sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Huutokauppa kruunasi Lasipäivän


Lasiesineistä kiinnostuneet matkasivat eilen Riihimäelle Suomen lasimuseoon Lasipäivän viettoon. Päivän aikana museossa vieraili ehkä noin 2.500 lasista kiinnostunutta henkilöä. Määrä on jonkin verran alhaisempi kuin edeltävinä vuosina, mutta silti puolenpäivän tienoilla myyntipöytien välisillä käytävillä oli ruuhkaista. Museoon oli pystytetty noin 50 myyntipöytää, joihin tutustumalla sai kattavan kuvan tämänhetkisestä tarjonnan laadusta ja hintatasosta.

Lasiesineiden tunnistus oli edelleen erittäin suosittu palvelu ja lasimuseon sekä Suomen lasimuseon ystävät ry:n tunnistajat ahkeroivat kaksi tuntia tapahtumavieraiden mukanaan tuomia esineitä tutkien.

Suomen lasimuseon ystävät ry on järjestänyt lasiesineiden myyntitapahtumia vuodesta 1992 alkaen. Ensimmäiset tapahtumat järjestettiin Helsingissä, Riihimäelle tapahtumat on pystytetty vuodesta 1994 alkaen. Ensimmäinen Lasipäivän nimellä järjestetty tapahtuma lasimuseon suuressa salissa oli vuorossa 1998. Huutokauppa on kuulunut ohjelmaan vuodesta 2000 alkaen. SLMY:n järjestämistä lasiesineiden myyntitapahtumista on Risto Aalto kirjoittanut lyhyen historiikin Suomalaisen lasin vuosikirjaan 2015, joka on samalla yhdistyksen 30-vuotisjuhlajulkaisu.

Lasipäivän vietto huipentui tälläkin kertaa huutokauppaan, jonka tekivät erityisen mielenkiintoiseksi vuosi sitten edesmenneen Helena Tynellin omasta kokoelmasta peräisin olleet lasiesineet. Harvoin tavallinen lasiharrastaja pääsee näkemään tällaisia uniikkeja näyttelyesineitä ja tekemään niistä tarjouksia. Hintatasokaan ei noussut aivan tähtitieteelliseksi, joten Tynell-keräilijät pääsivät kartuttamaan kokoelmiaan. Lista huutokaupan vasarahinnoista julkaistaan SLMY:n nettisivustolla tulevan viikon aikana.

Seuraavat kerran lasinkeräilijät kokoontuvat Suomen lasimuseolle 10.6., jolloin järjestetään Lasi- ja keräilytapahtuma Suomen lasimuseon piha-alueilla. Ohjeet myyntipaikan varaamiseksi löytyvät Suomen lasimuseon ystävät ry:n jäsenkirjeestä, joka on postitettu jäsenille kirjepostina ja/tai sähköpostina hiljattain.

Lasihuutokaupan korkein hinta maksettiin tästä
Helena Tynellin omaan kokoelmaan kuuluneesta
uniikista taide-esineestä. Kuva: SLMY / Päivi Kekäläinen.


Aamulla kahdeksalta myyjät aloittivat
tavaroiden roudaamisen sisälle.


Ripeästi myyntipöydät alkoivat valmistua.


Kauko Heiskasen pöydälle tulossa mm. keltaista Sädettä.


Aulis Saariston pöydässä lasiesineitä
myös noin sadan vuoden takaa.


Etualalla on Teemu Anttilan pöytä melkein valmiina.

Kauklahden lasia Anja ja Kauko Lehtosen
pöydässä. Yksittäisiä Kauklahden esineitä
oli runsaasti muillakin pöydillä.
 

Jarmo Jaakkolan lasiesineet on jo aseteltu valmiiksi.


Etualalla Satu Natusen pöytä vielä hieman kesken.
 

Laatulasia Pekka Sinisalon pöydällä.


Vanha Kumelan kulho ja Chymoksen
pullo Kauko Heiskasen pöydältä.


Chymos Oy oli 1906 perustettu suomalainen yritys,
joka valmisti mehuja, hilloja, viinejä, liköörejä ja
makeisia. Vuonna 1993 yrityksen makeistuotanto
siirtyi Fazerin omistukseen ja vuonna 2006 Chymos
sulautettiin kokonaan Cloetta Fazeriin.


Etualalla Jussi ja Toivo Niskakosken pöytä.


Taina Vuorela pöytänsä takana.


Reijo Uusi-Eskolan pöytä.


Vanhaan lasipullo on rakennettu purjelaivan pienoismalli.


Pamir oli nelimastoinen parkki, joka rakennettiin vuonna 1905 Hampurissa Blohm + Vossin telakalla ”Lentävänä P-linjana” tunnetulle Laeiszin laivanvarustamolle.
Pamir rakennettiin Etelä-Amerikan länsirannikolla käytyä salpietarikauppaa varten. Salpietarikaupan kannattavuuden heikennyttyä Laeisz myi Pamirin ahvenanmaalaiselle laivanvarustaja Gustaf Eriksonille vuonna 1931. Elokuussa 1941 Pamir saapui Wellingtonin satamaan, jossa Uusi-Seelanti valtasi sen, koska Suomea pidettiin ”vihollisen valtaamana alueena”. Uusi-Seelanti palautti laivan Suomeen vuonna 1948. Pamir oli viimeinen Kap Hornin kiertänyt, purjeilla kulkenut kauppa-alus. Tämä tapahtui vuonna 1949.
 

Ritva Karjalaisen myyntipöydän valikoimaa.


Näkymä Seppo Turkkilan pöydältä.
 

Turkkilan pöytä toisesta suunnasta.


Jouko Kettusen myyntiosastoa.


Esa Tarkan pöytä oli ovensuussa paalupaikalla.
 
 

Teemu Anttilan pöytä valmiina.


Jarkki Jaakkolan valikoimaa.


Museon sisääntuloaulan yläparvelle
oli sijoitettu neljä myyntipöytää.


Hannu Tienhaaran pöydän antia.
 

Parven myyntirivistöä, etualalla Tienhaaran osasto.


Vesa Kippolan myyntipöytää.


Kippolan pöydällä nämäkin.


Hongellin pikkumaljakon ”ylävireinen” hintapyyntö.


Pentti Koivunen asettelee esineitä pöydälleen
alakerrassa luentosalin keskellä.


Koivusen valikoima oli kauttaaltaan vanhaa lasia.

 

Etualalla Jarmo Kaapan osasto.


Sama pöytä toisesta suunnasta.
 

Mm. Kerttu Nurmisen töitä Kaapan pöydällä.


Nanny Stillin Harlekiini-sarjaa.


Okkoliineja Kaapan pöydällä.
Tapahtumassa oli toinenkin samanlainen
versio Okkolinin Majakasta eli Timantista.


Helena Tynellin muotoilemia esineitä.


Brita Österholmin pöytä.


Puolenpäivän aikaan lasimuseon suuressa
salissa oli hyvin täyttä.


Alpo Koskisen myyntiosasto etualalla.
 

Pirkko ja Pekka Liiran osastoa.


Ruskea Korsumalja Liiran pöydällä.



Liirat pöytänsä takana.


Aulikki ja Juhani Tero myyntipöytänsä takana.


Harri Koskisen muotoilema taidelasiesine Alue.


Juha Leskisen pöytä.


Kiinnostunutta väkeä Mikko Felinin pöydän ympärillä.
 

Kumelan kaunotar.


Nanny Stillin Pajazzon alaosa on
tässä yksilössä uraanilasia.


Niskakoskien pöytä.
 

Sama pöytä toisesta suunnasta.
 


Teemu Anttilalla menossa myyntipuheet.
 

Kauko Päiväniemi pöytänsä ääressä.


Lasikirjallisuus oli Timo Laakson myyntiartikkeli.


Lasinen teline postikorteille.


Raija ja Pekka Salon myyntiosastoa.


Pekka Sinisalo pöytänsä takana.


Väkeä Aulis Saariston pöydän ympärillä.


Pertti Mäkelän osastolla oli mm. useita Aurinkopulloja.
 

Keltaisen Aurinkopullon kaikki neljä kokovaihtoehtoa.


Nanny Stillin Saturnus ja kaksi Okkolinin kristalliesineittä.


Tässä vaiheessa tupa oli täynnä.


Heikki Haavisto pöytänsä takana ja
Gittan Kokko ostajan puolella.

 

Luentosalissa etualalla Raija Mäkelän osastoa.


Elisa Rannan pöydän äärellä.


Tapahtuman vanhimmat lasiesineet kiinnostivat myös.


Tuulikki Juuselan myyntipöytä.


Etualalla Sirpa Välimaan pöytä ja taaempana
Jarmo Salmi pöytänsä takana.


Toikan lintuja Salmen pöydällä.


Lasista kiinnostuneita riitti kaikkien pöytien luo.


Museomyymälässä oli osa kirjoista alehinnoilla
ja täysihintaisetkin kiinnostivat.


Museon kakkoskerroksen keskimmäiseen saliin
oli pystytetty pop-up –kahvila, mistä myyjätkin
ehtivät nopeasti hakea välipalaa. Museo-
ravintolassa oli lounasasiakkaille paremmin tilaa,
kun osa nautti kahvinsa museon tiloissa.


Tapahtuman järjestävän yhdistyksen info-pöytä
oli tutulla paikalla suuressa salissa.


Suomen lasimuseon ystävät ry:n infopöydän
takana Anneli Ahtola ja Kaija Winter.


Lasimuseon ravintolassa oli tässä vaiheessa
pahin lounasruuhka jo helpottanut.


Myyntipöytien lisäksi tapahtumavieraat
tutustuivat lasimuseon perusnäyttelyyn.





Marja-Leena Salo myi miehensä
Markku Salon muotoilemia lasiesineitä.


Heikki Rautiainen myyntipöytänsä takana.
 

Satu ja Veikko Helpin osastoa.


Helena Tynellin Noakin arkki –sarjan lintu.
 

Nämäkin Tynellin muotoilemat esineet
olivat Helppien pöydällä.
 

Kauko Lehtonen pöytänsä vieressä vasemmalla.


Katy Elo pöytänsä takana.
 

Esinetunnistuksessa etualalla Anita Elomaa.


Upea Helsinki-aiheinen maljakko,
tällä puolella rautatieasema.


Sylinterin muotoisen maljakon toisella puolella
on mm. eduskuntatalo. Varmaa tunnistusta ei
pystytty tekemään, mutta ainakin Yrjö Rosolan
ja Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin nimiä pohdittiin.

Esinetunnistus on tälläkin kertaa hyvin suosittua,
joten omaa vuoroa joutui odottamaan jonkin aikaa.




Lasimuseon henkilökunnan myyntipisteessä myytiin
lasitehtaiden vanhoja tuoteluetteloita ja muuta
kirjallisuutta sekä lasiesineitä.
 

Päivän aikana ihmiset kävivät
tutustumassa huutokauppaesineisiin.


Lasiesineitä Helena Tynellin omasta kokoelmasta.

Rialto-taidelasiesinettä muistuttava uniikki teos oli
huutokaupan arvokkain esine; vasarahinta 3.300 euroa.


Isokokoisia ja painavia Aquarius-sarjan näyttelyesineitä.


Huutokauppaa seurasi runsaslukuinen joukko kiinnostuneita.


Olli Niemelä toimi jälleen Lasipäivän huutokaupan meklarina.



Huutokaupan jälkeen oli maksun aika, taustalla
myyjät ovat jo aloittaneet purkaa osastojaan.





Seuraavan kerran lasiesineitä myydään Suomen
lasimuseolla 10. kesäkuuta ja silloin ollaan ulkona
museon piha-alueella.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti