lasitehtaan historiasta ja tuotteista ei vieläkään ole olemassa omaa julkaisua. Vilho Annala on kirjoittanut tehtaan yrityshistoriasta Suomen lasiteollisuus –kirjasarjan toisessa niteessä, mutta artikkelin yhteydessä ei ole tuotekuvia. Ainoastaan vuoden 1911 tuoteluettelon näköispainos on olemassa. Reilu vuosi sitten Viiala-Seura oli koonnut paikkakunnan kirjastoon näyttelyn, jota esitelty tässä blogissa 17.7.2016:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2016/07/viialan-lasia-esilla-viialassa.html

 

Blogipäivityksen kuvassa 6/39 on tämä sama vaalean oranssinpunainen pikkumaljako, mutta se oli koristeltu kaiverruksen, kun tämä on koristeltu maalatuilla kuvioilla.

Tehtaan historiikki lyhyessä muodossa löytyy myös tämän blogin arkistosta:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2014/03/leijonawhiskya-wiialan-pullosta.html

Kaiverruskurssi päättyi Riihimäellä

Wilhelm Vernim kaivertaa lasia työnäytöksessä

Suomen lasimuseossa 15.10.

 

Suomen lasimuseo järjesti kaiverruskurssin opetusministeriön ja kaivertamiseen sopivaa suupuhallettua tasolasia valmistavan Lambertsin lasihytin tuella. Lasimuseo kutsui oppilaat tälle kurssille, joka toteutettiin Osuuskunta Lasismin tiloissa. Kahdeksanpäiväisen kurssin päätteeksi kaksi hiomakonetta vietiin lasimuseon luentosaliin, missä yleisöllä oli mahdollisuus sunnuntaina seurata työnäytöksiä ja katsella oppilastöitä. Kurssin opettajat Heikko Schulze-Höing ja Wilhelm Vernim pitivät esitelmät lasinkaivertamisesta ja kertoivat omasta urastaan. Kurssin kymmenen oppilasta olivat innostuneita ja onkin mielenkiintoista seurata miten he hyödyntävät kurssin oppeja tulevissa töissään.

 
Aikaisemmin lasiteollisuudessa ammattitaito on siirtynyt isältä pojalle tai mestarilta kisällille, mutta kun Euroopassa alan teollisuus on supistunut lähes olemattomiin, niin myös ammattitaidon siirtäminen uusille tekijöille on vaarantunut. Lasinpuhallustaito on Suomessa säilynyt, mutta kaiverrusosaamisen perinne on jo katkennut. Kun muuallakin on vastaavanlainen tilanne, niin Riihimäellä opettaneet alan taitajat kiertävät ympäri maailmaa opettamassa kaivertamista. USA, Australia, Uusi-Seelanti ovat jo olleet kohteina ja Suomen jälkeen seuraavana on Irlanti.

Lasin kaivertajan työasema eli hiomakone, jonka yläpuolella

vaalea muoviastia, josta tulee vettä letkua pitkin hiomalaikan

terään. Vesi estää hiomisesta syntyvää lasipölyä tukkimasta

hiomalaikkaa ja muutenkin se sitoo lasipölyn.
Keskellä pöytää on astia, johon vesi valuu ja oikealla puolella
näkyy teline, jossa on hiomalaikkoja. Vesiastia edessä
molemmin puolin on pehmusteet, joihin hioja tukee kyynärpäät.
Tämä hiomakone on ”keikkakäyttöön”, monilla ammattihiojilla
on isommat ja tehokkaammat koneet pyörittämässä hioma-
laikkoja.

Kurssilla käytettiin timanttilaikkoja, joita nykyään käytetään

yleisesti. Silloin kun Suomessa kaiverrettiin teollisesti, niin

yleensä käytettiin kuparilaikkoja, jolloin hiomalaikkaan pitää

veden lisäksi juoksuttaa myös hiekkaa. Myös hiomakivestä

tehtyjä laikkoja on käytetty.

 

Erikokoisia hiomalaikkoja. Kolmella laikalla

aloitteleva kaivertaja pääsee jo pitkälle.

Kurssilla ollut Kimmo Reinikka

hiomassa työnäytöksessä.

Kaiverruskurssin harjoituksissa käytettiin

materiaalina pieniä lasinpaloja, jotka on

leikattu suupuhalletusta lasilevystä,

jossa on toisella puolella väriverho.

Reinikan harjoitustyö valmiina.

Toinen kurssin opettajista, Wilhelm Vernim, kertoi

kaivertamisesta työnäytöksen yleisölle ja esitteli

vaiheittain hiomisprosessin.

Aluksi vaihdettiin isoin hiomalaikka varsineen koneeseen.

Hiomalaikkaan on pyykkipojalla kiinnitetty

metalliliuska, jota myöten vesi tulee

letkusta hiomalaikkaan.

Oikealla Suomen lasimuseon vt. intendentti Uta Laurén,

joka oli kurssin vetäjä lasimuseon puolelta. Hän myös

tulkkasi opettajien saksankieliset selostukset yleisölle.

Kurssin opettajat, Heikko Schulze-Höing ja Wilhelm Vernim,

tekivät Lasismissa myös kaksi kaiverrusgraal-esinettä:

verholasiesineen pintaan on kaiverrettu kuviot ja tämän

päälle on otettu uusi, väritön lasikerros.

 

Kaiverruskurssin päätöstapahtumassa opettajat kertoivat

yleisölle lasinkaivertamisesta kuvallisin esimerkein.

Heikko Schulze-Höing ja Wilhelm Vernim saivat

lasimuseolta muistoksi Tapio Wirkkala –kirjat.

 

Kurssin oppilastöitä on nähtävillä lasimuseon luentosalissa.

Tässä rautalangoin ripustettuna kooste eri tekijöiden töistä.